Lue keskustelun säännöt.
Vanhustyön karmea todellisuus
14.08.2023 |
Totuus on, että lääketieteen keinot ovat rajalliset, samoin ihmisen elinikä. Kuitenkin vanhustyössä tehdään koko ajan turhia tutkimuksia ja turhia toimenpiteitä. Suurin osa ensihoidon tehtävistä on tehostetun palveluasumisen asukkaiden luona tehtäviä käyntejä.
Vanhustenhoitoon uppoaa vuosittain valtavat määrät rahaa. Iäkkäille ja kroonisesti sairaille syötetään suuria määriä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu mm. sydän- ja verenpainetaudin hoitoon. Näin saatetaan toimia silloinkin, vaikka kyseinen potilas olisi 100-vuotias, halvaantunut ja dementoitunut.
Moni ei halua syödä, mutta silti ruokaa täytyy tietysti tarjota. Ruokajätteen määrä on hirvittävä.
Moni muistisairas on käytöshäiriöinen ja väkivaltainen. Moni hoitaja lähtee uupuneena alalta pois, kun ei jaksa sitä väkivaltaa, alati lisääntyvää työmäärää tai turhia toimenpiteita. Lisäksi alaa vaivaa järkyttävän huono ilmapiiri: kiusaaminen ja henkinen väkivalta työntekijöiden kesken on yleistä.
Sanon sen, mitä ei saisi sanoa: vanhustyöhön ja erityisesti muistisairaiden hoitoon tuhlataan aivan liikaa resursseja. Epäilen, että koko terveydenhuoltojärjestelmä tulee kaatumaan tähän.
Kommentit (527)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Yli 80-vuotias saattaa olla täysin skarppi ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Asuu yksin ja tapaa ihmisiä ja harrastaa. Hänellekö ei saisi antaa enää parantavia hoitoja vain tietyn iän ylityksen vuoksi?
Kun itse olet 75-v , saatat hyvinkin olla erimieltä ohitusleikkauksesta silloin. OnIhan olet lapsellinen. Luonnollisesti asia on täysin yksilökohtainen ja vain todella tarkoitushakuinen väittelijä omissa tahallisissa fantasioissaan tekee asiasta sellaisen, että samat päätökset sitten koskisivat kaikkia tietyn iän ylittäneitä. Olet niin hysteerinen sen suhteen, että joku päättää sinun päiväsi ennen aikojaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun. Joten etkö poistuisi täältä? Kaikilla on tiedossa, että osa ihmisistä on toimintakykyisiä yli satavuotiainakin ja kukaan ei ole lahtaamassa heitä tai lakkauttamassa hoitoa heiltä. Nyt ongelma on se, että nekin, jotka ovat jo aivan rajan toisella puolella kaikin muin tavoin paitsi fyysisesti, pidetään väkisin hengissä, jotta sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset saisivat mielenrauhan. Ja sitten on tosiaan tämä yksi lahko, joka kieltää kipulääkkeetkin, jotta ei tarvitse käydän sen OMAN omatuntonsa kanssa pohdintoja riippuvuuksien aiheuttamisesta. Tyhmien, itsekkäiden, suhteellisuudentajuttomien ja vain sitä omaa napaa tuijottavien apaja on tämä vanhustehoito. AP aloitti tärkeän keskustelun, siitä kiitos.
Hysteerinen olet kyllä sinä itse.
En poistu sinun käskystäsi ja olen aika helkkarin tyytyväinen, etten sinun kynsiin joudu muutenkaan.
Tuo, johon vastasin, sanoi , että raskaat hoidot pois yli 80- vuotiailta.
Miten ihmeessä se pitäisi tulkita ellei juuri niin kuin siinä lukee, että raskaat hoidot pois yli 80- vuotiailta.
Itse tunnen useita vanhoja ihmisiä, jotka ovat saaneet syöpähoitoja yms yli 80- v ja ovat jatkaneet laadukasta elämää sen jälkeen.
Hoidon priorisointia on ollut jo kymmeniä vuosia. Olen itse eläkkeellä oleva esh akuuttisairaanhoidossa työurani tehnyt. Muistan, kun meillä oli muinoin erikoislääkärin luento: Ketä kannattaa hoitaa ja miten?
Mitä olen kuullut iäkkäiltä ihmisiltä, joilla on sairauksia joita voisi hoitaa ja parantaa elämänlaatua, niin on usean kohdalla on päädytty siihen, ettei mennä esim leikkaushoitoon. Esim syystä, että sydän ei todennäköisesti kestä raskasta operaatiota ja nukutusta. Noin varmaan on, kun vakava sydänsairaus. Myös ihminen itse ei halua ikänsä vuoksi hoitoa. Tuttu henkisesti virkeä 94v nainen ei halunnut rintasyöpäleikkausta. Sanoi, että hän vie syövän hautaan. Sai diagnoosin alle 90v ja elää edelleen. Sinänsä hyvä päätös, sillä syöpä ei useinkaan etene iäkkäillä nopeasti jos ollenkaan. Tiedän myös kaksi yli 90v miestä, joilla on eturauhassyövät ja elävät suht kunnossa vaikka hoitoja ei ole tehty. Iäkäs mies paljon yli 80v oli sydänleikkauksessa ja hän oli oikea tervaskanto, joten lääkärit päättivät että ansaitsee operaation, koska oli muutoin hyvässä kunnossa.
