Lue keskustelun säännöt.
Menee hermo kun lapsi on niin sotkuinen
29.01.2024 |
Aina täytyy olla sanomassa... Olen varmaan ärsyttävä käskyttäjä kun vaahtoan lapselle siivouksen tärkeydestä, uskomatonta että kun lapsen huoneen siivoaa putipuhtaaksi ei mene kuin pari päivää kun matto on täynnä tavaraa, pöytä on täynnä rojua ym. ja jos jonkun paperimytyn heittää nurkkaan niin taatusti olisi siinä samassa paikkaa viikkotolkulla jos en mitään sanoisi.
Sama juttu keittiössä; jättää jälkeensä hirveän sotkun jos esimerkiksi käyttää puurohiutaleita niitä on pöydällä ja lattialla yms. Ruokapöydässä ketsuppijälkiä tai muuta röhnää ruokailun jälkeen. En ymmärrä miten hän ei näe sitä sotkua mitä jättää jälkeensä. Kyllästyttää siivota aina toisen jälkiä.. on tyttö vielä ja 11-vuotias.
Kommentit (18)
Ei saa nalkuttaa tai suuttua. Pitää harjoitella vielä. On vielä aikas nuori. Keittiössä voi opetella pyyhkimään paperilla ruokailun aikana ja jälkeen, jos lentää. Ehkä vaiva pahenee jos vain raivoat ja toinen hermostuu, ahdistuu. Sano ystävällisesti että laitetaas tavaroita paikoilleen välillä, hän osaa laittaa. Jos siivoat ennen kuin hän itse ehtii tehdä mitään katso peiliin. Onko laatikkoa tai jotain mihin saa esillekin pöydälle. Ehkä ei vain ehtinyt vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että oikein TYTTÖ vielä. Niin mitä eroa siihen jos olisi POIKA?
Vaahtoamalla teet lapsellesi siivoamisesta vastenmielistä aikuisuuteen asti, kunnes poisoppii sinun antamasi ajatusmallin, ehkä terapian avulla. Tai ei välttämättä silloinkaan.
Voisit opetella vanhemmuuden taitoja ja positiivista kasvatusta.
Miksi siivoat ison lapsen jälkiä? Teet hallaa hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta raivoaminen ja passaaminen, niin eiköhän se siivous ala sujumaan. Kannusta, opeta ja palkitse.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oli kans tuollasia että huusivat ja valittivat kun ei ollut huone siisti ja jäi sotkut siivoamatta. Yhtään ainutta kertaa ei ohjattu tai opetettu kauniisti. Huudettiin vaan kun ei osattu automaattisesti synnyinlahjana.
No eipä onneksi tarvi niidenkään kanssa nyt aikuisena hirveesti nähdä.
Ongelma on siinä että vaikka kuinka kerron asiasta nätisti, mitään ei tapahdu. Jos en sano kertaakaan asiasta tai siivoa niin siihen ne myöskin jää. Hän ei vain yksinkertaisesti siivoa sitä. Mitä minun pitäisi tehdä? Elää vain sotkun keskellä? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan on helppo ymmärtää kuinka aikuisella ihmisellä ei ole mitään auktoriteettia edes omiin lapsiinsa, jos tulee märisemään nettifoorumille tällaisesta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oli kans tuollasia että huusivat ja valittivat kun ei ollut huone siisti ja jäi sotkut siivoamatta. Yhtään ainutta kertaa ei ohjattu tai opetettu kauniisti. Huudettiin vaan kun ei osattu automaattisesti synnyinlahjana.
No eipä onneksi tarvi niidenkään kanssa nyt aikuisena hirveesti nähdä.
Ongelma on siinä että vaikka kuinka kerron asiasta nätisti, mitään ei tapahdu. Jos en sano kertaakaan asiasta tai siivoa niin siihen ne myöskin jää. Hän ei vain yksinkertaisesti siivoa sitä. Mitä minun pitäisi tehdä? Elää vain sotkun keskellä? Ap
Mene töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11-vuotias on pieni tuossa mielessä, ja aika harmitonta sotkua saa aikaan kuvaamasi perusteella. Rentoudu ja ohjaa kärsivällisesti, vaahtoaminen ei auta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vaahtoamalla teet lapsellesi siivoamisesta vastenmielistä aikuisuuteen asti, kunnes poisoppii sinun antamasi ajatusmallin, ehkä terapian avulla. Tai ei välttämättä silloinkaan.
