Ensitreffit alttarilla 2023 OFFICIAL
Aloitetaanpa jo tämän vuotinen EA-ketju! Joko on tiedossa milloin ohjelma alkaa tulla ulos? Tässä kesäisessä jutussa ulostulopäivämäärää ei vielä ole, mutta asiantuntijoina nähdään viime kaudelta tutut kirkkoherra Kari Kanala, ratkaisukeskeinen terapeutti Hanna Myllymaa ja erityistason seksuaaliterapeutti Tapani Alanen.
Onko kenelläkään tietoa onko tämä syksyn ohjelma se vanha kunnon versio, eikä se kamala 2.0 joka nähtiin viime vuonna?
https://www.seiska.fi/katso/ensitreffit-alttarilla-ohjelmaan-muutos-tam…
Katso lähetysajat : Ensitreffit Alttarilla - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (10963)
Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta. Harvalla on kovin nuorena kykyä aidosti tunnistaa omia käyttäytymismallejaan saati tietää, miten reagoi hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kun ikää kertyy, niin moni oppii tarkastelemaan tunteitaan rauhassa ja antaa puolisoehdokkaalle paremmin aikaa, eikä takerru johonkin pikkujuttuun.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Taidan jättää tämän kauden väliin. Sääliksi käy noita naisia.
No sitten sinä jätät! Ei se sen kummempaa ole.
Eikä kukaan kaipaa sääliäsi. Ensimmäistäkään jaksoa ei ole vielä esitetty ja sinä olet jo säälimässä.
Vierailija kirjoitti:
Jos nuo miehet ois maajusseja niin kaks ois saanu kolme kirjettä, lihavilta itseään 10-20 vuotta vanhemmilta naisilta, ja yksi kuusi kirjettä, joista yhden kirjoittajan olisi kelpuuttanut farmiviikolle.
Aika paha :D
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, Matin IG löytyi. Hänhän on todellakin vähintäänkin kiinnostava mies. Maikkarin pressikuva ei tosiaan tee oikeutta hänelle. Erittäin kiinnostava!
Ko Matti on ollut Kari Aihisen ruokaohjelmassa n 5v sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhalla viisaudella sanon, että tämänkin kauden keskustelu etenee täällä niin, että tällä viikolla haukutaan jotain (ulkonäköä esim) ja ensi viikolla asioiden plajastuttua ohjelmassa aihe vaihdetaan seuraavaan ja arvostellaan sitä satavarmana kunnes taas viikon päästä selviää ettei oletukset ja omat ennakkoluulot osuneet kohdalleen.
Tällä rytmillä mennään taas yksi enskarikausi eteenpäin!
(Osa kommentoi fiksusti ja tekee tarkkoja havaintoja. Heille suotakoon aina kunnia siitä!)
Minä en enää muista onko aiempinakin vuosina ollut näitä, jotka osallistujien ulkonäön perusteella ilmoittavat että kausi on pilalla. Voiko ihan oikeasti olla niin, että jotkut ihmiset katsovat 12 jakson verran tv-ohjelmaa vain tuijotellakseen siinä esiintyvien ihmisten ulkonäköä? Siis sarjan tapahtumilla ei ole mitään merkitystä siinä, onko se ko. katsojan mielestä onnistunut vai ei?
Melko absurdia jos näin on.
Kyllä siellä aikaisemmilla kun kausilla mies saa lähteä kun ei ollut tarpeeksi komea esim. Se, jolla oli Lassie.
Se koira on australianpaimenkoira!
Ja mies oli ihan hyvännäköinen.
Joo Pauliina ja Waltteri, molemmat haaveilevat perheestä. Myös ulkonäön puolesta match.
Kerää varmasti alapeukkuja tämä mielipide, mutta kerätköön.
Minua närästää aina se, miten moni tuntuu odottavan puolisoa, joka tulee tiiviiksi osaksi _omaa_ elämää. Monilla on valmiina koirat, kaverit, sukulaiset ja harrastukset, joiden parissa vietetään paljon aikaa ja oletetaan, että toinen tulee osaksi tuota kuviota. Ehkä olen erikoinen, mutta minusta ihmisen ei kuulu olettaa puolison tupsahtavan osaksi omaa elämää. Sillä puolisollakin on oma elämänsä, ne omat kaverit ja harrastukset, joiden parissa hän haluaa aikansa viettää. Hyvä parisuhde on minusta sitä, että kummallakin on tilaa omalle elämälleen ja yhteiselle arjelle, eikä molempien elämän oleteta pyörivän toisen elämän ympärillä.
