Lue keskustelun säännöt.
Miehen työ viemässä häntä vuodeksi tai kahdeksi Yhdysvaltoihin. Perhe mukaan vai ei?
18.08.2023 |
Haluaisitko itse lähteä? Lapsia meillä on kolme, iältään 8, 12 ja 14. Oma työni on perus liukuhihnatyötä, jonka jättäisin mielelläni taakseni, mutta lapsia mietin. Ja sitä, että mitä tehdä meidän talolle ja miten siellä olisi varaa asua yhtä kivasti kuin nyt asutaan.
Kaupunki jossa työkohde on, on pienehkö perusamerikkailainen kaupunki länsiosassa Yhdysvaltoja. Talojen hinnat ja vuokrahinnat kuitenkin melko korkeita.
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se todellinen kysymys tässä on, kumpi on tärkeämpi, lasten kaveruussuhteet ja koulut yms. kahden vuoden aikana vai avioliiton pelastaminen.
Sehän on nimittäin selvää, että jos mies asuu kaksi vuotta toisella mantereella, se avioliitto on taputeltu.
No ei tuo nyt mikään fakta ole. Onhan niitä liittoja, joissa toinen puoliso on ulkomailla pitkiä ajanjaksoja useamman vuoden ajan ja liitto kestää sen kyllä.
Onhan niitä, mutta kuinka paljon niitä on? Voisin ihan omasta tuttavapiiristä kertoa useamman esimerkin pariskunnista, jotka ovat eronneet kun toinen puoliso on ollut pitkän aikaa ulkomailla. Jossain tapauksissa riitti muutama kuukausikin.
Ei kyse ole edes siitä, että jompi kumpi automaattisesti pettäisi kun toinen ei ole vahtimassa. Vaan siitä, että kahdessa vuodessa ehtii hyvin kasvaa erilleen ja tunteet kuihtua, jos arki pyörii uusilla urilla ja vanha elämä unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa ottaa huomioon, että Amerikan koulujärjestelmä ei ole yhtä tasokan mitä Suomen vastaava ja painotukset ovat erilaisia. Kun lapset palaavat taas kotimaan koulun penkille niin todennäköisesti joutuvat kertaamaan luokan.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, että Amerikan koulujärjestelmä ei ole yhtä tasokan mitä Suomen vastaava ja painotukset ovat erilaisia. Kun lapset palaavat taas kotimaan koulun penkille niin todennäköisesti joutuvat kertaamaan luokan.
Suomesta saa kyllä kirjat mukaan jos tuo pelottaa, ja aika pieni hinta kaikesta siitä mieltä avartavasta kokemuksesta jos vaikka noin olisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö
Se ei ole suhde jos mies muuttaa ulkomailleMitä sä selität?
Ihmisiä, perheitä, pariskuntia on kuule vuosikausia erossa toisistaan komennusten jne. vuoksi, ja suhteita ja perheitä ne silti on. Vahvempia kuin monella muulla jopa.Kyse ei ole siitä, etteikö vahva suhde ja tiivis perhe VOISI teoriassa kestää ihan mitä vaan. Mutta fakta nyt kuitenkin on, että valtaosa etäsuhteista päättyy eroon.
Jos avioparin ei TARVITSE olla vuosikausia erossa, ei missään nimessä kannata olla, ellei halua edesauttaa eron tapahtumista. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on ihan todellinen ilmiö.
-eri
Sulla on kokemusta tästä?
Hyvä suhde kestää kyllä vaihtuvia tilanteita.
Etäisyydet on nykyään niin lyhyitä, voi soittaa videolla, ja luokse pääsee vaikka joka kuukausi. Lomilla aina pidemmäksi aikaa.
Meillä oli tämä tilanne puheissa. Minä en olisi lähtenyt. Lapsen elämä on täällä ja kaikki asiat sujuu. En halunnut katkaista pitkiä kaverisuhteita (tunnetaan vanhemmatkin) ja lähteä rakentamaan elämää maahan, jonne minä en ikimaailmassa halua edes matkailemaan, vaikka muuten matkustuksesta pidänkin. Ei vaan USA ole kiinnostava kuin uutisissa.
