Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?

Täällä taas se seksittömässä avioliitossa oleva nelivitonen. En todellakaan kulje ympäriinsä ihastumassa muihin enkä rupea himoitsemaan ketään toista seksuaalisesti. Tapaan paljon ihmisiä töiden kautta eikä kukaan ole sytyttänyt kuin oma puoliso. Mutta meillä kyse onkin rakkaudesta. Monelta tähän ketjuun kommentoineelta tuntuu puuttuvan se kokonaan, ajatellaan vaan omaa nautintoa ja libidoa.

Sitä seksiä tuputetaan joka tuutista. Normalisoidaan se, että kaikki haluavat seksiä ja kaikilla myös pitää olla koko ajan seksiä. Olet outo, jos ei ole. No, olen mielelläni outo ja vähän säälinkin näitä, jonka elämä tuntuu pyörivän vain seksin ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta kyllä minä ainakin haluan läheisyyttä, vaikkei seksiä olekaan enää. Seksiä en halua, läheisyys on sitten ihan eri asia ja sitä onkin päivittäin ellei ole työmatkaa tai muuta toisella. 

**

Miten puolisosi suhtautuu tähän seksittömyyteen? Onko hänkin haluton? Vai turhautuuko hän joutuessaan tyytymään pelkkään halailuun? Luulisi paineiden ahdistavan ihan konkreettisesti. Tiedän muutamia ystäväpareja joissa hslukas on aivan hajalla em syystä. Paijailla pitäisi mutta itselleen ei saa mitään

Hän suhtautuu hyvin, on todennut ettei itsekään seksiä kaipaa. Sama tilanne ollut meillä jo monta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toiselle seksihalut lopullisesti katoaa, eikä enää ollenkaan harrasta seksiä, niin siinä kohtaa sen toisen osapuolen jolla haluja vielä on, pitää antaa mennä. Joko suhde päättyy tai sitten se toinen käy luvan kanssa jonkun muun kanssa harrastamassa seksiä. Näin yksinkertaista se on. 

Toista ihmistä ei voi vasten haluaan "vangita" seksittömään suhteeseen.  

Ei se ei ole lainkaan noin yksinkertaista silloin, kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan. Jos parisuhde rakentuu pelkästään sille, että on yhteistä seksiä, liitto lienee helppo purkaa, mutta jos kyse on vuosikymmenien pituisesta syvästä rakkaudesta, ei eroaminen ole mikään helppo asia. Myöskään liiton avaaminen ei ole helppoa silloin, kun toista rakastaa ja ajatus omasta rakkaasta toisen syleilyssä aiheuttaa pahaa mieltä.

Rakastava pari halee ratkaisut yhdessä ja keskustelee avoimesti

Omat aivoni ovat ainakin sellaiset, että romanttisen rakkauden kokemus edellyttää vahvaa seksuaalista yhteyttä. Jos seksi loppuu, rakkauskin menee kohta perässä. Ystävyys voi toki jäädä, mutta ei sitä varten tarvitse parisuhteessa olla.

Se, ettei halua seksiä toisen kanssa, mutta ei myöskään halua hänen harrastavan seksiä muiden kanssa, on kyllä ihan puhdasta omistushaluisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta kyllä minä ainakin haluan läheisyyttä, vaikkei seksiä olekaan enää. Seksiä en halua, läheisyys on sitten ihan eri asia ja sitä onkin päivittäin ellei ole työmatkaa tai muuta toisella. 

**

Miten puolisosi suhtautuu tähän seksittömyyteen? Onko hänkin haluton? Vai turhautuuko hän joutuessaan tyytymään pelkkään halailuun? Luulisi paineiden ahdistavan ihan konkreettisesti. Tiedän muutamia ystäväpareja joissa hslukas on aivan hajalla em syystä. Paijailla pitäisi mutta itselleen ei saa mitään

Hän suhtautuu hyvin, on todennut ettei itsekään seksiä kaipaa. Sama tilanne ollut meillä jo monta vuotta. 

Kyllä miehilläkin kyvyt loppuu. Nykyään on Viagra, mutta sen pitkäaikaisvaikutuksista ei varmaan ole tietoa. 