Kuten jo aiemmin oli esillä kunkin vanhuksen kohdalla arvioidaan kokonaistilanne ja hyöty/ haitta tarkoin. En usko, että kukaan haluaa turhia elämää pitkittäviä hoitoja iäkkäänä, jos elämä ei ole enää elämisen arvoista ja he, jotka eivät itse tajua tilaansa vaikka dementian tms vuoksi, heidän hoitonsa päättää hoitava lääkäri, eikä päädytä elämää pitkittäviin hoitoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvoinen elämä on erikoinen käsite. Jokaisella on ihmisarvo. Jokaisen elämä on arvokas. Vuodeosastolla saattaa olla monisairas vanhus, jonka nykyinen elämä näyttää ulkopuoliselle kärsimykseltä. Emme voi ryhtyä tuomaroimaan tätä elämää.
Täytyy ymmärtää, että elämä on kokonaisuus ja kaikille yhtä arvokas. Elämä ei ole vain nykyhetki vaan vanhuksen koko elämänkaari. Sitä ei voi ulkopuolinen noin vain lopettaa ainakaan vedoten mihinkään rationaalisiin säästösyihin tai järkeilemällä.
Huomauttaisin, etten itse ole maininnut eutanasiaa aloituksessani. Joku muu otti sen esille. Aloitukseni voi vaikuttaa tylyltä ja kärkkäältä, mutta en ole missään vaiheessa puhunut kenenkään elämän lopettamisesta.
Jokaisella on ihmisarvo, mutta se ei ole ihmisarvoista kohtelua, että tungetaan suuhun kourallinen lääkkeitä, syötetään väkisin/pakkosyötetään (jotkut vanhemmat hoitajat tekevät tuota, ihan kamalaa), juotetaan ja syötetään puoliväkisin jotain josta potilas ei pidä (perusteluna esim. se, että "piimää nyt vain pitää juottaa, koska maitotuotteet ovat välttämättömiä), revitään sängystä väkisin pesulle jne.
Kerran hoidimme vastustelevan potilaan vuoteessa, koska hän ei suostunut lähtemään wc:hen ja vaippa oli lirimärkä. Tilanne oli kamala, meitä oli kolme hoitamassa häntä, mutta pakko oli vaihtaa edes se vaippa. Jälkeenpäin sain kuulla valitusta ja jurnutusta, että vessaan olisi pitänyt viedä, "koska pitää aktivoida". Pitäisi siis aktivoida näköjään vaikka väkisin. Toisilta hoitajilta tuleva jatkuva valitus ja arvostelu on muuten yksi iso ongelma, syö työmotivaatiota eikä mielestäni edistä potilaan oikeuksia millään tavalla. "Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."
- ap
"Pitää tehdä näin, koska säännöt sanoo."Nämä ovat se porukka hoitajista, jotka eivät päätään käytä. Kun jotain käsketään, se tehdään, meni syteen tai saveen - koska käsketään. Jos tällaiselle hoitajalle annetaan käsky kiivetä sairaalan katolle ja hypätä sieltä pää edellä märkään betoniin, niin varmasti se hyppää. Sehän oli käsky. Näitä aivottomia kanoja on alalla tosi paljon, vaikka jo yksikin per vuoro on liikaa.
Hyvin suuri syy ylihoitamiseen, ja saneltuihin päätöksiin takertumiseen on omaiset, jotka ensin mahdollisesti itse laiminlyövät ikääntyneistään huolehtimisen. Kun ikääntynyt pääsee johonkin hoivapaikkaan, odotukset ylittävät sen minkä omaiset ovat itse alittaneet. Vaatimukset on kovia, kärkytään kaikkea, mihin voi iskeä tekemällä valituksia ja huomautuksia.
Monesti omaiset "järkyttyivät", kun kerran vuodessa käydessään näkevät, miten kunto on romahtanut. Ainut syy mikä ymmärretään on hoitamisessa, ikäänkuin elämän loppumetreillä se ei olisikaan luonnollista, pikkuhiljaa tapahtunutta. Monessa ikääntyneitten hoivapaikoissa olen ollut, mutta yksikään niistä ei ole kyennyt kääntämään elämä kelloa kulkemaan taaksepäin. Yhdessäkään paikassa yksikään ikääntynyt ei ole nuortunut, parantunut. Kaikissa paikoissa on lopultakin kuoltu. Jos tuossa vaiheessa mahdollisesti tulee omaisilta syyte kuoleman tuottamuksesta, täytyy olla takana edes säännöt, joitten mukaan on toiminut, huolimatta siitä, mitä itse on niistä mieltä.
Hetkinen. Edellisissä viesteissä puhuttiin aktivoinnista ja vessakäynnistä. Kyse oli potilaasta, joka ei suostunut nousemaan sängystä WC-käyntiä varten. Viesti ei siis millään tavalla liittynyt tilanteeseen, johon liittyisi kuolemantuottamus tai hoitovirhe.
