Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ilkeät ihmiset ne vain siel mölisee
Minusta nämä minua kritisoineet ei mitään ilkeitä ihmisiä varsinaisesti ole vaan aina ennen ja kaikissa muissa aiheissa he ovat ystävällisiä ihmisiä. Jostain syystä juuri kotiäitiys vain on kirvoittanut muuten ystävällisiltä ihmisiltäkin aika ikäviä kommentteja eikä se kulmien kohottelukaan mukavalta tunnu. Ap
Kai he sitten ihan suoraan kysyttäessä vastaavat ihan itse sinulle, mikä siinä kotiäitiydessä heitä niin kovasti kiusaa.
Miksi et kysy heiltä. Mutta ehkäpä joku heistä vastaa täälläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin arvostaa.
Harmi, että kotivanhemmuus ei ole suurimmalle osalle kansaa vaihtoehto taloudellisista syistä. Uskon vakaasti, että jälkikasvu hyötyy suuresti siitä, että kotona on paikalla vanhempi, jolla on aikaa keskittyä kasvattamiseen.Ryhtyisin itse mielellään koti-isäksi, jos ei olisi lainoja maksettavana. Uskon tosin, että puoliso olisi myös halukas siihen.
Kotiäitien mollaaminen on feministien uuden aallon agendaa. Meidän perheessä ja meidän perheen aikuisten työpaikoilla ei nähdä sukupuolisortoa tai eroa miesten ja naisten euron suuruudessa. En tiedä missä nähdään. Ilmeisesti vain feministien vuosikokouksessa.
Josko avaisit silmäsi niin näkisit, mistä naisten ja miesten palkkaero johtuu.
Silmät on auki ja meillä tienataan about saman verran sukupuoleen katsomatta. Meillä myös toimitaan tiiminä ja varallisuus on yhteistä.
Jos aikoo suunnitella elämänsä niin että aikoo jossain kohtaa erota, niin ehkä ei kannata lähteä suhteeseen laisinkaan.
Saati sitten tehdä niitä lapsia.
Mistä se mielestäsi johtuu? Siitä että toinen ei kerkeä raskaudeltaan kouluttautumaan? Vai siitä että toinen ei kerkiä kouluttautumaan kun on armeijassa? Vai siitä että toinen on kotona vanhempainvapaalla eikä kerkiä kouluttautumaan?
Me tehdään toisen asteen tutkinnolla molemmat 160h/kk töitä ja palkoissa ainoa ero on puolison lisät ja omat ruokakorvaukseni, kun teen keikkatyötä.Vertaatko sinä 6kk armeijaa lapsensaantiin??? Lasta jo kannetaan kohdussa 9kk ja sitten se riemu vasta ratkeaa, kun piltti syntyy. Se on täysin avuton ja täysin toisen ihmisen varassa ensimmäise elinvuotensa. ja joissain perheissä lapsia on useampi, niin sama rulianssi taas, ensin raskaus, joka ei aina ole helppo, sitten synnytys (paikat repee, missähän kohtaa intissä vehkeet repeää?) ja taas imeväisen kanssa kotona.
Intti on lastenleikkiä 6kk verrattuna raskauteen, synnytykseen ja lapsen hoitoon. Tuskin yksikään mies valitsisi raskautta ja synnytystä jos saisi valita, että meneekö inttiin vai ottaako tuon toisen vaihtoehdon.
ja nykyään naisetkin käy intin, eikä siellä kohta miehiä olekkaan, kun nytkin joka toinen ei armeijaa käy ja naiset sen kun lisääntyy silläkin saralla.
Armeijaan on pakko menna, lisääntyminen on taas täysin oma ja vapaaehtoinen valinta.
Tämä. Puhuttiin juuri tuttavan kanssa armeijasta, sillä hänen tyttärensä meni sinne vapaaehtoisesti. Tuli puheeksi että kannatan sitä että asevelvollisuus olisi sukupuolesta riippumaton, ja hän tokaisi ykskantaan että ei ole reilua koska naiset synnyttävät. Hassu kommentti. Minä en ole ikinä joutunut sen enempää synnyttämään kuin käymään armeijaakaan. Käytän ehkäisyä.
Pitäisikö naisille, jotka ei ole synnyttäneet, olla pakollinen armeija +45 iässä? 😆
Ehkä. :D Tai sitten vaan otetaan käyttöön se tasa-arvoinen asevelvollisuus, kun ei sitä voi rinnastaa lisääntymiseen joka on 100% vapaaehtoista toimintaa.