Mies harkitsi jonkun aikaa lähtevänsä yksin. Tämäkin vaihtoehto mietittiin aivan rauhassa. Annoin kyllä miehen itse päättää. Minun puolestani olisi saanut lähteä; hänen haaveensahan se oli, enkä olisi eronnut sen vuoksi. Hän sitten kuitenkin päätti olla lähtemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin samantien. Ainutlaatuinen kokemus.
Lähtisin mukaan!
Talo vuokralle ja kohti uutta. Lukio ei ole mikään ongelma. Sen voi alottaa etälukiossa ihan suomeksi ja jatkaa siellä joko loppuun tai siirtyy sitten myöhemmin tavalliseen lukioon, jos Suomeen tulo viivästyy.
Mitä etua tuosta muutoksesta on? Lapset näkevät paljon. Kielitaito kasvaa loistavaksi vuodessa-kahdessa. Tulee uusia ystäviä ja näkökantoja. Perhe pysyy yhdessä. Oletettavasti parisuhde vain vahvistuu.
Huonoa en keksi muuta, kuin koti-ikävän, mutta toisaalta se on vaan pari vuotta. Ja etäyhteydet toimivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, että Amerikan koulujärjestelmä ei ole yhtä tasokan mitä Suomen vastaava ja painotukset ovat erilaisia. Kun lapset palaavat taas kotimaan koulun penkille niin todennäköisesti joutuvat kertaamaan luokan.
Tämä ei pidä paikkaansa, Suomen peruskoulun voi läpäistä oppimatta lukemaan, ihan normaalisti pääsevät etenemään kun palaatte. Ehdottomasti matkaan vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä lapset on? Olisivatko innoissaan uudesta vai jäävätkö kaipaamaan harrastuksia, kavereita ja sukulaisia liikaa? Onko teillä USAssa varaa suomalaiseen elintasoon eli hyviin kouluihin, harrastuksiin ja terveydenhuoltoon?
Aina voi toki ottaa kokeilun, menette sinne vaikka kolmeksi viikoksi ja katsotte miltä tuntuu.
Emme ole kertoneet tällaisesta vaihtoehdosta vielä ollenkaan heille. Kaikkia heidän harrastamiaan juttuja voi harrastaa tässä ko. kaupungissa. Hintatasoa en tosin tiedä. Varmasti he ikävöivät kavereitaan ja sukulaisiaan, totta kai. Minäkin ikävöin/ikävöisin. Tämä eroaa onneksi vaikka vaihto-oppilasajasta siten, että olemme siellä koko perhe. Näillä näkymin minun viisumilla ei ole työnteko-oikeutta ainakaan alkuun.
Terveydenhuollosta sen verran, että vakuutus tulee miehen työnantajalta ja kattaa koko perheen.
Peruskoulutus ei maksa mitään, lapsilla on oikeus paikalliseen kouluun ja koulukyyteihin. Stipendi-periaatteesta en ole ottanut selvää vielä (se ei ole kuitenkaan ajankohtaista koska aika tuolla osuu vanhimman lapsen kohdalla high school-vuosiin). Puolisoni palkalla ei kustanneta huippuylipistoja, enkä tiedä tavallisistakaan, koska meillä ei ole sellaisia säästöjä mitä paikalliset kerää lapsen syntymästä lähtien. Ap
Lasten kannattais käyttää puolet tunneista amerikkalaisessa koulussa siihen, että lukevat suomalaisen oppimäärän kirjat, jos heidät siirretään ikäluokan mukana Suomessa seuraavalle luokalle. USAssa 12-vuotias menee 7.luokalle. Lapsesi pääsee oppimaan englantia hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti miten hieno tilaisuus teidän perheellenne kokea tuollainen yhteinen "seikkailu". Jos lähdet mukaan, se varmasti parantaa suhdettanne. Jos et lähde, se voi olla helposti kuolinisku parisuhteellenne.