Toki lakeja on noudatettava, mutta maalaisjärkeäkin on välillä pakko käyttää. Aika ei yksinkertaisesti aina riitä väkivaltaisen potilaan "aktivointiin", kun pitäisi saada edes perustoimet hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jo eläkkeellä olevat lapset jotka vaativat 90-100 vuotiaille vanhemmilleen kaikki tutkimukset ja hoidot eivätkä hyväksy kuolemaa.
Koska ovat seuraavia jonossa ja omien vanhempien elossa olo merkitsee, että he eivät olekaan seuraavia jonossa... vielä. Tämä on yksi tapa, jolla se pienisieluinen oman itsen uhatuksi kokeminen vaikuttaa siihen, ettei kuolemiseen pystytä suhtautumaan objektiivisesti vaan halutaan pitkittää elämää niiltäkin, joille kuolema olisi nimenomaan vapautus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipäs syytetä vanhuksia terveydenhuollon kriisistä. Ensihoitoa ja erikoissairaanhoitoa kuormittavat myös monivammoja aiheuttaviin liikenneonnettomuuksiin ja tapaturmiin känni- ja huumepäissään joutuvat aikuiset henkilöt. Eikä tajuta edes olla kiitollisia yhteiskunnalla erittäin kalliiksi käyvistä toimenpiteistä. Samoin aikuiset, jotka eivät tippaakaan välitä huolehtia terveydestään vaan kerätään huomattavia määriä liikakiloja ja ollaan symbioosissa kännykän kanssa ja hankitaan elintasosairauksia. Sitten tapaturman sattuessa, ylipaino-ongelmat ja sairaudet hidastavat kuntoutumista. Asioissa on tapana olla monta puolta.
En syytä vanhuksia vaan epäselviä ohjeistuksia ja toimintatapoja. On täysin naurettavaa, että 90-vuotiasta dementoitunutta potilasta siirrellään paikasta toiseen aivoverenvuotoa epäiltäessä. Ymmärrän sen, että haavat ja sensellaiset hoidetaan, mutta että joka pikku risauksesta ollaan erikoissairaanhoitoa kuormittamassa.
Aivoverenvuoto= pikkurisaus.
No oli huono sanavalinta. Mutta mitä järkeä on siinä, että syvästi dementoitunut, monisairas, vastusteleva vanhus viedään pään magneettikuvaukseen? Hän ei ymmärrä, miksi se tehdään eikä luultavasti hyötyisi hoidoista millään tavalla.
- ap
Näitä tehdään, koska omaiset vaativat. Jos ei tehdä, ollaan syytteessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Yli 80-vuotias saattaa olla täysin skarppi ja ikäänsä nähden hyväkuntoinen. Asuu yksin ja tapaa ihmisiä ja harrastaa. Hänellekö ei saisi antaa enää parantavia hoitoja vain tietyn iän ylityksen vuoksi?
Kun itse olet 75-v , saatat hyvinkin olla erimieltä ohitusleikkauksesta silloin. OnIhan olet lapsellinen. Luonnollisesti asia on täysin yksilökohtainen ja vain todella tarkoitushakuinen väittelijä omissa tahallisissa fantasioissaan tekee asiasta sellaisen, että samat päätökset sitten koskisivat kaikkia tietyn iän ylittäneitä. Olet niin hysteerinen sen suhteen, että joku päättää sinun päiväsi ennen aikojaan, ettet pysty asialliseen keskusteluun. Joten etkö poistuisi täältä? Kaikilla on tiedossa, että osa ihmisistä on toimintakykyisiä yli satavuotiainakin ja kukaan ei ole lahtaamassa heitä tai lakkauttamassa hoitoa heiltä. Nyt ongelma on se, että nekin, jotka ovat jo aivan rajan toisella puolella kaikin muin tavoin paitsi fyysisesti, pidetään väkisin hengissä, jotta sinun kaltaisesi itsekkäät ihmiset saisivat mielenrauhan. Ja sitten on tosiaan tämä yksi lahko, joka kieltää kipulääkkeetkin, jotta ei tarvitse käydän sen OMAN omatuntonsa kanssa pohdintoja riippuvuuksien aiheuttamisesta. Tyhmien, itsekkäiden, suhteellisuudentajuttomien ja vain sitä omaa napaa tuijottavien apaja on tämä vanhustehoito. AP aloitti tärkeän keskustelun, siitä kiitos.
Hysteerinen olet kyllä sinä itse.
En poistu sinun käskystäsi ja olen aika helkkarin tyytyväinen, etten sinun kynsiin joudu muutenkaan.
Tuo, johon vastasin, sanoi , että raskaat hoidot pois yli 80- vuotiailta.
Miten ihmeessä se pitäisi tulkita ellei juuri niin kuin siinä lukee, että raskaat hoidot pois yli 80- vuotiailta.