 

En tiedä, millaisia olette ja millaisissa porukoissa liikutte, mutta omassa tuttavapiirissäni seksi ei ole koskaan puheenaiheena. En tunne ketään, joka etsisi jatkuvasti uusia seksikumppaneita tai vaihtaisi, jos alkaa kyllästyttää. Sinkut etsivät sitä oikeaa eikä seksi ole siinä ykköskriteeri. Ollaan parisuhteessa, osa etäsuhteessa, lapsiperheellisiä, lapsettomia pareja. Ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei peitto heilu päivittäin eikä seksi ole koko aikaa mielessä. Emme ole puritaaneja vaan akateemisia kolmikymppisiä. Oman elämänsä Carrie Bradshaw't on ilmeisesti sitten jokin oma ihmisryhmänsä.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni päätti lopettaa seksin. Sopivat miehensä kanssa, että seksiä ei enää ole, mutta yhdessä pysytään. Mies sitten hengaili naispuolisen ihmisen kanssa harrastustoiminnassaan ja ystäväni kysyi, pitääkö olla huolissaan. En oo asiantuntija, mutta vaikuttaa vähän siltä, että kaverisuhde ei miehelle kuitenkaan ole tarpeeksi. Ystäväni totesi, että "voihan sitä hoidella itse itsensä". Joo, en ymmärrä.

Ehkä ystäväsi ei tarvitse olla huolissaan - olisiko se nyt edes maankaatoasia, jos mies sattuisi harrastamaan joskus tämän naispuoleisen kaverinsa kanssa seksiä?? Jos kerran on jo sovittu, että sitä ei ole eikä tule? En ymmärrä ajatusta siitä, miksi pitäisi olla mustasukkainen puolisosta, jota ei halua? Olisi vain iloinen, että hänen elämänlaatunsa kohenee. Seksitaudeistakaan ei ole pelkoa, koska miten ne voisivat edes tarttua, jos seksiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, millaisia olette ja millaisissa porukoissa liikutte, mutta omassa tuttavapiirissäni seksi ei ole koskaan puheenaiheena. En tunne ketään, joka etsisi jatkuvasti uusia seksikumppaneita tai vaihtaisi, jos alkaa kyllästyttää. Sinkut etsivät sitä oikeaa eikä seksi ole siinä ykköskriteeri. Ollaan parisuhteessa, osa etäsuhteessa, lapsiperheellisiä, lapsettomia pareja. Ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei peitto heilu päivittäin eikä seksi ole koko aikaa mielessä. Emme ole puritaaneja vaan akateemisia kolmikymppisiä. Oman elämänsä Carrie Bradshaw't on ilmeisesti sitten jokin oma ihmisryhmänsä.

Olen itsekin akateeminen, tosin nyt jo nelikymppinen, ja tunnen lähipiiristäni useita ihmisiä, joilla esimerkiksi kumppanit joskus vaihtuvat. Ja yhtenä osatekijänä kumppanien vaihtamisessa on ollut toimimaton seksielämä. Tiedän, että akateemiset ovat usein ura- ja perheorientoituneita ihmisiä, mutta kyllä tällainenkin ihminen voi erota, jos ajautuu puolisonsa kanssa seksittömään parisuhteeseen (toki moni tuntemani osaa tehdä parisuhteessaan kompromisseja ja keskustella asioista - mutta aina nämä taidot eivät auta).

Aika ankeaa olisi elämä ilman seksiä. Jokin parisuhdehimmeli tai kaverisuhde vain. Olen herännyt iloihin vasta 55+ ikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, millaisia olette ja millaisissa porukoissa liikutte, mutta omassa tuttavapiirissäni seksi ei ole koskaan puheenaiheena. En tunne ketään, joka etsisi jatkuvasti uusia seksikumppaneita tai vaihtaisi, jos alkaa kyllästyttää. Sinkut etsivät sitä oikeaa eikä seksi ole siinä ykköskriteeri. Ollaan parisuhteessa, osa etäsuhteessa, lapsiperheellisiä, lapsettomia pareja. Ihan tavallisia ihmisiä, joilla ei peitto heilu päivittäin eikä seksi ole koko aikaa mielessä. Emme ole puritaaneja vaan akateemisia kolmikymppisiä. Oman elämänsä Carrie Bradshaw't on ilmeisesti sitten jokin oma ihmisryhmänsä.

