Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloudellinen epätasapaino kaveripiirissä
16.08.2023 |
Siitähän on kirjoitettu aiemminkin, että miltä tuntuu, jos itse on vaikkapa jäänyt työttömäksi ja talous on tiukalla, mutta ystäväpiirissä muut ovat työssä ja rahaa riittää. Että on ikävää, kun muut suunnittelevat yhteistä ravintolailtaa, etkä itse kehtaa sanoa, ettei ole rahaa nyt ravintolaillalliseen ja viinipakettiin.
Mutta entäs jos tilanne on toisin päin? Itse olen oman kaveripiirini hyvätuloisin. Olen johtavassa asemassa, palkka +5000 euroa kuussa. Olisi tosi ihanaa lähteä kavereiden kanssa vaikka jollekin kaupunkilomalle pitkäksi viikonlopuksi, käydä syömässä pitkän kaavan mukaan kaupungin parhaassa ravintolassa, lähteä vaikka Tallinnaan jos ei muuta. Lähimmät ystäväni ovat kuitenkin kaikki todella pienituloisia: Osa-aikatyötä tekeviä sihteereitä, hoitoalan päivätyöläisiä, kulttuurialan pätkätyöläisiä... Heille ajatus pitkästä viikonlopusta Kööpenhaminassa on ihan absurdi, kun tulot riittävät ihan nippa nappa asuntolainan lyhentämiseen ja ruokakuluihin.
Tunnen tietysti empatiaa ystäviäni kohtaan, mutta kyllä mua harmittaa, ettei ikinä voida käydä esim. kalliimmassa ravintolassa syömässä, sillä joku 100 euroa on ystävilleni todella suuri raha. Usein koen syyllisyyttä ja aistin ainakin jonkun taholta pientä kateutta, jos kerron jostakin omasta hankinnastani tai lomasuunnitelmistani.
Onko muita, joilla tilanne olisi näin päin?
Kommentit (64)
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eri tulotasoilla liikkuvat eivät oikein voi olla ystäviä.
Köyhempi ei voi osallistua niihin juttuihin, joita varakkaampi haluaa tehdä. Ja toisaalta varakkaampi ei halua "köyhäillä", koska on kovalla työllä päässyt asemaan, jossa rahaa voi käyttää ja rahalla ostaa sellaisia elämyksiä, joita haluaa kokea. Köyhä ei myöskään halua siipeillä varakkaamman rahoilla tai olla riippuvainen varakkaamman hyväntekeväisyydestä, jos haluaa osallistua.
Höpöä. Tai ehkä joidenkin ihmisten kohdalla on noin.
Mutta ei erilainen tulotaso ystävyyttä estä.
Samaa mieltä. En mä edes ehdota mitään kalliita juttuja pienituloisille ystävilleni vaan niille, joilla on varaa tehdä samoja asioita. Mulla ei raha polta taskuja niin, että en voisi sitten pienituloisten ystävieni kanssa tehdä jotain edullista tai jotain ihan ilmaistakin . Ei aina tarvitse tuhlata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
No suunnitellaan sitten sellaista yhteistä tekemistä, josta jää kaikille hyvä mieli.
Ystäväsi vaikuttavat fiksuilt, joten varmaan ystävyytenne kestää senkin, että joskus otat hoitaaksesi isomman osuuden yhteisen loman/illan kustannuksista?
Joo ei se oikein kestä. Olen itse pitkään ollut se parhaiten tienaava kaveriporukassa, siis todella fiksut kaverit, mutta tein juuri sen virheen, että jos tahdoin mennä jonnekin, tarjosin kaverillekin. En siis mitään tonnien matkoja tai käyttörahoja, mutta illallisen, leffan ja illallisen, taidenäyttelyn, jne.
Ei kestänyt kauan, kun alettiin pitämään tätä itsestäänselvyytenä, kun sullahan on sitä rahaa ja varaa. Ei edes muodon vuoksi illallispöydässä kuroteltu omaa lompakkoa.
