Lue keskustelun säännöt.
En halunnut isäksi, koska tiesin olevani huono isä. Vaimo kuitenkin pakotti, ja nyt raivoaa kun olen huono isä
18.08.2023 |
Sanoin monta kertaa, että minusta ei ole isäksi. Olen traumataustainen hermoilija, enkä mikään tasainen taneli. Elämä toimii minulla kun kaikki on tasaista ja ei ole esim liiallista meteliä tai jatkuvaa kaaosta. Parisuhde sinänsä toimi hyvin ja olimme onnellisia.
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi. Sanoin, että minusta ei ole tähän. Vaimo sanoi, että on. Että lapsi muuttaa minua. En halunnut, mutta lapsi kuitenkin tuli. Rakastan tietysti lastani, mutta olen koko ajan uupunut, kireä, väsynyt. Pelkään, että olen samanlainen paska kuin oma isäni oli. En sentään huuda lapselle, mutta en vaan jaksa. Kaikki tuntuu työläälle, raskaalle. Masentavalle. Koko ajan tuntuu että olen suorituskykyni ylärajoilla. En ole lapselle paha, mutta valitettavasti lapseni vaistoaa asian ja turvautuu äitiinsä. Ja se tekee tästä vielä kurjemman asian.
Ja nyt vaimoni sitten raivoaa sitä että olen huono isä. Enkö minä sitä hänelle sanonut? Kuunnelkaa hyvät naiset jos joku sanoo että hänestä ei ole johonkin. Jos hän sen itse tietää etukäteen.
Kommentit (426)
Olisit itse kuunnellut itseäsi ja lähtenyt suhteesta ennen lapsen tuloa. Mutta niin, ethän sinä voinut, kun oli niin seksinnälkä.
Oma mokasi. Älä syyttele vaimoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, se ehkäisy on keksitty. Tsiisus.
Vierailija kirjoitti:
Niin, se ehkäisy on keksitty. Tsiisus.
Jälkiviisaushan ei auta enää itse ongelmaan, eli epävarmuuteen isänä olemisessa.
Mies ei halua lapsia ja ei silti ota vastuuta ehkisystä?
Vaimo kuitenkin tuli jollakin ilveellä raskaaksi.
Sääli lasta. isänsä on hönnäytettävä tomppeli jolla on oman elämänhallinnan alkeetkin hukassa.
Tulee väkisilläkin mieleen sen Vilja-Eerikan isä joka usko että se sen väkivaltainen lapsia vihaava avokkinsa oli ollut muka vuoden yli raskaana.
Jos olet "höynäytetty" isäksi niin ihan on sun oma tyhmyys. Seksi on lisääntymistä varten jos et halua lisääntyä älä nussi. Etenkään paljaalla.
Ps. Ei sun tarvi leikkiä isää senkun lähdet meneen. Mä asuin lapsuuteni isän kanssa joka vihasi äitiäni ja minua. Vanhana ja katkerana sitten muka paljasti minulle kuinka ei koskaan ollut minua halunnutkaan. Totetesin vaan kylmästi että olen tiennyt sen aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, isukki, mahdollisesti/todennäköisesti naisen vanhanaikainen!
Käyppä tarkistuttamassa, että toukka on varmati sinun!
Oikeesti. Jos pakotettuna isäksi niin mikä lapanen .Tollasista asioista on tod. keskusteltava eikä suostua pakotukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin piti se naisen kuitenkin saada, vaikka..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lapsia ja ei silti ota vastuuta ehkisystä?
Varmaan pitikin huolta ehkäisystä.
Kannattaisiko erota? Jaksaisit lasta paremmin, kun vuoroviikot tai viikonlopputapaamiset. Nyt hän ei ainakaan opi luottamaan sinuun vaan pelkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienimmät turvautuvat tietysti eniten siihen vanhempaansa, joka heitä eniten alkuun hoitaa, ruokkii, kylvettää jne. Mutta annas olla, kun tulet jonain päivänä töistä, juostaan sinua vastaan: "Isi, Isi". Et takuulla halua jäädä näitä kokemuksia vaille, vain sen takia, että sinulla on ollut toisenlainen isä. Lapselle ovat molemmat vanhemmat hyvin tärkeitä ja välttämättömiä, hyvän elämän edellytyksiä. Mieti joskus asiaa lapsesi kannalta, äläkä vain omaa kuvittelemaasi huonoutta. Voit siis oppia ja opetella hyväksi isäksi. Opettele osoittamaan malttia, kärsivällisyyttä ja lempeyttä myös itseäsi kohtaan, nämä ovat ne tärkeimmät. Jos tilanne kuumenee, mene happihyppelylle, juoksulenkille, kävelylle, mutta ilmoita menosta. Ovet paukkuen vihan vimmoissa ei enää tässä iässä, eikä varsinkaan vauvaperheessä toimita. Ja käyttehän yhdessä ja vauva vaunuissa kävelyillä ja retkillä?
