Uuden kumppanin käytös hämmentää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy, miksi yritän ymmärtää häntä, on se, että ymmärtääkseni hänellä on ollut hyvin vaikea lapsuus ja nuoruus, johon on liittynyt väkivaltaa. Hän käy terapiassa purkaakseen näitä traumojaan, mutta en tiedä, keskusteleeko hän terapiassa seksuaalisuudestaan vai ei. En ole itse mikään mielenterveyden ammattilainen, mutta jotenkin minusta tuntuu, että etenkin tuohon seksuaalisuuteen liittyvä pakkomielteisyys on jotain peruja noista lapsuuden kokemuksista. Saatan tietysti olla väärässäkin. Haluaisin häntä ymmärtää ja tukea, koska hän on ihan aidosti hellä ja huolehtivainen muissa asioissa. 

Ikävä juttu tietty hänelle, mutta hän ja hänen terveytensä EI ole sinun vastuulla. Olet ihan hyvä ihminen, vaikket pelastusrenkaaksi rupeakaan.

Sen lisäksi en itse hylkäystraumaisena usko, että Ap:n käytös todellakaan auttaa miestä. Kuukauden kohdalla torjuntaa, kritiikkiä ja erouhkailuja? Tuo suhde on myrkkyä paitsi Ap:lle itselleen niin luultavasti myös miehelle itselleen. Todella sairas dynamiikka molempiin suuntiin.

Miehelläkö ei ole mitään velvollisuutta käyttäytyä kunnioittavasti, koska hänellä sattuu olemaan hylkäämistrauma? Ei naiset ole mitään terapiakoiria, joihin puretaan kaikki saasta ja paha olo. Suhteeseen kuuluu, että ei tieten tahtoen tehdä sellaisia asioita, joista tietää toisen ahdistuvan. Suhteeseen ei kuulu painostaminen tai manipuloiminen. AP on asettanut rajat, eikä tuo mies sitä kestä.

En minä ole niin sanonut. Mutta Ap:n ja miehen tarpeet eivät ole yhteensovitettavissa. Ap ei pysty antamaan miehelle sitä mitä mies tarvitsee (seksuaalinen hyväksyntä) eikä mies pysty antamaan Ap:lle sitä mitä Ap tarvitsee (rauhassa eteneminen). Eiköhän kaikki ole yhtä mieltä siitä, ettei tässä kannata muuta kuin erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.

Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.

Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.

Ei kyse ole kumppanista, vaan uudesta tapailusuhteesta. Normaali ihminen harrastaa seksiä vasta silloin kun haluaa seksiä harrastaa. Ei tee sitä pakotettuna tai painostettuna. Pakottaminen ja painostaminen ja asialla jankkaaminen on kaukana normaalista myöskin.

Se mikä ei ole normaalia, on pihtaajan kanssa seurusteleminen jos itse haluaa seksiä. Painostaminen ja pakottaminen ei olekaan okei, ja siksi pitää etsiä sellainen kumppani joka ihan itse haluaa suhteelta samoja asioita. Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, niin suhde ei toimi.

Joten palaan siihen, että normaali seksiä haluava ihminen harrastaa seksiä halukkaan toisen osapuolen kanssa. Jos ei se suhteen toinen osapuoli halua seksiä, niin etsitään sellainen joka haluaa.

Se että ei halua seksiä heti (varsinkaan painostettuna) ei ole sama kuin että ei halua seksiä ollenkaan. Mun on vaikea nähdä että ihmisen, joka haluaa välittömästi seksiä ja painostaa siihen ja jos ei onnistu, lopettaa suhteen, hakisi suhteesta oikeasti mitään muuta kuin seksiä. Olen ollut itsekin tapailusuhteessa jossa olin miehelle liian vaikea seksiin, joten laittoi jutun poikki. Hän oli juuri tuollainen oksettava painostaja joka alkoi kiukuttelemaan kuin pikkukakara, jos ei saanut heti tahtoaan läpi ja asiat eivät edenneet sillä tavalla kuin hän oli etukäteen päättänyt. Ehkä nykyinen hoitonsa on 24/7 miehelle valmis. Mua vähän ällöttää edes miettiä tuota suhdetta, tiedän että voin saada parempaakin.

