Lue keskustelun säännöt.
Onko kotiäiteydessä jotain pahaa vai miksi meitä usein haukutaan?
15.08.2023 |
Olen kotiäiti. Omasta tahdostani, en miehen pakottamana. On minulla kyllä ihan hyvä koulutuskin ja oman alan työkokemusta useampi vuosi, mutta päätin nyt olla ihan kotiäiti vain. Saan siitä välillä haukkuja ja arvostelua osakseni. Vähintään kulmien kohottelua. Mutta myös ihan suoraa kritiikkiä. Kukaan tuttu tai puolituttu ei ole koskaan sanonut mitään hyvää ratkaisustani eikä kyllä kukaan vieraskaan. Arvostellut vain. Lapset on päiväkoti-iässä ja aion olla kotiäiti kunnes nuorin menee kouluun. Nykyään päiväkodit on aika huonossa tilanteessa ja moni sanoo, ettei haluaisi lastaan niihin laittaa. Minä en laittanut ja silti saan haukkuja. Miksi?
Kommentit (711)
Kateus. Monilla ei taloudellisesti ole mahdollista olla kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ei kai se ongelma olekaan, etteikö niitä voisi oppia, mutta ketä työnantajaa kiinnostaa ottaa palkkatöihin henkilöä, jolla on suuri aukko työhistoriassa ja työsuhde alkaa sillä, että työntekijä alkaa harjoittelemaan jonkin ohjelmiston käyttöä? Työnantaja ottaa myös riskin siinä, että hänellä ei ole mitään takeita edes siitä, että miten hyvin ja nopeasti uusi työntekijä oppii järjestelmän, varsinkin jos takana on 15 vuotta vanha koulutus alla. Ei tämän päivän työnantajat ota ketään töihin harjoittelemaan täydellä palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ala on tosi kilpailtu. Vaikka olet työelämässä ja todella hyvä, ei ole mitään takeita siitä, että. 1/2 päästä olet vielä töissä. Kyllä kaksikin vuotta poissa tiputtaisi sut auttamatta pois piireistä ja niiden ihmisten joukosta, jotka töitä saa.
Ainakin VTJ on helppo.
Niin on, tuon tyyppisistä ei ole kyse.
Lummallista ettei tällaisesta duunista ole mitään mustaa valkoisella.
Vierailija kirjoitti:
Se minusta on hassua, että kotiäitinä voi olla vuosien ajan ilman että se vaikuttaa ammattitaitoon, mutta työttömäksi jääneellä ammattitaito romahtaa kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Yli vuoden työttömänä olleet ovatkin sitten pitkäaikaistyöttömiä ja kelvollisia vain kuntouttavaan työtoimintaan. Vaikka työtönkin tekisi päivät samaa mitä kotiäiti eli hoitaisi lapsiaan ja kotia.
Vastikkeellista työttömyysturvaa. Eläkeläisiä on miljoona neljäsataa tuhatta.
Onneksi perintö täytyy ottaa vastaan kokonaan tai ei mitään. Ja jos kieltäytyy perinnöstä niin se menee automaattisesti omille lapsille.
Saavat ne paskaosakkeet muuttotappiokaupungeista ja hyvä juttu oli, että jos jättää talon landelle mätänemään ja joku ulkopuolinen menee sinne ja loukkaa niin omistajana olet vastuussa ja maksat korvaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se minusta on hassua, että kotiäitinä voi olla vuosien ajan ilman että se vaikuttaa ammattitaitoon, mutta työttömäksi jääneellä ammattitaito romahtaa kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen. Yli vuoden työttömänä olleet ovatkin sitten pitkäaikaistyöttömiä ja kelvollisia vain kuntouttavaan työtoimintaan. Vaikka työtönkin tekisi päivät samaa mitä kotiäiti eli hoitaisi lapsiaan ja kotia.
Meinaat, että 3 vuoden kotiäitiyden jälkeen on helppo saada duunia....?