Lapsillekin tulisi jo kova ikävä isäänsä, jos hän yksin lähtee.
Kannustan jättämään vanhan tutun ja tylsän taaksesi, ja hyppäämään uuteen jännittävään elämään. Se piristää ja saatte upean kokemuksen.
Tuollainen kokemus voi olla upea ja kaikkea muuta hienoa. Se voi silti olla myös uskomattoman stressaava ja muuttaa perheen välejä huonompaan. Ei turvaverkkoja, ei tuttuja toimintatapoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä jankataan tuosta liiton kestämisestä? Että onko se todella automaattinen ero jos mies lähtee työkomennukselle ulkomaille?
Meinaatteko te, että se mies pettää siellä automaattisesti? Vai nainen täällä? Vai mitä ihmettä.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että pettämistä en kyllä miettinyt koskaan. Ero voi ennemin tulla siitä että se kotiin jäävä puolisko huomaakin ettei oikein enää toista kaipaakaan. Sama tietysti voi käydä myös sille komennuksella olevalle.
Siihen omaan itsenäiseen arkeensa tottuu aika nopeasti ja se toinen ei tunnukaan enää niin tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo varmasti avartaa sekä omaa että lasten maailmankatsomusta, jos perheenä lähdette. Koulualueet on todella eriarvoisia Jenkeissä, eli pitää todella tarkkaan katsoa, että asuu sellaisella alueella, josta pääsee hyvään kouluun. Tässä voi ehkä työnantaja myös auttaa. Oman kokemukseni mukaan Jenkeissä ollaan tosi ystävällisiä ja työkavereista ja naapureista tulee nopeasti tukea antava yhteisö, haittapuolena introvertille tietysti on, että sitä sitten ajautuu myös kaikenlaisiin vapaaehtoishommiin itse.
Ne hyvät koulut onkin sitten erittäin hyviä. Lukiohommista ei tarvitse olla huolissaan, muitakin paluumuuttajia on ihan hyvin solahtanut takaisin suomalaiseen koulujärjestelmään, ainakin jos on suomikoulussa äidinkielet luettu ja katsottu oppiainevalintoja sillä silmällä, että ovat edes jollain tavalla yhteensopivia suomalaisen koulujärjestelmän kanssa. Jos on työterveys koko perheelle, niin kannattaa silti katsoa tosi tarkkaan, mitä se kattaa ja ottaa vakuutus sille kaikelle muulle. Vanhempien pitää varautua roudaamaan isotkin muksut aina ja kaikkialle, lapset eivät saa kulkea yhtä itsenäisesti kuin täällä.
Ja hei, jos on ihan kamalaa, niin aina voi paluumuuttaa vaikka vuoden päästä.
Lähtisin! Olisi mukavaa vaihtelua ja pääsisi verryttelemään englannin taitoja. Yhdysvalloissa on paljon nähtävää ja mukavia ihmisiä. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähtisin, todennäköisesti varsinkin aluksi vaikea kokemus, mutta äärimmäisen antoisa etenkin lapsille. Hyödyt alkaa tuottaa 20 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin mukaan!
Talo vuokralle ja kohti uutta. Lukio ei ole mikään ongelma. Sen voi alottaa etälukiossa ihan suomeksi ja jatkaa siellä joko loppuun tai siirtyy sitten myöhemmin tavalliseen lukioon, jos Suomeen tulo viivästyy.
Mitä etua tuosta muutoksesta on? Lapset näkevät paljon. Kielitaito kasvaa loistavaksi vuodessa-kahdessa. Tulee uusia ystäviä ja näkökantoja. Perhe pysyy yhdessä. Oletettavasti parisuhde vain vahvistuu.
Huonoa en keksi muuta, kuin koti-ikävän, mutta toisaalta se on vaan pari vuotta. Ja etäyhteydet toimivat.
