Viettäkö lapset enää ollenkaan aikaa vanhempiensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vei meidät joka kesä mummolaan kahdeksi viikoksi. Nyt itse ei ota lapsenlapsia kuin korkeintaan pariksi yöksi.

Luulen että kysymys on persoonasta. Nämä lapsensa isovanhemmilla viikkokausia pitävät tuskin ottavat omia lapsenlapsia aikanaan yhtä paljon hoitoon. Sillä mihin se jaksaminen/ laatuajan tarve yhtäkkiä häviäisi? Päin vastoin luulen että merkitys iän myötä korostuu.

Nämä isovanhemmat, jotka on hoidattaneet omat lapsensa muilla, ovat myös kovia muistelemaan miten ovat ihan ilman apua omat lapsensa hoitaneet ja osansa tehneet. Ja jos ei ole edes omia lapsiaan jaksanut hoitaa niin tuskin kiinnostaa lapsenlapsetkaan. Sitten kun ikää tulee, niin kiinnostaisi kyllä saada apua lapsilta ja lapsenlapsilta...

Aamen! Meillä ei isovanhempia lastenlapset kiinnosta paitsi valokuvissa, jota voi näytellä kavereille lomamatkoilla ja illallisilla. No, ovat kyllä niin etäisiä, että eivät kyllä meidän lapset ainakaan ole isompana tulossa auttamaan tai vierailemaan itsekseen isovanhemmille. Niin makaa kuin petaa...

Toki nämä tämän tyypin isovanhemmat myös muistaa iän kaiken jos yhden kerran ovat joutuneet lapsia hetken hoitamaan, siitä voi monta vuotta muistuttaa, että kyllähän tässä on apuna oltu. Ja kavereille tietty valittaa että miten kiittämättömiä nykyaikana ollaan ja aina sitä lastenhoitoapua vailla.

Jos nyt yhden ainoan kerran kirjoitin ajatukseni tänne niin ei helvetti oikeestaan! Kaikki ymmärretään väärin enkä tosiaankaan ole kenellekään mainostanut lastenhoitoani.

Täh? Ei noissa lainatuissa käsittääkseni viitattu mihinkään tässä ketjussa kommentoineeseen isovanhempaan? Kukahan nyt ymmärtää väärin....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset nykyvanhemmille ovat ihan jäätävät samaan aikaan kun kaikki mahdolliset palvelut on romahtaneet.

Lastenkodit ovat ainoa palvelu joka toimii. Eli kun lapset on kasvatettu väärin niin lastenkoti kutsuu.

Tämän voin allekirjoittaa lastenkodin työntekijänä. On olemessa todella paskoja vanhempia, jotka lupaavat tulla katsomaan lasta. Eivät sitten ilmaannukaan paikalle tai ovat niin päissään, että heitä ei voi päästää sisään.

Ja sitten itketään pitkin nettiä, miten lastensuojelu on julmasti ilman mitään syytä vienyt lapsiparat vanhemmiltaan.

Niinpä. Se on jokaisen vanhemman vastuulla kasvattaa lapsensa määräysten mukaisesti. Jos lähtee sooloilemaan ja lapsi otetaan huostaan, niin siitä ei voi syyttää kuin itseään.

Riippuu perheestä. Jossain perheissä lapset vielä harrastavat kaikki illat ja viikonloput ja vanhemmat siihen päälle myös. Eipä siinä lasten kanssa ehditä olla ollenkaan. Mun mielestä ihan kauheaa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat on tutkimusten mukaan enemmän lastensa kanssa kuin yksikään aiempi sukupolvi.

Ja tekevät lapsistaan samalla täysin avuttomia ja aloitekyvyttömiä. Tämä näkyy myös aikuisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaan aloitukseen vain, että oma teini-ikäinen poikani kertoo mulle huolensa ja murheensa ja tietysti ilon aiheet myös. Tiedän hänen päiviensä kulun, tiedän kaverit, tunnen mielialan. Tiedän mistä haaveilee, mitä pelkää, miten näkee itsensä. Itse en koskaan tuntenut vanhempiani niin hyvin, tosin tunnen heidät huomattavasti paremmin kuin he minut. Tästä voi jokainen päätellä päässään missä asemassa se vanhemmuus on tämän päivän vanhempien elämässä vs aiemmin.

