Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Mä pyöriskelen täällä vaihdevuosissa 45-vuotiaana. Hormonikorvaus on. Haluja puolisoon, läheisyyteen ja seksiin olisi, mutta energia on kovin vähissä, vv-oireet ja niiden kurissapito vievät voimia eikä tämä miten sattuu -verenvuotokaan mieltä ylennä. Ja juu, on pidetty yhteyttä gyneen. Eli siis teoreettisen halukkuuden siirtäminen käytännön toimiksi on se, mikä täällä tökkii. Toivottavasti kohta taas tasaantuu, ei ole ihan ihmisen parasta aikaa tämä kun hermosto tekee mitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei se ei ole lainkaan noin yksinkertaista silloin, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Jos parisuhde rakentuu pelkästään sille, että on yhteistä seksiä, liitto lienee helppo purkaa, mutta jos kyse on vuosikymmenien pituisesta syvästä rakkaudesta, ei eroaminen ole mikään helppo asia. Myöskään liiton avaaminen ei ole helppoa silloin, kun toista rakastaa ja ajatus omasta rakkaasta toisen syleilyssä aiheuttaa pahaa mieltä.

Rakastava pari halee ratkaisut yhdessä ja keskustelee avoimesti

Minusta on todella outoa asia, että ns rakastavassa suhteessa sen seksuaalisen tyydytyksen voisi hakea jostakin muualta. Oikeasti haluaisin tehdä gallupin, kuinka moni pystyy samaan aikaan syvästi rakastamaan puolisoaan, ja harrastamaan seksiä jonkun anonyymin kanssa koska *tarpeet*. Millaisia sisäsyntyisiä seksitarpeita teillä on, jota vain ovat olemassa, huolimatta siitä haluaako rakastamanne ihminen teitä tai ei? Samoin hämmentää, voiko nämä kohdennetut tarpeet ihan oikeasti tyydyttää jonkun toisen toimesta? 😳 Ja vieläkin kysyn: ovatko ne ihan oikeasti yhtä pakottavia kuin nälkä tai ulostaminen, ettei niitä voi sivuuttaa? Tsiisus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olkaa naiset sitten sinkkuina.

Miten tämä liittyy mihinkään. Ei parisuhde ole yhtä kuin seksisuhde. Odotapa kun itsekin olet 50-60v niin tajuat sen. 

 

          Ei ole parisuhde, jos ei ole seksiä, se on kaveruussuhde. Olen  +65v ja seksiä joka viikko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei se ei ole lainkaan noin yksinkertaista silloin, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Jos parisuhde rakentuu pelkästään sille, että on yhteistä seksiä, liitto lienee helppo purkaa, mutta jos kyse on vuosikymmenien pituisesta syvästä rakkaudesta, ei eroaminen ole mikään helppo asia. Myöskään liiton avaaminen ei ole helppoa silloin, kun toista rakastaa ja ajatus omasta rakkaasta toisen syleilyssä aiheuttaa pahaa mieltä.

Rakastava pa

 

Kyllä mun mies ainakin käy maksullisissa, koska minä en pysty seksiin. Minua toki rakastaa. Seksitarpeet ei liity tähän, ne pitää tyydyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei se ei ole lainkaan noin yksinkertaista silloin, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Jos parisuhde rakentuu pelkästään sille, että on yhteistä seksiä, liitto lienee helppo purkaa, mutta jos kyse on vuosikymmenien pituisesta syvästä rakkaudesta, ei eroaminen ole mikään helppo asia. Myöskään liiton avaaminen ei ole helppoa silloin, kun toista rakastaa ja ajatus omasta rakkaasta toisen syleily

 

Ei hitto 😳

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, nelikymppiset naiset täällä kertomassa että halut aivan nollissa. Suosittelen lääkärikäyntiä ja elintapojen perkaamista. Ei ole normaalia tuossa iässä hormonitoiminnan olla ikäihmisen tasolla.

