Ohhoh! Kristo Salminen ja Jonna Järnefelt yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Hyi tommoset vanhat ryppykasat kuvittelee vielä olevansa jossain panoiässä.

Miten suhtaudut omaan vanhenemiseesi? Entäs iäkkäisiin omaisiisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnea vaan. Yllättävä pari, tulevatkohan sopimaan toisilleen? Nämä ovat näitä ns. seonneita, varmaan ihana tunne. Kun järki alkaa taas muistuttamaan itsestään, sitten huomataan oliko ratkaisu oikea.

Ja sinä olet näitä jotka tietävän oloisena kyseenalaistavat tuntemattomien ihmisten tunteet ja yhteensopivuuden. Vai tunnetko molemmat läheisesti, jotta sulla on jotain todellista syytä yllättyä?

En tunne kumpaakaan henkilökohtaisesti. Luulen että useat muodostavat jonkinlaisen mielikuvan julkisuudessa olevista henkilöistä. Sinäkin muodostit minusta vaikka en ole edes teeveestä tuttu. Se voi olla aivan väärä tai oikeansuuntainen. Mutta ei haittaa, pitkä elämänkokemukseni on opettanut yhtä ja toista, ihmisistäkin. Hyvää päivää sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko olette sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt kituuttaa liitoissaan, joista ilmeisesti oli rakkaus loppunut?

Kai sitä voi erota ennen kuin iskee uuden, jos niin huonosti avioliitossa menee että ihan kituuttamaan joutuu?

tätä oon aina ihmetellyt.

Ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos parisuhteesta on se parisuhde kadonnut ja jäljellä vaan ystävyys ja kumppanuus?

Itse elin vuosia sellaista perhe-elämää, jossa mies oli jotain veljen ja parhaan ystävän välillä ja molemmille tärkeintä elämässä oli alakoululaisen lapsen kasvattaminen. Mistä syystä olisimme siis eronneet? Tulimme toimeen arjessa, pystyimme pitämään perheen yhdessä.

Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa jouduin päivittäin viettämään aikaa. 

Erosimme miehen kanssa sovussa ja kasvatamme lähes jo aikuista lasta yhä yhteisymmärryksessä.

Vierailija kirjoitti:

Olivat ainakin reilua eivätkä jääneet pitämään salapanosuhdetta vaan erosivat tyylillä.

Mitä reiluutta tuossa salasuhteessa oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ainakin reilua eivätkä jääneet pitämään salapanosuhdetta vaan erosivat tyylillä.

Mitä reiluutta tuossa salasuhteessa oli?

Niin. Vuodenhan se kesti. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko olette sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt kituuttaa liitoissaan, joista ilmeisesti oli rakkaus loppunut?

Kai sitä voi erota ennen kuin iskee uuden, jos niin huonosti avioliitossa menee että ihan kituuttamaan joutuu?

tätä oon aina ihmetellyt.

Ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos parisuhteesta on se parisuhde kadonnut ja jäljellä vaan ystävyys ja kumppanuus?

Itse elin vuosia sellaista perhe-elämää, jossa mies oli jotain veljen ja parhaan ystävän välillä ja molemmille tärkeintä elämässä oli alakoululaisen lapsen kasvattaminen. Mistä syystä olisimme siis eronneet? Tulimme toimeen arjessa, pystyimme pitämään perheen yhdessä.

Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa jouduin päivittäin viettämään aikaa. 

Erosimme miehen kanssa sovussa ja kasvatamme lähes jo aikuista lasta yhä yhteisymmärryksessä.

ei oo hyvä oikein mitenkään. Ei saisi erota, ainakaan jos on lapsia. Ei saisi elää kulissiakaan.  Jos elääkin niin ainakaan siitä kulissista ei saa erota. Toista ei saa nöyryyttää yksipuolisella rakkaudella. Mutta ei saa jättääkään, ei ainakaan jos on niitä lapsia.