Se, että seksi ei ole puheenaihe, tuskin tarkoittaa, etteikö se olisi ihmisille silti hyvin tärkeää. En minäkään seksistä kavereideni kanssa puhu, mutta niin vain seksi on minulle suhteen ykkösprioriteetti ja aivan varmasti lopettaisin seksittömän parisuhteen.

"Eli siis todennäköisesti käy niin, että miehen on uhrattava osa hyvinvoinnistaan, jos ei uskalla, jaksa tai halua erota sinusta. Hänellä on vaihtoehtoja hyvin vähän, etenkin, jos hänellä on edelleen tunteita sinua kohtaan. Voin hyvin kuvitella, että itse jatkaisin suhdetta, mutta hampaitani kiristellen. En tuollaisessa tilanteessa haluaisi ainakaan heti erota tutuksi käyneestä puolisosta, enkä luopua yhteisestä kodista. Vaikka varmasti miettisin sitä usein. Todennäköisintä ainakin omasta mielestäni olisi se, että tunteeni puolisoani kohtaan varmaankin hitaasti rapautuisivat, ja rakkauden sijaan tulisi ainakin aika ajoin katkeruus. Se alkaisi varmaan jossakin kohtaa puskea läpi. Ja ikävä kyllä voisin kuvitella mahdollisesti tällaisessa tilanteessa aloittavani myös sivusuhteen, jos vain joku minua kohtaan sattuisi osoittamaan kiinnostusta."

Olen eri, mutta minusta on aika erikoinen käsitys, että aikuinen ihminen ei itse osaisi päättää, haluaako hän parisuhdetta jatkaa ja sitoutua toiseen vai ei? 

Mitä vaimon olisi pitänyt tehdä, erota varmuuden vuoksi ja tehdä päätös miehen puolesta? Entä jos mies haluaisikin jatkaa suhdetta? 

Meillä ei ole ollut puolison kanssa seksiä moneen vuoteen, hänestä lähtöisin olevista syistä. Minä olen itse kuitenkin sellainen, että seksittömien kausien aikana seksi häviää mielestä (poissa silmistä, poissa mielestä tyyppisesti) ja voin olla ilman seksiä ongelmitta. En siis koe kärsiväni mitenkään, rakastan puolisoani ja meillä on minusta hyvä suhde edelleen. Aika loukkaavaa olisi, jos puoliso olisi minun puolestani päättänyt, että minä en tilannetta kestä ja meidän pitää erota. 

Jos ei saa sitä halutonta laitettua pihalle, vaikka itse kärsii seksittömyydestä, siinäpä sitten kärsii. Kyllä aikuisella itsellään on ensisijainen vastuu omasta elämästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä."

Ehkä siksi että se on niin yleistä?

Eihän kukaan pakota neli- tai viisikymppistä elämään parisuhteessa. Kaikilla on oikeus myös elää yksin.

Ei parisuhteen tarvitse olla seksisuhde. Varsinkaan vanhana. Enemmänkin kumppanuussuhde se on. Seksi on hyvin pieni osa parisuhdetta muutenkin. 

Ei pohjatappikaan ole kuin hyvin pieni osa soutuveneestä, mutta oletko koskaan kokeillut veneillä ilman sitä? Voi sitä vanhanakin ajautua avioeroon, jos riittävästi katkeruutta tulee suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä seksiä tuputetaan joka tuutista. Normalisoidaan se, että kaikki haluavat seksiä ja kaikilla myös pitää olla koko ajan seksiä. Olet outo, jos ei ole. No, olen mielelläni outo ja vähän säälinkin näitä, jonka elämä tuntuu pyörivän vain seksin ympärillä.

Tämä. Tuskin tiedän kuvottavampaa mainoslausetta kuin Ihminen On Seksuaalinen Olento Koko Elämänsä! Ihan varmasti on niin - perverssin markkinatalouden ja totaalisen seksualisoidun ihmisyyden nimissä. Minä sanoudun irti tästä, ja kaikista tämän lieveilmiöistä! 

Te joilla suhteen ykkösprioriteetti on seksi (omien sanojennekin mukaan) ja jotka lopetatte suhteen heti seksin loputtua: kerrottehan siitä kumppanillenne jo ihan alkuvaiheessa? Itse en halukkaina aikoinakaan olisi tuollaiseen suhteeseen halunnut lähteä ja olisin kyllä tuntenut hukanneeni vuosia väärän ihmisen kanssa, jos tuollainen asenne olisi paljastunut vasta myöhemmin. 