No, ihmiset on erilaisia. Minä en harrasta suhteita joissa toinen ei halua kanssani seksiä alusta asti, eikä se ainakaan itsellä tarkoita sitä että haluaisin vain seksiä. Minusta seksiin etenemisen pitkittäminen lisää siihen liittyviä paineita enkä muutenkaan koe pitkää odottelua omalla kohdallani toimivaksi tavaksi suhteen aloitukseen. Pisin parisuhteeni kesti kymmenen vuotta, ja kyllä siinä aika monella muullakin tavalla tuli lähennyttyä kuin pelkästään sängyssä. Jotkut kokee, että pitää tuntea toinen ja luottaa häneen ja olla aidosti rakastunut ennen petipuuhia. Minulla se menee toisinpäin - en päästä enkä pääse ihmistä kunnolla lähelle ennen suhteen siirtymistä fyysiseksi.

Minä en tosin painosta ketään, vaan deittailen alunperinkin ihmisiä jotka ihan itse haluaa minua.

Aphan tuossa sanoi, että olisi halunnut seksiä jo ensitreffeillä, mutta päätti odottaa. Sitten tuli kuvioihin nuo väkivaltafantasiat, ja ap syystäkin kävi varovaisemmaksi. En minäkään olisi tuossa tilanteessa enää sänkyyn hypännyt, vaikka kuinka kiinnostaisi ja vaikka kiinnostaisi ne fantasiatkin.

Se seksin haluaminen pelkästään puheiden tasolla on kuitenkin ihan eri asia kuin seksin harrastaminen. Ihminen, joka haluaa edetä nopeasti ja ihminen, joka sanoo haluavansa edetä mutta ei kuitenkaan niin tee eivät sovi kovin hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä naisia jotka pihtaa.. Eikö teidän tee mieli seksiä ollenkaan? Kyllä se mies jää vaikka antais jo heti aluksi jos sitä kiinnostaa. Jos mies puhtais niin siirtyisin seuraavaan.

T. Nainen 36 v.

Sama juttu. Onneksi naisena voi olla surutta sitä mieltä, että haluaa heti sänkyyn. Useimmat kumppaniehdokkaat on samalla viivalla eikä kukaan tule syyttämään pakottamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.

Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.

Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.

Ei kyse ole kumppanista, vaan uudesta tapailusuhteesta. Normaali ihminen harrastaa seksiä vasta silloin kun haluaa seksiä harrastaa. Ei tee sitä pakotettuna tai painostettuna. Pakottaminen ja painostaminen ja asialla jankkaaminen on kaukana normaalista myöskin.

Se mikä ei ole normaalia, on pihtaajan kanssa seurusteleminen jos itse haluaa seksiä. Painostaminen ja pakottaminen ei olekaan okei, ja siksi pitää etsiä sellainen kumppani joka ihan itse haluaa suhteelta samoja asioita. Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, niin suhde ei toimi.

Joten palaan siihen, että normaali seksiä haluava ihminen harrastaa seksiä halukkaan toisen osapuolen kanssa. Jos ei se suhteen toinen osapuoli halua seksiä, niin etsitään sellainen joka haluaa.

Se että ei halua seksiä heti (varsinkaan painostettuna) ei ole sama kuin että ei halua seksiä ollenkaan. Mun on vaikea nähdä että ihmisen, joka haluaa välittömästi seksiä ja painostaa siihen ja jos ei onnistu, lopettaa suhteen, hakisi suhteesta oikeasti mitään muuta kuin seksiä. Olen ollut itsekin tapailusuhteessa jossa olin miehelle liian vaikea seksiin, joten laittoi jutun poikki. Hän oli juuri tuollainen oksettava painostaja joka alkoi kiukuttelemaan kuin pikkukakara, jos ei saanut heti tahtoaan läpi ja asiat eivät edenneet sillä tavalla kuin hän oli etukäteen päättänyt. Ehkä nykyinen hoitonsa on 24/7 miehelle valmis. Mua vähän ällöttää edes miettiä tuota suhdetta, tiedän että voin saada parempaakin.

No, ihmiset on erilaisia. Minä en harrasta suhteita joissa toinen ei halua kanssani seksiä alusta asti, eikä se ainakaan itsellä tarkoita sitä että haluaisin vain seksiä. Minusta seksiin etenemisen pitkittäminen lisää siihen liittyviä paineita enkä muutenkaan koe pitkää odottelua omalla kohdallani toimivaksi tavaksi suhteen aloitukseen. Pisin parisuhteeni kesti kymmenen vuotta, ja kyllä siinä aika monella muullakin tavalla tuli lähennyttyä kuin pelkästään sängyssä. Jotkut kokee, että pitää tuntea toinen ja luottaa häneen ja olla aidosti rakastunut ennen petipuuhia. Minulla se menee toisinpäin - en päästä enkä pääse ihmistä kunnolla lähelle ennen suhteen siirtymistä fyysiseksi.