Kyllä se kotiäitiys paremmalle näyttää cv:ssä kuin työttömyys, joten jos on työttömänä hoitanut lapsia kotona niin kannatta kirjoittaa cv:hen olleensa kotiäiti ja siksi pois työelämästä. Kotiäiti tekee kuitenkin jotain hyödyllistä ja haastavaakin siellä kotona ollessaan, toki työtönkin voi tehdä, mutta voi olla tekemättä. Lisäksi pitkä työttömyysjakso antaa työnantajalle kuvan, ettet ole kelvannut muillekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ala on tosi kilpailtu. Vaikka olet työelämässä ja todella hyvä, ei ole mitään takeita siitä, että. 1/2 päästä olet vielä töissä. Kyllä kaksikin vuotta poissa tiputtaisi sut auttamatta pois piireistä ja niiden ihmisten joukosta, jotka töitä saa.
Ainakin VTJ on helppo.
Niin on, tuon tyyppisistä ei ole kyse.
Lifecare on myös helppo. Työttömät tilaa sillä laboratoriokokeita potilaille sairaalan työkokeilussa työmarkkinatuella 580 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa /työpäivä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ei kai se ongelma olekaan, etteikö niitä voisi oppia, mutta ketä työnantajaa kiinnostaa ottaa palkkatöihin henkilöä, jolla on suuri aukko työhistoriassa ja työsuhde alkaa sillä, että työntekijä alkaa harjoittelemaan jonkin ohjelmiston käyttöä? Työnantaja ottaa myös riskin siinä, että hänellä ei ole mitään takeita edes siitä, että miten hyvin ja nopeasti uusi työntekijä oppii järjestelmän, varsinkin jos takana on 15 vuotta vanha koulutus alla. Ei tämän päivän työnantajat ota ketään töihin harjoittelemaan täydellä palkalla.
Vai harjoittelemaan 😅 Ei he sit voi ketään palkata jos homma pitää osata äidinmaidosta saadulla tiedolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei ole todella kovatuloinen, ehkä hämmästelyä aiheuttaa se, että haluatte tietoisesti lastenne elävän vaatimatonta elämää. Vaikka palaisit työelämään myöhemmin, et todennäköisesti koskaan tule pääsemään samalle tulotasolle, kuin jolla olisit ollut tiiviimmälllä työhistorialla. Jo lyhyet äitiyslomat aihettavat naisille pysyvän haitan urakehitykseen.
Nyt lasten ollessa pieniä asia ei varmasti tunnu haastavalta, säästätte päiväkotimaksuissa, mahdollisesti ehdit ostaa ja laittaa edullisempaa ruokaa, sinulle ei tule kuluja työmatkoista, -lounaista ja -vaatteista. Kun lapset ovat kouluikäisiä ja varsinkin teinejä, tulette mahdollisesti koko perhe kohtaamaan tämän ongelman.
Itse olin pääasiassa hyvin tyytyväinen lasten päiväkoteihin. Toki toivoisin, että ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja palkata lisäkäsiä. Pääasiassa päiväkodeissa oli ihania, työlleen ja lapsille omistautuneita ihmisiä töissä ja tilat toimivat lapsille. Oli toimintaa, retkiä ja juhlia ja ensisijaisesti hyvää, tasaista arkea. Omat lapseni saivat kokemuksia ja hyviä kavereita, osa nykyisistä ystävistä on päiväkotivuosilta.
Tiedätkö mikä se haitta on keskimäärin euroissa?
Nopealla haulla tuli vastaan esim. tämä tutkimus https://www.etla.fi/to/perhejaura/muuta/103_web.pdf, jossa todetaan: Kaltaistamisella lasten negatiivinen vaikutus äidin vuosipalkkaan on noin 10 prosenttia. Kolme tai useampi lapsi alentaa vuosipalkkaa 18 prosentilla. Alle kouluikäisten lasten negatiivinen vaikutus palkkaan on noin 20 prosenttia.
https://www.stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/aidit-tilastoissa.ht… 3-6-vuotiaden äideistä työllisiä on n. 80 %, mikä vastaa normaalia työllisyysastetta. Yritin löytää tutkimusta, miten pidempi kotiäitiys (tai muu poissaolo) vaikuttaa tuloihin pitkällä aikavälillä, mutta en löytänyt heti ainakaan suomenkielistä tutkimusta. Vaikea nähdä, että se vaikuttaisi ainakaan positiivisesti.
Aiheesta https://duunitori.fi/tyoelama/perhevapaiden-vaikutus-palkkaan
Mä voin kertoa. Eläkkeeseen kolme vuotta kotona vaikuttaa keskimäärin 100€. Onpas kauheeta.