Vielä sittenkin, kun vaihdoin työpaikkaa, siis itselleni mieluisampaan, mutta pienempipalkkaiseen ja tästä oli aika paljonkin keskustelua, eli tiedettiin kyllä, niin ei mitään vaikutusta. Edelleen odotettiin, että minä maksan, puhumattakaan siitä, että olisi sanottu, että mä voin nyt puolestani tarjota, kun sulla on pienemmät tulot.
Vain yksi kavereistani on nyt siis sanonut, että eiköhän ole mun vuoro välillä. Ja kyllä syytän tästä silleen ihan itseäni, että se dynamiikka pääsi jotenkin syntymään ja en osannut tai kehdannut pistää poikki. Mutta kyllä se alkaa syödä ihmistä sekin, jos aina on tarjoajan asemassa ja alkaa miettimään, että kelpaisinko edes porukkaan ilman pankkikorttia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon parempi tulotaso kuin ystävilläni. Se ei estä meitä tekemässä yhdessä sellaisia asioita mihin heillä on varaa. Voin käydä niillä kaupunkilomilla ja Michelin-ravintoloissa itsekseni jos haluan.
Ymmärrän ap:tä. Onhan se kivempi syödä pitkän kaavan mukaan seurassa kuin yksin. Myös kaupunkilomat ystävän seurassa ovat kivempia kuin yksin.
Se on aika narsistinen suhtautuminen. Se on yleistä nykyään. Ystävät ovat olemassa ap:lle ap:n vuoksi, mahdollistamassa niitä kivoja asioita, joita ap haluaa tehdä. Jos heillä ei ole varaa, tai ei huvita tms. niin he ikään kuin tuottavat ap:lle pettymyksen. Näin asetetaan ehtoja ystävyydelle. Ajatusmaailma on myös kollektivistinen. Olen kokenut tämän 1 + 1 kertaa. En ole enää heidän kanssaan (ap:n kaltaisten henkilöiden kanssa siis) tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottelevat, että ap maksaisi sitten kavereidenkin lomat ja illalliset, jos hänellä siihen on varaa kerran.
En tiedä teistä, mutta omassa ystäväpiirissäni tämmöinen kyllä herättäisi varmasti kummastelua, kursailua ja vaivautuneisuutta. En usko, että ystäväni edes suostuisivat lähtemään jollekin "minä kuulkaa tarjoon kaikille lennot ja hotellit ja ruoat ja saatte vielä käyttörahaakin" -viikonloppureissulle. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista pidettäisiin ylimielisenä ja pröystäilevänä käytöksenä. Ehkä olisi ok, jos tarjoaja olisi miljonääri tai juuri lotossa voittanut, mutta ei tavallisten työssäkäyvien kaverusten kesken, vaikka toisella olisikin tuhansia euroja parempi palkka.
Eihän sen tartte olla noin suureellista. Mulla on talous kunnossa ja käyn mielelläni esim ulkona syömässä. Voin kysyä työtöntä kaveria mukaan ja maksan mielelläni koko laskun. Pitää tuntea se kaveri, jolle tarjoaa, ettei tule kiusaantumista tai toiselle tunnetta että jää jotenkin velkaa. Ympäri maailmaa olen matkustanut paljon sellaisten kavereiden kanssa, jotka pystyvät samaan. Niistä taas ei voi kaikille puhua, enkä haluakaan pahaa mieltä sellaiselle, jolla ei ole varaa matkoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
No suunnitellaan sitten sellaista yhteistä tekemistä, josta jää kaikille hyvä mieli.
Ystäväsi vaikuttavat fiksuilt, joten varmaan ystävyytenne kestää senkin, että joskus otat hoitaaksesi isomman osuuden yhteisen loman/illan kustannuksista?
