Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taloudellinen epätasapaino kaveripiirissä
16.08.2023 |
Siitähän on kirjoitettu aiemminkin, että miltä tuntuu, jos itse on vaikkapa jäänyt työttömäksi ja talous on tiukalla, mutta ystäväpiirissä muut ovat työssä ja rahaa riittää. Että on ikävää, kun muut suunnittelevat yhteistä ravintolailtaa, etkä itse kehtaa sanoa, ettei ole rahaa nyt ravintolaillalliseen ja viinipakettiin.
Mutta entäs jos tilanne on toisin päin? Itse olen oman kaveripiirini hyvätuloisin. Olen johtavassa asemassa, palkka +5000 euroa kuussa. Olisi tosi ihanaa lähteä kavereiden kanssa vaikka jollekin kaupunkilomalle pitkäksi viikonlopuksi, käydä syömässä pitkän kaavan mukaan kaupungin parhaassa ravintolassa, lähteä vaikka Tallinnaan jos ei muuta. Lähimmät ystäväni ovat kuitenkin kaikki todella pienituloisia: Osa-aikatyötä tekeviä sihteereitä, hoitoalan päivätyöläisiä, kulttuurialan pätkätyöläisiä... Heille ajatus pitkästä viikonlopusta Kööpenhaminassa on ihan absurdi, kun tulot riittävät ihan nippa nappa asuntolainan lyhentämiseen ja ruokakuluihin.
Tunnen tietysti empatiaa ystäviäni kohtaan, mutta kyllä mua harmittaa, ettei ikinä voida käydä esim. kalliimmassa ravintolassa syömässä, sillä joku 100 euroa on ystävilleni todella suuri raha. Usein koen syyllisyyttä ja aistin ainakin jonkun taholta pientä kateutta, jos kerron jostakin omasta hankinnastani tai lomasuunnitelmistani.
Onko muita, joilla tilanne olisi näin päin?
Kommentit (64)
Jaa. Minulla on varaa silloin tällöin reissata ja käydä hyvissä ravintoloissa ystävien kanssa, vaikka bruttopalkkani on n. 2500€/kk. Ihan normaalia lapsiperhe-elämää elellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suurituloisena maksanut kaverienkin päivälliset joskus. Ja yhdelle hyvälle kaverille matkan Pariisiin, jotta pääsemme yhdessä humputtelemaan. Eli en vaan jäänyt päivittelemään miten muilla ei ole varaa :D
Miksi maksaa lounaasta jotain 100 euroa kslliissa ravintolassa. Välimeren maissa söin 50 eurolla 5 päivää. Siellä on kojuja ja liikkeitä josta saa hyvää ruokaa halvalla.
Maksa sinä koko reissu jos kerran haluat lähteä viettämään pitkää viikonloppua kaveriesi kanssa.
Minusta hyvätuloinen voi tarjota kahvit, drinkit tai jopa illallisen, mutta matkan maksaminen tuntuu jo liioittelulta. Eikä viiden tonnin tulot nyt niin hyvät ole, että rahaa joutuu tuhlaamalla tuhlaamaan. Kummallista se olisi erityisesti, jos tuloerot johtuvat ystävien erilaisista valinnoista, joku on valinnut kouluttautua matalapalkka-alalle, toinen taas valitsee tehdä lyhyempää työpäivää.
Jos yhden ystävän matalammat tulot johtuvat asiasta, jota hän ei ole voinut mitenkään hallita, esim. vakava sairastuminen, ymmärrän, että ystäväpiiri haluaa kannatella ystävyyttä ja maksaa yhden kuluja. Tilanne on aivan erilainen jos yksi ystävistä jakaa omastaan kovin runsaskätisesti koko muulle ystäväjoukolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet täällä ehdottelevat, että ap maksaisi sitten kavereidenkin lomat ja illalliset, jos hänellä siihen on varaa kerran.
En tiedä teistä, mutta omassa ystäväpiirissäni tämmöinen kyllä herättäisi varmasti kummastelua, kursailua ja vaivautuneisuutta. En usko, että ystäväni edes suostuisivat lähtemään jollekin "minä kuulkaa tarjoon kaikille lennot ja hotellit ja ruoat ja saatte vielä käyttörahaakin" -viikonloppureissulle. Omassa ystäväpiirissäni tuollaista pidettäisiin ylimielisenä ja pröystäilevänä käytöksenä. Ehkä olisi ok, jos tarjoaja olisi miljonääri tai juuri lotossa voittanut, mutta ei tavallisten työssäkäyvien kaverusten kesken, vaikka toisella olisikin tuhansia euroja parempi palkka.