Eli oikeastaan ainoa tapa kuinka nää parisuhdehommelit onnistuu niin, ettei kellään ole mitään huomauttamista on, että kun rakastut, rakastut kerralla niin, ettei se rakkaus yli puolessa ihmiselämässä haihdu. Ja jos haihtuukin niin teet niitä kuuluisia töitä, että kaivat sen rakkauden takaisin. Ja sitten tietysti toivot, että toinenkin on yhtä sitoutunut, pitää kiinni yhteisistä sopimuksista, haaveista, arvoista. Ei tule vakavia kriisejä ja jos vaikka tuleekin, niin ollaan juuri se pariskunta joka jokaisen kriisin kohtaa käsi kädessä, toisiaan tukien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko olette sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt kituuttaa liitoissaan, joista ilmeisesti oli rakkaus loppunut?

Kai sitä voi erota ennen kuin iskee uuden, jos niin huonosti avioliitossa menee että ihan kituuttamaan joutuu?

tätä oon aina ihmetellyt.

Ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos parisuhteesta on se parisuhde kadonnut ja jäljellä vaan ystävyys ja kumppanuus?

Itse elin vuosia sellaista perhe-elämää, jossa mies oli jotain veljen ja parhaan ystävän välillä ja molemmille tärkeintä elämässä oli alakoululaisen lapsen kasvattaminen. Mistä syystä olisimme siis eronneet? Tulimme toimeen arjessa, pystyimme pitämään perheen yhdessä.

Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa jouduin päivittäin viettämään aikaa. 

Erosimme miehen kanssa sovussa ja kasvatamme lähes jo aikuista lasta yhä yhteisymmärryksessä.

ok. Unohdetaan tässä nyt tuo osio, jossa kerroin löytäneeni vielä aikuisiällä uuden rakkauden. Se ärsyttää monia, tiedän.

Mut yhä; ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos romanttinen rakkaus on vanhempien välillä kadoksissa, mutta muuten perhe-elämä sujuu?

Itse en tunne yhtään tällaista eroparia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko olette sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt kituuttaa liitoissaan, joista ilmeisesti oli rakkaus loppunut?

Kai sitä voi erota ennen kuin iskee uuden, jos niin huonosti avioliitossa menee että ihan kituuttamaan joutuu?

tätä oon aina ihmetellyt.

Ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos parisuhteesta on se parisuhde kadonnut ja jäljellä vaan ystävyys ja kumppanuus?

Itse elin vuosia sellaista perhe-elämää, jossa mies oli jotain veljen ja parhaan ystävän välillä ja molemmille tärkeintä elämässä oli alakoululaisen lapsen kasvattaminen. Mistä syystä olisimme siis eronneet? Tulimme toimeen arjessa, pystyimme pitämään perheen yhdessä.

Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa jouduin päivittäin viettämään aikaa. 

Erosimme miehen kanssa sovussa ja kasvatamme lähes jo aikuista lasta yhä yhteisymmärryksessä.

ei oo hyvä oikein mitenkään. Ei saisi erota, ainakaan jos on lapsia. Ei saisi elää kulissiakaan.  Jos elääkin niin ainakaan siitä kulissista ei saa erota. Toista ei saa nöyryyttää yksipuolisella rakkaudella. Mutta ei saa jättääkään, ei ainakaan jos on niitä lapsia.

Eli oikeastaan ainoa tapa kuinka nää parisuhdehommelit onnistuu niin, ettei kellään ole mitään huomauttamista on, että kun rakastut, rakastut kerralla niin, ettei se rakkaus yli puolessa ihmiselämässä haihdu. Ja jos haihtuukin niin teet niitä kuuluisia töitä, että kaivat sen rakkauden takaisin. Ja sitten tietysti toivot, että toinenkin on yhtä sitoutunut, pitää kiinni yhteisistä sopimuksista, haaveista, arvoista. Ei tule vakavia kriisejä ja jos vaikka tuleekin, niin ollaan juuri se pariskunta joka jokaisen kriisin kohtaa käsi kädessä, toisiaan tukien.

Niin. Pitää ymmärtää rakastumisen ja rakkauden ero. Jotkut luulevat alkuhuumaa rakkaudeksi. Siksi eroilevat tiuhaan.