Joo ei se oikein kestä. Olen itse pitkään ollut se parhaiten tienaava kaveriporukassa, siis todella fiksut kaverit, mutta tein juuri sen virheen, että jos tahdoin mennä jonnekin, tarjosin kaverillekin. En siis mitään tonnien matkoja tai käyttörahoja, mutta illallisen, leffan ja illallisen, taidenäyttelyn, jne.
Ei kestänyt kauan, kun alettiin pitämään tätä itsestäänselvyytenä, kun sullahan on sitä rahaa ja varaa. Ei edes muodon vuoksi illallispöydässä kuroteltu omaa lompakkoa.
Vielä sittenkin, kun vaihdoin työpaikkaa, siis itselleni mieluisampaan, mutta pienempipalkkaiseen ja tästä oli aika paljonkin keskustelua, eli tiedettiin kyllä, niin ei mitään vaikutusta. Edelleen odotettiin, että minä maksan, puhumattakaan siitä, että olisi sanottu, että mä voin nyt puolestani tarjota, kun sulla on pienemmät tulot.
Vain yksi kavereistani on nyt siis sanonut, että eiköhän ole mun vuoro välillä. Ja kyllä syytän tästä silleen ihan itseäni, että se dynamiikka pääsi jotenkin syntymään ja en osannut tai kehdannut pistää poikki. Mutta kyllä se alkaa syödä ihmistä sekin, jos aina on tarjoajan asemassa ja alkaa miettimään, että kelpaisinko edes porukkaan ilman pankkikorttia.
Ja tietysti on sitten lokkeja, jotka oikeasti haluavatkin vain käyttää hyväksi.
Mutta tosiaan olen kokenut tämän saman ja siinä alkoi käymään niin, että otin etäisyyttä näihin ystäviin, jolle oli tullut tarjottua, kun tiesin, että joudun maksumieheksi taas.
En minäkään tästä varsinaisesti muita syitä, mutta ei tämä asiaan ratkaisu ole. Itselleni on, että tehdään vain niitä juttuja, joihin on kaikilla varaa.
Onneksi nyt nuoruuden jälkeen on enemmän kavereita, joiden kanssa voidaan tehdä muutakin jo.
Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu tarjoaminen. Varsinkaan naisten ei kuulu tarjota varsinkaan miehille, se olisi noloa.
Tätä ongelmaa ei olisi jos etiketti olisi kuten Thaimaassa ja joissain muissa maissa: seurueen korkea-arvoisin maksaa koko tavintolalaskun.
Tunnistan ketjun aloittajan ongelman koska meidän ystäväpiirissämme on sama; vuosikymmeniä sitten ystävystyneet ihmiset ovat ajautuneet niin eri suuntiin että meillä on hyvin erilaisia tilanteita taloudellisesti. Ja se köyhin on niin ylpeä ettei anna kenenkään tarjota joten joudumme keksimään valheita työpaikalta saaduista ravintolalahjakorteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
No suunnitellaan sitten sellaista yhteistä tekemistä, josta jää kaikille hyvä mieli.
Ystäväsi vaikuttavat fiksuilt, joten varmaan ystävyytenne kestää senkin, että joskus otat hoitaaksesi isomman osuuden yhteisen loman/illan kustannuksista?
Joo ei se oikein kestä. Olen itse pitkään ollut se parhaiten tienaava kaveriporukassa, siis todella fiksut kaverit, mutta tein juuri sen virheen, että jos tahdoin mennä jonnekin, tarjosin kaverillekin. En siis mitään tonnien matkoja tai käyttörahoja, mutta illallisen, leffan ja illallisen, taidenäyttelyn, jne.
Ei kestänyt kauan, kun alettiin pitämään tätä itsestäänselvyytenä, kun sullahan on sitä rahaa ja varaa. Ei edes muodon vuoksi illallispöydässä kuroteltu omaa lompakkoa.