Eihän tässä nyt kolmen vuoden kotona olosta ole puhuttu, sen verran tulee melkein jokaiselle äidille jolla on enemmän kuin yksi lapsi. Kotiäityidestä valintana voi puhua, jos niitä kotivuosia tulee joku 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ei kai se ongelma olekaan, etteikö niitä voisi oppia, mutta ketä työnantajaa kiinnostaa ottaa palkkatöihin henkilöä, jolla on suuri aukko työhistoriassa ja työsuhde alkaa sillä, että työntekijä alkaa harjoittelemaan jonkin ohjelmiston käyttöä? Työnantaja ottaa myös riskin siinä, että hänellä ei ole mitään takeita edes siitä, että miten hyvin ja nopeasti uusi työntekijä oppii järjestelmän, varsinkin jos takana on 15 vuotta vanha koulutus alla. Ei tämän päivän työnantajat ota ketään töihin harjoittelemaan täydellä palkalla.
Kummallisesti kuitenkin työpaikan vaihtajat kelpaa, todennäköisesti edellistä työpaikkaa paremmalla palkalla. Eivät hekään osaa kaikkea valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Minä olin yhden lapsen kotiäiti kunnes lapsi oli 10v. . Siihen aikaan, 40 vuotta sitten ei ollut mitään tukiaisia. Olen sitä ennen lapsesta asti ja sen jälkeen eläkkeelle jäämiseen kyllä ehtinyt tehdä töitä ja maksaa veroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ala on tosi kilpailtu. Vaikka olet työelämässä ja todella hyvä, ei ole mitään takeita siitä, että. 1/2 päästä olet vielä töissä. Kyllä kaksikin vuotta poissa tiputtaisi sut auttamatta pois piireistä ja niiden ihmisten joukosta, jotka töitä saa.
Ainakin VTJ on helppo.
Niin on, tuon tyyppisistä ei ole kyse.
Lifecare on myös helppo. Työttömät tilaa sillä laboratoriokokeita potilaille sairaalan työkokeilussa työmarkkinatuella 580 netto kuukaudessa ja kulukorvaus 9 euroa /työpäivä.
Työtön tilaa myös takseja ja tulostaa huonekartan, tekee osaston tilastoinnin, kokousmuistiot.
Pitää vaan muistaa taksisäännöt, jos joku kysyy, siis kuka maksaa mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ei kai se ongelma olekaan, etteikö niitä voisi oppia, mutta ketä työnantajaa kiinnostaa ottaa palkkatöihin henkilöä, jolla on suuri aukko työhistoriassa ja työsuhde alkaa sillä, että työntekijä alkaa harjoittelemaan jonkin ohjelmiston käyttöä? Työnantaja ottaa myös riskin siinä, että hänellä ei ole mitään takeita edes siitä, että miten hyvin ja nopeasti uusi työntekijä oppii järjestelmän, varsinkin jos takana on 15 vuotta vanha koulutus alla. Ei tämän päivän työnantajat ota ketään töihin harjoittelemaan täydellä palkalla.
Jaa jaa. Mä kun laitoin tiedon 10 vuoden jälkeen töihinpaluustani kesän alussa, neljä työpaikkaa otti yhteyttä. Valitsin niistä sen parhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Lähinnä kai se on paha ammattitaidon ja siis rekrytoinnin näkökulmasta, ei muuten.
Mikä ammatti on semmoinen että ammattitaito katoaa kotivuosien aikana?
Monikin. Esimerkkinä oma alani eli it-ala. Täällä on monta ammattia. Esim. koodaaja, arkkitehti, testaaja, projektipäällikkö, tuotepäällikkö, myynti jne. Tekniikat ja ympäristö muuttuu koko ajan vauhdilla.
Mutta eihän se sun ammattitaitoa vähennä että opettelet uuden ohjelmiston tai ympäristön. Niinhän sä ne opettelet töissäollessaskin. Ei ne töissä olemalla sulle taivaasta tipahda.
Ei kai se ongelma olekaan, etteikö niitä voisi oppia, mutta ketä työnantajaa kiinnostaa ottaa palkkatöihin henkilöä, jolla on suuri aukko työhistoriassa ja työsuhde alkaa sillä, että työntekijä alkaa harjoittelemaan jonkin ohjelmiston käyttöä? Työnantaja ottaa myös riskin siinä, että hänellä ei ole mitään takeita edes siitä, että miten hyvin ja nopeasti uusi työntekijä oppii järjestelmän, varsinkin jos takana on 15 vuotta vanha koulutus alla. Ei tämän päivän työnantajat ota ketään töihin harjoittelemaan täydellä palkalla.