Minä en tosin painosta ketään, vaan deittailen alunperinkin ihmisiä jotka ihan itse haluaa minua.

Aphan tuossa sanoi, että olisi halunnut seksiä jo ensitreffeillä, mutta päätti odottaa. Sitten tuli kuvioihin nuo väkivaltafantasiat, ja ap syystäkin kävi varovaisemmaksi. En minäkään olisi tuossa tilanteessa enää sänkyyn hypännyt, vaikka kuinka kiinnostaisi ja vaikka kiinnostaisi ne fantasiatkin.

Se seksin haluaminen pelkästään puheiden tasolla on kuitenkin ihan eri asia kuin seksin harrastaminen. Ihminen, joka haluaa edetä nopeasti ja ihminen, joka sanoo haluavansa edetä mutta ei kuitenkaan niin tee eivät sovi kovin hyvin yhteen.

Myös normaalin seksin haluaminen ja alistavan väkivaltaseksin haluaminen on kaksi eri asiaa. Ihmiset yleensä haluavat normaalia, toista kunnioittavaa seksiä ja menettävät halunsa ja kiinnostuksensa, jos kumppani fantasioi alistavalla väkivaltaseksillä.

Ap ei vaikuta itsekään ihan terveeltä ja vastaanottavaiselta neuvojen suhteen. Hän on jo melko syvällä kun itse gashlightaa itseään.Ei siis millään pahalla. 

Veikkaan, että hän jää junnaamaan tämän ukkelin kanssa kunnes jompi kumpi saa tarpeekseen. 

Monella huonosti käyttäytyvällä ihmisellä on ihan oikeastikin vaikea tausta, mutta sellainen joka käyttää sitä hyväkseen ei yleensä ole se, jolta kannattaa odottaa kehitystä ja edistystä. 

Mikä niissä fantasioissa siis on ongelma? Se, että miehellä ylipäänsä on niitä, vai se että puhuu niistä avoimesti? Ap haluaa rakentaa luottamuksellista suhdetta, johon ei kuitenkaan kuulu fantasioista puhuminen? Miten voi olla avoin ja luottamuksellinen suhde jos samalla vaaditaan rankkaa sensuuria niihin omiin ajatuksiin?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä naisia jotka pihtaa.. Eikö teidän tee mieli seksiä ollenkaan? Kyllä se mies jää vaikka antais jo heti aluksi jos sitä kiinnostaa. Jos mies puhtais niin siirtyisin seuraavaan.

T. Nainen 36 v.

Raivostuttaa kun puhutaan pihtaamisesta, vaikkei kyse olisi siitä. Vai onko sinun mielestäsi pihtaamista, jos jättää harrastamatta seksiä siksi, ettei se tunnu sillä hetkellä hyvältä? Ei esimerkiksi luota mieheen eikä koe oloa hyväksi hänen kanssaan? Pitäisikö silloinkin sun mielestä antaa, ihan vain miestä miellyttääkseen?

Voin kertoa ettei ole kovin kiva sellainen seksikokemus kummallekaan osapuolelle.

Lopettakaa väkivaltaa ihannoivan narsistin ymmärtäminen, parempi että AP saa voimia lähteä kuin että ymmärtää häntä ja jää ja katuu. Kyllä tuo miehen manipuloinnista syyttäminen ja muu kertovat karua kieltään...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.

Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.

Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.

Ei kyse ole kumppanista, vaan uudesta tapailusuhteesta. Normaali ihminen harrastaa seksiä vasta silloin kun haluaa seksiä harrastaa. Ei tee sitä pakotettuna tai painostettuna. Pakottaminen ja painostaminen ja asialla jankkaaminen on kaukana normaalista myöskin.

Se mikä ei ole normaalia, on pihtaajan kanssa seurusteleminen jos itse haluaa seksiä. Painostaminen ja pakottaminen ei olekaan okei, ja siksi pitää etsiä sellainen kumppani joka ihan itse haluaa suhteelta samoja asioita. Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, niin suhde ei toimi.

Joten palaan siihen, että normaali seksiä haluava ihminen harrastaa seksiä halukkaan toisen osapuolen kanssa. Jos ei se suhteen toinen osapuoli halua seksiä, niin etsitään sellainen joka haluaa.

