Viettäkö lapset enää ollenkaan aikaa vanhempiensa kanssa

Mun äitini oli kotirouva ikänsä.

Ei se että hän oli kotona tarkoittanut että hän olisi ollut lastensa kanssa yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

Paljon enemmän kuin ennen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

Miksi lapsia ei tuotu sinun luoksesi? Niin meillä tehtiin lapsuudessa ysärillä. Ja itseni on muuten laitettu päivähoitoon kahdeksankuisena.

Meillä on just sopivsssa määrin ollu hoidossa. No problem. Jotkut vanhat kurpat jotka ei osallistu lastenlastenhoitoon tai ei niitä ehkä edes ole, ovat innoissaan kun luulevat että joitain sapettaa se, että lapset ei ole paljon hoidossa isovanhemmillaan.

Esim. meillä oli tutuntuttuina ihmisiä, jotka luulivat kääntävänsä veistä monessa asiassa, missä ei asia ollut ollenkaan niin miten luulivat ja kaiken huipuksi esittivät vielä muille, että olisimme suunnilleen pulassa ja itkukurkussa, kun isovanhemmat ei hoida enempää.

Ei, ihan tarpeeksi hoitivat eikä kukaan ollut itku kurkussa.

Myös äidilläni oli kerran miesystävä, joka ihan selvästi yritti saada jotain säröä meidän ja lastenlasten välille.

Urputti rahoista tai tavaroita, mitä mummi osti lapsille. Yritti manipuloida mummin uskomaan kaikkea soopaa, kuten että yrittäisimme hoidattaa lapsia liikaa mummilla, vaikka todellisuudessa oli aina ollut meidän sopimuksia ja hänen omalla luvallaan kaikki ja todella harvoin yleisen mittapuun mukaan.

Järjesti tahalleen niin, että emme voisi viettää jouluja yhdessä tai kävi urputtamaan jos lapset joutui tyyliin kerran vuodessa olemaan hoidossa mummilla ja hän oli suunnitellut jotain Tallinnan risteilyä. Onneksi manipulointi ei purrut kun vain vähän aikaa. Tuo katkera papparainen oli juuri niitä "penniäkään mun lapset ei ole saanut tai tarvinnut multa" Eivätpähän ole enää yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

Miksi lapsia ei tuotu sinun luoksesi? Niin meillä tehtiin lapsuudessa ysärillä. Ja itseni on muuten laitettu päivähoitoon kahdeksankuisena.

Oli helpompi noin. Lapsi nukkui vielä, kun vanhemmat lähti töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset nykyvanhemmille ovat ihan jäätävät samaan aikaan kun kaikki mahdolliset palvelut on romahtaneet.

Lastenkodit ovat ainoa palvelu joka toimii. Eli kun lapset on kasvatettu väärin niin lastenkoti kutsuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

Ja poika ei voinut hoitaa sitä 8kk ikäistä koska? Ja pakko oli hoitaa kaksivuotiaaksi asti, eikä lapsia voinut tuoda sinun luoksesi vaan aina oli poljettava pyörällä sinne? No, siis, valintoja valintoja, joskus tulee tehtyä sellaisia että v*tuttaa mitä meni lupaamaan.

Tuossa jutussa mummo itkee kun lapset olivat kesän aikana mummolassa viikon, siis yhden viikon! Minun lapsuudessani mummolassa oltiin lähes joka viikonloppu ja kesäisin useampia pidempiä pätkiä. Puolisokin oli ollut kuulemma alle vuoden ikäisenä jo viikon hoidossa sukulaisilla. Kyllä minusta ainakin tuntuu enemmän siltä, että nykyään ollaan hysteerisiä siitä jos se lapsi ei ole koko ajan vanhemmissa kiinni. Ihmisethän tehtailevat lasujakin siitä, jos joku julkkis kertoo vieneensä alle kouluikäisen viikonlopuksi isovanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Tai sitten kirjoittaja paisuttelee omaa rooliaan. Monella mummolla tuppaa olemaan tapa kertoilla, miten lapsen vanhemmat ei osaa mitään, ei tee mitään ja hän aina joutuu ja vain hän tietää ja hän osaa jne.

Tässähän ei ollut siitä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Tai sitten kirjoittaja paisuttelee omaa rooliaan. Monella mummolla tuppaa olemaan tapa kertoilla, miten lapsen vanhemmat ei osaa mitään, ei tee mitään ja hän aina joutuu ja vain hän tietää ja hän osaa jne.