Jaa jaa. Mä kun laitoin tiedon 10 vuoden jälkeen töihinpaluustani kesän alussa, neljä työpaikkaa otti yhteyttä. Valitsin niistä sen parhaan.
Mikä ala?
Työtön tilaa myös veripusseja sairaalassa, pitää vaan tarkistaa veriryhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei ole todella kovatuloinen, ehkä hämmästelyä aiheuttaa se, että haluatte tietoisesti lastenne elävän vaatimatonta elämää. Vaikka palaisit työelämään myöhemmin, et todennäköisesti koskaan tule pääsemään samalle tulotasolle, kuin jolla olisit ollut tiiviimmälllä työhistorialla. Jo lyhyet äitiyslomat aihettavat naisille pysyvän haitan urakehitykseen.
Nyt lasten ollessa pieniä asia ei varmasti tunnu haastavalta, säästätte päiväkotimaksuissa, mahdollisesti ehdit ostaa ja laittaa edullisempaa ruokaa, sinulle ei tule kuluja työmatkoista, -lounaista ja -vaatteista. Kun lapset ovat kouluikäisiä ja varsinkin teinejä, tulette mahdollisesti koko perhe kohtaamaan tämän ongelman.
Itse olin pääasiassa hyvin tyytyväinen lasten päiväkoteihin. Toki toivoisin, että ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja palkata lisäkäsiä. Pääasiassa päiväkodeissa oli ihania, työlleen ja lapsille omistautuneita ihmisiä töissä ja tilat toimivat lapsille. Oli toimintaa, retkiä ja juhlia ja ensisijaisesti hyvää, tasaista arkea. Omat lapseni saivat kokemuksia ja hyviä kavereita, osa nykyisistä ystävistä on päiväkotivuosilta.
Tiedätkö mikä se haitta on keskimäärin euroissa?
Nopealla haulla tuli vastaan esim. tämä tutkimus https://www.etla.fi/to/perhejaura/muuta/103_web.pdf, jossa todetaan: Kaltaistamisella lasten negatiivinen vaikutus äidin vuosipalkkaan on noin 10 prosenttia. Kolme tai useampi lapsi alentaa vuosipalkkaa 18 prosentilla. Alle kouluikäisten lasten negatiivinen vaikutus palkkaan on noin 20 prosenttia.
https://www.stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/aidit-tilastoissa.ht… 3-6-vuotiaden äideistä työllisiä on n. 80 %, mikä vastaa normaalia työllisyysastetta. Yritin löytää tutkimusta, miten pidempi kotiäitiys (tai muu poissaolo) vaikuttaa tuloihin pitkällä aikavälillä, mutta en löytänyt heti ainakaan suomenkielistä tutkimusta. Vaikea nähdä, että se vaikuttaisi ainakaan positiivisesti.
Aiheesta https://duunitori.fi/tyoelama/perhevapaiden-vaikutus-palkkaan
Mä voin kertoa. Eläkkeeseen kolme vuotta kotona vaikuttaa keskimäärin 100€. Onpas kauheeta.
Eihän tässä nyt kolmen vuoden kotona olosta ole puhuttu, sen verran tulee melkein jokaiselle äidille jolla on enemmän kuin yksi lapsi. Kotiäityidestä valintana voi puhua, jos niitä kotivuosia tulee joku 10.
10 vuottakaan tee kuin keskimäärin 500-700€. Ja 10 vuotta kotona olevat kyllä tuon täyttää sit kotona ollessaan.
Minusta vaikuttaa siltä, että kotiäitien vähöttelyssä on kyse jostain naisvihasta. Vähätellään naisten kotona perinteisesti tekemää työtä ja ajatellaan, että ihmisarvo riippuu kodin ulkopuolisesta palkkatyöstä. Lisäksi osa näkee kotiäidit tyhminä ja kouluttautumattomina, osa ajattelee, että he elävät yhteiskunnan tuilla loisina. Varsinkin kokoomuksessa on tällälailla ajattelevia paljon. Menepä sanomaan sellaiselle uraihmiselle, että olet kotiäiti, niin saat vastaasi vähättelyä ja vihaakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa jännä ilmiö. En kyllä omassa lähipiirissäni ole koskaan kuullut kotiäitejä haukuttavan.