Se että ei halua seksiä heti (varsinkaan painostettuna) ei ole sama kuin että ei halua seksiä ollenkaan. Mun on vaikea nähdä että ihmisen, joka haluaa välittömästi seksiä ja painostaa siihen ja jos ei onnistu, lopettaa suhteen, hakisi suhteesta oikeasti mitään muuta kuin seksiä. Olen ollut itsekin tapailusuhteessa jossa olin miehelle liian vaikea seksiin, joten laittoi jutun poikki. Hän oli juuri tuollainen oksettava painostaja joka alkoi kiukuttelemaan kuin pikkukakara, jos ei saanut heti tahtoaan läpi ja asiat eivät edenneet sillä tavalla kuin hän oli etukäteen päättänyt. Ehkä nykyinen hoitonsa on 24/7 miehelle valmis. Mua vähän ällöttää edes miettiä tuota suhdetta, tiedän että voin saada parempaakin.

No, ihmiset on erilaisia. Minä en harrasta suhteita joissa toinen ei halua kanssani seksiä alusta asti, eikä se ainakaan itsellä tarkoita sitä että haluaisin vain seksiä. Minusta seksiin etenemisen pitkittäminen lisää siihen liittyviä paineita enkä muutenkaan koe pitkää odottelua omalla kohdallani toimivaksi tavaksi suhteen aloitukseen. Pisin parisuhteeni kesti kymmenen vuotta, ja kyllä siinä aika monella muullakin tavalla tuli lähennyttyä kuin pelkästään sängyssä. Jotkut kokee, että pitää tuntea toinen ja luottaa häneen ja olla aidosti rakastunut ennen petipuuhia. Minulla se menee toisinpäin - en päästä enkä pääse ihmistä kunnolla lähelle ennen suhteen siirtymistä fyysiseksi.

Minä en tosin painosta ketään, vaan deittailen alunperinkin ihmisiä jotka ihan itse haluaa minua.

Aphan tuossa sanoi, että olisi halunnut seksiä jo ensitreffeillä, mutta päätti odottaa. Sitten tuli kuvioihin nuo väkivaltafantasiat, ja ap syystäkin kävi varovaisemmaksi. En minäkään olisi tuossa tilanteessa enää sänkyyn hypännyt, vaikka kuinka kiinnostaisi ja vaikka kiinnostaisi ne fantasiatkin.

Se seksin haluaminen pelkästään puheiden tasolla on kuitenkin ihan eri asia kuin seksin harrastaminen. Ihminen, joka haluaa edetä nopeasti ja ihminen, joka sanoo haluavansa edetä mutta ei kuitenkaan niin tee eivät sovi kovin hyvin yhteen.

Myös normaalin seksin haluaminen ja alistavan väkivaltaseksin haluaminen on kaksi eri asiaa. Ihmiset yleensä haluavat normaalia, toista kunnioittavaa seksiä ja menettävät halunsa ja kiinnostuksensa, jos kumppani fantasioi alistavalla väkivaltaseksillä.

Minusta normaali on aika subjektiivinen käsite ja ihmisillä on taipumus lokeroida omat mieltymyksensä normaaleiksi. Mutta normaaliudesta riippumatta jos toisen fantasiat ällöttää niin paljon että omat halut lähtee, on molemmat väärässä suhteessa. Kuten aina kun seksuaaliset (tai muut) preferenssit törmää yhteen niin pahasti ettei niitä saa sovitettua yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä naisia jotka pihtaa.. Eikö teidän tee mieli seksiä ollenkaan? Kyllä se mies jää vaikka antais jo heti aluksi jos sitä kiinnostaa. Jos mies puhtais niin siirtyisin seuraavaan.

T. Nainen 36 v.

Raivostuttaa kun puhutaan pihtaamisesta, vaikkei kyse olisi siitä. Vai onko sinun mielestäsi pihtaamista, jos jättää harrastamatta seksiä siksi, ettei se tunnu sillä hetkellä hyvältä? Ei esimerkiksi luota mieheen eikä koe oloa hyväksi hänen kanssaan? Pitäisikö silloinkin sun mielestä antaa, ihan vain miestä miellyttääkseen?

Voin kertoa ettei ole kovin kiva sellainen seksikokemus kummallekaan osapuolelle.

Olen eri, mutta minusta pihtaaminen tarkoittaa sitä, että suhteen toinen osapuoli kieltäytyy seksistä useammin kuin satunnaisesti. Eikä se tarkoita sitä, että pitäisi antaa jos ei halua. Ei mitään ole pakko tehdä mitä ei halua. Ei myöskään olla suhteessa jossa toisen halukkuus ahdistaa. Tai haluttomuus.

