Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmeessä vaihdevuosissakin "pitää" olla vielä halukas?
16.08.2023 |
Tiedättehän ne kaikki jutut "Seksi voi jatkua elämän loppuun asti", "Maija löysi seksuaalisuutensa vaihdevuosien jälkeen", "Miksi vaihdevuosi-ikäiset eivät hae apua seksiin", "Seksin ei tarvitse loppua vaihdevuosiin", "Vaihdevuosissa seksi on ihana mahdollisuus". Entä jos onkin tyytyväinen siihen, että seksi loppui eikä kaipaa sitä pätkääkään? Tuskin olen ainut. Sanotaan, että halukkaat vaihdevuosi-ikäiset naiset ovat tabu, mutta todellisuudessa heistä on mediassa jatkuvasti juttuja. Koskaan ei kirjoiteta naisista, jotka eivät seksiä enää kaipaakaan eivätkä ole kokeneet mitään "seksuaalista herätystä" neli- tai viisikymppisenä.
Kommentit (2165)
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä tarvitse, mutta sitten pitää antaa puolisolle lupa käydä vieraissa tai elää yksin.
Minä tuolla aiemmin kirjoitin, etten enää halua. Tämän olen miehelleni kertonut. Olen myös kertonut rakastavani häntä ja olevani valmis se ks ittömään, kahdenkeskeiseen suhteeseen.
Nyt on hänen vuoronsa kertoa mielipiteensä. Minä en ala aikuisen puolesta kertomaan, että kuule nyt sinä voit tehdä näin tai noin, ja sinulla on lupa elää yksin. Perusasioita! Ei tämä liitto vankila ole. Mieheni toki ansaitsisi halukkaan naisen ja sen minä säröisen sydämen kanssa hänelle soisin, jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.
Sitten vaan tullaan niihin realiteetteihin, mistä toinen kommentoija kertoi. Että ei ole miehelläni nyt häävit vaihtoehdot, mutta itseäni en aio rikkoa väkinäisellä touhulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse jos ei kiinnosta. Ja sitä paitsi miehenkin "kunto" vähenee iän myötä ja sitten leikitään Viagroilla sun muilla. Koko seksi on liian paljon tapetilla nykyään ihan kuin se olisi joku maailmanloppu jos jotkut ei siitä välitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä tarvitse, mutta sitten pitää antaa puolisolle lupa käydä vieraissa tai elää yksin.
Minä tuolla aiemmin kirjoitin, etten enää halua. Tämän olen miehelleni kertonut. Olen myös kertonut rakastavani häntä ja olevani valmis se ks ittömään, kahdenkeskeiseen suhteeseen.
Nyt on hänen vuoronsa kertoa mielipiteensä. Minä en ala aikuisen puolesta kertomaan, että kuule nyt sinä voit tehdä näin tai noin, ja sinulla on lupa elää yksin. Perusasioita! Ei tämä liitto vankila ole. Mieheni toki ansaitsisi halukkaan naisen ja sen minä säröisen sydämen kanssa hänelle soisin, jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.
Sitten vaan tullaan niihin realiteetteihin, mistä toinen kommentoija kertoi. Että ei ole miehelläni nyt häävit vaihtoehdot, mutta itseäni en aio rikkoa väkinäisellä touhulla.
Eli siis todennäköisesti käy niin, että miehen on uhrattava osa hyvinvoinnistaan, jos ei uskalla, jaksa tai halua erota sinusta.
Hänellä on vaihtoehtoja hyvin vähän, etenkin, jos hänellä on edelleen tunteita sinua kohtaan. Voin hyvin kuvitella, että itse jatkaisin suhdetta, mutta hampaitani kiristellen. En tuollaisessa tilanteessa haluaisi ainakaan heti erota tutuksi käyneestä puolisosta, enkä luopua yhteisestä kodista. Vaikka varmasti miettisin sitä usein. Todennäköisintä ainakin omasta mielestäni olisi se, että tunteeni puolisoani kohtaan varmaankin hitaasti rapautuisivat, ja rakkauden sijaan tulisi ainakin aika ajoin katkeruus. Se alkaisi varmaan jossakin kohtaa puskea läpi. Ja ikävä kyllä voisin kuvitella mahdollisesti tällaisessa tilanteessa aloittavani myös sivusuhteen, jos vain joku minua kohtaan sattuisi osoittamaan kiinnostusta.
Eli ei siis sinunkaan tulevaisuutesi - parisuhteesi laatua ajatellen - vaikuta kovin lupaavalta. Toivottavasti miehesi on luonteeltaan parempi kuin minä, mutta tuossa auki kirjoitettuna varmaan aika todennäköinen tulevaisuuden skenaario.