Itse tunnen useita vanhoja ihmisiä, jotka ovat saaneet syöpähoitoja yms yli 80- v ja ovat jatkaneet laadukasta elämää sen jälkeen.Hoidon priorisointia on ollut jo kymmeniä vuosia. Olen itse eläkkeellä oleva esh akuuttisairaanhoidossa työurani tehnyt. Muistan, kun meillä oli muinoin erikoislääkärin luento: Ketä kannattaa hoitaa ja miten?
Mitä olen kuullut iäkkäiltä ihmisiltä, joilla on sairauksia joita voisi hoitaa ja parantaa elämänlaatua, niin on usean kohdalla on päädytty siihen, ettei mennä esim leikkaushoitoon. Esim syystä, että sydän ei todennäköisesti kestä raskasta operaatiota ja nukutusta. Noin varmaan on, kun vakava sydänsairaus. Myös ihminen itse ei halua ikänsä vuoksi hoitoa. Tuttu henkisesti virkeä 94v nainen ei halunnut rintasyöpäleikkausta. Sanoi, että hän vie syövän hautaan. Sai diagnoosin alle 90v ja elää edelleen. Sinänsä hyvä päätös, sillä syöpä ei useinkaan etene iäkkäillä nopeasti jos ollenkaan. Tiedän myös kaksi yli 90v miestä, joilla on eturauhassyövät ja elävät suht kunnossa vaikka hoitoja ei ole tehty. Iäkäs mies paljon yli 80v oli sydänleikkauksessa ja hän oli oikea tervaskanto, joten lääkärit päättivät että ansaitsee operaation, koska oli muutoin hyvässä kunnossa.
Kuten jo aiemmin oli esillä kunkin vanhuksen kohdalla arvioidaan kokonaistilanne ja hyöty/ haitta tarkoin. En usko, että kukaan haluaa turhia elämää pitkittäviä hoitoja iäkkäänä, jos elämä ei ole enää elämisen arvoista ja he, jotka eivät itse tajua tilaansa vaikka dementian tms vuoksi, heidän hoitonsa päättää hoitava lääkäri, eikä päädytä elämää pitkittäviin hoitoihin.
Mutta kun ongelma nimenomaan on, että hoitavat lääkärit eivät "kehtaa" tehdä päätöksiä. Siksi tarvittaisiin selkeitä ohjeistuksia, jotka tulevat lainsäädännöstä ja muualta ylempää, jotta lääkärin ei tarvitsisi tehdä yksin omissa nimissään näitä päätöksiä vaan hän voisi vedota lakiin ja muihin ohjeistuksiin. Nyt tosiaan lääkärit työntävät pään puskaan ja määräävät hoitoja siinä pelossa, että omaiset tai Jumala, jos ovat uskossa, vetävät heidät tilille heidän päätöksistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvänen aika näitä viestejä, en pystynyt lukemaan kaikkia. Miten näin moni voi kannattaa sitä, että vanhuksia lähdetään sankoin joukoin tappamaan, jopa murhaamaan? Koska siitähän siinä on kysymys, jos vanhuksia ei hoideta, vaikka mahdollisuudet siihen on olemassa.
Järkyttävää, että näin moni haluaa leikkiä jotain jumalaa ja päättää siitä, miten kauan jotkut saavat elää.
Logiikka hoi. Nythän nimenomaan turhilla hoidoilla päätetään, miten pitkään joku saa elää. Ei ANNETA ihmisen kuolla silloin, kun olisi sen luonnollinen aika. Vaan kidutetaan ja pidetään väkisin hengissä ja ruokitaan ties millä peg-napeilla silloin, kun elimistö ei enää TAHDO ottaa vastaan ruokaa.
Se, että annetaan pelkkää kipua lievittävää hoitoa, on nimenomaan sitä, että ei päätetä toisen eliniästä yhtään mitään. Kaikki muu on puuttumista, suuntaan tai toiseen.
Täytyy olla totaalisen empatiakyvytön ihminen, jos kuvittelee että ihmisten väkisin hengissä pitämisessä on mitään elämää tai ihmisarvoa kunnioittavaa.
Hyvään elämään ja ihmisarvoon kuuluu myös arvokas kuolema niin, että ihminen on vielä oma itsensä. Oman minuuden menetys on kauheinta mitä voi olla, mikään kipu ei vedä sille vertoja. Ja siihen kidutukseen sinä haluat ihmisiä alistaa ja elämää väkisin pitkittää?
Uskon kyllä ymmärtäväni, mitä tarkoitat, mutta asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen ja yksiselitteinen kuin annat ymmärtää. Asia on varsinkin eettisesti todella iso ja monimutkainen, mutta myös logiikkasi ontuu.
Nimittäin jos tuota sinun logiikkasi viedään todella pitkälle, niin silloinhan kaikki lääketieteellinen hoito on toisen eliniän pituudesta päättämistä, siihen puuttumista. Jos lähdetään ihan aidosti siitä, että antaa luonnon hoitaa tehtävänsä, niin silloin emme hoida esim. kenenkään syöpää, ei edes lasten tai nuorten. Luovumme antibiooteista ja muista para ntavista lääkkeistä jne. Luovutaan lääketieteen kehittämisestä ja aikamatkataan vaikka keskiajalle. :)
Joo, menee vähän nyt äärimmäisyyksiin, mutta tuohonhan tuo sinun logiikkasi lopulta menee.