Ymmärrän tämän, mutta tämä vaatiikin niin hyvän suhteen, että tästä pystyy keskustelemaan. Ja ainakin itsellä se nyt ei niin ole mennyt, että jotain taskurahaa olisin kaverille antanut, vaan on puhuttu, että mikä on tilanne ja pystyykö lähtemään, jos minä maksan esim. hotellin tms. (nyt puhun siis ihan kotimaan vkloppumatkasta).
Eri tulotasoilla liikkuvat eivät oikein voi olla ystäviä.
Köyhempi ei voi osallistua niihin juttuihin, joita varakkaampi haluaa tehdä. Ja toisaalta varakkaampi ei halua "köyhäillä", koska on kovalla työllä päässyt asemaan, jossa rahaa voi käyttää ja rahalla ostaa sellaisia elämyksiä, joita haluaa kokea. Köyhä ei myöskään halua siipeillä varakkaamman rahoilla tai olla riippuvainen varakkaamman hyväntekeväisyydestä, jos haluaa osallistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aihepiiristä on tehty leffakin: Friends with Money. Jennifer Aniston köyhimyksenä.
On sulla ongelmat. Hanki sellaisia ystäviä, jotka haluavat samanlaisia asioita.
Miksikään hyväntekijäksi ei kannata ruveta. Köyhänä kaverina ahdistaisi, jos parempituloinen tarjoaa illallisen hienossa ravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On sulla ongelmat. Hanki sellaisia ystäviä, jotka haluavat samanlaisia asioita.
Miksikään hyväntekijäksi ei kannata ruveta. Köyhänä kaverina ahdistaisi, jos parempituloinen tarjoaa illallisen hienossa ravintolassa.
-------
Minua ei ahdistaisi jos joku tarjoaisi hienot sapuskat tai matkat. Kun on kerran varaa :) T. Sairaseläkeläinen ilman omaa syytään
No suunnitellaan sitten sellaista yhteistä tekemistä, josta jää kaikille hyvä mieli.
Ystäväsi vaikuttavat fiksuilt, joten varmaan ystävyytenne kestää senkin, että joskus otat hoitaaksesi isomman osuuden yhteisen loman/illan kustannuksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eri tulotasoilla liikkuvat eivät oikein voi olla ystäviä.
Köyhempi ei voi osallistua niihin juttuihin, joita varakkaampi haluaa tehdä. Ja toisaalta varakkaampi ei halua "köyhäillä", koska on kovalla työllä päässyt asemaan, jossa rahaa voi käyttää ja rahalla ostaa sellaisia elämyksiä, joita haluaa kokea. Köyhä ei myöskään halua siipeillä varakkaamman rahoilla tai olla riippuvainen varakkaamman hyväntekeväisyydestä, jos haluaa osallistua.
Höpöä. Tai ehkä joidenkin ihmisten kohdalla on noin.
Mutta ei erilainen tulotaso ystävyyttä estä.
No joo, mutta minulle riittää se että käydään puolison kanssa niissä paremmissa ravintoloissa ja ystävien kanssa sitten havemmissa. Moni ei muutenkaan halua laittaa sataa euroa yhteen ateriaan ja ymmärrän sen hyvin, itse voin hyvin panostaa sen 300 euroa. Parhaalle ystävälle usein tarjoan ruoan koska tiedän että hnellä ei oikeasti olisi varaa syödä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ethän voi tietää vaikka ovat mukavasti saaneet perintöä. Oikeasti rahakkaat eivät rahoillaan huutele. Ehkä säälivätkin sinua ja kuukausi-tulojasi ?
Minä olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden, ja sinä aikana sain huomata että oman perheeni taloudenpito oli aika paljon parempaa kuin monen muun, ja perheemme tulot hieman paremmat kuin monen muun.
Jossain kohtaa havahduin, että normaali jutustelukin kuului oikeastaan kaveripiirini muille naisille, ei minulle. Jos kerroin että pääsemme viimein lomalle miehen pitkän työrupeaman jälkeen, ei kukaan sanonut sanaakaan. Kun mies oli kuukauden työreissussa ja yllätti palkkaamalla meille siivoojan siksi aikaa, minulle vain naureskeltiin että "onneksi mun äiti pesee meidän ikkunat, ettei tarvii maksaa muille".
Kun kävin siskojeni kanssa yhtenä kesänä sekä Lontoossa että toisella kertaa Dublinissa pitkällä viikonlopulla, sen sijaan että olisi kysytty että oliko kivaa, sain kuulla kommentteja kuten "miten sun mies suostuu tohon?" ja "miten sä voit jättää sun yksivuotiaan kotiin?".
Sitten sen tajusin, että kyse on varallisuuseroista. Jättäydyin taka-alalle, sitten muutettiinkin pian pois ja palasin töihin. Nykyään minulla on elämässä ihmisiä, joiden kanssa voi jutella matkustelusta tai remonteista tai autonvaihdosta ihan hyvillä mielin, ja toisille jopa uskalletaan sanoa vilpittömin mielin että ihanaa reissua, nauti!