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse jos ei kiinnosta. Ja sitä paitsi miehenkin "kunto" vähenee iän myötä ja sitten leikitään Viagroilla sun muilla. Koko seksi on liian paljon tapetilla nykyään ihan kuin se olisi joku maailmanloppu jos jotkut ei siitä välitä.
Ja pitkät avioliitot nähdään liian arvokkaina, etenkin haluttomien kumppanien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä tarvitse, mutta sitten pitää antaa puolisolle lupa käydä vieraissa tai elää yksin.
Minä tuolla aiemmin kirjoitin, etten enää halua. Tämän olen miehelleni kertonut. Olen myös kertonut rakastavani häntä ja olevani valmis se ks ittömään, kahdenkeskeiseen suhteeseen.
Nyt on hänen vuoronsa kertoa mielipiteensä. Minä en ala aikuisen puolesta kertomaan, että kuule nyt sinä voit tehdä näin tai noin, ja sinulla on lupa elää yksin. Perusasioita! Ei tämä liitto vankila ole. Mieheni toki ansaitsisi halukkaan naisen ja sen minä säröisen sydämen kanssa hänelle soisin, jos se on se, mitä hän elämältään haluaa.
Sitten vaan tullaan niihin realiteetteihin, mistä toinen kommentoija kertoi. Että ei ole miehelläni nyt häävit vaihtoehdot, mutta itseäni en aio rikkoa väkinäisellä to
Eli siis todennäköisesti käy niin, että miehen on uhrattava osa hyvinvoinnistaan, jos ei uskalla, jaksa tai halua erota sinusta.
Hänellä on vaihtoehtoja hyvin vähän, etenkin, jos hänellä on edelleen tunteita sinua kohtaan. Voin hyvin kuvitella, että itse jatkaisin suhdetta, mutta hampaitani kiristellen. En tuollaisessa tilanteessa haluaisi ainakaan heti erota tutuksi käyneestä puolisosta, enkä luopua yhteisestä kodista. Vaikka varmasti miettisin sitä usein. Todennäköisintä ainakin omasta mielestäni olisi se, että tunteeni puolisoani kohtaan varmaankin hitaasti rapautuisivat, ja rakkauden sijaan tulisi ainakin aika ajoin katkeruus. Se alkaisi varmaan jossakin kohtaa puskea läpi. Ja ikävä kyllä voisin kuvitella mahdollisesti tällaisessa tilanteessa aloittavani myös sivusuhteen, jos vain joku minua kohtaan sattuisi osoittamaan kiinnostusta.
Eli ei siis sinunkaan tulevaisuutesi - parisuhteesi laatua ajatellen - vaikuta kovin lupaavalta. Toivottavasti miehesi on luonteeltaan parempi kuin minä, mutta tuossa auki kirjoitettuna varmaan aika todennäköinen tulevaisuuden skenaario.
Sivusta, ihan mielenkiinnosta, mitä tuo lainaamasi kirjoittaja sinun mielestäsi voisi tehdä? Kirjoittamasi kuulostaa ikävältä, mutta rehellisesti, mitä vaihtoehtoja lainaamallasi kirjoittajalla on muuttaa tuota tilannetta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieskään täytä kilpailu yhteiskunnan vaatimuksia jos erektiot lähtee sitten viiskymppisenä ja pitää tuota jo yhdentekevänä.
"Sivusta, ihan mielenkiinnosta, mitä tuo lainaamasi kirjoittaja sinun mielestäsi voisi tehdä? Kirjoittamasi kuulostaa ikävältä, mutta rehellisesti, mitä vaihtoehtoja lainaamallasi kirjoittajalla on muuttaa tuota tilannetta?"
Jos olisin tuo kirjoittaja, voisin ainakin miettiä, olisiko esimerkiksi yhdyntäseksin sijaan mahdollista tehdä intiimiä hierontaa kumppanille? Ts. hyväillä häntä käsin. Jos tämäkään ei olisi mahdollista, voisiko hän esimerkiksi silitellä ja hyväillä kumppaniaan, tarjoten fyysistä läheisyyttä tämän masturboidessa? Nämä olisivat mielestäni ainakin jonkinlaisia kompromisseja, jos yhdyntäseksi tai osallistuminen suuseksiin ovat no-go.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No. Ei ole pakko haluta. Mutta muistakaa, että puolisoa ei voi pakottaa selibaattiin. Että hän kyllä tekee sitten omat ratkaisunsa. Huvittava ajatus, että mies pysyy uskollisena kun vaimo päättää että seksielämä oli tässä
Miehillä on näin. Seksi on tarve ja se ei välttämättä sisällä mitään tunteita. Naisilla eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään seksistä enkä halua päästää sukuelintäni rupsahtamaan.
