Ensitreffit alttarilla 2023 OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Aleksi ja Julia. Toinen muusikko, toinen " visualisti", jotain samankaltaista tässä ehkä. Kauneuden palvelijoita molemmat :)

Nooh, ehkä nyt ei joku kaupan näyteikkunan somistaja varsinainen kauneuden palvoja ole :)  Mutta nämä parittaisin.

Sitten Matti ja Riia, perhekeskeiset muiden hyvinvoinnistä huolehtivat keskustelijat (vaikka kokkarista vaikea uskoa tuota että muiden hyvinvointi kiinnostaisi pätkääkään, mutta ehkä oman lähipiirin kuitenkin).

Ja Waltteri ja Pauliina jämäparina, mutta ehkä kiinteistöalasta löytyy juttua. Ja eikös inssit ja hoitsut pariudu keskenään muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelyteksteissä ihmetytti:

-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.

Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois? 

Ajattelen että taustalla on halu ja uteliaisuus seikkailemaan elämää. Jopa ihmissuhteen kautta.

Haluaa kokea uutta, oppia uutta toisesta ja samalla itsestään. Itse elämä voi olla seikkailua kun antaa sille luvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta. Harvalla on kovin nuorena kykyä aidosti tunnistaa omia käyttäytymismallejaan saati tietää, miten reagoi hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kun ikää kertyy, niin moni oppii tarkastelemaan tunteitaan rauhassa ja antaa puolisoehdokkaalle paremmin aikaa, eikä takerru johonkin pikkujuttuun.

Nykytiedon mukaan aivot eivät lopeta kehittymistä 25-vuotiaana vaan opimme uutta jatkuvasti.

Aivojen rakenne on täysin kehittynyt kun on 25v, mutta ihminen oppii uutta läpi elämänsä.

Jopa hyvin iäkkäänä voi oppia.

Aika usein olen kuullut ihmisistä, jotka ovat todenneet, että on elämän myötä oppinut suhtautumaan johonkin asiaan täysin eri tavalla kuin nuorena.

Se politiikan toimittaja on kuvauksen perusteella niin introvertin oloinen kuin olla ja voi. Jos sen pariksi ei laiteta tuota Riiaa, joka painottaa keskustelukykyä ja jolta kuvauksen perusteella löytyy selvästi introvertimpi puoli, parin muodostajat eivät tajua mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelyteksteissä ihmetytti:

-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.

Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois? 

Eri vastaaja tässä. Kommentoin tähän ja edelliseen viestiin.

Minusta seikkailullisuus voi hyvinkin sopia yhteen lapsiperhearjen kanssa. Seikkaillahan voi vaikka lähimetsässä yhdessä lasten kanssa. Jopa leikki omassa olohuoneessa voi muodostua seikkailuksi, jos seikkailumieltä löytyy. Ei se minusta välttämättä tarkoita matkusteluintoa (paitsi tietysti jos henkilö itse sanoo niin).

Juuri noin. Seikkailumielisyys voi olla myös arjen miniseikkailua, kuten juuri retkiä lähistölle, uuteen paikkaan. Itse liitän seikkailuun myös leikkimielisyyden ja avoimuuden uusille kokemuksille ja sattumuksille. Mielestäni esim. Eränkävijöiden osallistujat ovat tällaisia seikkailijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelyteksteissä ihmetytti:

-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.

Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois? 

Ajattelen että taustalla on halu ja uteliaisuus seikkailemaan elämää. Jopa ihmissuhteen kautta.

Haluaa kokea uutta, oppia uutta toisesta ja samalla itsestään. Itse elämä voi olla seikkailua kun antaa sille luvan.

Jos uteliaisuus riittää, niin onko se seikkailua, että tässä kotisohvalla luen tietokirjoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta. Harvalla on kovin nuorena kykyä aidosti tunnistaa omia käyttäytymismallejaan saati tietää, miten reagoi hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kun ikää kertyy, niin moni oppii tarkastelemaan tunteitaan rauhassa ja antaa puolisoehdokkaalle paremmin aikaa, eikä takerru johonkin pikkujuttuun.

Nykytiedon mukaan aivot eivät lopeta kehittymistä 25-vuotiaana vaan opimme uutta jatkuvasti.