Se minkä huomasin ja olen useille sanonut, on ihmisten suhtautuminen koti-isään verrattuna kotiäitiin. Itse olen siis mies ja olen ollut koti-isänä 2,5 vuotta muutamassa eri ajanjaksossa. Se mikä tuntui hölmöltä oli että minua pidettiin jotenkin sankarina verrattuna ihan samaa vastuuta hoitaviin kotiäiteihin. Ihmiset kehuivat ja taputtivat selkään kuinka hienoa vastuunkantoa se on. Esim. olimme lapsen kanssa muskareissa, vauvajumpassa jne. ja aina ylistystä kuinka hienoa on, että on koti-isä. Mielestäni vastuunkanto on ihan yhtä arvokasta tekee sitä äiti tai isä.
Sama asia vaikka työhaastattelussa. Toimin yritysjohtajana ja haastatteluissa oikein ihasteltiin kuinka olen ollut koti-isänä muutamia CV:n tyhjiä pätkiä. En tiedä, miten kotiäitien kohdalla tämä menee, mutta itse työhaastattelussa annan arvoa, jos ei ihan 15 vuotta ole kotiäitiys kestänyt.
Mikä vika kotiäitiydessä silloin on, jos se on kestänyt 15v?
Olen siis tuo aiemmin kirjoittanut, joka palasi töihin nuorimmaisen ollessa nyt tokalla. 13 vuotta siihen meni että tilanne on tämä. Ei kolme lasta kasva koululaisiksi kovin usein alle 10 vuoden.
Se riippuu ihan varmaan työstä, mihin haetaan tekijää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muut äidit hoitaa lapsensa työn ohessa mutta ehkä se on kivampi sit vaan löffäillä kotona yhteiskunnan tukiaisilla?
Kerro minullekin mitä tukia voisin saada? En nimittäin saa mitään, kuopus kun täytti kolme niin loppui se pari sataa euroa kuussa mitä kotihoidontukea sai. Sen jälkeen ei mitään. Mutta vinkkaa ihmeessä jos jotain voikin saada.
Ap
Usein se on kateus siitä kun toinen pystyy elämään ilman tukia esim miehen tuloilla. Itse suunnittelen kotiäitinä olemista myös ja nämä on vähän sellaisia asioita, että en mä kenellekään ääneen sitä sano, mutta tässä keskustelussa voi anonyyminä todeta, että miehen tuloilla tullaan elämään ja niillä tuloilla eläisi hyvin muutama muukin ihminen. Varmasti se herättää jotain tunteita jossain ihmisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehesi ei ole todella kovatuloinen, ehkä hämmästelyä aiheuttaa se, että haluatte tietoisesti lastenne elävän vaatimatonta elämää. Vaikka palaisit työelämään myöhemmin, et todennäköisesti koskaan tule pääsemään samalle tulotasolle, kuin jolla olisit ollut tiiviimmälllä työhistorialla. Jo lyhyet äitiyslomat aihettavat naisille pysyvän haitan urakehitykseen.
Nyt lasten ollessa pieniä asia ei varmasti tunnu haastavalta, säästätte päiväkotimaksuissa, mahdollisesti ehdit ostaa ja laittaa edullisempaa ruokaa, sinulle ei tule kuluja työmatkoista, -lounaista ja -vaatteista. Kun lapset ovat kouluikäisiä ja varsinkin teinejä, tulette mahdollisesti koko perhe kohtaamaan tämän ongelman.
Itse olin pääasiassa hyvin tyytyväinen lasten päiväkoteihin. Toki toivoisin, että ryhmäkokoja voitaisiin pienentää ja palkata lisäkäsiä. Pääasiassa päiväkodeissa oli ihania, työlleen ja lapsille omistautuneita ihmisiä töissä ja tilat toimivat lapsille. Oli toimintaa, retkiä ja juhlia ja ensisijaisesti hyvää, tasaista arkea. Omat lapseni saivat kokemuksia ja hyviä kavereita, osa nykyisistä ystävistä on päiväkotivuosilta.
Tiedätkö mikä se haitta on keskimäärin euroissa?