Vielä sittenkin, kun vaihdoin työpaikkaa, siis itselleni mieluisampaan, mutta pienempipalkkaiseen ja tästä oli aika paljonkin keskustelua, eli tiedettiin kyllä, niin ei mitään vaikutusta. Edelleen odotettiin, että minä maksan, puhumattakaan siitä, että olisi sanottu, että mä voin nyt puolestani tarjota, kun sulla on pienemmät tulot.
Vain yksi kavereistani on nyt siis sanonut, että eiköhän ole mun vuoro välillä. Ja kyllä syytän tästä silleen ihan itseäni, että se dynamiikka pääsi jotenkin syntymään ja en osannut tai kehdannut pistää poikki. Mutta kyllä se alkaa syödä ihmistä sekin, jos aina on tarjoajan asemassa ja alkaa miettimään, että kelpaisinko edes porukkaan ilman pankkikorttia.
Ymmärrän.
Ton ehkä voi ratkaista niin, että kun sovitaan jostain menosta niin sanot ilman mitään alleviivauksia, että maksat vain omat ruokasi tällä kertaa. Voi kuulostaa vaikealta, mutta vaihtoehto, että hammasta purren maksat aina muidenkin laskut, on kestämätön. Sun pitää vaan koota itsesi ja sanoa suoraan, ihmettelen kyllä kavereitasi, jotka luulevat, että piikki on aina auki. Erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei 5 000 € palkka kyllä mikään kummoinen johtoasema ole. Meikä tienaa samat ihan riviasiantuntijana, riittää ihan 37,5 h viikko.
Hah, aina joku jonka pitää päästä leveilemään, vai liekö aina sama ihminen.
Ei tässä kyllä leveilyä yrittänyt kukaan muu kuin aloittaja viiden tonnin "johtajapositiollaan". 5 tonnia ei ole mikään ihmeellinen palkka korkeakoulutetulle, toki varmaan kuulostaa hienolta ihmisille, jonka lähipiirissä ei yli mediaanipalkan tienaavia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottelevat, että ap maksaisi sitten kavereidenkin lomat ja illalliset, jos hänellä siihen on varaa kerran.
En tiedä teistä, mutta omassa ystäväpiirissäni tämmöinen kyllä herättäisi varmasti kummastelua, kursailua ja vaivautuneisuutta. En usko, että ystäväni edes suostuisivat lähtemään jollekin "minä kuulkaa tarjoon kaikille lennot ja hotellit ja ruoat ja saatte vielä käyttörahaakin" -viikonloppureissulle. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista pidettäisiin ylimielisenä ja pröystäilevänä käytöksenä. Ehkä olisi ok, jos tarjoaja olisi miljonääri tai juuri lotossa voittanut, mutta ei tavallisten työssäkäyvien kaverusten kesken, vaikka toisella olisikin tuhansia euroja parempi palkka.
Eihän sen tartte olla noin suureellista. Mulla on talous kunnossa ja käyn mielelläni esim ulkona syömässä. Voin kysyä työtöntä kaveria mukaan ja maksan mielelläni koko laskun. Pitää tuntea se kaveri, jolle tarjoaa, ettei tule kiusaantumista tai toiselle tunnetta että jää jotenkin velkaa. Ympäri maailmaa olen matkustanut paljon sellaisten kavereiden kanssa, jotka pystyvät samaan. Niistä taas ei voi kaikille puhua, enkä haluakaan pahaa mieltä sellaiselle, jolla ei ole varaa matkoihin.
Kuten muut sanoo, joo ihan kiva silloin tällöin, mutta ei kannata antaa mennä siihen, että aina maksaa, koska toinen on työtön ja sulla on töitä. Nimittäin omankin kokemuksen mukaan ne ekat kerrat kursaillaan, mutta aika pian siitä tulee sitten normi ja odotetaan, että tämä on tapa.
Itsellä on kanssa aika ikäviä kokemuksia siitä, mitä tapahtuu, kun kutsuun ei enää liitykään se, että mä tarjoan.