Mielestäni on iso painolasti olettaa, että toinen haluaa viettää säännöllisesti aikaa lemmikkisi, kaveriesi ja sukulaistesi kanssa - saati, että toinen varmasti pitäisi heistä. Jos itse mietin omien kavereideni puolisoita, niin aika harvan kanssa aidosti viihdyn. Osasta en piittaa ollenkaan, jotkut ovat lyhyinä annoksina ok seuraa ja vain muutama on oikeasti tosi kiva ja hauska. Eikä kaikki puolison sukulaisetkaan ole minusta maailman ihanimpia ihmisiä, vaikka toki tekemisissä ollaankin. En myöskään oleta, että omat sukulaiseni tai kaverini olisivat puolisostani innoissaan. Eiväthän he tuota puolisoa ole seurakseen valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenessäkään ei ole mitään vikaa ulkoisesti, mutta taitaa kaudesta tulla nyt kokonaisvaltainen "ihan kiva ei vain riitä" -opetuksen ryydittämä syöksykierre ahdistukseen, jossa häämatkasta eteenpäin kaikki on vaikeaa.
Ei vikaa, mutta eivätpä osallistujat mitään huimaavia wau-efektejä ensivaikutelman (kuvat) perusteella herätä. Aika kädenlämpöinen tylsänoloinen villasukka/mannapuuro-mansikka -kausi tämä perusteella odotettavissa.
Tavallisia oikein kivan näköisiä ihmisiä, sopivat juuri tämän tyyppiseen ohjelmaan. Miksi ihmeessä tässä ohjelmassa pitäisi jotain Ms. tai Mr. Universumeita tai jotain kauttaaltaan kohenneltuja silikonityrkkyjä olla?
Koska niin uskomatonta kuin se onkin, niin myös kauniilla ja komeilla ihmisillä on vaikeuksia löytää pysyvää ja vakituista elämänkumppania.
Kyllähän tässä ohjelmassa paremman näköisiä miehiä on ollutkin kuin nämä tämän kauden. Mutta sitten myös ihan yhtä taviksia. Miksi pitäisi juuri niitä kauniita olla? Silmänruokansa voi hankkia muualtakin. Eiköhän tuonne valita parit ihan vain sen mukaan, että arvioidaan että onnistumisen mahdolliuuksia voisi olla? Toki voi tyssätä ulkonäköön (esim. jollain aiemmalla kaudella Aliisa selvästi kauhistui alttarilla).
En pidä tästä uudistuksesta, että osallistujat eivät ole saaneet etukäteen rankata puolisokndidaattien ulkonäköä kuvan perusteella, kuten ainakin alkukausilla tehtiin. Karsisi ihn mahdottoman vastenmieliset tapaukset pois.
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
-Waltteri: spontaani ja haluaa nyt pysähtyä. Minusta tietyt persoonan piirteet ovat aikuisilla pysyviä. Ei se spontaanius katoa, vaikka perhe-elämää ja jonkinlaista rauhoittumista kaipaisikin.
-Aleksi: elämä täynnä työtä, harrastuksia ja läheisiä. Haaveissa työt ulkomailla ja perhe sitten joskus. Miten tähän yhtälöön mahtuisi puoliso ja lapset?
-Riia: perhekeskeinen ja haluaa nähdä maailmaa? Haluaako lapsia vai ei? Maailman näkeminen ja pikkulapsiarki ei ole yhtälö helpoimmasta päästä.
-Matti: 37 v ja toivoo lapsia. Itselleni herää kysymys, miksi aiemmasta liitosta ei ole lapsia? 37 v ikäisellä ei ole kauheasti aikaa odotteluun.
-Pauliina: Temperamenttisuus ja astianpesukoneen täyttämisen suhteen tarkka tyyli saattavat povata haasteita. Meneekö Pauliinan fiilis heti, jos toinen tekee jotenkin "väärin"?