En haluaisi olla karu, mutta biologinen fakta on, että koko seksi on _oikeasti_ lisääntymisen väline - ei mitään sen ihmeellisempää. Hedelmällisyyden kaari on aika lyhyt. Se, että yhteiskunta on leiponut seksistä loputtomasti taottavan markkinaraon, jonka typerykset ovat biologiaansa vastaan pureksimatta nielleet, ei toki ole ns haluttomien nelikymppisten vika, joista lähes kaikki ovat jo lisääntymiskaarensa lopussa. Vaikeaahan tämä on tajuta - not 🙄

Tämähän on suorastaan potaskaa. Tuo yllä oleva "biologinen fakta" soveltuisi vaikkapa karhuihin, saukkoihin tai vaikka hietakirppuihin, mutta ei ihmisiin.

Nimen omaan ihmisellä seksin päätehtävä on muu kuin lisääntymisen väline - muutenhan sitä ei harrastettaisi kuin lasta tehtäessä. 

Ihmiset - ja lähimmät sukulaisemme bonobot - ovat evoluution myötä mukautuneet "sosiaaliseen" seksiin, eli seksiä harrastetaan sen vuoksi, kun se on kivaa ja tuntuu hyvältä. Ihmisnaaras on poikkeuksellinen siinä mielessä, että hänkin pystyy saamaan orgasmin. Seksin evolutiivinen merkitys on se, että sen avulla muodostetaan monogaamisia parisuhteita, saadaan uros naaraan kumppaniksi ja vielä pysymään kumppanina, kunnes jälkeläinen on syntynyt. Seksin avulla voidaan muodostaa ihmissuhteita. Se on meidän evolutiivinen supervoimamme - jollaisia todellakin olemme tarvinneet pystyäksemme huolehtimaan vastasyntyneistä jälkeläisistä, jotka ovat biologisesti tarkasteltuna äärimmäisen haavoittuvaisia.

Miksi muuten ketjuihin ilmestyy '🤮hyi yäk mummot ja papat 🤮' todella usein, kun 40+ ikäisten eroottisuudesta jokin puhe? Onko nämä ylilautaveetijonnet 23 vee dudeja, jotka näin halveksuen ja ikärasistiseen sävyyn 'kamalasta keski-ikäisyydestä' tuumivat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh, nelikymppiset naiset täällä kertomassa että halut aivan nollissa. Suosittelen lääkärikäyntiä ja elintapojen perkaamista. Ei ole normaalia tuossa iässä hormonitoiminnan olla ikäihmisen tasolla.

En haluaisi olla karu, mutta biologinen fakta on, että koko seksi on _oikeasti_ lisääntymisen väline - ei mitään sen ihmeellisempää. Hedelmällisyyden kaari on aika lyhyt. Se, että yhteiskunta on leiponut seksistä loputtomasti taottavan markkinaraon, jonka typerykset ovat biologiaansa vastaan pureksimatta nielleet, ei toki ole ns haluttomien nelikymppisten vika, joista lähes kaikki ovat jo lisääntymiskaarensa lopussa. Vaikeaahan tämä on tajuta - not 🙄

Tämähän on suorastaan potaskaa. Tuo yllä oleva "biologinen fakta" soveltuisi vaikkapa karhuihin, saukkoihin tai vaikka hietakirppuihin, mutta ei ihmisii

Sinäkin kuitenkin puhut myös koko ajan lisääntymisiästä, ja parisuhteista, joissa on pieniä jälkeläisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ketjuihin ilmestyy '🤮hyi yäk mummot ja papat 🤮' todella usein, kun 40+ ikäisten eroottisuudesta jokin puhe? Onko nämä ylilautaveetijonnet 23 vee dudeja, jotka näin halveksuen ja ikärasistiseen sävyyn 'kamalasta keski-ikäisyydestä' tuumivat?

Huomattu!

Vierailija kirjoitti:

"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."

Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.

No jos platoniseksi muuttunut parisuhde jatkuu lähinnä kumppanuutena, miksi sitten sillä mahdollisesti halukkaammalla osapuolella ei voisi olla mahdollista tavata rakastajaa / rakastajatarta? Onko tällaisessa kumppanuussuhteessakin pakko yrittää vangita se toinen osapuoli?

Tai miksi ei voitaisi erota sovussa ja olla ystäviä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten ketjuihin ilmestyy '🤮hyi yäk mummot ja papat 🤮' todella usein, kun 40+ ikäisten eroottisuudesta jokin puhe? Onko nämä ylilautaveetijonnet 23 vee dudeja, jotka näin halveksuen ja ikärasistiseen sävyyn 'kamalasta keski-ikäisyydestä' tuumivat?

Penskat (ja jonkinsortin pervot) tykkää tirkistellä näitä aiheita, huomattu on. Ei auta kuin kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."

Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.

No jos platoniseksi muuttunut parisuhde jatkuu lähinnä kumppanuutena, miksi sitten sillä mahdollisesti halukkaammalla osapuolella ei voisi olla mahdollista tavata rakastajaa / rakastajatarta? Onko tällaisessa kumppanuussuhteessakin pakko yrittää vangita se toinen osapuoli?

Tai miksi ei voitaisi erota sovussa ja olla ystäviä?

Kuka sellaista väittää? Tämähän on vapaa maa, ja jos ihan oikeasti prioriteetti on libidossa vs vuosikymmenien liitto, niin ihan ehdottomasti kannattaa lähteä! Sen sijaan en tajua lainkaan, että nuo tarpeet - mitä ikinä ovatkin - voisi käytännössä hoitaa kenen tahansa kanssa? Mikä rakkaussuhde se sellainen on?

Olen eri, mutta kyllä minä ainakin haluan läheisyyttä, vaikkei seksiä olekaan enää. Seksiä en halua, läheisyys on sitten ihan eri asia ja sitä onkin päivittäin ellei ole työmatkaa tai muuta toisella. 

**

Miten puolisosi suhtautuu tähän seksittömyyteen? Onko hänkin haluton? Vai turhautuuko hän joutuessaan tyytymään pelkkään halailuun? Luulisi paineiden ahdistavan ihan konkreettisesti. Tiedän muutamia ystäväpareja joissa hslukas on aivan hajalla em syystä. Paijailla pitäisi mutta itselleen ei saa mitään

"Sinäkin kuitenkin puhut myös koko ajan lisääntymisiästä, ja parisuhteista, joissa on pieniä jälkeläisiä."

Ja sinulta meni ohi se pointti, että ihmisten seksin päätarkoitus on (pari)suhteiden muodostaminen ja ylläpitäminen. 

Kylä, myös miesten halukkuus vähenee usein iän myötä, mutta usein eritahtisesti kuin naisen. Ja naisen haluttomuudelle (kuten myös miehen haluttomuudelle) voi olla monia eri syitä. Sen vuoksi ihminen onkin sarjamonogaaminen olento; olemme useimmiten monogaamisia, mutta emme hautaan asti saman kumppanin kanssa, jos on mahdollista valita.

Keski-ikäisetkin ihmiset hyötyvät parisuhteista, jopa tarvitsevat parisuhteita, ylipäätään toisen ihmisen läheisyyttä ja läsnäoloa. Lasten kasvaessa aikuisiksi ja saadessa omia jälkeläisiä on ihan tutkimuksinkin todettu, että parhaat selviytymisen mahdollisuudet (ilman kehittynyttä länsimaista lääketiedettä ja hyvinvointiyhteiskuntaa) on ollut sellaisilla lapsilla, joilla on ollut mahdollisimman monta isovanhempaa läsnä heidän elämässään. Lisääntyminen ei ulotu pelkästään ydinperheen muodostavan pariskunnan välille, vaan jälkeläisten saamisessa on ollut keskeistä vahvat sosiaaliset siteet myös muun lähisuvun ja lähipiirin sisällä. 