Tarjoat jos haluat kaverit mukaan. Ja ilmota selvästi etukäteen mistä kysymys, "lähdettekö xxx, minä tarjoon".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on paljon parempi tulotaso kuin ystävilläni. Se ei estä meitä tekemässä yhdessä sellaisia asioita mihin heillä on varaa. Voin käydä niillä kaupunkilomilla ja Michelin-ravintoloissa itsekseni jos haluan.
Ymmärrän ap:tä. Onhan se kivempi syödä pitkän kaavan mukaan seurassa kuin yksin. Myös kaupunkilomat ystävän seurassa ovat kivempia kuin yksin.
Ei kaikkien mielestä. Minä tykkään matkustaa yksin, saa tehdä mitä haluaa ja koska haluaa. Kaveri vain häiritsee siinä höpöttämällä. Syöminenkin on mukavaa yksin, saa keskittyä rauhassa ruokaan, lukea vaikka kirjaa ja katsella ihmisiä samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
No suunnitellaan sitten sellaista yhteistä tekemistä, josta jää kaikille hyvä mieli.
Ystäväsi vaikuttavat fiksuilt, joten varmaan ystävyytenne kestää senkin, että joskus otat hoitaaksesi isomman osuuden yhteisen loman/illan kustannuksista?
Joo ei se oikein kestä. Olen itse pitkään ollut se parhaiten tienaava kaveriporukassa, siis todella fiksut kaverit, mutta tein juuri sen virheen, että jos tahdoin mennä jonnekin, tarjosin kaverillekin. En siis mitään tonnien matkoja tai käyttörahoja, mutta illallisen, leffan ja illallisen, taidenäyttelyn, jne.
Ei kestänyt kauan, kun alettiin pitämään tätä itsestäänselvyytenä, kun sullahan on sitä rahaa ja varaa. Ei edes muodon vuoksi illallispöydässä kuroteltu omaa lompakkoa.
Vielä sittenkin, kun vaihdoin työpaikkaa, siis itselleni mieluisampaan, mutta pienempipalkkaiseen ja tästä oli aika paljonkin keskustelua, eli tiedettiin kyllä, niin ei mitään vaikutusta. Edelleen odotettiin, että minä maksan, puhumattakaan siitä, että olisi sanottu, että mä voin nyt puolestani tarjota, kun sulla on pienemmät tulot.
Vain yksi kavereistani on nyt siis sanonut, että eiköhän ole mun vuoro välillä. Ja kyllä syytän tästä silleen ihan itseäni, että se dynamiikka pääsi jotenkin syntymään ja en osannut tai kehdannut pistää poikki. Mutta kyllä se alkaa syödä ihmistä sekin, jos aina on tarjoajan asemassa ja alkaa miettimään, että kelpaisinko edes porukkaan ilman pankkikorttia.
Ymmärrän.
Ton ehkä voi ratkaista niin, että kun sovitaan jostain menosta niin sanot ilman mitään alleviivauksia, että maksat vain omat ruokasi tällä kertaa. Voi kuulostaa vaikealta, mutta vaihtoehto, että hammasta purren maksat aina muidenkin laskut, on kestämätön. Sun pitää vaan koota itsesi ja sanoa suoraan, ihmettelen kyllä kavereitasi, jotka luulevat, että piikki on aina auki. Erikoista.
Ehkä selittelen nyt kavereiden puolesta parhaiten päin, mutta olen itse tulkinnut niin, että yleisesti ottaen ihmiset ovat aika ajattelemattomia. Siis että nähdään asiat siten, kun ne itselle parhain päin näyttäytyy, joten ei liikaa nyt ajatella sitä, että X taas maksoi.
Omaa vikaani ilman muuta, että jäädyn näissä, enkä varmaan ikinä pystyisi sanomaan, että mennäänkö syömään, mutta maksat sitten itse, tai että mennään syömään, mutta mä maksan sitten vain omani...