Ensin lasten pitäisi jättää täällä asuvat ystävät. Sitten saa uusia. Muutaman vuoden päästä nekin pitää jättää. Kyllä tuollaisen nyt 8-vuotiaan elämässä se olisi aikamoista. Toisaalta lapset sopeutuu. En vaan itse halunnut oman lapsen elämää mullistaa muutaman vuoden välein. Kielitaitoa kun on saanut hankittua ihan muutenkin.
Lapset sinne ammuttavaksi ja kidnapattavaksi? Saamaan tosi surkeaa opetusta ja traumatisoitumaan pelastusharjoituksista mitä tehdään kouluampumisten takia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Öö
Se ei ole suhde jos mies muuttaa ulkomailleMitä sä selität?
Ihmisiä, perheitä, pariskuntia on kuule vuosikausia erossa toisistaan komennusten jne. vuoksi, ja suhteita ja perheitä ne silti on. Vahvempia kuin monella muulla jopa.Kyse ei ole siitä, etteikö vahva suhde ja tiivis perhe VOISI teoriassa kestää ihan mitä vaan. Mutta fakta nyt kuitenkin on, että valtaosa etäsuhteista päättyy eroon.
Jos avioparin ei TARVITSE olla vuosikausia erossa, ei missään nimessä kannata olla, ellei halua edesauttaa eron tapahtumista. "Poissa silmistä, poissa mielestä" on ihan todellinen ilmiö.
-eri
Sulla on kokemusta tästä?
Hyvä suhde kestää kyllä vaihtuvia tilanteita.
Etäisyydet on nykyään niin lyhyitä, voi soittaa videolla, ja luokse pääsee vaikka joka kuukausi. Lomilla aina pidemmäksi aikaa.
Aikaero vaikeuttaa yhteydenpitoa. Toisella on työpäivä menossa, kun toinen vasta heräilee. Toinen pääsee töistä, niin toinen on jo nukkumassa.
Koulun puolestahan tuo on lapsille vaihto-oppilasvuosi, joten en siitä huolehtisi. Kavereihin voi pitää yhteyttä somessa.
Minä lähtisin koko perheen kanssa, jos en lähtisi, jäisi kaduttamaan. Mutta ehkä se johtuu siitä, että itseäni harmittaa edelleen näin aikuisena, että isäni teki Belgiaan vain lyhyempiä komennuksia kun olin lapsi emmekä ikinä muuttaneet sinne, vaikka siitäkin oli puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa huomioon, että Amerikan koulujärjestelmä ei ole yhtä tasokan mitä Suomen vastaava ja painotukset ovat erilaisia. Kun lapset palaavat taas kotimaan koulun penkille niin todennäköisesti joutuvat kertaamaan luokan.
Tämä ei pidä paikkaansa, Suomen peruskoulun voi läpäistä oppimatta lukemaan, ihan normaalisti pääsevät etenemään kun palaatte. Ehdottomasti matkaan vaan!
Ihan samaa mietin. Oikein ääneen piti naurahtaa, kun ajattelin tämän maan koulujen "tasokkuutta". Alas vajotaan vielä tovi, kun paniikissa ryntäillään psykologien, kirjainyhdistelmien, unisex-vessojen ja erityisluokkien puutteen kanssa.
Kun täällä parissa vuodessa herätään, että oikeasti homma ei toimi, voitte tullakin jo takaisin.
Tuollainen mahdollisuus on ihan mieletön. Käytä ihmeessä se hyödyksi koko perheelle!
Mitä vielä murehdit? :D Kuulostaa aivan mahtavalta. Lapsille voi olla aluksi kova pala kavereiden puolesta, mutta mieti, vuosi-pari on oikeasti todella lyhyt aika elämässä. Kaverisuhteita tulee ja menee, parhaimmat säilyy vielä reissun jälkeenkin. Uusiakin kavereita löytävät varmasti uusilta kotikulmilta. Avoimin mielin vaan koko perhe kohti uutta!