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä fantasioissa siis on ongelma? Se, että miehellä ylipäänsä on niitä, vai se että puhuu niistä avoimesti? Ap haluaa rakentaa luottamuksellista suhdetta, johon ei kuitenkaan kuulu fantasioista puhuminen? Miten voi olla avoin ja luottamuksellinen suhde jos samalla vaaditaan rankkaa sensuuria niihin omiin ajatuksiin?

Mies alkoi heti ensitreffeillä puhua fantasioistaan, jotka siinä vaiheessa olivat vielä mielestäni ihan hyväksyttäviä. Pidin erikoisena, että noin aikaisin ryhtyi niistä puhumaan, mutta toisaalta ajattelin avoimuuden olevan hyvä juttu. Hyvin pian fantasiat kävivät myös väkivaltaisiksi, minkä jälkeen aloin epäröidä. Hän käänsi ihan jokaisen keskustelun seksiin jotenkin, enkä lähtenyt siihen mukaan. Kun kieltäydyin, hän syytti minua manipuloinnista.

Ap

Sanoisin kuten moni. Ei jatkoon! Mulla joskus nuorempana oli jokunenkin tyyppi, jotka käänsi puheet seksiin juuri siten että ei vielä oltu edes oltu sängyssä. Ja vaikka oltaiskin niin minusta se on jotenkin vaan aika junttimaista. Mulle tuli tyyliin jotkut traumatkin siitä, että mies vonkas ja petty kun en antanut heti. Tuli paineita asian suhteen ja muutenkin outo fiilis, että sekö se pointi on. Toki moni haluaa pian testata, että sytyttääkö sängyssä, mutta silti aika naurettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä fantasioissa siis on ongelma? Se, että miehellä ylipäänsä on niitä, vai se että puhuu niistä avoimesti? Ap haluaa rakentaa luottamuksellista suhdetta, johon ei kuitenkaan kuulu fantasioista puhuminen? Miten voi olla avoin ja luottamuksellinen suhde jos samalla vaaditaan rankkaa sensuuria niihin omiin ajatuksiin?

Mies alkoi heti ensitreffeillä puhua fantasioistaan, jotka siinä vaiheessa olivat vielä mielestäni ihan hyväksyttäviä. Pidin erikoisena, että noin aikaisin ryhtyi niistä puhumaan, mutta toisaalta ajattelin avoimuuden olevan hyvä juttu. Hyvin pian fantasiat kävivät myös väkivaltaisiksi, minkä jälkeen aloin epäröidä. Hän käänsi ihan jokaisen keskustelun seksiin jotenkin, enkä lähtenyt siihen mukaan. Kun kieltäydyin, hän syytti minua manipuloinnista.

Ap

Päästä mies menemään, SINÄ ansaitset paljon paljon parempaan, kuten jokainen nainen, joka ei halua lähteä tuollaisiin fantasioihin mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa väkivaltaa ihannoivan narsistin ymmärtäminen, parempi että AP saa voimia lähteä kuin että ymmärtää häntä ja jää ja katuu. Kyllä tuo miehen manipuloinnista syyttäminen ja muu kertovat karua kieltään...

Minusta taas kuulostaa siltä, ettei Ap sen paremmin ymmärrä kuin autakaan miestä. Enkä väitä että pitäisikään. Mutta ne hurskaat pelastamispuheet voisi lopettaa, koska todennäköisesti Ap:n ja miehen välille on kehittynyt sellainen dynamiikka, joka osaltaan pahentaa miehen pahoinvointia ja oireilua. Ap tarjoaa ehdollista hyväksyntää - olisit ihan hyvä, jos et haluaisi niin kovasti seksiä ja jos ei fantasiasi olisi vääriä. Tykkäisin sinusta ja haluaisin sinua, jos olisit toisenlainen ja joku muu. Mahdollisesti laukoo kaikki miehen tunnelukot tällä toiminnallaan.

Ehdottomasti miehen käytös on vahingollista ja väärin. Mutta sitä me emme voi tietää, käyttäytyisikö mies samalla tavalla toisenlaisessa suhteessa. Ap:n omakin toiminta on nimittäin traumamielelle täyttä myrkkyä.

Itse olen hyvinkin eroottinen nainen, mutta täytyy kokea se toinen todella viehättäväksi ja fiksuksi, että voimme edetä seksuaaliseen vuorovaikutukseen ihan vaikka ensi tapaamisella.