Kestämättömäksi tilanne kyllä on mennyt, tai meni, sillä oon mäkin nyt sit vaan vähentänyt näitä tilanteita enkä ehdottele mitään ulkona syömistä tiettyjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita pöytä koreaksi ja maksa koko lysti. Lopuksi heitä kavereillesi huolimattomasti 5€ setelit kouraan sanoen: "Ostakaa itsellenne jotain kivaa".
Vierailija kirjoitti:
On mutta ei ikinä ole ollut ongelma. Kavereiden kanssa kun lähtee viihteelle niin siinä ei rahalla ole suurta merkitystä. Joukon hyvätuloisin on jopa muutaman kerran maksanut matkat thaikkulaan ja muualle all inclusived kysymättä, koska tiesi että muuten osa nihkeilisi. Näin sai koko poppoon mukaan viettämään hauskoja matkoja. Ei se raha vaan kaverit.
No tässä esimerkki miten ystävät toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On mutta ei ikinä ole ollut ongelma. Kavereiden kanssa kun lähtee viihteelle niin siinä ei rahalla ole suurta merkitystä. Joukon hyvätuloisin on jopa muutaman kerran maksanut matkat thaikkulaan ja muualle all inclusived kysymättä, koska tiesi että muuten osa nihkeilisi. Näin sai koko poppoon mukaan viettämään hauskoja matkoja. Ei se raha vaan kaverit.
No tässä esimerkki miten ystävät toimivat.
No ei ystäviksi sanoa semmoisia, jotka iloisesti lähtevät ihan porukalla maksattamaan matkansa yhdellä ja samalla vielä useampaan kertaan.
Vaan rahallaanhan saa jokainen ostaa, mitä kaupan, vaikka sitten "ystävien" poppoon.
Minä kyllä ymmärrän ap:n pointin. Luulin pitkään, että kaverit ovat tosi köyhiä, keppikerjäläisiä. Aina on rahat loppu, ei mitään ei koskaan voi tehdä. Mihinkään ei voi mennä. Tuntui että koko elämä vaan valuu hukkaan kun AINA nyhjätään vaan 4 seinän sisällä. Mistä edes voit puhua, jos et mitään tee, mitään näe, etkä mitään koe???
No sittemmin olen huomannut, että tosiaan joitain ei vain kiinnosta järjestää asioitaan niin, että pääsisivät tekemään asioita. He ovat niitä, jotka ehkä puhuvat jostain matkasta vuosia, mutta sitten sitä matkaa vaan ei tapahdu. He saattavat sitten hyvinkin asua omakotitalossa, 2 autoa, kesämökki, tietty lapset, ehkä vielä se lehmän kokoinen koira. Mutta siis matkoihin ei ole varaa.
Tietenkin kaikki saavat elää juuri niin kuin haluavat, mutta ihmettelen että miksi pitää valehdella että olis kiva lähtee, muttei pääse, kun voisi suoraan sanoa että ei ole aikomustakaan ikinä lähteä mihinkään, aion möllöttää kotona kunnes kuolen. Sillain säästyisi sen kaverinkin aikaa ja energiaa, ja hän voisi hankkia sitten niitä ystäviä joiden kanssa mennään.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ymmärrän ap:n pointin. Luulin pitkään, että kaverit ovat tosi köyhiä, keppikerjäläisiä. Aina on rahat loppu, ei mitään ei koskaan voi tehdä. Mihinkään ei voi mennä. Tuntui että koko elämä vaan valuu hukkaan kun AINA nyhjätään vaan 4 seinän sisällä. Mistä edes voit puhua, jos et mitään tee, mitään näe, etkä mitään koe???