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden, ja sinä aikana sain huomata että oman perheeni taloudenpito oli aika paljon parempaa kuin monen muun, ja perheemme tulot hieman paremmat kuin monen muun.
Jossain kohtaa havahduin, että normaali jutustelukin kuului oikeastaan kaveripiirini muille naisille, ei minulle. Jos kerroin että pääsemme viimein lomalle miehen pitkän työrupeaman jälkeen, ei kukaan sanonut sanaakaan. Kun mies oli kuukauden työreissussa ja yllätti palkkaamalla meille siivoojan siksi aikaa, minulle vain naureskeltiin että "onneksi mun äiti pesee meidän ikkunat, ettei tarvii maksaa muille".
Kun kävin siskojeni kanssa yhtenä kesänä sekä Lontoossa että toisella kertaa Dublinissa pitkällä viikonlopulla, sen sijaan että olisi kysytty että oliko kivaa, sain kuulla kommentteja kuten "miten sun mies suostuu tohon?" ja "miten sä voit jättää sun yksivuotiaan kotiin?".
Sitten sen tajusin, että kyse on varallisuuseroista. Jättäydyin taka-alalle, sitten muutettiinkin pian pois ja palasin töihin. Nykyään minulla on elämässä ihmisiä, joiden kanssa voi jutella matkustelusta tai remonteista tai autonvaihdosta ihan hyvillä mielin, ja toisille jopa uskalletaan sanoa vilpittömin mielin että ihanaa reissua, nauti!
Miksi saastutat maapalloa lentämällä ? Miksi tuot vieraita bakteereja ulkomailta ? Oletko ajatellut minkälaisen tulevaisuuden jätät lapsillesi ? Nyt oma pää pois sieltä pers...tä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin lasten kanssa kotona muutaman vuoden, ja sinä aikana sain huomata että oman perheeni taloudenpito oli aika paljon parempaa kuin monen muun, ja perheemme tulot hieman paremmat kuin monen muun.
Jossain kohtaa havahduin, että normaali jutustelukin kuului oikeastaan kaveripiirini muille naisille, ei minulle. Jos kerroin että pääsemme viimein lomalle miehen pitkän työrupeaman jälkeen, ei kukaan sanonut sanaakaan. Kun mies oli kuukauden työreissussa ja yllätti palkkaamalla meille siivoojan siksi aikaa, minulle vain naureskeltiin että "onneksi mun äiti pesee meidän ikkunat, ettei tarvii maksaa muille".
Kun kävin siskojeni kanssa yhtenä kesänä sekä Lontoossa että toisella kertaa Dublinissa pitkällä viikonlopulla, sen sijaan että olisi kysytty että oliko kivaa, sain kuulla kommentteja kuten "miten sun mies suostuu tohon?" ja "miten sä voit jättää sun yksivuotiaan kotiin?".
Sitten sen tajusin, että kyse on varallisuuseroista. Jättäydyin taka-alalle, sitten muutettiinkin pian pois ja palasin töihin. Nykyään minulla on elämässä ihmisiä, joiden kanssa voi jutella matkustelusta tai remonteista tai autonvaihdosta ihan hyvillä mielin, ja toisille jopa uskalletaan sanoa vilpittömin mielin että ihanaa reissua, nauti!
Miksi saastutat maapalloa lentämällä ? Miksi tuot vieraita bakteereja ulkomailta ? Oletko ajatellut minkälaisen tulevaisuuden jätät lapsillesi ? Nyt oma pää pois sieltä pers...tä !
Miksi olet toiselle kateellisuudesta vihreä? Mikä mennyt omissa valinnoissa vikaan, kun et ole päässyt tienaamaan. Nyt oma pää pois sieltä sossun luukulta!
Tarjoa synttäri/hääpäivä tms lahjaksi ystäville illallinen tai joku elämys yhdessä porukalla, sitten sen vastaanottaminen ei ole vaivaannuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei 5 000 € palkka kyllä mikään kummoinen johtoasema ole. Meikä tienaa samat ihan riviasiantuntijana, riittää ihan 37,5 h viikko.
Hah, aina joku jonka pitää päästä leveilemään, vai liekö aina sama ihminen.
Alue: Aihe vapaa
Niin kyllä itsekin, mutta koska riviasiantuntijana olen paljon tekemisissä ihmisten tulotietojen kanssa, niin tiedän, että "johtavassa asemassa" voi tienata melkeinpä mitä vaan, myös sen +5000 euroa ja jopa vain 2500 euroa. Yrityksiä kun on todella erilaisia.