Jonna Järnefelt on upea ja Kristo Salminen myös. Harmillista toki perheille, mutta tuskin impulsiivinen päätös tämä eroaminen on.

Ero on epäonnistumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastikko olette sitä mieltä, että heidän olisi pitänyt kituuttaa liitoissaan, joista ilmeisesti oli rakkaus loppunut?

Kai sitä voi erota ennen kuin iskee uuden, jos niin huonosti avioliitossa menee että ihan kituuttamaan joutuu?

tätä oon aina ihmetellyt.

Ihanko oikeasti perheelliset eroaa jos parisuhteesta on se parisuhde kadonnut ja jäljellä vaan ystävyys ja kumppanuus?

Itse elin vuosia sellaista perhe-elämää, jossa mies oli jotain veljen ja parhaan ystävän välillä ja molemmille tärkeintä elämässä oli alakoululaisen lapsen kasvattaminen. Mistä syystä olisimme siis eronneet? Tulimme toimeen arjessa, pystyimme pitämään perheen yhdessä.

Sitten rakastuin toiseen, jonka kanssa jouduin päivittäin viettämään aikaa. 

Erosimme miehen kanssa sovussa ja kasvatamme lähes jo aikuista lasta yhä yhteisymmärryksessä.

ei oo hyvä oikein mitenkään. Ei saisi erota, ainakaan jos on lapsia. Ei saisi elää kulissiakaan.  Jos elääkin niin ainakaan siitä kulissista ei saa erota. Toista ei saa nöyryyttää yksipuolisella rakkaudella. Mutta ei saa jättääkään, ei ainakaan jos on niitä lapsia.

Eli oikeastaan ainoa tapa kuinka nää parisuhdehommelit onnistuu niin, ettei kellään ole mitään huomauttamista on, että kun rakastut, rakastut kerralla niin, ettei se rakkaus yli puolessa ihmiselämässä haihdu. Ja jos haihtuukin niin teet niitä kuuluisia töitä, että kaivat sen rakkauden takaisin. Ja sitten tietysti toivot, että toinenkin on yhtä sitoutunut, pitää kiinni yhteisistä sopimuksista, haaveista, arvoista. Ei tule vakavia kriisejä ja jos vaikka tuleekin, niin ollaan juuri se pariskunta joka jokaisen kriisin kohtaa käsi kädessä, toisiaan tukien.

Niin. Pitää ymmärtää rakastumisen ja rakkauden ero. Jotkut luulevat alkuhuumaa rakkaudeksi. Siksi eroilevat tiuhaan.

tässä tapauksessa kai kyse ptikistä liitoista, eikä mistään hyppimisestä suhteesta toiseen. Ei munkaan liitossa se alkuhuuma kestänyt sitä 16 vuotta, kunnes suhde alkoi mennä alamäkeen.

Vierailija kirjoitti:

Ero on epäonnistumista.

Vanhakantaista ajatella noin. Ihmiset ja olosuhteet muuttuvat. Kaikki eivät ikäänny ja puhu samojen arvojen puolesta samaan aikaan vuosien vieriessä, vaan aletaan oikeasti ns. kasvaa erilleen ja muuttua maailman menossa.

On asioita joita ei voi muuttaa tai parantaa, ja jos on ahdistavaa ja paha olla yhdessä, ei ole mitään epäonnistumista tunnustaa tämä ja aloittaa uusi elämä. Pitää olla rehellinen. Kun sitä kumppania ei voi muokata mieleisekseen.

Ero voi olla hyvinkin kasvattava kokemus ja siinä voi myös oppia virheistään. Ja ehkäpä on parempi niin, että erotaan ennen kuin homma alkaa mennä ikäväksi ja kaikenlainen asiallisuus ja kunnioitus katoaa, ollaan ilkeitä jne. Näin jää paremmat muistot, ei välttämättä hyvät, mutta ainakin paremmat.

