Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiä täällä huvittaa nämä negatiiviset kommentit. Eipä taida monikaan kritisoija työpöydän äärestä huudella.
Minä olen ainakin perillä siitä, missä lapseni kulkee ja kenen kanssa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun on pitänyt kavereidenkin perään katsoa. Lapset myös haluavat tulla meille, kun minä olen kotona. En minä muita syyllistä työssäkäynnistä, mutta läsnäoloa ei voi olla liikaa silloin, kun lapset on pieniä.
Huutelen kesälomalta. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Se on jännä, että jos on vakituinen työpaikka niin voit hoitaa lapsia 6 vuotta kotona ja palata normaalisti töihin, mutta jos ei ole vakituista työpaikkaa niin luokitellaan pitkäaikaistyöttömäksi.
Onneksi ei ole lakia, että omaisten täytyisi hoitaa eläkkeellä olevia vanhempia joten sosiaaliohjaajan murheeksi eläkeläiset jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on ihan ok, jos se kotona makoilu ei tapahdu millään tavalla yhteiskunnan kustannuksella. Jos on omia säästöjä ja/tai mies maksaa aivan kaiken ja eläkekassa on jo valmiina eikä mitään tarvitse ruinata Kelalta eli veronmaksajien kukkaroista koskaan niin antaa palaa vaan. Jos ei, niin sitten töihin mars mars.
Itse ajattelen asian juuri hieman toisin, vaikka itse en uskaltaisikaan olla pitkään kotona (omalla kohdalla ihan lähipiiristä jo lapsuudessa saatujen huonojen, jopa traumaattisten kokemusten vuoksi, joissa kotiäidille "kävi huonosti" mm. miehen jättäessä). Itse arvostan paljon kotona lapsien hoitamista - uskon, että se hyvässä tapauksessa luo sitten lapsien kannalta turvallisimman ja rauhallisimman mahdollisen lapsuuden.
Ja ihmettelen tuota, että miksi kotona lapsien hoitaminen ei saisi tapahtua ollenkaan yhteiskunnan kustannuksella? Jos ne lapset vie päiväkotiin, maksaahan sekin yhteiskunnalle. Mielestäni kotivanhemmuus on ihan täyttä työtä ja jälleen - sivusta koko elämän varrella nähtynä - omalla tavalla todella rankkaa monesta syystä, eikä vähiten vähättelevien asenteiden vuoksi, joita nyt tässäkin keskustelussa on ollut jo paljon (toki ollut myös asiallista kriittistä pohdintaa siitä, mitä riskejä ja huonoja puolia kotona olemiseen voi liittyä).
Jatkan vielä: itse taas koen, että tämä kotivanhemmuuden halveksunta (ja kuinka eräs aiempi miespuolinen kirjoittaja oli reilu kuvatessaan, usein juuri kotiäitiyteen liittyvä - koti-isänä oleva mies voi päinvastoin saada ihailua osakseen, joskin uskon, että pidempään jatkuessa myös koti-isyyteen saatetaan alkaa suhteutua arvostellen) on osasyy Suomen syntyvyyskriisiin.
Kyllähän se suhtautuminen siihen heijastelee laajemminkin sitä, miten lapsista ja lastenhoidosta ajatellaan. Voisiko olla mitenkään mahdollista, että kotona lasten hoitaminen (joka on vähänkään pidempään jatkuvana harvalle edes taloudellisesti mahdollista nykyään) voitaisiin nähdä hienona ja arvostettavana asiana? Olen varma, että jokainen, joka on ollut kotona tai nähnyt läheisensä olevan kotivanhempi, voi allekirjoittaa sen, että täyttä työtä se on fyysisesti ja henkisesti, ei todellakaan mitään lekottelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Nyt puhutaan ammattilaistason ohjelmistoista, joiden muutoksista ei kyllä harrastellen pysytä ajantasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
No tämä! Porukka puhuu kuin se töihin palaava olisi seniili seitenkymppinen 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Kyllä ne vähän eri tavalla tipahtaa, kun et ole tippunut työelämästä pois kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Nyt puhutaan ammattilaistason ohjelmistoista, joiden muutoksista ei kyllä harrastellen pysytä ajantasalla.
