En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Eroa. Menettäisin luottamukseni ja kunnioitukseni sinun housuissa. Sitten jaksat lastakin paremmin, kun ei ole joka hetki läsnä. Suosittelen kyllä terapiaakin, jos olet traumataustainen. Teille voisi kehittyä kauniskin suhde kaikesta huolimatta.
voimia jaksamista avun hakemista ja tukea
sinulle ap
todella hyvä että kirjoitit ja avauduit tänne vaikeasta tilanteestasi
toivottavasti saat jostain apua jaksamiseesi ja elämääsi
hyvä että puhuit edes täällä asiasta, voisiko se olla ensi askel avun hakemiseen
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehenä, joka ei halua lapsia, on välteltävä lapsia haluavia naisia kuin ruttoa. Huonosti siinä melkein aina käy.
Vasektomia! Ikinä kuullutkaan koko sanaa?
Sen takia paneskelenkin kaikkia anukseen
Miksi ihmiset menevät ilmiselvän trollin mukaan? Ap on nainen.
Pääsääntöisesti jengi nyt hyökkää ap:n kimppuun ja syyttää ties mistä.
Ihan oletusarvoisesti jos parisuhteessa on jotain sovittu (esim. että ei toistaiseksi hankita lapsia, kun jompi kumpi ei ole siihen valmis), pitäisi voida luottaa siihen, että sopimuksesta pidetään kiinni. Tässä kohti nainen on mitä ilmeisimmin tarkoituksellisesti toiminut vastoin yhteistä sopimusta.
Ehkäisyä on ap:n kertoman mukaan oletettavasti myös käytetty, mutta nainen on järjestänyt asian siten, että ehkäisy on "pettänyt". Helppoahan on esim. jättää ehkäisypillerit ottamatta, tehdä kondomiin reikä tai jopa käyttää kondomin sisältö omiin tarkoituksiin.
Totta on, että vasektomia on totaalisen pidättäytymisen jälkeen varmin miehen hallinnassa oleva ehkäisykeino. Siihen on rajoituksensa (30 vuoden ikä/3 lasta).
Mitenkä siis itse miehenä toimisit tilanteessa, jossa hyvässä parisuhteessa ollessasi et vielä saisi vasektomiaa ja olisit kertonut puolisolle, että et missään tapauksessa halua lapsia, koska et koe olevasi siihen sovelias? Ei lainkaan ejakulaatioon johtavaa yhteistä seksiä? Ero? Vai luottaisit siihen, että sopimus pitää, eikä vaimo lähde omatoimisesti hankkiutumaan raskaaksi ehkäisyn ohittaen? -Veikkaisin, että aika moni päätyisi viimeiseen.
Juu ei se lapsen tulo muuta itseasiassa aikuisia mitenkään ISÄKSI tai ÄIDIKSI..
Ainut mitä se muuttaa on parisuhteen, ja ei missään nimessä parempaan suuntaan.
Lapsi on niin vaativa kaikkine temperamentteineen itkuineen , inisininöineen yms. 24/7 kusivaippa tuoksuu talossa ja polttavat paskat perseessä huutaa naama punaisena toiset 24/7 yöllä herää maitoa juomaan vaikkei enää tarvitsisi yms
Että kyllä tehkää vaan lapsia se muuttaa teitä tiedättekö mihinkä? Joudutte maanpäällisen helvetin vahtijoiksi.
Kannattaa miettiä ennen lapsen tekoa että haluaako?
A: Parisuhteen jossa on seksiä, intohimoa yllättäviä seksimatkoja mm luontoon , yleisille paikoille. Kahdestaan matkustamista, elämästä nauttmista käpertyneinä toisiinsa.
Vai
B. Vaippa vahdiksi 24/7 ei enää yllättävää seksiä ei enää intohiimoa ainoastaan vaimon huuto siitä kun et tee mitään lapsen kanssa .No miten teet sellaisen pienen sikiön joka osaa vain lattialla maata ja huutaa. Pitäisikö turtleseilla leikkiä yms? i dont think so. Pian olette kuin kaksi hehkuvaa raivopäätä olette toisienne vihamiehet ja eron partaalla. katsokaa tilastot kuin moni eroaa vauvavuonna. EN IHMETTELE.