Rakastumisen ja seksuaalisen vetovoiman tuntemukset eivät pääty lisääntymiskyvyn päättymiseen.

Myös vanhemmalla iällä olevat ihmiset voivat edelleen kokea vetovoimaa toisiinsa, rakastua ja tuntea eroottisen rakkauden tuntemuksia, vaikka alapää ei välttämättä toimisikaan samalla tavalla kuin muutama vuosikymmen sitten. Tämähän on nimen omaan syvästi inhimillinen piirre. Jos seksuaalisuutemme rajoittuisi tiukasti lisääntymiskykyisyyteen, ei ihastuminen, rakastuminen ja eroottinen rakkaus olisi missään nimessä enää mahdollista lisääntymiskykyisyyden mentyä; etenkään, jos molemmat toisiinsa rakastuvat osapuolet ovat lisääntymiskykyisen ikänsä ulkopuolella. Kuitenkin se on mahdollista, ja vieläpä hyvin tavallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei se ei ole lainkaan noin yksinkertaista silloin, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Jos parisuhde rakentuu pelkästään sille, että on yhteistä seksiä, liitto lienee helppo purkaa, mutta jos kyse on vuosikymmenien pituisesta syvästä rakkaudesta, ei eroaminen ole mikään helppo asia. Myöskään liiton avaaminen ei ole helppoa silloin, kun toista rakastaa ja ajatus omasta rakkaasta toisen syleilyssä aiheuttaa pahaa mieltä.

Rakastava pa

Entäs jos kiinnostuu ja ihastuu johonkin toiseen ihmiseen, ja alkaa tuntea seksuaalista vetovoimaa tätä kohtaan? Näinhän tapahtuu jatkuvasti, ja ei-monogaamisissa suhteissa tämä on sallittua, kunhan siitä kommunikoidaan. Kiinnostuminen ja ihastuminen johonkin uuteen ihmiseen on hyvinkin erilaista kuin rakkauden ja kumppanuuden tunteet vuosia tai vuosikymmeniä vanhassa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluttomat eivät voi hyväksyä sitä, että osa tykkää seksistä ja haluaa sitä.

Tässä ketjussa se on kyllä toisin päin. Syylistetään ja ilkeillään haluttomille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."

Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.

No jos platoniseksi muuttunut parisuhde jatkuu lähinnä kumppanuutena, miksi sitten sillä mahdollisesti halukkaammalla osapuolella ei voisi olla mahdollista tavata rakastajaa / rakastajatarta? Onko tällaisessa kumppanuussuhteessakin pakko yrittää vangita se toinen osapuoli?

Tai miksi ei voitaisi erota sovussa ja olla ystäviä?

Kuka sellaista väittää? Tämähän on vapaa maa, ja jos ihan oikeasti prioriteetti

No ei nyt tietysti ihan kenen kanssa tahansa, mutta jos on oikeasti ollut jopa vuosikausia ilman seksiä toisen ihmisen kanssa, on varmaan aika helppoa ja nopeaa syttyä johonkuhun toiseen ihmiseen, jos vain tämä osoittaa edes jonkinlaista kiinnostusta. Voihan se ystävärakkaus siihen pitkäaikaiseen puolisoon jatkua edelleen, vaikka tunteekin kipinää ja eroottista vetovoimaa johonkuhun toiseen ihmiseen.

Ja ihmettelen vielä tuota "vuosikymmenten liittoa" - onko se jokin saavutus? Sellainen pyhä asia, jota ei rangaistuksetta voisi purkaa, esimerkiksi juuri täysin vastakkaisten libidojen takia?