Sivuhuomio kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset selvästi paremman näköisiä. Ei tuu pysyvää parisuhdetta tältä kaudelta Naiset jää katselemaan vieraisiin pöytiin.
Naiset yliarvioivat aina oman sukupuolensa edustajien ulkonäköä ja aliarviovat miesten. Biseksuaalina sanotaanko nyt näin että eipä tässä mitään valioita ulkoisesti ole kukaan. Tasaisesti on saatu tavallisen näköiset ihmiset tälle kaudelle. Hyvä niin, voidaan keskittyä muihin asioihin.
Toisena biseksuaalina sanon, että tällä kaudella on naiset paremman näköisiä.
Toisinkin päin on joskus ollut.
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja tämä mielipide, mutta kerätköön.
Minua närästää aina se, miten moni tuntuu odottavan puolisoa, joka tulee tiiviiksi osaksi _omaa_ elämää. Monilla on valmiina koirat, kaverit, sukulaiset ja harrastukset, joiden parissa vietetään paljon aikaa ja oletetaan, että toinen tulee osaksi tuota kuviota. Ehkä olen erikoinen, mutta minusta ihmisen ei kuulu olettaa puolison tupsahtavan osaksi omaa elämää. Sillä puolisollakin on oma elämänsä, ne omat kaverit ja harrastukset, joiden parissa hän haluaa aikansa viettää. Hyvä parisuhde on minusta sitä, että kummallakin on tilaa omalle elämälleen ja yhteiselle arjelle, eikä molempien elämän oleteta pyörivän toisen elämän ympärillä.
Mielestäni on iso painolasti olettaa, että toinen haluaa viettää säännöllisesti aikaa lemmikkisi, kaveriesi ja sukulaistesi kanssa - saati, että toinen varmasti pitäisi heistä. Jos itse mietin omien kavereideni puolisoita, niin aika harvan kanssa aidosti viihdyn. Osasta en piittaa ollenkaan, jotkut ovat lyhyinä annoksina ok seuraa ja vain muutama on oikeasti tosi kiva ja hauska. Eikä kaikki puolison sukulaisetkaan ole minusta maailman ihanimpia ihmisiä, vaikka toki tekemisissä ollaankin. En myöskään oleta, että omat sukulaiseni tai kaverini olisivat puolisostani innoissaan. Eiväthän he tuota puolisoa ole seurakseen valinnut.
Noinhan se on, mutta oletan ja itse rajaisin jo hakutoiveissani sen, että en tykkää vierailla juurikaan keidenkään luona, eli olen sosiaalisesti hyvin rajoittunut. Eli tykkään olla vain puolisoni kanssa. Se pitää tuoda julki hyvissä ajoin.
Osalle ystävien tapaamiset silloin tällöin ja juhlimiset tms ovat luonnollinen osa elämää ja elämän suola ja mauste.
Miksi ei voi saada suutaan ja mieltään auki mitä haluaa ja mini voi alkaa.
Nyt tuossa Mtn:n sivulla olevassa videossa on enää vain Matin esittely, siis se mitä Utula &co arvioivat. Reilu 3 min.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Matti ilmeisesti toiminut Sofia Vikmanin eduskunta avustajana useamman vuoden ajan aikaisemmin.
Lisäksi asunut Virossa ja ollut naimisissa virolaisen naisen kanssa.
No, tuo jo kertoo tasostaan ja arvoistaan. Viro = 🤢🤮
Oletko venäläinen kun ihan oksennukseen asti reagoit?
Virossa ollaan esim. digiasioissa Suomea edellä ja ihmisillä usein parempi pukeutumistyyli ja käytöstavat. Suosittelen ottamaan asioista selvää ennen kuin tuomitset.
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois?
Vierailija kirjoitti:
Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta.
Ykköskauden Viola taitaa olla ohjelman kaikkien aikojen nuorin osallistuja, oli alle tuon 25 vuotta jos oikein muistan, ja hänellä ainakaan ei käynyt noin. On edelleen EA-sulhonsa kanssa yhdessä, ja pari muksuakin on syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kerää varmasti alapeukkuja tämä mielipide, mutta kerätköön.