Aivojen rakenne on täysin kehittynyt kun on 25v, mutta ihminen oppii uutta läpi elämänsä.

Jopa hyvin iäkkäänä voi oppia.

Aika usein olen kuullut ihmisistä, jotka ovat todenneet, että on elämän myötä oppinut suhtautumaan johonkin asiaan täysin eri tavalla kuin nuorena.

Aivoihin muodostuu koko iän uusia hermoyhteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin osallistujien esittelyt. Minua mietityttää eniten tuo ikäasia. Alle kolmekymppiset ovat oikeasti vielä tosi nuoria, aivotkin kehittyvät 25 v ikään asti. Aikaisemmilla kausilla on välillä ollut näitä alle kolmekymppisiä osallistujia, jotka ovat reippain mielin lähteneet mukaan ohjelmaan. Sitten alun jälkeen on nopeasti iskenyt ahdistus, liinat on lyöty kiinni ja puolisolle ei anneta edes mahdollisuutta. Harvalla on kovin nuorena kykyä aidosti tunnistaa omia käyttäytymismallejaan saati tietää, miten reagoi hyvin poikkeuksellisessa tilanteessa. Kun ikää kertyy, niin moni oppii tarkastelemaan tunteitaan rauhassa ja antaa puolisoehdokkaalle paremmin aikaa, eikä takerru johonkin pikkujuttuun.

Nykytiedon mukaan aivot eivät lopeta kehittymistä 25-vuotiaana vaan opimme uutta jatkuvasti.

Aivojen rakenne on täysin kehittynyt kun on 25v, mutta ihminen oppii uutta läpi elämänsä.

Jopa hyvin iäkkäänä voi oppia.

Aika usein olen kuullut ihmisistä, jotka ovat todenneet, että on elämän myötä oppinut suhtautumaan johonkin asiaan täysin eri tavalla kuin nuorena.

Aivoihin muodostuu koko iän uusia hermoyhteyksiä.

Tottakai muodostuu, muuten aivotoiminta kuolisi ajan myötä kun ikää tulee. Aivoperäisissä sairauksissa ( mm dementia) aivoihin alkaa muodostua valkoisia kuolleita alueita, joista näkee sairauden, sen että on dementia.

Mullekin on opetettu, että ihmisen ns perusaivot on valmiit 25v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aleksi ja Julia. Toinen muusikko, toinen " visualisti", jotain samankaltaista tässä ehkä. Kauneuden palvelijoita molemmat :)

Nooh, ehkä nyt ei joku kaupan näyteikkunan somistaja varsinainen kauneuden palvoja ole :)  Mutta nämä parittaisin.

Sitten Matti ja Riia, perhekeskeiset muiden hyvinvoinnistä huolehtivat keskustelijat (vaikka kokkarista vaikea uskoa tuota että muiden hyvinvointi kiinnostaisi pätkääkään, mutta ehkä oman lähipiirin kuitenkin).

Ja Waltteri ja Pauliina jämäparina, mutta ehkä kiinteistöalasta löytyy juttua. Ja eikös inssit ja hoitsut pariudu keskenään muutenkin.

Ei mene noin, vaan parit on Matti ja Pauliina, Riia ja Aleksi sekä Waltteri ja Julia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esittelyteksteissä ihmetytti:

-Julia: seikkailullisuus ja perheen perustaminen. Ovatko nämä toiveet liian ristiriidassa keskenään? Pikkulapsiaikana harvalla on mahdollisuus lähteä (spontaanisti) reissuille seikkailemaan.

Minua on jo useampana kautena ihmetyttänyt mitä se sellainen seikkaileminen oikein on. Onko se mitä vain reissuun lähtöä? Tai onko se sitä että lähdetään omin päin jonnekin ulkomaille, eli rajataan pakettimatkat pois? 

Ajattelen että taustalla on halu ja uteliaisuus seikkailemaan elämää. Jopa ihmissuhteen kautta.

Haluaa kokea uutta, oppia uutta toisesta ja samalla itsestään. Itse elämä voi olla seikkailua kun antaa sille luvan.

Jos uteliaisuus riittää, niin onko se seikkailua, että tässä kotisohvalla luen tietokirjoja?