Miksi siitä ammattilaisesta tulee harrastelija kotona ollessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Nyt puhutaan ammattilaistason ohjelmistoista, joiden muutoksista ei kyllä harrastellen pysytä ajantasalla.
Miksi sitten työtön kelpaa sijaiseksi valtion virastoon? Tai otetaan kesätöihin porukkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Olen samaa mieltä, että varmasti aina voi palata mihin tahansa työhön ja aktiivinen osaamisen päivittäminen sinä aikana, kun ei ole työelämässä auttaa varmasti asiaa, mutta kyllä se tietyillä aloilla voi myös olla hyvin vaikeaa. Riippuu kyllä varmasti alasta todella paljon.
Vierailija kirjoitti:
Miten kukaan jaksaa olla vuosikausia kotona? Eikö aivot kaipaa mitään virikkeitä?
Itse olin 9 vuotta kotiäitinä, eli kunnes nuorempikin meni kouluun. Minä taas ihmettelen, miten jotkut on niin tylsiä, etteivät osaa keksiä itselleen virikkeitä kotona. Minulla niitä oli kotiäitinä enemmän kuin koskaan. Oli aikaa ja mahdollisuus kokeilla kaikenlaista, mitä ei stressaavan työn jälkeen jaksanut, esim. opiskelin paria kieltä, tein käsitöitä, kokeilin erilaisia taidetyylejä, kirjoitin pöytälaatikkoon, luin paljon, lasten kanssa askartelu ja ulkoilu oli myös oikein virikkeistä.
Mitään ongelmaa ei ollut myöskään päästä töihin, kun sitten kuopuksen mentyä kouluun halusin. Toki sinänsä helppoa, kun olen it-alalla, jolla on työvoimapulaa. Eläke tulee olemaan vähän pienempi kotiäiteilyn takia joo, mutta kyllä koen että se oli sen arvoista. Elämäni parhaat vuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No katso miten kävi Helena Koivulle. Kenenkään naisen ei kannata jättäytyä miehen varaan.
Helena Koivulle olisi voinut käydä ihan jees jos hän olisi suosiolla ottanut avioehdon tarjoamat rahat ja muuttanut lasten kanssa suomeen. Hankkinut asunnon, saanut kivat elatusmaksut ja katsellut siinä itselleen sopivan työn niin kuin muutkin yh-äidit.
Veikkaan että valtaosalla työssäkäyvistä naisistakin on tiukemmat paikat eron jälkeen. Ainakin itselläni oli vaikka olin täyspäiväisesti työelämässä sairaanhoitajan palkalla. Silti on selvitty ihan kivasti.
Niin? Selvisit kivasti _juuri siksi_ että olit ollut töissä. Ja silti sinullakin oli tiukkaa. Mieti nyt että olisit nelikymppisenä joutunut menemään McDondalsiin tai muuhun minimipalkkatyöhön mitä Helenallekin ehdotettiin. Olisitko sitten selvinnyt kivasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Töihin yhteiskunnan elätit!
Sori, muurahainen, ei ehdi. On elämä elettävänä.
No tuota jokaisen tulee kyllä itse kustantaa oma elämisensä. Työllä.
Juu, perheessä on myös yleensä kaksi vanhempaa. Kotiäidin siipeilyn kustantava saattaa joutua elämässään vaikka sairauden takia kotiin, jolloin kotiäitinä ollut saattaa taas vastavuoroisesti antaa tukensa tälle ja perheen taloudesta vastuun. Mutta sinähän en usko tällaiseen tarunhohtoiseen skenarioon. Uliset vain omissa jumeissasi.
Millä rahalla se kotiäiti ottaa perheen taloudesta vastuun kun mies sairastuu? :D
Menee töihin..?
Jep, monet työnantajat kusevat hunajaa kun sähköpostiin ilmestyy hakemus +-10 vuotta kotona loisineelta mammalta. :D
En kusemisesta tiedä mutta sote alan tutkinnolla pääsevät ainakin samantien töihin ;)
No se on kyllä varmasti niin että valtaosa kotiin jäävistä mammoista on hoitsuja tai lähäreitä. Hyvä pointti.