Tässähän ei ollut siitä kysymys.

Mistä sinä sen tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Tai sitten kirjoittaja paisuttelee omaa rooliaan. Monella mummolla tuppaa olemaan tapa kertoilla, miten lapsen vanhemmat ei osaa mitään, ei tee mitään ja hän aina joutuu ja vain hän tietää ja hän osaa jne.

Tässähän ei ollut siitä kysymys.

Mistäs tiedät? Eihän me nyt tiedetä kuin tämän mummon näkemys asiaan, ja se on selvästikin se, että hänen lapset ei osaa eikä tee, vaikka hän varmasti kyllä kasvatti ne paremmin. Se, mikä lasten näkemys asiasta on, se voi olla ihan toinen.

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo tämänhetkinen isovanhempi-ikäisten sukupolviko ei hoidattanut lapsiaan omilla vanhemmillaan? Kasarilla-ysärillä työelämä oli myös kevyempää kuin nykyään ja vaatimukset kasvaa kokoajan. Töitä oli, senkuin vain kävelit sisään. Muöskin lastenhoito oli huomattavasti vapaampaa kuin nykyään. Lasut ois niskassa samantien jos tänä päivänä vetäis samaa linjaa. Että en nyt niin kovaa älämölöä pitäisi mistään nykyvanhempien itsekkyydestä.

Onnistuuko se edes nykyaikan jos lapsi kieltäytyy eskarista? Itse en ole käynyt enkä ole ollut kunnallisessa päivähoidossakaan kun en halunnut niiden karsinaan aidattujen lasten seuraan mitä näin. Sen verran maalla asunut että tiesin ettei niin pidetä ihmisiä vaan elukoita. Oma hoitajani vain pisti minut ulos ovesta eikä perään katsottu. Jossain metsissä samoilin, pelloilla ja hiekkakuopilla päivät. Ilmestyin talolle vain hakemaan ruokaa jos en löytänyt metsästä syötävää. Ei käyty ainuttakaan kehityskeskustelua eikä lasuja rampannut pitämässä huolipuheita. Oli oikein mukava lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

Ja poika ei voinut hoitaa sitä 8kk ikäistä koska? Ja pakko oli hoitaa kaksivuotiaaksi asti, eikä lapsia voinut tuoda sinun luoksesi vaan aina oli poljettava pyörällä sinne? No, siis, valintoja valintoja, joskus tulee tehtyä sellaisia että v*tuttaa mitä meni lupaamaan.

Kaikki valinnat perheissä on päin v*ttua palsta-akkojen mielestä. He kaikki kyllä osaisivat hoitaa hommat paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä en myöskään tunne ketään joka hoidattaisi hoidattamalla lapsiaan isovanhemmilla.

Tiedän kyllä yhden mummun ja yhdet isovanhemmat, ketkä eivät ehdi lastenlasten juhliin, rippijuhliin ymv kun haluttaa olla mökillä tai Espanjassa, nyt on heidän vuoronsa ELÄÄ. Oma lapsi oli muutaman päivän kesässään aina mummin kaverina ja tietysti aina kun olimme kylässä, mummi ja ukki halusivat hänen kanssaan touhuta ja hoitaa, me vanhemmat käytiin laatuaikana esim hiihtämässä yhdessä. Mulla olikin poikkeuksellisen kiinnostuneet isovanhemmat lapselle. Toisilla isovanhemmilla lapsi (nyt 16) on ollut yhteensä ehkä 5-6 yötä ilman minua, asumme eri paikkakunnilla ja he aina kutsuvat, mutta harvoin päästään menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

No se oli sinun valintasi. Olisihan ne lapset voinut päiväkotiinkin mennä.

Valinta oli minun ja ainoa mahdollinen. Kahdeksan kuukauden ikäistä ei voinut viedä päiväkotiin ja siinä tilanteessa miniällä oli mahdollisuus saada vakituinen työpaikka - ja saikin. Toisen lapsenlapsen kohdalla tilanne oli eri, mutta ei siitä sen enempää.