Tiedän naisen joka pamahti raskaaksi korkeassa iässä jo, ei ollut lapsi enää eikä nuori. Juuri tuollaiselle kesäpanolle.
toinen ei halua tietää lapsesta mitään koska ei lasta olisi halunnut. Siinä on hyvä tulevaisuus lapsella kun yrittää saada suhdetta molempiin vanhempiin luotua.
Naisten kannattaa ajatella oikeasti ennen kun puskee lapsia ulos, että onko tämä haluttu asia, onko tämä todellakin sen arvoista, ja saako lapsi sekä isän etttä äidin?. Meinaa jos mies ei halua tai suostu isäksi. Niin NAINEN se olet SINÄ JOKA PUHUU LAPSELLE ASIAT kun isä ei halua tietää MITÄÄN SIITÄ kakarasta. Joten sen kanssa te sitten keskustelette. Ettekä saa valehdella vaan sanotte suoraan. Että isä ei teitä halunnut maaikmaan mutta minä päätin synnyttää. Ettekä ala valehtelemaan että koska isänne oli niin kiero yms
Olisit eronnut kun aloit huomata, että lapsihaaveenne ovat erilaiset. Eikö tämä selvinnyt ennen kuin menitte naimisiin? Vai painostiko vaimo naimisiinkin? Ajattelitko kenties, että eroaminen on liian vaivalloista ja että pitkität asiaa niin pitkään että lasten hankinta on liian myöhäistä? On typerää harrastaa seksiä ja vielä ilman kondomia, jos lapsia ei halua. Haloo nyt oikeasti. Teitkö todella kaikkesi, ettei lapsia tulisi? No etpä tainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei halua lasta siihen elämäntilanteeseen. Tapaus tuntui kuuluttavan sitä kaikkialla aina missä kulkikin, ei lasta kiitos!
Vaimo sitten tuli raskaaksi ja yllättyi kauheasti, että mies otti ja lähti.
Mies meinas, ettei voi olla sattumaa, että ehkäisy pettää ja katsoi tulleensa huijatuksi. Luottamus oli mennyt.
Mies halusi isyystestin kaikista jo olevista kahdesta ja tulokkaasta. Kaikki olivat hänen. Sitten hän kuitenkin on kantanut vastuunsa ja ollut isänä näille lapsilleen. Ulospäin näyttää, että hyvä suhde on kaikkiin. Mutta jäätävä katkeruus eksää kohtaan kalvaa edelleen 10 vuoden jälkeenkin.
KON-DO-MI TAI VA-SEK-TO-MIA. Onko se nyt niin vaikeaa??
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset menevät ilmiselvän trollin mukaan? Ap on nainen.
Ei =välttämättä
Hyvin tutun tuntuinen tarina. Moniko äiti sanoo tai myöntää tulleensa vahingossa raskaaksi, vaikkei ole äiti tyyppi.
Minulla samanlaiset kokemukset, mutta olen nainen. En ikinä halunnut olla äiti, mut suostuin kuitenkin, kun olin nuori ja helposti taivuteltavissa. Nyt on kaksi haastavaa erityislasta ja elämä on jatkuvaa taistelua. Yritän kuitenkin parhaani, kun kerran menin tähän mukaan. Luulen että naisena minulla on vielä enemmän yhteiskunnan asettamia vaatimuksia, enkä voi tätä vastuuta pakoilla. Olen siis myös päävastuussa lapsien suhteen. Olen vaan yrittänyt parhaani ja kait tämä sitten joskus helpottaa.
Mihinkähän tuosta ketjun avaajasta ylipäätään on.
Taitaa olla äitinsä lellipentu. Eikö tuo lellipentu tajua, että lapset on rikkaus, joita ei edes jokaiselle suoda. Lapsilta oppii paljon.
Kun lapsi on vauva, hänestä ei ole seuraa isälle.
Kun lapsi kasvaa, isä rakastaa entistä enempi lastaan.
Kyllä isät rakastavat aina lastaan, vaikka se ei aina siltä näytä, koska isä viettää yleensä vähempi lapsen kanssa kuin äiti, ainakin silloin, kun lapsi on ihan pieni.
"Mies muuttuu"
Klassista naisajattelua.
Olen useita lapsia synnyttänyt, en ole lasteni isältä kysellyt, haluaako hän lapsia, vai ei.
Lapsia on tullut, jos ne on tullakseen.
Kaikki on erittäin rakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä ennen lapsen tekoa että haluaako?
A: Parisuhteen jossa on seksiä, intohimoa yllättäviä seksimatkoja mm luontoon , yleisille paikoille. Kahdestaan matkustamista, elämästä nauttmista käpertyneinä toisiinsa.