Miten kannustaisit ihmisiä lisääntymään? Mikä olisi se porkkana? Sinähän tiedät että yhteiskunta tarvitsee lisää lapsia, joten älä lisäänny ei nyt sovi tähän vastaukseksi.
En missään nimessä kannustaisi, sillä maailma on totaalisen ylikansoittunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Mikä on ammatti, missä ei häviä?
Miksi sitten kaupunki siirtää siivoojia palkanlaskentaan, kun heille tulee terveysvaivaa?
Tämä on yksi pellelandia koko Suomi.
Lehdessä oli juttu siivoojasta, joka oli siirretty koulusihteeriksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
Kotiäitiä täällä huvittaa nämä negatiiviset kommentit. Eipä taida monikaan kritisoija työpöydän äärestä huudella.
Minä olen ainakin perillä siitä, missä lapseni kulkee ja kenen kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on pitänyt kavereidenkin perään katsoa. Lapset myös haluavat tulla meille, kun minä olen kotona. En minä muita syyllistä työssäkäynnistä, mutta läsnäoloa ei voi olla liikaa silloin, kun lapset on pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Työn ohessa? No mihin päiväkoteja tarvitaan? Laitetaan leikkauslistalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Ei meillä kyllä. Kun vanhemmat oli kotona, vahtivat. Ja kun töissä, päiväkodissa vahdittiin.
1970-luvulla päiväkotipaikkoja oli vain harvoilla ja valituilla lapsilla. Monilla on hoitajana kotiapulainen, ehkä vasta koulusta päässyt tyttö. Minäkin, yhden kokonaisen päivän. En tiedä, kuinka epätoivoiseen tilanteeseen se perhe jäi, kun lopetin saman tien.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on ihan ok, jos se kotona makoilu ei tapahdu millään tavalla yhteiskunnan kustannuksella. Jos on omia säästöjä ja/tai mies maksaa aivan kaiken ja eläkekassa on jo valmiina eikä mitään tarvitse ruinata Kelalta eli veronmaksajien kukkaroista koskaan niin antaa palaa vaan. Jos ei, niin sitten töihin mars mars.
Itse ajattelen asian juuri hieman toisin, vaikka itse en uskaltaisikaan olla pitkään kotona (omalla kohdalla ihan lähipiiristä jo lapsuudessa saatujen huonojen, jopa traumaattisten kokemusten vuoksi, joissa kotiäidille "kävi huonosti" mm. miehen jättäessä). Itse arvostan paljon kotona lapsien hoitamista - uskon, että se hyvässä tapauksessa luo sitten lapsien kannalta turvallisimman ja rauhallisimman mahdollisen lapsuuden.
Ja ihmettelen tuota, että miksi kotona lapsien hoitaminen ei saisi tapahtua ollenkaan yhteiskunnan kustannuksella? Jos ne lapset vie päiväkotiin, maksaahan sekin yhteiskunnalle. Mielestäni kotivanhemmuus on ihan täyttä työtä ja jälleen - sivusta koko elämän varrella nähtynä - omalla tavalla todella rankkaa monesta syystä, eikä vähiten vähättelevien asenteiden vuoksi, joita nyt tässäkin keskustelussa on ollut jo paljon (toki ollut myös asiallista kriittistä pohdintaa siitä, mitä riskejä ja huonoja puolia kotona olemiseen voi liittyä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Itse kysyisin, että mikä ammatti on sellainen, jossa ammattitaito ei ainakin osittain katoa vuosien poissaolon aikana?
Omalla alalla on viimeisen parin vuoden aikana tullut mm. pari kohtuullisen isoa lakimuutosta, jotka vaikuttavat merkittävästi työtekemiseen, yksi keskeinen järjestelmä on vaihtunut ja lisäksi pari muuta, asiakastarpeet ovat muuttuneet mm. koronan johdosta ja tietysti on ollut yt:t ja organisaatiomuutoksia. Tottahan sen kaiken oppii, mutta on silti aivan eri tilanteessa, kuin koko ajan työelämässä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
Jep! Naurettavaa kauhukuvien maalailua ja väärää infoa, jolla yritetään korostaa sitä, miten huonosti työssäkäyvä äiti hoitaa vanhemmuuden.
Työttömiä on tarhoissa palkkatuella ja työkokeilussa hoitamassa sun lasta.
Tiedän. Useampi on ennen sitä hoitanut omia lapsiaan kotona, joten ilmeisesti kokevat tuon mielekkääksi duuniksi myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No katso miten kävi Helena Koivulle. Kenenkään naisen ei kannata jättäytyä miehen varaan.