Lisään vielä sen, etteä ihmisen oma mielikin näissä asioissa saattaa muuttua aikojen saatossa. Tiedän parikin ihmistä, jotka vielä viisikymppisnä olivat sitä mieltä, että haluavat lähteä saappaat jalassa eivätkä missään nimessä halua olla toisten armoilla hoidettavana.
No sitten kun ihan todellisuudessa olivat lähes seitsemänkymppisiä ja vakavasti sairaita, niin eivät olisi halunneet vielä lähteä, ei silloinkaan kun (syöpä)kivut olivat melko kovat. Elämänvietti ja elämänhalu on monilla yllättävän vahva. Toki rajansa jokaisella, jossain vaiheessa sietokyky loppuu. Mutta pointti oli se, että nuorempana sitä voi helposti miettiä ja sanoa kaikenlaista, kun tilanne ei ole oikeasti käsillä.
Luulet, että vain vanhat ihmiset voivat olla lähellä kuolemaa? Yksikään nuori tai keski-ikäinen kommentoija ei ole joutunut katsomaan omaa kuolevaisuuttaan silmiin ja läheltä sittenkin?
Sinä olet tuntenut vanhoja ihmisiä, jotka eivät ole tahtoneet kuolla. Minä taas olen tuntenut niitä, joille jokainen esim. halvaantuneena mutta tervepäisenä traktorinhyttiin pääsemättä vietetty päivä oli pelkkää suunnatonta henkistä kärsimystä. Olen tuntenut perusterveen kasikymppisen, joka jatkuvasti kitisi, miten hänet on tänne unohdettu ja miksei hän jo pääse pois.
Ja kun sinne palvelutaloon päästään, harvalla siellä enää mitään elämänhalua on. Mene katsomaan, jos et usko.
Kuolemanpelko muuten ei ole sama asia kuin elämänhalu. Hysteerinen kuolemanpelko on vastenmielinen ja nykyihmiselle kovin yleinen piirre.
Sama vallitsee erikoissairaanhoidossa. Tosi usein tulee vastaan sitä, että vanhus (usein yli 90-vuotias) ei hyödy lainkaan saamastaan hoidosta vaan toimintakyky joko huononee yhtä paljon kuin ilman sitä tai laskee alle sen tason, mitä se konservatiivisella hoidolla olisi ollut. Lääkäri ei kuitenkaan voi evätä hoitoa, sillä lain mukaan heille voi siitä koitua seurauksia, kun vanhuksen sairaus "olisi kuitenkin ollut hoidettavissa". Tuloksena on vuodepotilas, jolle on tehty kallis toimenpide jolla ei kuitenkaan vanhuksen itsensä elämänlaadun kannalta ole ainakaan parantavaa vaikutusta.
En siis nyt puhu mistään luunmurtumista tai tulehduksista tai muista tiloista joiden hoito oikeasti parantaa elämänlaatua ja tuo lisää laadukasta elinikää, vaan leikkauksista tai vaativista elimistöä kuormittavista lääkehoidoista. Ei 90.vuotias muistisairas ihminen ymmärrä, miksi hänen kätensä on sidottu kiinni sänkyyn, jotta hän ei poistaisi jossakin ruumiinosassa olevaa dreeniä. Erikoissairaanhoidosta hänet lakaistaan mahdollisimman äkkiä hoivakodin sijaan terveyskeskussairaalaan, jossa "kuntoutus" jatkuu ja josta potilas ei todennäköisesti koskaan tule enää lähtemään. Kuka hyötyi kalliista leikkauksesta ja eri ammattiryhmien palveluista? Potilas? Yhteiskunta? Omaiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jo eläkkeellä olevat lapset jotka vaativat 90-100 vuotiaille vanhemmilleen kaikki tutkimukset ja hoidot eivätkä hyväksy kuolemaa.
Ja sitten ovat nämä. Ylensä vasemmistoa kannattavat työttömät, jotka haluavat että jokainen vanhus pitää eutanoida, että nuorelle työnvieroksujalle riittäisi mukamas enemmän yhteiskunnan rahaa kotona löhöämiseen
" Samaa mieltä. Itse toivoisin, jos sairastun muistisairauteen,
että saisin jonkinsortin lopetuspiikin tms."
Jee. Sitten joku nimenomaan Sinuun kettuuntunut läheinen tai sukulainen alkaa väittää että muistisi pätkii ja vaati sinua vietäväksi piikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Samaa mieltä. Itse toivoisin, jos sairastun muistisairauteen,
että saisin jonkinsortin lopetuspiikin tms."
Jee. Sitten joku nimenomaan Sinuun kettuuntunut läheinen tai sukulainen alkaa väittää että muistisi pätkii ja vaati sinua vietäväksi piikille.