MInusta uteliaisuus ei vielä yksin riitä seikkailullisuuteen, vaan mukaan tarvitaan jonkinlaista elämyksellistä kokemista tai tekemistä. Lukemisesta erottaisin tuon siten, että lukuelämys muodostuu lukijan omassa mielessä kun taas tarkoittamani elämyksellisyys tapahtuu ns. oikeassa maailmassa.

Itse tykkään kovasti molemmista lajeista.

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo kaikki miehet ihan hyviltä näyttävät..kuvittele esim. Prismaan asioimaan, ihan parhaasta päästä olisivat siellä.

No tsot tsot... Minä näin paikallisessa Prismassa kesällä niin komean miehen, että en ole vieläkään toipunut. Oli tosiaan ihan toiselta planeetalta kuin nämä osallistujasinkut. Sydän jättää pari lyöntiä väliin, kun ajattelenkin tuota kesäpäivää kirkastanutta tuntematonta komistusta.

Kuvittelehan, että pääsisit naimisiin kyseisen komistuksen kanssa, ja toki nauttisit hänen ulkonäöstään. Sitten kävisi todella ikävä onnettomuus ja hänen kasvonsa ja osa kehostakin palaisi, joista johtuen hän ei enää tietenkään olisi pinnaltaan komea, vaan jopa pelottavan näköinen. Jättäisitkö hänet?

Seikkailuista puhuminen on liioittelevaa romantisointia. Jätetään seikkailut Indiana Jonesille.

Vierailija kirjoitti:

Ensitreffit alttarilla -ohjelman onnistumisprosentti on 20 %. Laskin tässä jutussa mainitun 26 parin lisäksi mukaan Marin ja Jounin (eronneet) sekä viime kauden 3 paria, jotka ovat kaikki eronneet. 6 paria on yhdessä 30 parista.

https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009111754.html

Eikö 7 paria ole yhä yhdessä?

Esa ja Viola

Svannikset

Sini ja Vesa

Anniina ja Ville

Henna ja Sami

Karl ja Venla

Niina ja Lari

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikki miehet on pienisilmäisiä?

Olisiko sinun mielestäsi kyseiset miehet pitänyt jättää valitsematta ohjelmaan ihan vain siksi, että he ovat saaneet synnyinlahjana vähän keskimääräistä pienemmät silmät?

Mitä jos seuraavassa elämässä synnyt itsekin pienisilmäisenä, niin ajatteletko, että on vain oikein, että sinulle ei anneta mahdollisuutta eri asioihin ihan vain pienten silmiesi vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vähän junnaria porukkaa kyllä, paitsi Matti...mutta annetaan mahdollisuus. 😊 Olisko parit Julia ja Aleksi, Matti ja Riia sekä Pauliina ja Waltteri?

Mikä on junnari..? 

Pareista olen samaa mieltä. :) 

Väitän, että parin yhteisen tulevaisuuden versus eron määrää lähinnä nämä kolme asiaa: asuvatko melko lähellä toisiaan vai eivät, onko elämäntyylit riittävän samanlaiset ja kolmantena löytyykö mitään seksuaalista kipinää ensimmäisen kuukauden aikana vai ei (siis kipinäfiilistä, riippumatta siitä että tapahtuuko jotain tai ei).

Kuka noista naisista on se tatuoitu (mainosvideolla näkyi)?

Vierailija kirjoitti:

Vantaan Kokoomus

https://www.vantaankokoomus.fi/ehdokkaat/lepisto-matti-2/

Onpas jännää, luulin että politiikan toimittajan pitäisi olla selvästi puolueeton julkikuvaltaan.

Huvittaa myös Matin liirumlaarumi tuolla sivulla. Että mielenterveyspalvelut sydäntä lähellä. Perus kokkarihuttua eli kauniita sanoja mutta teot ei sit kenenkään mielenterveyttä paranna.

Toivottavasti on puoluesympatiat mätsätty. Itselläni olisi järkytys jos puoliso paljastuisi kokoomuslaiseksi.

No viime kaudellahan kävi niin, että naiset olisivat kaikki sitoutuneet ja olleet kiinnostuneita puolisostaan, mutta miehistä ei siihen ollut. Lauri ei kiinnostunut romanttisesti Sallasta, Miikalla jäi myös kaveriasteelle ja samaten Otolla. Se Otto oli kyllä muutenkin outo, ei edes yrittänyt mielestäni...