Vai
B. Vaippa vahdiksi 24/7 ei enää yllättävää seksiä ei enää intohiimoa ainoastaan vaimon huuto siitä kun et tee mitään lapsen kanssa .No miten teet sellaisen pienen sikiön joka osaa vain lattialla maata ja huutaa. Pitäisikö turtleseilla leikkiä yms? i dont think so. Pian olette kuin kaksi hehkuvaa raivopäätä olette toisienne vihamiehet ja eron partaalla. katsokaa tilastot kuin moni eroaa vauvavuonna. EN IHMETTELE.
Parisuhde A kestää korkeintaan muutamasta viikosta vuoteen, jos ei ole mitään muuta tavoitteita tai yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti jengi nyt hyökkää ap:n kimppuun ja syyttää ties mistä.
Ihan oletusarvoisesti jos parisuhteessa on jotain sovittu (esim. että ei toistaiseksi hankita lapsia, kun jompi kumpi ei ole siihen valmis), pitäisi voida luottaa siihen, että sopimuksesta pidetään kiinni. Tässä kohti nainen on mitä ilmeisimmin tarkoituksellisesti toiminut vastoin yhteistä sopimusta.
Ehkäisyä on ap:n kertoman mukaan oletettavasti myös käytetty, mutta nainen on järjestänyt asian siten, että ehkäisy on "pettänyt". Helppoahan on esim. jättää ehkäisypillerit ottamatta, tehdä kondomiin reikä tai jopa käyttää kondomin sisältö omiin tarkoituksiin.
Totta on, että vasektomia on totaalisen pidättäytymisen jälkeen varmin miehen hallinnassa oleva ehkäisykeino. Siihen on rajoituksensa (30 vuoden ikä/3 lasta).
Mitenkä siis itse miehenä toimisit tilanteessa, jossa hyvässä parisuhteessa ollessasi et vielä saisi vasektomiaa ja olisit kertonut puolisolle, että et missään tapauksessa halua lapsia, koska et koe olevasi siihen sovelias? Ei lainkaan ejakulaatioon johtavaa yhteistä seksiä? Ero? Vai luottaisit siihen, että sopimus pitää, eikä vaimo lähde omatoimisesti hankkiutumaan raskaaksi ehkäisyn ohittaen? -Veikkaisin, että aika moni päätyisi viimeiseen.
Erohan tuossa on ainoa oikea vaihtoehto jos ap ei lapsia missään nimessä halunnut ja vaimo halusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenenkään parisuhde hajonnut erimielisyyteen siitä, perustetaanko lapsiperhe vai ei? Ja onko kaduttanut myöhemmin, jos on hajonnut. Lasten saamista kai kukaan ei kehtaa katua.
Olisi kiinnostaaa kuulla asian kokeneiden kertomuksia, eikä vain katsomosta huutelua ja dumaamista.
Mä tiedän yhden pariskunnan, jossa mies oli tehnyt moneen kertaan selväksi, ettei halua lasta siihen elämäntilanteeseen. Tapaus tuntui kuuluttavan sitä kaikkialla aina missä kulkikin, ei lasta kiitos!
Vaimo sitten tuli raskaaksi ja yllättyi kauheasti, että mies otti ja lähti.
Mies meinas, ettei voi olla sattumaa, että ehkäisy pettää ja katsoi tulleensa huijatuksi. Luottamus oli mennyt.
Mies halusi isyystestin kaikista jo olevista kahdesta ja tulokkaasta. Kaikki olivat hänen. Sitten hän kuitenkin on kantanut vastuunsa ja ollut isänä näille lapsilleen. Ulospäin näyttää, että hyvä suhde on kaikkiin. Mutta jäätävä katkeruus eksää kohtaan kalvaa edelleen 10 vuoden jälkeenkin.
KON-DO-MI TAI VA-SEK-TO-MIA. Onko se nyt niin vaikeaa??
On naisillakin vastuu asioissa vaikka kuinka yritätä tämänkin kääntää vain miesten vastuulle
Minun oletukseni on, että lastani en tapa. Abortti on siis mahdoton ajatus, vaikka ehkäisy pettäisi tai vaikka minut r4iskattaisiin. Olen kyllä kertonut tämän miehelleni. Kannattaa keskustella oletuksista ennen kuin harrastaa seksiä.