Olen entistä enemmän sen kannalla, että kaikki avioliitot pitäisi solmia määräaikaisina. Jos ne sujuisivat hyvin, ne voisi uudistaa aina vaikkapa neljän vuoden välein. Mutta jos tuntuu siltä, että liittoa ei ole enää uudistamiskelpoinen, voisi vain yksinkertaisesti jättää avioliiton uusimatta ja jatkaa sopuisasti eri teille. Kypsää ja aikuismaista on minun mielestäni sopuisa ero väljähtyneestä avioliitosta, joka ei enää jommankumman tai molempien mielestä ole enää jatkamisen arvoinen - ja sopuisalla erolla tarkoitan sitä, että entinen pariskunta pystyisi ihan aidosti jatkamaan hyvinä ystävinä, jotka arvostavat toisissaan nimen omaan ystävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."

Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.

No jos platoniseksi muuttunut parisuhde jatkuu lähinnä kumppanuutena, miksi sitten sillä mahdollisesti halukkaammalla osapuolella ei voisi olla mahdollista tavata rakastajaa / rakastajatarta? Onko tällaisessa kumppanuussuhteessakin pakko yrittää vangita se toinen osapuoli?

Tai miksi ei voitaisi erota sovussa ja olla ystäviä?

Kuka sellaista väittää? Tämä

 

Periaattessa joo, mutta onhan tuo aika kyynistä ja jotenkin turhaa. Ihan suoraan sanottuna jos noilla spekseillä pitäisi solmia avioliitto/ihmissuhde, niin olisin mieluummin ilman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä haluttomat eivät voi hyväksyä sitä, että osa tykkää seksistä ja haluaa sitä.

 

Tässä ketjussa se on kyllä toisin päin. Syylistetään ja ilkeillään haluttomille. 

Jokainen tuntee varmasti sympatiaa haluttomia kohtaan, jos nämä itse näkevät tilanteen sellaisena, että kokevat aidosti myötätuntoa puolisoaan kohtaan, jolla vielä haluja olisi - ja tekevät ratkaisuja sen mukaan. Ei täällä haluttomille ilkeillä pelkästä haluttomuudesta, vaan ennen kaikkea halusta kontrolloida omaa puolisoa. 

Halusta edellyttää hellyyden ja fyysisen läheisyyden jatkumista ennallaan seksittömässä parisuhteessa. Halusta edellyttää ja vaatia puolisoa pysymään tiukan monogaamisessa parisuhteessa itsensä kanssa, vaikka tietää, että seksiä ei tulla enää koskaan harrastamaan yhdessä. Hulluimmat haluaisivat kieltää jopa esim. aikuisviihteen ja seksilelujen käyttämisen (ei tässä ketjussa, mutta muissa vastaavissa tätäkin on tullut vastaan).

"Periaattessa joo, mutta onhan tuo aika kyynistä ja jotenkin turhaa. Ihan suoraan sanottuna jos noilla spekseillä pitäisi solmia avioliitto/ihmissuhde, niin olisin mieluummin ilman"

Tai sitten pitää vain hyväksyä epävarmuus - siitä, että oma parisuhde ei välttämättä jatku loputtomiin, vaikka itse toivoisi toisin. Parisuhteissa on yhdessä kaksi ihmistä haluineen, puutteineen, vikoineen ja toiveineen - ja viisautta on myöntää se, että esimerkiksi juuri iso ero libidojen välillä on ihan oikeasti pätevä ja ymmärrettävä syy päättää jopa vuosikymmenien mittainen parisuhde.

Jokaisen parisuhteen pitäisi kestää seuraava kysymys: jos voisit aloittaa parisuhteesi aivan alusta asti (tai jatkamaan mistä kohtaa tahansa) heti huomenna, valitsisitko tehdä niin, vai jättäisitkö väliin? Tähän parisuhteen molempien osapuolten pitäisi pystyä vastaamaan ehdottomasti kyllä. Jos jompikumpi ei pystyisi vastaamaan ehdottomasti kyllä, ei pitkäkään suhde ole jatkamisen arvoinen.