-synt 1980

Nimenomaan näin. Minulla on maailman ihanin äiti, lapsuus 80-90-luvuilla. Äitini toimi ns varaäitinä ja turvallisena aikuisena myös kavereilleni tuolloin kun eivät saaneet tukea omilta vanhemmiltaan. Muistan joskus kuunnelleeni äitini ja kaverin äidin keskustelua miten tämä kaverin äiti jyrisi hirveällä angstilla että ei päästä tytärtään vkloppu iltaisin mihinkään ettei vaan juo alkoholia. Naru oli todella tiukalla, hirveä kontrollointi. Noh, tämä tytärhän ei ollut pienimmässä määrin kiinnostunut juomisesta tai mistään kyseenalaisesta, maailman tunnollisin ja kiltein tyttö, kympin oppilas. Äitinsä ei siis tuntenut tytärtään lainkaan, oli etukäteen päättänyt millainen tytär muka on ja kohteli sen mukaan. Ilmankos viihtyi meillä.

Minun yksi työkaveri on tuollainen, mitä lempein ja ymmärtäväisin ihminen ja hänelle on kuulemma aikanaan lasten kaverit usein avautuneet vaikeista asioistaan jne. Nyt hän on mummo, ja on siis todella osallistuva ja auttavainen mummo. Ihan vauvasta asti on ottanut lapsenlapsia hoitoon, ihan omasta halustaan, eikä ikinä kuunaan ole sanonut pahaa sanaa lastensa kasvatustavoista tai siitä että joutuisi liikaa ottamaan hoitoon tai mitään. Ei, on aina iloinen kun lapsenlapset tulee kylään ja ylpeänä kertoo töissä heidän yhteisistä puuhistaan.

Kaikilla mummuilla ja papoilla ei ole sama tilanne. Kyllä lasten vanhempien tulisi huomioida isovanhempien jaksaminen ja taloudellinen tilanne. On hälyyttävää jos lapsi joka viikonloppu on hoidossa isovanhemmilla.

Se kertoo lähinnä siitä, ettei vanhempia kiinnosta edes arkena olla lastensa kanssa.

Turha teidän on minua moittia. Haukut kirpoaa kuin vesi hanhen selästä.

Kuten sanottu; koskaan en puutu lasteni elämään. Taustalla olen ja tietävät, että aina täältä saa apua, jos tarvitsee.

- mummo

Vierailija kirjoitti:

Ja tuo tämänhetkinen isovanhempi-ikäisten sukupolviko ei hoidattanut lapsiaan omilla vanhemmillaan? Kasarilla-ysärillä työelämä oli myös kevyempää kuin nykyään ja vaatimukset kasvaa kokoajan. Töitä oli, senkuin vain kävelit sisään. Muöskin lastenhoito oli huomattavasti vapaampaa kuin nykyään. Lasut ois niskassa samantien jos tänä päivänä vetäis samaa linjaa. Että en nyt niin kovaa älämölöä pitäisi mistään nykyvanhempien itsekkyydestä.

Mä ainakin muistan olleeni pikkulapsena 80-luvulla tosi paljon molemmissa mummoloissa. Vanhemmat kävivät Kreikassa ja Kanarialla viikon reissuja. Nyt saa hattu kourassa pyytää että yhden yön joskus harvoin joutaisivat hoitamaan lapsenlapsiaan.

Eläkeikä on noussut jo niin korkealle, että monesti isovanhemmat ovat vielä työelämässä lastenlasten ollessa pieniä. Omassa lähipiirissäni kukaan ei kovin paljoa lapsiaan isovanhemmilla hoidata, jotkut ei saa mitään apuja isovanhemmista. Isovanhemmat voi asua kaukana, sairastaa tai olla vielä työelämässä.

Ihan itse suurin osa lapsensa hoitaa työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini vei meidät joka kesä mummolaan kahdeksi viikoksi. Nyt itse ei ota lapsenlapsia kuin korkeintaan pariksi yöksi.

Luulen että kysymys on persoonasta. Nämä lapsensa isovanhemmilla viikkokausia pitävät tuskin ottavat omia lapsenlapsia aikanaan yhtä paljon hoitoon. Sillä mihin se jaksaminen/ laatuajan tarve yhtäkkiä häviäisi? Päin vastoin luulen että merkitys iän myötä korostuu.

Nämä isovanhemmat, jotka on hoidattaneet omat lapsensa muilla, ovat myös kovia muistelemaan miten ovat ihan ilman apua omat lapsensa hoitaneet ja osansa tehneet. Ja jos ei ole edes omia lapsiaan jaksanut hoitaa niin tuskin kiinnostaa lapsenlapsetkaan. Sitten kun ikää tulee, niin kiinnostaisi kyllä saada apua lapsilta ja lapsenlapsilta...

Harmi vaan että ovat jättäneet todisteita. Selasin joskus porukoilla vanhoja valokuva-albumeita. Monenlaisia lomareissuja ja tapahtumia oli kuvattu joissa meitä lapsia ei näkynyt mukana koska olimme mummolassa hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu perheestä. Jossain perheissä lapset vielä harrastavat kaikki illat ja viikonloput ja vanhemmat siihen päälle myös. Eipä siinä lasten kanssa ehditä olla ollenkaan. Mun mielestä ihan kauheaa.