No onpa yllätys taas että miniän takia jouduit raatamaan niin että mummon v*ttua v*tutti. Mitäs sun poikas teki, eikö hän ollut kykenevä pitämään perheestään huolta? Silti vaan piti siementä kylvätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas ainakin omassa kuplassa tuntuu siltä, että monet ihan pelkäävät pyytää hoitoapua ettei ole kukaan huutamassa " Miksi niitä lapsia pitää tehdä, jos ei niiden kanssa halua olla"

Mutta jotain on pielessä tuolla lapsen ja vanhemman suhteessa, kun ei kommentin kirjoittaja uskalla sanoa lapselleen ettei jaksa ( eikä tarvitsekaan jaksaa)

Tai sitten kirjoittaja paisuttelee omaa rooliaan. Monella mummolla tuppaa olemaan tapa kertoilla, miten lapsen vanhemmat ei osaa mitään, ei tee mitään ja hän aina joutuu ja vain hän tietää ja hän osaa jne.

Tässähän ei ollut siitä kysymys.

Aivan. Urpohan ei ymmärrä mistään mitään ja tekoripsetkin haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä olen se mummo, joka on hoitanut kahta lapsenlasta parivuotiaaksi. Kesät talvet ajoin polkupyörällä muutaman kilsan edestakaisin. Saatte nauraa.

V*ttu, että joskus v*tutti lähteä sotkemaan polkupyörällä aamuseiskalta, kun lunta oli tullut ihan huolella eikä aura-autoja lähimaillakaan näillä pikkuteillä.

Mun kavereista monet on muuten olleet lapsena mummojen hoidettavana, eivätkä päiväkodissa. Silloin se oli ihan yleistä. Nykyään harvinaista, vaikka varmaan joskus tapahtuu. Toki eläkeikäkin oli alempi ja lapset tehtiin nuorempana, eli ne mummot on olleet ehkä kuusikymppisiä eikä vielä kovinkaan vanhoja ja rauhaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mediassa puhutaan niin vähän isovanhemman näkökulmasta? Olisiko niin että sisältöjen tekijät ovat itse niitä uupuneita vanhempia, ja isovanhemman näkökulmaa tarjoavat ovat monet jo eläkkeellä. Helpompi samaistua siihen mitä itse kokee ja elää.

Kyllä mediassa puhutaan myös isovanhempien näkökulmasta. Algoritmit vääristää mittasuhteita. Ehkä sinun selaimesi ei vain tuo noita eteesi.

Ja se isovanhempien näkökulma on aina tämä. Vaikka tosielämässä en tiedä ketään, joka hoidattaisi lapsiaan isovanhemmilla likimainkaan samassa mittapuussa kuin omassa lapsuudessani lähes kaikki. Tietenkään oma kokemuksenikaan ei ole koko totuus, ja varmasti näitä lapsensa isovanhemmilla hoidattavia on, mutta mikään uusi ilmiö ei kyllä ole kyseessä.

Minä en myöskään tunne ketään joka hoidattaisi hoidattamalla lapsiaan isovanhemmilla.

---

Entäpä, jos isovanhempi haluaa auttaa? Ei tarjoa apuaan vaan tulee vastaan, jos apua tarvitaan. Taustalla ollaan ja apua saa tarvitessaan. Lapset tietävät sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vei meidät joka kesä mummolaan kahdeksi viikoksi. Nyt itse ei ota lapsenlapsia kuin korkeintaan pariksi yöksi.

Luulen että kysymys on persoonasta. Nämä lapsensa isovanhemmilla viikkokausia pitävät tuskin ottavat omia lapsenlapsia aikanaan yhtä paljon hoitoon. Sillä mihin se jaksaminen/ laatuajan tarve yhtäkkiä häviäisi? Päin vastoin luulen että merkitys iän myötä korostuu.

Nämä isovanhemmat, jotka on hoidattaneet omat lapsensa muilla, ovat myös kovia muistelemaan miten ovat ihan ilman apua omat lapsensa hoitaneet ja osansa tehneet. Ja jos ei ole edes omia lapsiaan jaksanut hoitaa niin tuskin kiinnostaa lapsenlapsetkaan. Sitten kun ikää tulee, niin kiinnostaisi kyllä saada apua lapsilta ja lapsenlapsilta...

Aamen! Meillä ei isovanhempia lastenlapset kiinnosta paitsi valokuvissa, jota voi näytellä kavereille lomamatkoilla ja illallisilla. No, ovat kyllä niin etäisiä, että eivät kyllä meidän lapset ainakaan ole isompana tulossa auttamaan tai vierailemaan itsekseen isovanhemmille. Niin makaa kuin petaa...