Viettäkö lapset enää ollenkaan aikaa vanhempiensa kanssa

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Tai sitten kirjoittaja paisuttelee omaa rooliaan. Monella mummolla tuppaa olemaan tapa kertoilla, miten lapsen vanhemmat ei osaa mitään, ei tee mitään ja hän aina joutuu ja vain hän tietää ja hän osaa jne.

Lasten pahoinvointi lisääntyy sarjaeroajien uusperhekuvioinneissa. Selittelevät nämä rassukat että kun olen aina uuden suhteen huumassa niin olen muka parempi vanhempi. Itsepetosta. Totuus on ihan muuta.

Ja tuo tämänhetkinen isovanhempi-ikäisten sukupolviko ei hoidattanut lapsiaan omilla vanhemmillaan? Kasarilla-ysärillä työelämä oli myös kevyempää kuin nykyään ja vaatimukset kasvaa kokoajan. Töitä oli, senkuin vain kävelit sisään. Muöskin lastenhoito oli huomattavasti vapaampaa kuin nykyään. Lasut ois niskassa samantien jos tänä päivänä vetäis samaa linjaa. Että en nyt niin kovaa älämölöä pitäisi mistään nykyvanhempien itsekkyydestä.

Jos lapset ovat kotona, ne seurustelevat kännykkänsä kanssa.

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Mietin just ihan samaa, kun varasin elokuvalippuja teinille ja itselleni. Tajusin etten todellakaan ole käynyt elokuvissa tai vaikka ravintolassa vanhempieni kanssa koskaan ja teini-ikäisenä en myöskään kävelyllä äitini kanssa, saati sitten että oltaisiin pelattu pleikkarilla :D Keskenään pyörittiin jossain kallioilla keikkumassa ja vähän vanhempana kylillä notkumassa. Sukupolvien välinen kuilu oli tuolloin aika suuri eikä vanhempien kanssa ollut mitään yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Lasten pahoinvointi lisääntyy sarjaeroajien uusperhekuvioinneissa. Selittelevät nämä rassukat että kun olen aina uuden suhteen huumassa niin olen muka parempi vanhempi. Itsepetosta. Totuus on ihan muuta.

Ja sinähän sen absoluuttisen totuuden tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo tämänhetkinen isovanhempi-ikäisten sukupolviko ei hoidattanut lapsiaan omilla vanhemmillaan? Kasarilla-ysärillä työelämä oli myös kevyempää kuin nykyään ja vaatimukset kasvaa kokoajan. Töitä oli, senkuin vain kävelit sisään. Muöskin lastenhoito oli huomattavasti vapaampaa kuin nykyään. Lasut ois niskassa samantien jos tänä päivänä vetäis samaa linjaa. Että en nyt niin kovaa älämölöä pitäisi mistään nykyvanhempien itsekkyydestä.

Minä ainakin olin jo alle kouluikäisenä isompien sisarusten "valvonnassa" vaarallisissakin paikoissa. Muinoin lastenhoito oli sitä, että lapset työnnettiin ovesta ulos oman onnensa nojaan.

Vm 81

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Mietin just ihan samaa, kun varasin elokuvalippuja teinille ja itselleni. Tajusin etten todellakaan ole käynyt elokuvissa tai vaikka ravintolassa vanhempieni kanssa koskaan ja teini-ikäisenä en myöskään kävelyllä äitini kanssa, saati sitten että oltaisiin pelattu pleikkarilla :D Keskenään pyörittiin jossain kallioilla keikkumassa ja vähän vanhempana kylillä notkumassa. Sukupolvien välinen kuilu oli tuolloin aika suuri eikä vanhempien kanssa ollut mitään yhteistä.

Milloin olet syntynyt ? Omassa lapsuudessani tuo kai oli myös aika tavallista,  ainakin samanikäisten tuttavieni kertoman mukaan. Itselleni sattui vanhemmat, jotka pitivät meidän lasten kanssa olemista ja teimme todella paljon kaikkea yhdessä ( käytiin retkillä, teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, konserteissa, matkustettiin, mökkeiltiin, vietettiin aikaa perheenä paljon myös isovanhempien luona). Olen syntynyt -77.

Oma äitini vei meidät joka kesä mummolaan kahdeksi viikoksi. Nyt itse ei ota lapsenlapsia kuin korkeintaan pariksi yöksi.

Luulen että kysymys on persoonasta. Nämä lapsensa isovanhemmilla viikkokausia pitävät tuskin ottavat omia lapsenlapsia aikanaan yhtä paljon hoitoon. Sillä mihin se jaksaminen/ laatuajan tarve yhtäkkiä häviäisi? Päin vastoin luulen että merkitys iän myötä korostuu.

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Sen verran viettävät aikaa isän tai äidin kanssa autossa, kun niitä kuskataan harrastuksiin.

Kotona ei vietetä yhdessä aikaa vaikka se olisi tärkeintä. Koko ajan pitää vaan olla menemässä johonkin.

Jos vaikka ollaankin kotona niin jokainen tuijottaa puhelimiinsa. Kakarat ei pysty olemaan ilman puhelintaan ja vanhemmat sen esimerkin näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo tämänhetkinen isovanhempi-ikäisten sukupolviko ei hoidattanut lapsiaan omilla vanhemmillaan? Kasarilla-ysärillä työelämä oli myös kevyempää kuin nykyään ja vaatimukset kasvaa kokoajan. Töitä oli, senkuin vain kävelit sisään. Muöskin lastenhoito oli huomattavasti vapaampaa kuin nykyään. Lasut ois niskassa samantien jos tänä päivänä vetäis samaa linjaa. Että en nyt niin kovaa älämölöä pitäisi mistään nykyvanhempien itsekkyydestä.