Törppöihin ei sotkeennuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa väkivaltaa ihannoivan narsistin ymmärtäminen, parempi että AP saa voimia lähteä kuin että ymmärtää häntä ja jää ja katuu. Kyllä tuo miehen manipuloinnista syyttäminen ja muu kertovat karua kieltään...

Minusta taas kuulostaa siltä, ettei Ap sen paremmin ymmärrä kuin autakaan miestä. Enkä väitä että pitäisikään. Mutta ne hurskaat pelastamispuheet voisi lopettaa, koska todennäköisesti Ap:n ja miehen välille on kehittynyt sellainen dynamiikka, joka osaltaan pahentaa miehen pahoinvointia ja oireilua. Ap tarjoaa ehdollista hyväksyntää - olisit ihan hyvä, jos et haluaisi niin kovasti seksiä ja jos ei fantasiasi olisi vääriä. Tykkäisin sinusta ja haluaisin sinua, jos olisit toisenlainen ja joku muu. Mahdollisesti laukoo kaikki miehen tunnelukot tällä toiminnallaan.

Ehdottomasti miehen käytös on vahingollista ja väärin. Mutta sitä me emme voi tietää, käyttäytyisikö mies samalla tavalla toisenlaisessa suhteessa. Ap:n omakin toiminta on nimittäin traumamielelle täyttä myrkkyä.

Mitkä pelastamispuheet? Eihän AP ole tässä missään tuonut esille, että yrittäisi pelastaa miestä. Rajojen rikkominen on myös ehdollista hyväksyntää, ja mieshän nimenomaan pyrkii vähättelemään AP:ta niiden pitämisestä. Ei mikään trauma oikeuta tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa väkivaltaa ihannoivan narsistin ymmärtäminen, parempi että AP saa voimia lähteä kuin että ymmärtää häntä ja jää ja katuu. Kyllä tuo miehen manipuloinnista syyttäminen ja muu kertovat karua kieltään...

Minusta taas kuulostaa siltä, ettei Ap sen paremmin ymmärrä kuin autakaan miestä. Enkä väitä että pitäisikään. Mutta ne hurskaat pelastamispuheet voisi lopettaa, koska todennäköisesti Ap:n ja miehen välille on kehittynyt sellainen dynamiikka, joka osaltaan pahentaa miehen pahoinvointia ja oireilua. Ap tarjoaa ehdollista hyväksyntää - olisit ihan hyvä, jos et haluaisi niin kovasti seksiä ja jos ei fantasiasi olisi vääriä. Tykkäisin sinusta ja haluaisin sinua, jos olisit toisenlainen ja joku muu. Mahdollisesti laukoo kaikki miehen tunnelukot tällä toiminnallaan.

Ehdottomasti miehen käytös on vahingollista ja väärin. Mutta sitä me emme voi tietää, käyttäytyisikö mies samalla tavalla toisenlaisessa suhteessa. Ap:n omakin toiminta on nimittäin traumamielelle täyttä myrkkyä.

"Traumamiehelle". Ei ole kyllä toisesta kiinnostunut ja ihastunut tuollainen traumamies joka alkaa puhumaan moisia ensitreffeillä, rehellisyys on hyvä, mutta kyllä jonkinlainen toisen kunnioittaminen ja tunnustelu on normaalia käytöstä alkuun. Tietysti narsistit onkin käytännössä "traumamiehiä" ja naisia, mutta ei noin röyhkeää ihmistä vahingoita se ettei toinen lähde täysillä juttuun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä niissä fantasioissa siis on ongelma? Se, että miehellä ylipäänsä on niitä, vai se että puhuu niistä avoimesti? Ap haluaa rakentaa luottamuksellista suhdetta, johon ei kuitenkaan kuulu fantasioista puhuminen? Miten voi olla avoin ja luottamuksellinen suhde jos samalla vaaditaan rankkaa sensuuria niihin omiin ajatuksiin?

Mies alkoi heti ensitreffeillä puhua fantasioistaan, jotka siinä vaiheessa olivat vielä mielestäni ihan hyväksyttäviä. Pidin erikoisena, että noin aikaisin ryhtyi niistä puhumaan, mutta toisaalta ajattelin avoimuuden olevan hyvä juttu. Hyvin pian fantasiat kävivät myös väkivaltaisiksi, minkä jälkeen aloin epäröidä. Hän käänsi ihan jokaisen keskustelun seksiin jotenkin, enkä lähtenyt siihen mukaan. Kun kieltäydyin, hän syytti minua manipuloinnista.