Varmasti onkin, hoitoalalle hakeutuu muutenkin sen tyyppisiä ihmisiä jotka tykkää, no, hoitaa. Vaikka sit niitä lapsia. Ja lisäksi se, että töitä kokolailla varmasti löytyy vaikka ois kotona pidempäänkin. Tosin eihän sitä koskaan voi tietää mikä oman alan tilanne on sitten joskus 10v päästä, joten kyllä se silti vaatii melkoista rohkeutta jättäytyä työelämän ulkopuolelle kokonaan vuosiksi. Hoitaja tosin voi helpohkosti järjestää itselleen satunnaista työkeikkaa kotiäitiyden lisäksi, saa vaihtelua arkeen, vähän rahaa ja pysyy ammattitaito yllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Kyllä ne vähän eri tavalla tipahtaa, kun et ole tippunut työelämästä pois kokonaan.
Vai niin. Sulla sit ehkä tekee tiukkaa oppia uusia juttuja muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Ilkeät ihmiset ne vain siel mölisee
Minusta nämä minua kritisoineet ei mitään ilkeitä ihmisiä varsinaisesti ole vaan aina ennen ja kaikissa muissa aiheissa he ovat ystävällisiä ihmisiä. Jostain syystä juuri kotiäitiys vain on kirvoittanut muuten ystävällisiltä ihmisiltäkin aika ikäviä kommentteja eikä se kulmien kohottelukaan mukavalta tunnu. Ap
Onhan aina mahdollista, että tulkitset heidän kommenttinsa jotenkin ikäviksi, vaikkei niitä ole sellaiseksi tarkoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ala on tosi kilpailtu. Vaikka olet työelämässä ja todella hyvä, ei ole mitään takeita siitä, että. 1/2 päästä olet vielä töissä. Kyllä kaksikin vuotta poissa tiputtaisi sut auttamatta pois piireistä ja niiden ihmisten joukosta, jotka töitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Esim. omani. Sommittelun perussäännöt yms. voisi nyt vielä hallita, mutta kaikki ohjelmistot olisi kyllä tuossa ajassa muuttuneet totaalisesti.
😅 Sekö se sun ammattitaitosi on?
Ohjelmistot oppii vaikka silmät kiinni uudelleen eikä mikään estä niiden opettelua kotona ollessaan.
Ei kyllä ole sellasta ammattia, johon ei voisi palata 10-15 vuoden tauon jälkeen.
Nyt puhutaan ammattilaistason ohjelmistoista, joiden muutoksista ei kyllä harrastellen pysytä ajantasalla.
Miksi sitten työtön kelpaa sijaiseksi valtion virastoon? Tai otetaan kesätöihin porukkaa?
Kesätöihin kelaan ja näytetään hommat, mutta kotiäitinä ollut ei muka kelpaa.
Juu, en tod tule hoitamaan eläkeläisiä, kun sosiaaliohjaaja soittaa omaisille, että pitäisi pitää palaveri eläkeläisen hoidosta ja auttamisesta kotona niin sanon sille haista v. ja lyön luurin kiinni.
Onnea sinne sote alalle. Vanhuuseläkkeellä on vain miljoona neljäsataa tuhatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Kyllä ne vähän eri tavalla tipahtaa, kun et ole tippunut työelämästä pois kokonaan.
Vai niin. Sulla sit ehkä tekee tiukkaa oppia uusia juttuja muutenkin.
Tai sit sä et oo koskaan tuon vaativuustason juttuja edes opetellut voisin sanoa, jos haluaisin olla ilkeä.
Kotona lasten hoitaminen ei ole tuottavaa työtä.
Jokainen saa jäädä vaikka loppuiäkseen kotiin hoitamaan lapsiaan, mutta omalla rahalla.
Älkää aina käykö muiden rahapusseilla. Toiset menevät marraskuun räntäsateisina aamuina töihin ja te haluatte heidän maksavan kotona olemisenne?
No, kohta ei ole irtisanomissuojaa kenelläkään ja huonoimmassa asemassa on ne joille on kertynyt lisiä ja lomia julkisella. Irtisanomissyyksi riittää kohta myöhästyminen tai virhe työtehtävässä ja voidaan ottaa tilalle halvempi työntekijä.
Omistusasuntoon ei saa kohta enää asumistukea.