Miksi ap haluaisi tehdä enää mitään päsmäröivä puolisonsa kanssa?Äitiys ei tee ihmisestä mitään pyhimystä vaan moni käyttää sitä uhriutumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Traumataustaisena naisena sanon, että terapiaan nyt. Lapsi on olemassa, sille ei voi mitään. Sinä et ole samanlainen paska kuin isäsi omien sanojesi mukaan, koska sinulta selkeästi löytyy kykyä reflektoida omaa sisäistä maailmaasi ja käytöstäsi. Mutta ihan aidosti, etsi traumaterapeutti ja lue kirjoja aiheesta, sinulla saattaa olla CPTSD, joka on ihan mahdollista saada kuriin oppimalla parempia tapoja kommunikoida ja sietää tunteita, ja käsittelemällä vanhat kokemukset. Uskon, että sinusta tulee vielä hyvä isä, mutta se ei tapahdu automaattisesti vaan systemaattisella työllä. Lapsesi tulee vielä jonain päivänä olemaan ylpeä sinusta, jos teet sen valinnan, ja ehkä voit opettaa hänelle paremmat keinot kohdata maailmaa kuin mitä itse sait vanhemmiltasi. Tsemppiä.
Ei kaikkea tarvitse medikalisoida. Ap kuulostaa ihan normaalilta. ei kauhuisältä. Ongelma on parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ruoki trollia.
Trolli tai ei, tuon aloituksen jakaa varmasti moni, vaikka ei sitä ääneen sano. Ei kaikki halunneet isiksi. Osa tottuu siihen myöhemmin, osa ei koskaan. Lapsen kannalta ikäviä asioita.
Tämä sama koskee myös naisia. Ei kaikki halua äidiksi, mutta kun vahinko sattuu, ei kaikki pysty tekemään aborttia.
Itsekään en nuorena halunnut lasta ja en tiedä olisinko silti ikinä pystynyt aborttiin, jos vahinko olisi päässyt tapahtumaan.
Onneksi niin ei koskaan käynyt, enkä joutunut pahan valinnan eteen, mutta jos lapsi olisi vahingosta syntynyt, olisi hän ollut syytön ja ansainnut kaiken rakkauden ja hyvän elämän.
Noinko on asiat kirjoitti:
Perussettiä, ei kun vain ero tulille ja lapsetonta hoitoa katselemaan. Näitä isättömiä laosua on kohta puolet ja varmasti valitsevat tiensä ollakseen isona feministejä tai naisten vihaajia.
Huono neuvo. Entä jos se seuraavakin "hoito" saa /haluaa lapsen? AP:ltä ei ehkäisy onnistu, se on jo nähty. Jos ei halua lasta täytyy ensin elää yksin niin kauan, että täyttää 30v ja pääseen piuhojen katkaisuun. Sitten voi etsiä uuden "hoidon" ja hänelle on heti kerrottava, ettei lasta halua ja että on sterkattu. Ettei uusi hoito tuhlaa aikaansa, jos sattuu olemaan sellainen, että haluaa lapsia jossakin vaiheessa.
1970- ja 1980-luvun luonnostaan punatukkaiset tytöt ja naiset: Minkälaisia housuja te käytätte lapsena?
Viikon tykätyin vai pellein aloitus? En miehenä kehtaisi tehdä moista aloitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumataustaisena naisena sanon, että terapiaan nyt. Lapsi on olemassa, sille ei voi mitään. Sinä et ole samanlainen paska kuin isäsi omien sanojesi mukaan, koska sinulta selkeästi löytyy kykyä reflektoida omaa sisäistä maailmaasi ja käytöstäsi. Mutta ihan aidosti, etsi traumaterapeutti ja lue kirjoja aiheesta, sinulla saattaa olla CPTSD, joka on ihan mahdollista saada kuriin oppimalla parempia tapoja kommunikoida ja sietää tunteita, ja käsittelemällä vanhat kokemukset. Uskon, että sinusta tulee vielä hyvä isä, mutta se ei tapahdu automaattisesti vaan systemaattisella työllä. Lapsesi tulee vielä jonain päivänä olemaan ylpeä sinusta, jos teet sen valinnan, ja ehkä voit opettaa hänelle paremmat keinot kohdata maailmaa kuin mitä itse sait vanhemmiltasi. Tsemppiä.
Ei kaikkea tarvitse medikalisoida. Ap kuulostaa ihan normaalilta. ei kauhuisältä. Ongelma on parisuhteessa.
No voi haloo, ap itse kertoo suoraan traumoistaan ja niiden aiheuttamasta oirehdinnasta.
- toinen nainen, jolla CPTSD ja on sitä mieltä, että kaiken järjen mukaan myös ap:lla
Hankkikaa tukiperhe ja muuta apua. Tarvitset vapaata metelistä ja vastuusta, että jaksat taas.
No, mitä vaihtoehdot siinä oli? Ero olisi ollut tottakai yksi vaihtoehto, mutta olisiko muita luovempia vaihoehtoja? Ap sanoo kuitenkin, että rakastaa lastaan. Onko hön yrittänyt etsiä tilanteeseen apua? Erillään mutta kuitenkin lähellä asuminen? Äiti lapsen kanssa ja isä yksin.