Ei omainen voi asettaa muistisairausdiagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Hirvittävä kommentti. Eli Sauli Niinistölle ei kannattaisi tehdä ohitusleikkausta? Hän on kohta 75. Ihmiset elävät nykyään pidempään. Tuo, että elää 15 zombiena, on aika harvinaista kuitenkin. On erittäin hyväkuntoisia 80-vuotiaita, joilla on vielä 20 vuotta hyvää elinaikaa. Eugeniikka ei ole oikea tapa "päästä huoltosuhdeongelmasta". Haluatteko oikeasti tuollaista elämää omille vanhemmillenne? Yläpeukuista päätellen haluatte.
Tässä tulee nyt vastaan ne elämän/maailman realiteetit. Tuo on ihan tuhottoman kallista ja ehkä joku promille ihmisistä maksaa eläissään niin paljon veroja, että sillä katetaan ne kulut mitä se vuosikymmenien sairaala/hoitolaitoskierre maksaa.
Jos joku Herlin haluaa käyttää omaisuutensa elääkseen vaikka 120-vuotiaaksi, niin kaikin mokomin, mutta että kaikki monisairaat +70-vuotiaat pitäisi pallolaajennella ja lonkkaleikkailla, niin nopeasti on kirstu tyhjä.
Ne reippaat kasikymppiset voi elellä ihan rauhassa, jos terveitä päiviä on niin pitkästi siunattu, ei heitä tappaa tarvi.
Sun kaltaiset epäihmiset, joiden ymmärrys riittää vain rahaan, ei muuhun, voisi ihan ensimmäisenä eliminoida.
Raha on kuitenkin sellainen ikävä realiteetti, joka on pakko ottaa huomioon. Sen lisäksi muutkin resurssit, kuten hoitohenkilökunnan riittävyys, leikkausjonot sun muut.
-eri-
No sinne nimenomaan pitäisi satsata rahaa, ja paljon nykyistä enemmän. Me eletään yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa arvot ovat ihan väärät. Kaikki on vinksallaan, ja jälki on kauheaa.
Kenen rahaa sinä siihen satsaisit? Omallasi saat toki tehdä mitä hyvänsä, mutta on kovin ikävää kuvitella voivansa päättää, mitä muut tekevät omallaan.
Ymmärrätkö muuten yhtään, minkä suuruusluokan rahoista on kyse? Ymmärrätkö, että niillä yhteisillä rahoilla täytyy huolehtia kaikesta muustakin, kuten infrasta? Teiden on oltava kunnossa että hoitajat pääsevät töihin, sähkölinjojen ja -voimaloiden on oltava kunnossa että saadaan virtaa sinne tehohoitolaitteistoon, vesilaitosten ja putkiverkoston olisi aika kiva olla kunnossa niidenkin jos tahdotaan vanhusten pyllyt pestä, jne.
Tämä kysymys on globaali. Ja rahaahan maailmassa on aivan sairaat määrät. Yhtään monimiljonääriä, biljonääriä tai miljardööriä ei tarvitsisi täällä olla porsastelemassa. Eli maailmanlaajuinen lainsäädäntö, jolla valtaosa rahasta pois näiltä ja ne rahat laitetaan vanhusten, sairaiden hoitamiseen ja köyhien auttamiseen. Katsotaan sitten, mistä oteaan lisää, jos on tarvetta.
Lakkautettaisiin siis yksityinen omistusoikeus? Kai ymmärrät, että sen jälkeen sinäkään et omistaisi mitään, koska kuka vaan voisi viedä sinulta vaikka vaatteet päältä.
Toisekseen, jos päätettäisiin, että kukaan ei saa omistaa enempää kuin toiset, häviäisi pääoma. Ja tiedätkö, mitä tapahtuu, jos ei ole pääomaa? Talous sakkaa ja sitä myöten yhteiskunta. Ei ole innovaatioita, ei tuotekehitystä, ei investointeja. Vai ajatteletko, että valtio hoitaisi kaiken a la Neukkula? Sitä on jo testattu ja hienostihan se meni. Heti muodostui uusi rahassa rypevä eliitti, rahvaan asema sitten vaan oli vielä kurjempi kuin kapitalististen naapurivaltoiden.
Kolmannekseen, miten sinä ajattelit ottaa rahat pois vaikka Elon Muskilta? Tajuat kai, että se pystyisi hommaamaan itselleen armeijan ja vaikka kaappaamaan pienenpuoleisen valtion, joko sotilaallisesti, tietoteknisesti tai taloudellisesti? Raha on valtaa ja kun sitä on riittävästi, sitä ei noin vaan oteta pois. Varsinkin kun tilanteen eskaloituessa rahamiehet liittoutuisi keskenään kaltaisiasia pummeja vastaan. Ne ja niiden palkka-armeijat vastaan sinä ja sinun söpöt pikku aatteesi.
Kannattaa lukea hieman taloustiedettä, historiaa, sosiologiaa ja psykologiaa ennen kuin alkaa yhteiskunnan ongelmia ratkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jo eläkkeellä olevat lapset jotka vaativat 90-100 vuotiaille vanhemmilleen kaikki tutkimukset ja hoidot eivätkä hyväksy kuolemaa.