No sittemmin olen huomannut, että tosiaan joitain ei vain kiinnosta järjestää asioitaan niin, että pääsisivät tekemään asioita. He ovat niitä, jotka ehkä puhuvat jostain matkasta vuosia, mutta sitten sitä matkaa vaan ei tapahdu. He saattavat sitten hyvinkin asua omakotitalossa, 2 autoa, kesämökki, tietty lapset, ehkä vielä se lehmän kokoinen koira. Mutta siis matkoihin ei ole varaa.
Tietenkin kaikki saavat elää juuri niin kuin haluavat, mutta ihmettelen että miksi pitää valehdella että olis kiva lähtee, muttei pääse, kun voisi suoraan sanoa että ei ole aikomustakaan ikinä lähteä mihinkään, aion möllöttää kotona kunnes kuolen. Sillain säästyisi sen kaverinkin aikaa ja energiaa, ja hän voisi hankkia sitten niitä ystäviä joiden kanssa mennään.
Mutta ei kai kukaan muiden kaverien lupaa tarvitse, jos haluaa hankkia kavereita, joiden kanssa tekee jotain itselleen mieluista?
Tavallaan kyllä ymmärrän kuitenkin ehkä, mitä tarkoitat, sillä itse olen sortunut kyllä minäkin odottelemaan, että joku kaveri lähtisi vaikka just matkalle "sitku". Mutta kun huomasin, että ei se sitku ainakaan mun kanssa koskaan tule, eli että nämä on tämmöisiä lämpimien löpinöintiä, niin sitten hankin kavereita, joiden kanssa tekeminen oikeasti onnistui.
Mulle on ihan ok tehdä myös asioita, jotka ei maksa paljon ja useinhan ne on tosi kivoja asioita, sitä paitsi. Mutta en tykkää siitä, että jos kerron vaikka olleeni jossain niin reaktio siihen on oman rahatilanteen valittelu ja "hyvähän se on, jos on varaa"-tyylinen asenne. Ei mullakaan läheskään kaikkeen ole varaa, mitä tahtoisin, niin sitten panostan ja säästän joihinkin kohteisiin.
Vanhempana osaa valita jo tosin kohteet enemmän oman mielen kuin kavereiden menojen mukaan.
Olen hyvätuloinen, juurikin brutto noin 5000e, mutta minulla on lapsia ja lemmikkejä. En siis voi oikein illastaa tai viettä Kööpenhaminassa pitkiä viikonloppuja kanssasi.
Mutta voihan reissata yksinkin? Kai sitä voi matkustaa ja illastaa, vaikka kaverit eivät niin teekään?
Alue: Aihe vapaa
Olen kokenut samaa läpi elämän. Olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin, jolla rahaa käytössä huomattavasti enemmän mitä muilla perinnön takia. Esimerkiksi lukiossa kun täytettiin tilauskaavaketta 100e symbolisen laskimen tilaamista varten, olin ainoa joka allekirjoitti tilauskaavakkeen kysymättä ensin vanhemmilta lupaa. Kaikki muut allekirjoittivat kaavakkeen vasta seuraavalla tunnilla.
Nyt tienaan keskivertoa enemmän. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta leveillä rahoilla, mutta kyllä arjessa huomaa miten vähempituloiset nostavat asian aina esille. Ulospäin varallisuuteni näkyy lähinnä autosta ja asumispaikasta. Lapsena en voinut koskaan iloita harrastukseeni liittyvistä jutuista, kaikki aina yhdistivät siitä puhumisen rahalla leveilyyn.
Sosiaalisesti oloni on väliinputoaja taloudellisesti. En ole tarpeeksi köyhä joihinkin piireihin, en tarpeeksi turhamainen niihin piireihin missä rahaa poltetaan ulkonäköön ja matkusteluun, en tarpeeksi nuuka ja vaatimaton vaan laitan kyllä myös ajoittain nautiskeluun ja turhuuksiin. Tykkäisin puhua rahasta ja käyttää sitä järkevästi ja kenties investoiden. Sellaisiin piireihin olen taas väärää sukupuolta...