Ap

Mitä sinä itse sitten toivot mieheltä? Että avoimuus loppuu ja hän lakkaa kertomasta rivoja fantasioitaan? Vai että ne fantasiat loppuisi kokonaan, koska sitä en pidä realistisena vaatimuksena kenellekään. Ei parisuhteen tarkoitus ole varsinkaan tuossa vaiheessa muuttaa ihmistä ajatuksineen ja fantasioineen päivineen joksikin muuksi. Näetkö miehen ikäänkuin remontoitavana asuntona? Houkuttaa, koska sijainti on upea ja ikkunat isot, mutta keittiö on ruma ja olkkarin seinäkin väärässä kohtaa? Ei ihmissuhteet toimi niin, että voit poimia ihmisestä vain hyvät puolet ja pistää uusiksi ne kaikki huonot.

Minussa suhteessa toisen ihmisen viat voi laittaa kahteen laariin. Ne, jotka voit hyväksyä koska hyvät puolet kompensoi ne. Ja ne, joita et voi hyväksyä. Pitkässä suhteessa voi yrittää pariterapiassa puuttua niihin jälkimmäisiinkin, joskin ennuste on äärimmäisen huono ellei toisella ole aitoa tahtotilaa muuttua. Mutta kuukauden suhteessa ainoa oikea tapa reagoida niihin vikoihin on nostaa kytkintä ja mahdollistaa kummallekin sopivamman kumppanin löytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suostuta seksiin ja sitten ihmetellään kun kumppani puutteessa puhuu seksistä. Ihmeellistä.

Normaali ihminen hoitaa puutteensa omin käsin eikä velvoita muita toimimaan runkkualustanaan. Tapailuvaiheessa ei ole normaalia jankuttaa seksistä ja vaatia seksiä.

Normaali ihminen harrastaa seksiä sen kumppanin kanssa.

Ei kyse ole kumppanista, vaan uudesta tapailusuhteesta. Normaali ihminen harrastaa seksiä vasta silloin kun haluaa seksiä harrastaa. Ei tee sitä pakotettuna tai painostettuna. Pakottaminen ja painostaminen ja asialla jankkaaminen on kaukana normaalista myöskin.

Se mikä ei ole normaalia, on pihtaajan kanssa seurusteleminen jos itse haluaa seksiä. Painostaminen ja pakottaminen ei olekaan okei, ja siksi pitää etsiä sellainen kumppani joka ihan itse haluaa suhteelta samoja asioita. Jos toinen haluaa seksiä ja toinen ei, niin suhde ei toimi.

Joten palaan siihen, että normaali seksiä haluava ihminen harrastaa seksiä halukkaan toisen osapuolen kanssa. Jos ei se suhteen toinen osapuoli halua seksiä, niin etsitään sellainen joka haluaa.

Se että ei halua seksiä heti (varsinkaan painostettuna) ei ole sama kuin että ei halua seksiä ollenkaan. Mun on vaikea nähdä että ihmisen, joka haluaa välittömästi seksiä ja painostaa siihen ja jos ei onnistu, lopettaa suhteen, hakisi suhteesta oikeasti mitään muuta kuin seksiä. Olen ollut itsekin tapailusuhteessa jossa olin miehelle liian vaikea seksiin, joten laittoi jutun poikki. Hän oli juuri tuollainen oksettava painostaja joka alkoi kiukuttelemaan kuin pikkukakara, jos ei saanut heti tahtoaan läpi ja asiat eivät edenneet sillä tavalla kuin hän oli etukäteen päättänyt. Ehkä nykyinen hoitonsa on 24/7 miehelle valmis. Mua vähän ällöttää edes miettiä tuota suhdetta, tiedän että voin saada parempaakin.

No, ihmiset on erilaisia. Minä en harrasta suhteita joissa toinen ei halua kanssani seksiä alusta asti, eikä se ainakaan itsellä tarkoita sitä että haluaisin vain seksiä. Minusta seksiin etenemisen pitkittäminen lisää siihen liittyviä paineita enkä muutenkaan koe pitkää odottelua omalla kohdallani toimivaksi tavaksi suhteen aloitukseen. Pisin parisuhteeni kesti kymmenen vuotta, ja kyllä siinä aika monella muullakin tavalla tuli lähennyttyä kuin pelkästään sängyssä. Jotkut kokee, että pitää tuntea toinen ja luottaa häneen ja olla aidosti rakastunut ennen petipuuhia. Minulla se menee toisinpäin - en päästä enkä pääse ihmistä kunnolla lähelle ennen suhteen siirtymistä fyysiseksi.