Minua närästää aina se, miten moni tuntuu odottavan puolisoa, joka tulee tiiviiksi osaksi _omaa_ elämää. Monilla on valmiina koirat, kaverit, sukulaiset ja harrastukset, joiden parissa vietetään paljon aikaa ja oletetaan, että toinen tulee osaksi tuota kuviota. Ehkä olen erikoinen, mutta minusta ihmisen ei kuulu olettaa puolison tupsahtavan osaksi omaa elämää. Sillä puolisollakin on oma elämänsä, ne omat kaverit ja harrastukset, joiden parissa hän haluaa aikansa viettää. Hyvä parisuhde on minusta sitä, että kummallakin on tilaa omalle elämälleen ja yhteiselle arjelle, eikä molempien elämän oleteta pyörivän toisen elämän ympärillä.
Mielestäni on iso painolasti olettaa, että toinen haluaa viettää säännöllisesti aikaa lemmikkisi, kaveriesi ja sukulaistesi kanssa - saati, että toinen varmasti pitäisi heistä. Jos itse mietin omien kavereideni puolisoita, niin aika harvan kanssa aidosti viihdyn. Osasta en piittaa ollenkaan, jotkut ovat lyhyinä annoksina ok seuraa ja vain muutama on oikeasti tosi kiva ja hauska. Eikä kaikki puolison sukulaisetkaan ole minusta maailman ihanimpia ihmisiä, vaikka toki tekemisissä ollaankin. En myöskään oleta, että omat sukulaiseni tai kaverini olisivat puolisostani innoissaan. Eiväthän he tuota puolisoa ole seurakseen valinnut.
Hyvä kommentti!
Yhteisen elämän rakentamisessa on tosi tärkeää olla joustava ja valmis muuttamaan sitä omaa elämää melko merkittävästikin. Eihän siitä mitään tule, jos kumpikin odottaa että oma elämä säilyy ennallaan ja ainoa muutos on puolison lisääminen kirsikaksi kakun päälle. Ellei sitten toinen ole poikkeuksellisen joustava ja valmis menemään yli puoliväliin toista vastaan. Harva varsinkaan Suomessa on tällainen. Perinteisemmissä kulttuureissa voi olla enemmän naisia, jotka alistuvat ja mukautuvat miehen elämään, ja sitä pidetään normaalina, mutta meillä tuo alkaa olla jo harvinaisempaa.
Aleksi ja Julia. Toinen muusikko, toinen " visualisti", jotain samankaltaista tässä ehkä. Kauneuden palvelijoita molemmat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esittelyteksteissä ihmetytti:
-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.
Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois?
Eri vastaaja tässä. Kommentoin tähän ja edelliseen viestiin.
Minusta seikkailullisuus voi hyvinkin sopia yhteen lapsiperhearjen kanssa. Seikkaillahan voi vaikka lähimetsässä yhdessä lasten kanssa. Jopa leikki omassa olohuoneessa voi muodostua seikkailuksi, jos seikkailumieltä löytyy. Ei se minusta välttämättä tarkoita matkusteluintoa (paitsi tietysti jos henkilö itse sanoo niin).
Vierailija kirjoitti:
Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta. Harvalla on kovin nuorena kykyä aidosti tunnistaa omia käyttäytymismallejaan saati tietää, miten reagoi hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kun ikää kertyy, niin moni oppii tarkastelemaan tunteitaan rauhassa ja antaa puolisoehdokkaalle paremmin aikaa, eikä takerru johonkin pikkujuttuun.
Nykytiedon mukaan aivot eivät lopeta kehittymistä 25-vuotiaana vaan opimme uutta jatkuvasti.
Kyllä heillä yleensä omatkin mielipiteet on, ja käyvät äänestämässä siinä kuin muutkin politiikkaa aktiivisesti seuraavat ihmiset. Pitävät vain ne mielipiteensä omana tietonaan.
En ole politiikan toimittaja mutta seuraan politiikkaa aika paljon. Kokemuksestani voin sanoa, että juuri asiaan perehtymällä pääsee asemaan, jossa löytää joka puolueen toimista sekä jotain hyvää että jotain arvosteltavaa. Silloin on helpompi esittää puolueetonta. Jos ei asioita seuraa, ajautuu helpommin tilanteeseen josssa hutkii toista osapuolta leimakirvein ja kaikki on vain muiden syytä ja "omat" ei tee mitään väärää.