Jos molemmat ovat kartalla tilanteesta heti alusta lähtien niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole. 

Yhdenkään naisen ei "pidä" olla halukas minkään ikäisenä, mutta minä en ilman seksiä aio elää toisen haluttomuuden vuoksi.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä seksiä tuputetaan joka tuutista. Normalisoidaan se, että kaikki haluavat seksiä ja kaikilla myös pitää olla koko ajan seksiä. Olet outo, jos ei ole. No, olen mielelläni outo ja vähän säälinkin näitä, jonka elämä tuntuu pyörivän vain seksin ympärillä.

Tämä. Tuskin tiedän kuvottavampaa mainoslausetta kuin Ihminen On Seksuaalinen Olento Koko Elämänsä! Ihan varmasti on niin - perverssin markkinatalouden ja totaalisen seksualisoidun ihmisyyden nimissä. Minä sanoudun irti tästä, ja kaikista tämän lieveilmiöistä! 

Aseksuaalisuus on hyvin harvinainen seksuaalisuuden häiriö. Ymmärrän, että tällaisesta viestinnästä tulee vähemmistöstressiä, mutta suurimmalle osalle eistä muista tuo ajatus on ihan täyttä totta.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla suhteen ykkösprioriteetti on seksi (omien sanojennekin mukaan) ja jotka lopetatte suhteen heti seksin loputtua: kerrottehan siitä kumppanillenne jo ihan alkuvaiheessa? Itse en halukkaina aikoinakaan olisi tuollaiseen suhteeseen halunnut lähteä ja olisin kyllä tuntenut hukanneeni vuosia väärän ihmisen kanssa, jos tuollainen asenne olisi paljastunut vasta myöhemmin. 

Jos molemmat ovat kartalla tilanteesta heti alusta lähtien niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole. 

Kerrotko sinä kumppanillesi, että jos möhemmin päätät lopettaa seksin harrastamisen, odotat hänen silti jäävän kanssasi seksittömään parisuhteeseen, vaikka sitten oman hyvinvointinsa uhalla? Haluaisin kovasti kuulla tähän vastauksen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei saa sitä halutonta laitettua pihalle, vaikka itse kärsii seksittömyydestä, siinäpä sitten kärsii. Kyllä aikuisella itsellään on ensisijainen vastuu omasta elämästään.

Niin on. Toiset vain tietenkin tarvitsevat aikaa sen haluttoman puolison pihalle laittamiseen tai itse lähtemiseen, joko taloudellisista syistä tai esimerkiksi sen takia, että elämässä ei ole juuri sillä hetkellä voimavaroja lähteä kävelemään. Joskus vaan odotetaan esimerkiksi kesäloman tai joululoman loppua, tai vaikka lapsen valmistumista ja poismuuttoa. En minäkään heti pystyisi lähtemään, tarvitsisin ainakin puoli vuotta päätöksen kypsyttelemiseen ja rahan keräämiseen. Mutta lähtisin kävelemään kyllä totaaliseksittömästä suhteesta varmasti - hiukan vanhempana saattaisi lähteä jopa paljon helpomminkin, koska sosiaaliset pidäkkeet olisivat paljon pienemmät. 

Ei miesten viidenkympin villityksestä tai ikäkriiseistä suotta vitsailla. Tuossa iässä löytyy varmasti viisautta ja rohkeutta lähteä pskasta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Te joilla suhteen ykkösprioriteetti on seksi (omien sanojennekin mukaan) ja jotka lopetatte suhteen heti seksin loputtua: kerrottehan siitä kumppanillenne jo ihan alkuvaiheessa? Itse en halukkaina aikoinakaan olisi tuollaiseen suhteeseen halunnut lähteä ja olisin kyllä tuntenut hukanneeni vuosia väärän ihmisen kanssa, jos tuollainen asenne olisi paljastunut vasta myöhemmin. 

Jos molemmat ovat kartalla tilanteesta heti alusta lähtien niin sittenhän mitään ongelmaa ei ole. 

Olen kertonut, että seksi on minulle suhteessa tärkeää, ja olen myös kertonut, että olen valmis tekemään suhteen eteen töitä - ja valmis eroamaan, jos toinen ei halua, pysty tai voi tulla vastaan.