Voin kertoa etten ole juurikaan aikaani siivoamiseen tuhlannut sen jälkeen kun pääsin kaltaisestasi äidistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oli kans tuollasia että huusivat ja valittivat kun ei ollut huone siisti ja jäi sotkut siivoamatta. Yhtään ainutta kertaa ei ohjattu tai opetettu kauniisti. Huudettiin vaan kun ei osattu automaattisesti synnyinlahjana.
No eipä onneksi tarvi niidenkään kanssa nyt aikuisena hirveesti nähdä.
Ongelma on siinä että vaikka kuinka kerron asiasta nätisti, mitään ei tapahdu. Jos en sano kertaakaan asiasta tai siivoa niin siihen ne myöskin jää. Hän ei vain yksinkertaisesti siivoa sitä. Mitä minun pitäisi tehdä? Elää vain sotkun keskellä? Ap
Siivota ne lapsen jäljet yhdessä lapsen kanssa, eli valvoa ja ohjata siivoamista rauhallisesti, kunnes lapsi ehkä joskus oppii tekemään sen itsenäisesti. Sitä on vanhemmuus. Toki voit myös raivota ja vaahdota, mutta väitän että kotisi siisteyden kannalta lopputulos on sama tai huonompi, lisäksi lapsesi joutuu elämään pelossa.
Helpommalla pääset kun siivoat itse sotkut etkä nalkuta. Maailmassa on paljon muutakin kuin ketsuppitahrat. Eiköhän se riitä kun kerran päivässä pyyhkii pöydät, aikaa menee muutama minuutti. Kyllä ne tahrat sitten omassa kodissa huomaa ja pyyhkii. Chill!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oli kans tuollasia että huusivat ja valittivat kun ei ollut huone siisti ja jäi sotkut siivoamatta. Yhtään ainutta kertaa ei ohjattu tai opetettu kauniisti. Huudettiin vaan kun ei osattu automaattisesti synnyinlahjana.
No eipä onneksi tarvi niidenkään kanssa nyt aikuisena hirveesti nähdä.
Ongelma on siinä että vaikka kuinka kerron asiasta nätisti, mitään ei tapahdu. Jos en sano kertaakaan asiasta tai siivoa niin siihen ne myöskin jää. Hän ei vain yksinkertaisesti siivoa sitä. Mitä minun pitäisi tehdä? Elää vain sotkun keskellä? Ap
No sinä siivoat. Kuka teki sen lapsen? Miksi teit sen lapsen, siivoamaan? Sääliksi käy lapsi parka. Ei ole tulevaisuutta hänellä.
Ota se tyttölapsi mukaan siivoamaan. Jaatte tehtävät, esim. tyttö kerää ensin lattialta tavarat ja sitten sinä imuroi tai lakaiset. Onko tytön huoneessa ihan liikaa tavaraa, jos lattia ja pöytä on täynnä kamaa ja roinaa. Valitkaa yhdessä sellaiset tavarat, joita tyttö ei käytä ja viekää ne varastoon. Mitä vähemmän tavaraa on, sen helpompi on siivota. Sama toistetaan myös sekaisessa keittiössä. Siis YHDESSÄ huutamatta. Äläkä oleta, että lapsi osaa kaikki hommat luonnostaan, vaan opasta ja neuvo.
Itse olin vähän samanlainen aikoinaan. Mutta nyt 15 vuotta myöhemmin ajattelen, että ihan turhaan. Nyt ei enää kukaan sotke meillä.
Anna tytön oman huoneen olla sellainen kuin on. Yhteisten tilojen siivoukseen tyttö mukaan. Jossain vaiheessa opettelee lajittelemaan pyykkinsä ja pesemään sen jne.
Omani kyllä oppivat omissa talouksissaan siivoamaan ja laittamaan ruokaa, vaikka en sitä jaksanut kotona kauheasti opastaa
Mun vanhemmat oli kans tuollasia että huusivat ja valittivat kun ei ollut huone siisti ja jäi sotkut siivoamatta. Yhtään ainutta kertaa ei ohjattu tai opetettu kauniisti. Huudettiin vaan kun ei osattu automaattisesti synnyinlahjana.
No eipä onneksi tarvi niidenkään kanssa nyt aikuisena hirveesti nähdä.