Huomaa ettet tiedä asiasta mitään. Kyllä ne lasten harrastukset ja harrastusviikonloput ovat aika intensiivisiä myös vanhemmille. Intensiivistä vuorovaikutusta ja yhdessäoloa. Mun mielestä on kauheaa se että joku asiasta mitään ymmärtämätön kauhistelee toisten valintoja.

Miksi tässä keskustelussa puhutaan jostain lastenkodeista ja huostaanotoista. Ei liity millään tavalla aiheeseen. Vaikka joku ois lastensuojelussa töissä, ni ei se tarkoita että tuo liittyisi isovanhempien marinaan. Hyvin marginaalinen ilmiö kuitenkin koko väestön tasolla.

Tämä on pieni ryhmä, joka käyttää isovanhempia niin taloudellisesti, kuin lastenhoitoapua hyväkseen. Ikävä kyllä, näitä on tuttavapiirissäkin.

Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua vanhemmiltaan, kun on lähdetty nuorena itsenäistymään, kauaksi pois kotoa, opiskelun ja työnperässä, jopa tuhansien kilometrien päähän lapsuuden kotinurkilta ja siksi, halutaan ottaa vastuu omasta elämästä ja lapsista.

Ja sitten on niitä, jotka ovat jääneet kotinurkille ja heille isovanhempien apu, ei koskaan ole ollut riittävästi ja tarpeeksi vaan vaaditaan lisää ja lisää ja ehkä itsenäistyminen on jäänyt kesken, kun asutaan samalla paikkakunnalla tai lähellä vanhempien kanssa ja siksi ymmärrän tuon jutun kirjoittajaa.

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että lapsi on hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona tai muuten vaan työttömänä. Liian raskasta hoitaa kahta. Lisäksi lapsilta jotka nukahtaisivat heti päikkäreille kielletään päikkärit et saadaan ne illalla aikaisin ja nopeasti nukkumaan. Lapsilla ei välttämättä ole kesälomaa vaikka vanhemmat ovat kotona. Myös sairaita lapsia tuodaan hoitoon. Joten kyllä, vaka-alalla työskentelevänä voin sanoa että vanhemmat ei enää jaksa olla omien lastensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että lapsi on hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona tai muuten vaan työttömänä. Liian raskasta hoitaa kahta. Lisäksi lapsilta jotka nukahtaisivat heti päikkäreille kielletään päikkärit et saadaan ne illalla aikaisin ja nopeasti nukkumaan. Lapsilla ei välttämättä ole kesälomaa vaikka vanhemmat ovat kotona. Myös sairaita lapsia tuodaan hoitoon. Joten kyllä, vaka-alalla työskentelevänä voin sanoa että vanhemmat ei enää jaksa olla omien lastensa kanssa.

Vanhemmat arvostavat laadukasta varhaiskasvatusta ja haluavat, että heidän lapsensa pääsee osalliseksi siitä. Entisaikaanhan ei edes ollut mitään varhaiskasvatusta vaan oli päivähoito joka oli lastenvahtipalvelu työssäkäyville tai opiskeleville vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että lapsi on hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona tai muuten vaan työttömänä. Liian raskasta hoitaa kahta. Lisäksi lapsilta jotka nukahtaisivat heti päikkäreille kielletään päikkärit et saadaan ne illalla aikaisin ja nopeasti nukkumaan. Lapsilla ei välttämättä ole kesälomaa vaikka vanhemmat ovat kotona. Myös sairaita lapsia tuodaan hoitoon. Joten kyllä, vaka-alalla työskentelevänä voin sanoa että vanhemmat ei enää jaksa olla omien lastensa kanssa.

Tiedätkö mikä tässä viestissäsi ärsyttää, vaikkei kalikka kalahtanut itseä missään kohdassa (on vain yksi lapsi, aina pystynyt tekemään töitä kotoa jos sairastellut, lomailen mieluummin lapsen kanssa kuin ilman jne).

Se, että viestisi ensimmäiset 4 lausetta sisältävät sanamuotoja, joista voi päätellä, että "jotkut", "toisinaan" ym. Viimeinen lause sitten niputtaakin kaikki vanhemmat samaan nippuun ja yleistää, että "vanhemmat ei jaksa olla omien lastensa kanssa". Kuinkahan suuri osuus vanhemmista kieltää päiväunet, tuo lapsen lomalla tai sairaana hoitoon, vetelehtii työttömänä kotona lapsen ollessa päikkärissä?