Kyllä tätä tapahtuu myös toiseen suuntaan. Eli tehdään päätöksiä ilman, että omaisilta kysytään mitään ja tehdään niitä tarpeettomia hoitoja lääkärin, ei omaisen päätöksestä.
Liittyen tähän kaikkeen: Omaisen näkökulmasta tiedän, että lääkärit ovat lisäksi erittäin huonoja selittämään, mitä milläkin tarkoitetaan. Muistan, miten itse veljeni kanssa olimme aivan pöyristyneitä siitä, että omaisellemme oli laitettu tietämättämme "elvytyskielto". Se tuntui aivan joltain hullulta salaliitolta.
Ja se pointti: psykologisesti aivan totaalisen väärin vain roiskaista elvytyskielto henkilölle ja omaiset saavat lukea/kuulla siitä melkeinpä vahingossa. Sehän on kuin sodanjulistus muutoinkin hälytystilassa oleville hätääntyneille omaisille, joilla syyllisyys ja suru ja kaikki muutkin tunteet vellovat päässä. Sen sijaan jos meille olisi selitetty, mikä elvytyskielto on (kuulimme termin ensimmäistä kertaa elämässämme), miksi sitä suositellaan tässä tapauksessa jne., olisimme taatusti hyväksyneet sen. Ja kuitenkin keskustelutapaamisia omaisten kanssa oli, koska vanhuksemme oli jo loppusuoralla. Ja ei sitten voitu käydä näitä asioita läpi mutta kaikkea muuta kyllä? Kyse on siis paljon myös viestintätaidoista. Moni lakkaisi vaatimasta turhia hoitoja, jos asiat osattaisiin esittää eri valossa, tai ylipäänsä jossain valossa.
Ehkä sairaaloihin pitäisi palkata joku, joka osaa viestinnän ja empatian. Lääkärit voisivat sitten tehdä sitä hoitotyötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Kyllähän näin tehdäänkin. Esim. syöpää ei useinkaan aleta hoitaa, koska hoito olisi rankempaa kuin sairastaminen. Mutta terveet ikäihmiset kannattaa hoitaa. Tutulle tehtiin sydänleikkaus yli 80-v. iässä. Hän oli muutoin parempikuntoinen kuin moni nuori, ajoi päivittäin pyörällä ja kävi kävelylenkeillä.
Puhuin aloituksessani huonokuntoisista, pitkälle dementoituneista ja liikuntakyvyttömistä vanhuksista ja laitoshoidon todellisuudesta. Tuttavasi tapaukseen en voi ottaa oikein mitään kantaa.
- ap
Mikä on aloituksesi tarkoitus?
Herätellä keskustelua.
- ap
Mitä haet keskustelusta? Toistaiseksi vanhuksia ei voi jättää heitteille, eikä heitä voi jättää omaistenkaan harteille. Niin että mikä on hyvä ratkaisu kaikkien kannalta? Eutanasia?
En ole maininnut eutanasiaa sanallakaan.
Olen sitä mieltä, että dementoituneen ja pitkäaikaissairaan kohdalla olisi parasta luopua turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä. Toki hyvä perushoito ja kivunlievitys on taattava kaikille.
Jokaisen kohdalla tulisi laatia mahdollisimman yksityiskohtainen hoitotahto yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa.
Osin ongelmana on yksittäisten osastojen toimintakulttuuri.
- ap
Mitkä ovat tuossa tilanteessa turhia toimenpiteitä esimerkiksi?
Useimmat invasiiviset toimenpiteet. Tutkimuksista pään magneettikuvaukset ja sensellaiset. Jopa injektiot ja verikokeet, mikäli vanhus on vastusteleva.
Jopa verenpaineen mittaus voi olla pitkälle dementoituneelle aivan käsittämätöntä kidutusta. Mansetti puristaa lisääntyvällä paineella, ja ainut minkä hän siitä ymmärtää on kipu joka vain yltyy. Selittäminen ei auta, ei mikään rauhoittelu, eikä arvoja saa loppujen lopuksi edes mitattua, kun ihminen huutaa ja riuhtoo hädissään. Mitä hyötyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On väärin että esim. 75-vuotiaalle tehdään ohitusleikkaus ja sen jälkeen tämä elää vielä 20 vuotta, joista 15 vuotta zombiena laitoksessa täysin avustettavana. Raskaat hoidot pois yli 80-vuotiailta ja luonto hoitaa homman kuten kuuluu. Sillä tästä huoltosuhdeongelmasta päästäisiin ja tulisi kaiken lisäksi edullisemmaksi kuin nykyinen meno.
Hirvittävä kommentti. Eli Sauli Niinistölle ei kannattaisi tehdä ohitusleikkausta? Hän on kohta 75. Ihmiset elävät nykyään pidempään. Tuo, että elää 15 zombiena, on aika harvinaista kuitenkin. On erittäin hyväkuntoisia 80-vuotiaita, joilla on vielä 20 vuotta hyvää elinaikaa. Eugeniikka ei ole oikea tapa "päästä huoltosuhdeongelmasta". Haluatteko oikeasti tuollaista elämää omille vanhemmillenne? Yläpeukuista päätellen haluatte.