Monilta vanhuudenvaivoilta välttyy estrogeenikorvauksella. Ei esim. kehity ostroporoosia ja nukkuu paremmin. Siinä sivussa säilyy mielenkiinto seksiin, jonja laadun boi sitten itse valita. Jos pena sängyn toisella puolella ei enää innosta, niin senhän voi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
No. Ei ole pakko haluta. Mutta muistakaa, että puolisoa ei voi pakottaa selibaattiin. Että hän kyllä tekee sitten omat ratkaisunsa. Huvittava ajatus, että mies pysyy uskollisena kun vaimo päättää että seksielämä oli tässä
Niin, tai toisinpäin. Minä olen ollut jokaisessa parisuhteessani halukkaampi, nyt vaihdevuosi-iässä on ensimmäistä kertaa mies joka haluaa lähes yhtä paljon. Nautin, mutta pelkään milloin tämäkin ilo loppuu. Rakastan miestä paljon, mutta en kyllä enää halua elää ilman seksiä eli hankin nuoremman rakastajan jos mieheltä menee kyvyt tai halut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No. Ei ole pakko haluta. Mutta muistakaa, että puolisoa ei voi pakottaa selibaattiin. Että hän kyllä tekee sitten omat ratkaisunsa. Huvittava ajatus, että mies pysyy uskollisena kun vaimo päättää että seksielämä oli tässä
Ei se ole mikään ajatus. Usein tässä kohtaa tuleekin ero - ja toki se on ok. Tiedän myös paljon pariskuntia, joilla myös viisikymppisen miehen testot laskee ja halut katoaa. Silloin vanhetaan yhdessä onnellisina. Tosi ikävää - oikeasti - että libido on ihmisessä usein niin voimallinen, ja koko ihminen libidovetoinen liskoaivo. Pilaa paljon elämää.
No ei tarvi! Monilla seksi voi vielä ylläpitää virtsatietulehduskierrettä. Tai suostutaan kun ei muutakaan osata. Kun suostuu jatkuvasti vaikkei huvita, ihminen vieraantuu itsestään. Yks ainut elämä, oma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Ei ole pakko haluta. Mutta muistakaa, että puolisoa ei voi pakottaa selibaattiin. Että hän kyllä tekee sitten omat ratkaisunsa. Huvittava ajatus, että mies pysyy uskollisena kun vaimo päättää että seksielämä oli tässä
Ei se ole mikään ajatus. Usein tässä kohtaa tuleekin ero - ja toki se on ok. Tiedän myös paljon pariskuntia, joilla myös viisikymppisen miehen testot laskee ja halut katoaa. Silloin vanhetaan yhdessä onnellisina. Tosi ikävää - oikeasti - että libido on ihmisessä usein niin voimallinen, ja koko ihminen libidovetoinen liskoaivo. Pilaa paljon elämää.
No mitä pilaamista se on, jos seksi ja seksuaalisuus on tärkeä osa elämää? Seksuaalisuushan on toteutuessaan elämänlaatua ja parisuhteita huimasti parantava tekijä.
Eikös siinä ihminen pilaa itsensä, jos joutuu kieltämään ison osan itsestään, ja elämään katkeroituneena puolison kanssa, jota tuskin enää edes rakastaa? Jos se ei ole pilaamista, niin mikä sitten???
Onneksi ihmiset ymmärtävät nykyään jo hiukan edes nauttia elämästä. Enää ei eletä pakkoraossa, 1800-luvun alkupuolen maatalousyhteiskunnassa, jossa puolison kuolema (avioeroja ei myönnetty) tarkoittaisi pahimmassa tapauksessa hidasta nälkäkuolemaa. Nykyään sentään ihmiset pärjäävät yksinkin, ja voivat edes hitusen yrittää nauttia elämästä, ja tarpeen tullen vaikka lähteä huonosta parisuhteesta.
En ole kyllä juurikaan lukenut tai kuullut miehistä, jotka ovat katuneet lähtöään seksittömästä parisuhteesta. Onnistumisista ja elämänlaadun huomattavasta paranemisesta sen sijaan olen kyllä sekä kuullut ja lukenut tällaisten tapauksien yhteydessä. Joskus seksittömästä suhteesta lähtevä tekee molemmille suuren palveluksen, ja haluttomampikin osapuoli saattaa löytää uuden kumppanin ja onnellisemman parisuhteen - tai onnellisuuden itsellisessä elämäntavassa.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on näin. Seksi on tarve ja se ei välttämättä sisällä mitään tunteita. Naisilla eri.