Ja pitää varmaan ajatella niitä lapsiakin, mitä heille haluaa näyttää ja opettaa. Vuosikymmenien tasapainoinen liitto on toki toivottu ja mahdollinen, se vaan ei kaikilta onnistu. Hommaan tarvitaan kaksi.

Monet menevät yhteen sen kanssa, joka kulloinkin on tarjolla, tehdään lapset ym. eikä syvempää yhteyttä ole koskaan ollutkaan. Myöhemmin sitten tulee se aidosti samanhenkinen vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet menevät yhteen sen kanssa, joka kulloinkin on tarjolla, tehdään lapset ym. eikä syvempää yhteyttä ole koskaan ollutkaan. Myöhemmin sitten tulee se aidosti samanhenkinen vastaan.

Mutta eihän tuollaisessa ole minkäänlaista järkeä! Halpista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Monet menevät yhteen sen kanssa, joka kulloinkin on tarjolla, tehdään lapset ym. eikä syvempää yhteyttä ole koskaan ollutkaan. Myöhemmin sitten tulee se aidosti samanhenkinen vastaan.

Minä ainakin nuorena ajattelin, että kaikki ainekset on kasassa loppuelämän liitolle. Olin rakastunut, rakastuin ja sitten alkoi sellainen määrätietoinen työ tulevaisuuden eteen; opiskelut, työurat, asunto, koira, lapsi alulle, talo jne..

Toinen ei ollut avoin -tai sitten en ymmärtänyt -miten paljon ne tulevaisuuden toiveet kuitenkin erosi. Minä halusin työuraa, yhteisiä elämyksiä ja seikkailuja, vapautta. Toinen turvallisuutta ja  mahdollisimman hienot puitteet ja niihin Herttasten perheen. Ei minun näköistä elämää pysty elämään jos on niin paljon velvollisuuksia ja velkaa. Eli lopulta erotti ne mulle liian konservatiiviset arvot, jotka ei valitettavasti tulleet esille vielä kun oltiin nuoria, köyhiä ja velvollisuuksista vapaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olivat ainakin reilua eivätkä jääneet pitämään salapanosuhdetta vaan erosivat tyylillä.

Mitä reiluutta tuossa salasuhteessa oli?

Niin. Vuodenhan se kesti. Eri

Taisi heillä tulla pikku "romance" kesällä 2022, olivat nimittäin molemmat Heinolan kesäteatterissa näyttelemässä, pesti kesti noin 1,5 kuukautta niin siinähän ehtii istua iltaa jos toistakin. Hyvä oli teatteri, nimeä en muista, kävin kyllä katsomassa. Ja aika hyvin säilynyt tuo Jonna kyllä ikäisekseen on, törmäsin muutaman kerran häneen ja Kristohan on tosi sarmikas ja komea!

Kuka oli sarkolan eka vaimo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi kukaan valittaa, että Kristo vaihtoi nuorempaan. Kahden aikuisen suhde ja onni.

No, ei vaihtanut nuorempaan.

Jonna on 58v ja Kristo 50v

:D Tuo jolle kommentoit on kirjoittanut, että "EIPÄ voi kukaan valittaa, että Kristo vaihtoi nuorempaan"

Ja sinä vastaat " No, ei vaihtanut nuorempaan" No niinhän tuo  edellinen kommentoija oli kirjoittanutin :D ja kommenttisi on saanut lähes sata yläpeukkua. Eikö ihmiset oikeasti ymmärrää mitä lukevat?

Joku on kuvaillut rakastumista psykoosin kaltaiseksi mielentilaksi. Itse rakastuin 10v nuorempaan ja allekirjoitan tämän. Onneksi ei suhde ehtinyt pitkälle, paljastui hurjia juttuja miehestä ja uskomattomia valheita. Sain puhallettua pelin poikki kun nämä selvisivät ja "tulin järkiini". Mutta ihmeellinen kokemus näinkin vanhana 56v. Ja ihan suomalainen mies, ei mikään nettihommeli.

Vierailija kirjoitti:

Kuka oli sarkolan eka vaimo?

Claire Emelie-Charlotte Toussaint Enckell

1978-1984