Helena Koivulle olisi voinut käydä ihan jees jos hän olisi suosiolla ottanut avioehdon tarjoamat rahat ja muuttanut lasten kanssa suomeen. Hankkinut asunnon, saanut kivat elatusmaksut ja katsellut siinä itselleen sopivan työn niin kuin muutkin yh-äidit.
Veikkaan että valtaosalla työssäkäyvistä naisistakin on tiukemmat paikat eron jälkeen. Ainakin itselläni oli vaikka olin täyspäiväisesti työelämässä sairaanhoitajan palkalla. Silti on selvitty ihan kivasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Jaa, no mä saan terveyssyistä tehdä vaan toimistotöitä ja sitä varten luin tradenomin tutkinnon.
Mutta se menee niin, että kaupunki siirtää siivoojia sihteereiksi, kun niillä on terveysvaivaa, näin sen omin silmin, kun olin palkkatuella kaupungin yksikössä.
Täällähän niitä syitä on lueteltu. Moni kokee sen paluuna menneeseen, koskee varmasti just erityisesti vanhempia sukupolvia joille se, että äidit saa ja voi käydä töissä ei ole aina ollut itsestään selvää. Ja nuoremman sukupolven kasvatit on sitten kasvatettu siihen ajatukseen, että naisen tulee aina varmistaa oma toimeentulo eikä miehen armoille pidä jäädä. Jokainen tietää jonkun, jolle se kotiäitiys on ollut loukku, josta on vaikea päästä pois jos se mies ei olekaan niin hyvä. Tai joka on jäänyt eron jälkeen tyhjän päälle. Ajatuskin siitä, ettei saisi tienata omia rahojaan, vaan pitäisi elää yhden rahoilla on siis ahdistava monen mielestä ja sotii arvomaailmaa vastaan. Lasten kannaltahan kotiäitiys on (/voi olla) ihana asia, mutta toisaalta monella taitaa olla kokemusta siitäkin ettei se kotiäiti niin hyvä äiti ollutkaan.
Ap:n tilanne sinällään vaikuttaa hyvältä ja huolella suunnitellulta, jos kerran alavalintakin on sellainen että vuosikymmenen poissaolon jälkeen töitä löytyy, ja hän varmaan on hyvä äiti lapsilleen, joten ei kannata ottaa näitä kauhisteluita henkilökohtaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen että paheksunta johtuu ainakin osittain asenteiden muutoksesta nyky-yhteiskunnassa. Ennen naiselta ei odotettu niin paljon kuin nykyään, ennen oli normaalia että nainen hoiti kodin ja lapset, mies kävi palkkatyössä. Nykyään ajatellaan että naiset hoitavat myös palkkatyönsä, siksi ei haluta ymmärtää kotiäitiyttä.
Tämä asenteiden muutos ei ole ainakaan helpottanut naisten työmäärää vaikka voisi kuvitella että naisten siirtyminen työelämään olisi vähentänyt työtaakkaa kotona niin päin vastoin, työtä on enemmän koska on palkkatyö sekä edelleen suurempi vastuu kotona tehtävästä palkattomasta työstä johon voi ne lapsetkin liittyä.
70-luvulla naiset kävi tilastojen mukaan töissä enemmän kuin nykyään.
Meillä omassa suvussa eniten kotiäitiyttä paheksuu just 70-luvulla lapsensa saaneet. He pitää kotiäidiksi jäämistä paluuna menneisyyteen, josta itse kohdallaan halusivat irti.
Tuolloin lapsia ei vahdittu. 2 - vuotias oli ilman vanhempaa 5-vuotiaan kanssa ulkona, nykyään se olisi huostaanotto.
Haloo! Ei ne lapset keskenään työpäiviä olleet, vaan hoidossa.
Ei, mutta kun äiti tuli töistä klo 16.00 niin laittoi taaperot pihalle oman onnensa nojaan.
Ei kyllä mun muistin mukaan. 5 vuotiaana vasta sain alkaa olla yksin ulkona ja sama meno kavereiden kodeissa.
5-vuotias on vielä täysin vahdittava. Tosin noita kamalia vanhempia on joiden lapset pyörii pihalla soittelemassa toisten ovikelloja ja kiukuttelemassa, itse tekisin nykyään lasun.
Eipä soiteltu kenenkään ovikelloja. 5 vuotiaana siis voitiin olla hetki ulkona yksin, mut kyllä ne vanhemnat myös tarkkaili mitä tehdään ja oli siellä ulkona myös omillakin hommillaan.
Kyllä noita lapsia on valitettavasti ollut ja paljon joiden äidit ei ole vahtineet.
No mua kyllä vahti myös isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Ei ainakaan av-mammoilla. :D
Eipä tule mieleen yhtäkään missä häviää.