Nopealla haulla tuli vastaan esim. tämä tutkimus https://www.etla.fi/to/perhejaura/muuta/103_web.pdf, jossa todetaan: Kaltaistamisella lasten negatiivinen vaikutus äidin vuosipalkkaan on noin 10 prosenttia. Kolme tai useampi lapsi alentaa vuosipalkkaa 18 prosentilla. Alle kouluikäisten lasten negatiivinen vaikutus palkkaan on noin 20 prosenttia.
https://www.stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/aidit-tilastoissa.ht… 3-6-vuotiaden äideistä työllisiä on n. 80 %, mikä vastaa normaalia työllisyysastetta. Yritin löytää tutkimusta, miten pidempi kotiäitiys (tai muu poissaolo) vaikuttaa tuloihin pitkällä aikavälillä, mutta en löytänyt heti ainakaan suomenkielistä tutkimusta. Vaikea nähdä, että se vaikuttaisi ainakaan positiivisesti.
Aiheesta https://duunitori.fi/tyoelama/perhevapaiden-vaikutus-palkkaan
Mä voin kertoa. Eläkkeeseen kolme vuotta kotona vaikuttaa keskimäärin 100€. Onpas kauheeta.
Eihän tässä nyt kolmen vuoden kotona olosta ole puhuttu, sen verran tulee melkein jokaiselle äidille jolla on enemmän kuin yksi lapsi. Kotiäityidestä valintana voi puhua, jos niitä kotivuosia tulee joku 10.
10 vuottakaan tee kuin keskimäärin 500-700€. Ja 10 vuotta kotona olevat kyllä tuon täyttää sit kotona ollessaan.
Jep. Mulla on salkkuun kertynyt summa, jota en missään tapauksessa olisi eläkekertymällä kerännyt edes 20 vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi kuin arvostaa.
Harmi, että kotivanhemmuus ei ole suurimmalle osalle kansaa vaihtoehto taloudellisista syistä. Uskon vakaasti, että jälkikasvu hyötyy suuresti siitä, että kotona on paikalla vanhempi, jolla on aikaa keskittyä kasvattamiseen.Ryhtyisin itse mielellään koti-isäksi, jos ei olisi lainoja maksettavana. Uskon tosin, että puoliso olisi myös halukas siihen.
Kotiäitien mollaaminen on feministien uuden aallon agendaa. Meidän perheessä ja meidän perheen aikuisten työpaikoilla ei nähdä sukupuolisortoa tai eroa miesten ja naisten euron suuruudessa. En tiedä missä nähdään. Ilmeisesti vain feministien vuosikokouksessa.
Feministi sitä ja Feministi tätä, voi lässynlässynlää. Kun fakta on se, että te miehet ette taatusti koko sinä aikana kun nainen on kotiäiti ajattele hetkeäkään niin, että minä olen nyt OIKEASTI sitoutunut tähän naiseen loppuelämäkseni. Ehei, sitten käy niin kuin Helena Koivulle että tietynlaisen elämän itselleen rakentaneen ihmisen pitäisi yhtäkkiä vaan heittää kaikki menemään ja muuttaa toiseen maahan ja ruveta tekemään jotain minimipalkkatyötä ja kaikki nauraa ja osoittelee sormella, jos tämä plot twist tuntuu pahalta. Te miehet olette aiheuttaneet sen että tällä kuviolla on huono maine, eivät feministit jotka vaan yrittävät varoittaa naisia joutumasta ikinä tähän ansaan. Koska se mies EI ole sitoutunut sinuun loppuelämäksi vaikka mitä väittää. Hän ei tule pitämään lupaustaan.
Miten ihmeessä Helena on tässä joku uhri??Hänellä oli kaikki mahdollisuudet elää hulppeaa elämää, johon ei ikinä olisi omalla "urallaan" mahdollista. Kaikki annettiin kultatarjottimella eteen ja päätti toimia todella typerästi.
Jos sut nyt heitettäisiin Afrikkaan savimajaan ja sanottaisiin että mitä valitat, sinulla oli Suomessa mahdollisuus hulppeaan elämään, niin sinä varmasti olisit ihan että joo ei harmita yhtään ja missä on riuku. Onhan se meidän tavisten mielestä hölmöä taistella itselle normaalin elämän puolesta jos se on ollut jotain miljonäärielämää, mutta taatusti tehtäisiin kaikki niin.
On. Nehän olisi edelleen kotona, jos ei olisi.