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että lapsi on hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona tai muuten vaan työttömänä. Liian raskasta hoitaa kahta. Lisäksi lapsilta jotka nukahtaisivat heti päikkäreille kielletään päikkärit et saadaan ne illalla aikaisin ja nopeasti nukkumaan. Lapsilla ei välttämättä ole kesälomaa vaikka vanhemmat ovat kotona. Myös sairaita lapsia tuodaan hoitoon. Joten kyllä, vaka-alalla työskentelevänä voin sanoa että vanhemmat ei enää jaksa olla omien lastensa kanssa.

Jos kotona on lapsi, joka ei enää kotihoidossa nuku päiväunia ja siihen sitten vauva, joka herättää koko yön, niin missä välissä se äiti nukkuu?

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että lapsi on hoidossa vaikka äiti vauvan kanssa kotona tai muuten vaan työttömänä. Liian raskasta hoitaa kahta. Lisäksi lapsilta jotka nukahtaisivat heti päikkäreille kielletään päikkärit et saadaan ne illalla aikaisin ja nopeasti nukkumaan. Lapsilla ei välttämättä ole kesälomaa vaikka vanhemmat ovat kotona. Myös sairaita lapsia tuodaan hoitoon. Joten kyllä, vaka-alalla työskentelevänä voin sanoa että vanhemmat ei enää jaksa olla omien lastensa kanssa.

Mikä tekee suomalaisesta lapsesta niin erityisen, että tarvitsee kotihoitoa ja toisen vanhemman hoitamaan kotiin? Vai eikö lapset saa päiväkodissa laadukasta varhaiskasvatusta, vaikka sitä suureen ääneen toitotetaan ja kehutaan maailmalla. Suomessa ei edes ryhmäkoot ole isot, jos sitä vertaa kansainvälisesti.

Miksi päiväkodit ovat haitallisia lapsille, eikä tuo lapsen kehitystä, kasvua, sosiaalisia taitoja, ryhmässä työskentelyä jne.

Euroopassa ja muualla maailmassa lapsi viedään hoitoon n. 3-6kk iässä. Pakollinen koulu alkaa 3-4v. Esim. Ranskassa lapset jo laki velvoittaa viemään lapsen päiväkotiin 2v iässä, pakollinen koulu alkaa 3v. muussa tapauksessa se on lapsen huostaanoton peruste. Siellä ryhmäkoot isot, lapset sosiaalia, iloisia, meluisia ja käyvät mielellään päiväkotia ja koulua.

Mikä tekee suomalaisesta päiväkodista niin heikkotasoisen, vaikka panostetaan varhaiskasvattajien koulutukseen ja se on vielä ilmaista. Missä vika, jos päiväkoti lapselle mörkö ja pahinpainajainen?

Autossa nähdään, ollaan tulpat korvissa, ei puhuta: matkalla kouluun, harrastuksiin, pääkopan tutkimuksiin...siinä se perhetapaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä koen olevani enemmän lasteni kanssa kuin oma äitini minun kanssani. Olin joka kesä hoidossa joko isovanhemmilla tai tätini, setäni ja serkkujeni kanssa. Omien lasten kanssa haluan aitoa läsnäoloa, olla kuin normaalit kaksi ihmistä.

Suurin osa vanhemmista viettää aikaa huomattavasti enemmän kuin ennen esim. 80-lukua ja syynä on yhteiskunnan muutokset.

Pitkät perhevapaat, jopa lapsen 3v asti (ennen 6kk) eikä tarvitse pelätä työsuhteen päättymistä,

Työelämässä pitemmät lomat, vähintäin 5vk, ennen se määrääntyi työsuhteen pituuteen.

Sairaan lapsen kotihoito 1-3 pv aina 10-12v asti

Lisääntyneet arkipyhävapaat

Vanhempien vapaa-ajan lisääntyminen, kun on kotitöitä helpottavat kodinkoneet, kaupat auki ilta myöhään, kaupan hyllyt notkuvat eineksistä ja kertak.vaipoista, toisin kuin ennen. Samoin teknologia auttaa arjenöyörityksessä.

Luulen, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa vanhemmat ole ollut lapsensa kanssa niin paljon kuin tänäpäivänä, lapset saaneet syliä ja hoivaa, huolenpitoa jne. Lapsella on jopa ihmisarvo ja lakiin perustuvat oikeudet ja edut, joista moni on kirjattu vasta 80-90-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsella on jopa ihmisarvo ja lakiin perustuvat oikeudet ja edut, joista moni on kirjattu vasta 80-90-luvulla.

Lapsilla on diplomaattinen koskemattomuus, ja siksi he ovatkin usein sietämätöntä seuraa jopa omille vanhemmilleen.