Kannattaako niitä lasuja liikaa pelätä? Toki ne valittavat jos kasvatussuosituksia on rikottu, mutta oikeutta huostaanottoon niillä ei ole paitsi hyvin vakavissa tapauksissa. Lasutätiä ei myöskään ole pakko päästää tekemään kotitarkastusta tai mennä lasun kuulusteluihin, koska näistä kieltäytyminen ei myöskään ole huostaanoton peruste.

Luin jutun ja jäin miettimään, että eikö ihmiset siis osaa ajatella, ettei heillä voi olla kaikkea samaa kuin tutuillaan? Haluavat itsekin lapsensa usein jonnekin hoitoon, kun kuulevat kavereiltaan tai työkavereiltaan, että näilläkin on lapset usein isovanhemmilla? On perheitä ja lapsia, joilla on hyvät tukiverkostot ja sitten niitä, joilla ei ole. Ei ole ehkä kovin järkevää verrata omaa tilannettaan sellaiseen, jolla on ihan erilainen tilanne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Mietin just ihan samaa, kun varasin elokuvalippuja teinille ja itselleni. Tajusin etten todellakaan ole käynyt elokuvissa tai vaikka ravintolassa vanhempieni kanssa koskaan ja teini-ikäisenä en myöskään kävelyllä äitini kanssa, saati sitten että oltaisiin pelattu pleikkarilla :D Keskenään pyörittiin jossain kallioilla keikkumassa ja vähän vanhempana kylillä notkumassa. Sukupolvien välinen kuilu oli tuolloin aika suuri eikä vanhempien kanssa ollut mitään yhteistä.

Milloin olet syntynyt ? Omassa lapsuudessani tuo kai oli myös aika tavallista,  ainakin samanikäisten tuttavieni kertoman mukaan. Itselleni sattui vanhemmat, jotka pitivät meidän lasten kanssa olemista ja teimme todella paljon kaikkea yhdessä ( käytiin retkillä, teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, konserteissa, matkustettiin, mökkeiltiin, vietettiin aikaa perheenä paljon myös isovanhempien luona). Olen syntynyt -77.

Olen syntynyt 80-luvun alussa. Lapsuudessa tehtiin vielä jotain, mutta teininä ei enää yhtään mitään. Paras vanhempiini liittyvä muisto nuoruudesta on, kun istuin äitini kanssa kaupan parkkipaikalla syömässä nakkeja. Se oli ainoita kertoja kun teimme jotain kahdestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Mietin just ihan samaa, kun varasin elokuvalippuja teinille ja itselleni. Tajusin etten todellakaan ole käynyt elokuvissa tai vaikka ravintolassa vanhempieni kanssa koskaan ja teini-ikäisenä en myöskään kävelyllä äitini kanssa, saati sitten että oltaisiin pelattu pleikkarilla :D Keskenään pyörittiin jossain kallioilla keikkumassa ja vähän vanhempana kylillä notkumassa. Sukupolvien välinen kuilu oli tuolloin aika suuri eikä vanhempien kanssa ollut mitään yhteistä.

Milloin olet syntynyt ? Omassa lapsuudessani tuo kai oli myös aika tavallista,  ainakin samanikäisten tuttavieni kertoman mukaan. Itselleni sattui vanhemmat, jotka pitivät meidän lasten kanssa olemista ja teimme todella paljon kaikkea yhdessä ( käytiin retkillä, teatterissa, kirjastossa, uimahallissa, konserteissa, matkustettiin, mökkeiltiin, vietettiin aikaa perheenä paljon myös isovanhempien luona). Olen syntynyt -77.

Minua vei isä elokuviin, laskettelemaan, uimaan uimahalliin ja kesällä rannalle (yleensä niin että paras ystäväni oli mukana). Äiti vei ostoksille ja aina pizzalle samalla.

Mutta olin myös joka kesä kaksi viikkoa mökillä isovanhempien kanssa, ja mummini varsinkin oli meillä usein milloin pesemässä ikkunoita, milloin leipomassa ja minun perääni katsomassa.

Vm. - 82

Vierailija kirjoitti:

Sen verran viettävät aikaa isän tai äidin kanssa autossa, kun niitä kuskataan harrastuksiin.

Kotona ei vietetä yhdessä aikaa vaikka se olisi tärkeintä. Koko ajan pitää vaan olla menemässä johonkin.

Jos vaikka ollaankin kotona niin jokainen tuijottaa puhelimiinsa. Kakarat ei pysty olemaan ilman puhelintaan ja vanhemmat sen esimerkin näyttävät.

Mistä ihmeestä sä voit tällaista tietää? Nykyään nimenomaan lapsilla on puhelinrajoitukset ja ruudun katsomisen haitat tiedostetaan. Harrastukset ovat päivän trendi, lapset putoavat pois kehityksestä jos ei harrasta mitään. Monenlaiset taidot ovat tärkeitä elämässä ja niitähän harrastuksista saa. Ei niitä lapsia sinne harrastuksiin tarvitse pakottaa. Maailma nyt vain on nopeatempoisempi kuin sinun nuoruudessa, yritä nyt vain hyväksyä. Kyllä maailma nyt on parempi mitä menneillä tunkkausilla vuosikymmenillä.