Minä en tosin painosta ketään, vaan deittailen alunperinkin ihmisiä jotka ihan itse haluaa minua.

Aphan tuossa sanoi, että olisi halunnut seksiä jo ensitreffeillä, mutta päätti odottaa. Sitten tuli kuvioihin nuo väkivaltafantasiat, ja ap syystäkin kävi varovaisemmaksi. En minäkään olisi tuossa tilanteessa enää sänkyyn hypännyt, vaikka kuinka kiinnostaisi ja vaikka kiinnostaisi ne fantasiatkin.

Se seksin haluaminen pelkästään puheiden tasolla on kuitenkin ihan eri asia kuin seksin harrastaminen. Ihminen, joka haluaa edetä nopeasti ja ihminen, joka sanoo haluavansa edetä mutta ei kuitenkaan niin tee eivät sovi kovin hyvin yhteen.

Myös normaalin seksin haluaminen ja alistavan väkivaltaseksin haluaminen on kaksi eri asiaa. Ihmiset yleensä haluavat normaalia, toista kunnioittavaa seksiä ja menettävät halunsa ja kiinnostuksensa, jos kumppani fantasioi alistavalla väkivaltaseksillä.

Minusta normaali on aika subjektiivinen käsite ja ihmisillä on taipumus lokeroida omat mieltymyksensä normaaleiksi. Mutta normaaliudesta riippumatta jos toisen fantasiat ällöttää niin paljon että omat halut lähtee, on molemmat väärässä suhteessa. Kuten aina kun seksuaaliset (tai muut) preferenssit törmää yhteen niin pahasti ettei niitä saa sovitettua yhteen.

Onko todellakin niin että kaikki väkivaltaiset sadistit lokeroivat itsensä normaaleiksi? No se ei heistä normaaleja tee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopettakaa väkivaltaa ihannoivan narsistin ymmärtäminen, parempi että AP saa voimia lähteä kuin että ymmärtää häntä ja jää ja katuu. Kyllä tuo miehen manipuloinnista syyttäminen ja muu kertovat karua kieltään...

Minusta taas kuulostaa siltä, ettei Ap sen paremmin ymmärrä kuin autakaan miestä. Enkä väitä että pitäisikään. Mutta ne hurskaat pelastamispuheet voisi lopettaa, koska todennäköisesti Ap:n ja miehen välille on kehittynyt sellainen dynamiikka, joka osaltaan pahentaa miehen pahoinvointia ja oireilua. Ap tarjoaa ehdollista hyväksyntää - olisit ihan hyvä, jos et haluaisi niin kovasti seksiä ja jos ei fantasiasi olisi vääriä. Tykkäisin sinusta ja haluaisin sinua, jos olisit toisenlainen ja joku muu. Mahdollisesti laukoo kaikki miehen tunnelukot tällä toiminnallaan.

Ehdottomasti miehen käytös on vahingollista ja väärin. Mutta sitä me emme voi tietää, käyttäytyisikö mies samalla tavalla toisenlaisessa suhteessa. Ap:n omakin toiminta on nimittäin traumamielelle täyttä myrkkyä.

"Traumamiehelle". Ei ole kyllä toisesta kiinnostunut ja ihastunut tuollainen traumamies joka alkaa puhumaan moisia ensitreffeillä, rehellisyys on hyvä, mutta kyllä jonkinlainen toisen kunnioittaminen ja tunnustelu on normaalia käytöstä alkuun. Tietysti narsistit onkin käytännössä "traumamiehiä" ja naisia, mutta ei noin röyhkeää ihmistä vahingoita se ettei toinen lähde täysillä juttuun mukaan.

Ei, mutta jos kärsii hylkäämistraumasta, niin sellainen on väärä kumppani joka jatkuvasti torjuu ja lisäksi viestii että ajatuksesi ja fantasiasi ovat vääriä. Kun siellä taustalla on joku tunnelukko, joka huutaa jo valmiiksi non stoppina että sinä olet huono ja epäkelpo ja täysin vääränlainen. Ap:n käytös vahvistaa tätä. Miehelle olisi todennäköisesti parempi, että hän olisi joko yksin tai sellaisen ihmisen kanssa, joka kykenee hyväksymään hänet haluineen fantasioineen päivineen.

Edelleen siis sitä mieltä, että ero on ainoa oikea ratkaisu tähän.