Jaa. Kumma kyllä olen nuorena miehenä saanut lähestymisiä itseäni vanhemmilta naisilta, jotka eivät selkeästi halunneet kanssani mitään parisuhdetta, vaan ihan vaan seksiä. Jokunen heistä oli naimisissakin. Kerran jouduin tietämättäni myös kolmanneksi pyöräksi, ja tilanteen paljastuttua en tosiaankaan ollut kovin hyvilläni, en kuitenkaan antanut naista ilmi hänen puolisolleen.
Vierailija kirjoitti:
No ei tarvi! Monilla seksi voi vielä ylläpitää virtsatietulehduskierrettä. Tai suostutaan kun ei muutakaan osata. Kun suostuu jatkuvasti vaikkei huvita, ihminen vieraantuu itsestään. Yks ainut elämä, oma.
Eikö sitä seksuaalisuutta voi pitää yllä muulla tavalla kuin yhdyntäseksillä? Useinhan on niin, että nainen saa orgasmin nimen omaan esim. kumppanin antamalla suuseksillä, ja myös virtsatietulehduksen riski on tuolloin pienempi. Eiköhän monen ikääntyvän pariskunnan hyvä seksi ole nimen omaan vähemmän yhdyntää, ja enemmän suu- ja käsiseksiä, joka onnistuu paremmin, vaikka olisi ongelmia erektion ja/tai kostumisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No. Ei ole pakko haluta. Mutta muistakaa, että puolisoa ei voi pakottaa selibaattiin. Että hän kyllä tekee sitten omat ratkaisunsa. Huvittava ajatus, että mies pysyy uskollisena kun vaimo päättää että seksielämä oli tässä
Ei se ole mikään ajatus. Usein tässä kohtaa tuleekin ero - ja toki se on ok. Tiedän myös paljon pariskuntia, joilla myös viisikymppisen miehen testot laskee ja halut katoaa. Silloin vanhetaan yhdessä onnellisina. Tosi ikävää - oikeasti - että libido on ihmisessä usein niin voimallinen, ja koko ihminen libidovetoinen liskoaivo. Pilaa paljon elämää.
Ja onko se halujen / kykyjen katoaminen mitenkään erityisesti onnelliseksi tekevä asia? Olen kuullut useamman ikääntyvän haikailevan nuoruutta juuri sen takia, että silloin oli sekä haluja että kykyjä ja pystyi nauttimaan seksistä.
Jos vaikkapa makuaistin totaalinen häviäminen vähentäisi radikaalisti makeisten syömistä ja edesauttaisi täten painonhallintaa ja terveyden ylläpitoa, eiköhän siitä huolimatta olisi ihan inhimillistä kaivata edes joskus makuaistia takaisin, jotta voisi vielä kerran tuntea suklaan herkullisen maun suussaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Usein ei säily, vaan loppuu tai parhaassa tapauksessa muuttuu kaverilliseksi rakkaudeksi."
Toisaalta mitä vikaa siinä on, että parisuhteessa rakastetaan toista ystävänä? Väittäisin, että niin käy ennen pitkää lähes kaikille, jos yhdessä jatketaan vanhuuteen asti. Itse ainakin koen, että kaipaan nykyään juuri sitä kumppanuutta, en todellakaan enää mitään intohimoista suhdetta.
No jos platoniseksi muuttunut parisuhde jatkuu lähinnä kumppanuutena, miksi sitten sillä mahdollisesti halukkaammalla osapuolella ei voisi olla mahdollista tavata rakastajaa / rakastajatarta? Onko tällaisessa kumppanuussuhteessakin pakko yrittää vangita se toinen osapuoli?
Tai miksi ei voitaisi erota sovussa ja olla ystäviä?
Kuka sellaista väittää? Tämä
Et ole tainnut koskaan olla rakastunut?
Ystäväni päätti lopettaa seksin. Sopivat miehensä kanssa, että seksiä ei enää ole, mutta yhdessä pysytään. Mies sitten hengaili naispuolisen ihmisen kanssa harrastustoiminnassaan ja ystäväni kysyi, pitääkö olla huolissaan. En oo asiantuntija, mutta vaikuttaa vähän siltä, että kaverisuhde ei miehelle kuitenkaan ole tarpeeksi. Ystäväni totesi, että "voihan sitä hoidella itse itsensä". Joo, en ymmärrä.
Jos tuollaiseen kysymykseen odotettaisiin oikeasti aina vastattavan kyllä, jotta ajateltaisiin parisuhteen olevan jatkamisen arvoinen, veikkaan, että rehellisesti juuri kukaan pitkän liiton ihmisistä ei siihen pystyisi. Tuo on illusorinen fantasia ihmissuhteesta. Minä näen pitkän avioliiton/suhteen juurikin tukemisena ja vierellä olona myös niinä tosi vaikeina hetkinä. Tiedän kyllä että harvasta siihen on.