Tässä tulee nyt vastaan ne elämän/maailman realiteetit. Tuo on ihan tuhottoman kallista ja ehkä joku promille ihmisistä maksaa eläissään niin paljon veroja, että sillä katetaan ne kulut mitä se vuosikymmenien sairaala/hoitolaitoskierre maksaa.
Jos joku Herlin haluaa käyttää omaisuutensa elääkseen vaikka 120-vuotiaaksi, niin kaikin mokomin, mutta että kaikki monisairaat +70-vuotiaat pitäisi pallolaajennella ja lonkkaleikkailla, niin nopeasti on kirstu tyhjä.
Ne reippaat kasikymppiset voi elellä ihan rauhassa, jos terveitä päiviä on niin pitkästi siunattu, ei heitä tappaa tarvi.
Sun kaltaiset epäihmiset, joiden ymmärrys riittää vain rahaan, ei muuhun, voisi ihan ensimmäisenä eliminoida.
Raha on kuitenkin sellainen ikävä realiteetti, joka on pakko ottaa huomioon. Sen lisäksi muutkin resurssit, kuten hoitohenkilökunnan riittävyys, leikkausjonot sun muut.
-eri-
No sinne nimenomaan pitäisi satsata rahaa, ja paljon nykyistä enemmän. Me eletään yhteiskunnassa ja maailmassa, jossa arvot ovat ihan väärät. Kaikki on vinksallaan, ja jälki on kauheaa.
Kenen rahaa sinä siihen satsaisit? Omallasi saat toki tehdä mitä hyvänsä, mutta on kovin ikävää kuvitella voivansa päättää, mitä muut tekevät omallaan.
Ymmärrätkö muuten yhtään, minkä suuruusluokan rahoista on kyse? Ymmärrätkö, että niillä yhteisillä rahoilla täytyy huolehtia kaikesta muustakin, kuten infrasta? Teiden on oltava kunnossa että hoitajat pääsevät töihin, sähkölinjojen ja -voimaloiden on oltava kunnossa että saadaan virtaa sinne tehohoitolaitteistoon, vesilaitosten ja putkiverkoston olisi aika kiva olla kunnossa niidenkin jos tahdotaan vanhusten pyllyt pestä, jne.
Tämä kysymys on globaali. Ja rahaahan maailmassa on aivan sairaat määrät. Yhtään monimiljonääriä, biljonääriä tai miljardööriä ei tarvitsisi täällä olla porsastelemassa. Eli maailmanlaajuinen lainsäädäntö, jolla valtaosa rahasta pois näiltä ja ne rahat laitetaan vanhusten, sairaiden hoitamiseen ja köyhien auttamiseen. Katsotaan sitten, mistä oteaan lisää, jos on tarvetta.
Kyllä niitä monimiljonäärejä tarvitaan. Paljon enemmän kuin sinua ja kaltaisiasi. Ne ovat katsos nettomaksajia. Toisin kuin sinä. Toisin sanoen, maksavat veroja enemmän kuin mitä itse ovat saaneet verorahoilla palveluita.
Toisekseen niillä on pääomaa, mikä on vallitsevassa talousjärjestelmässä täysin välttämätöntä.
Kolmannekseen ne kuluttavat ja paljon, mikä sekin on vallitsevassa talousjärjestelmässä välttämätöntä.
Vallitseva talousjärjestelmä on tietysti ihan paska, mutta kuitenkin vähiten huono niistä, mitä tähän mennessä on kokeiltu.
Miten muuten ajattelit että tämä globaali lainsäädäntö saataisiin aikaan, kun globaalisti ei kyetä sopimaan yhtään mistään niin, että jokainen valtio olisi samaa mieltä? Jos yksikin valtio jäisi tuon sopimuksen ulkopuolelle, raharikkaat siirtäisi rahansa sinne ja kas, meillä olisi Sveitsi potenssiin tuhat: valtio, jolla on kaikki maailman rahat ja sitä kautta täysi koskemattomuus.
Vierailija kirjoitti:
Sama vallitsee erikoissairaanhoidossa. Tosi usein tulee vastaan sitä, että vanhus (usein yli 90-vuotias) ei hyödy lainkaan saamastaan hoidosta vaan toimintakyky joko huononee yhtä paljon kuin ilman sitä tai laskee alle sen tason, mitä se konservatiivisella hoidolla olisi ollut. Lääkäri ei kuitenkaan voi evätä hoitoa, sillä lain mukaan heille voi siitä koitua seurauksia, kun vanhuksen sairaus "olisi kuitenkin ollut hoidettavissa". Tuloksena on vuodepotilas, jolle on tehty kallis toimenpide jolla ei kuitenkaan vanhuksen itsensä elämänlaadun kannalta ole ainakaan parantavaa vaikutusta.
En siis nyt puhu mistään luunmurtumista tai tulehduksista tai muista tiloista joiden hoito oikeasti parantaa elämänlaatua ja tuo lisää laadukasta elinikää, vaan leikkauksista tai vaativista elimistöä kuormittavista lääkehoidoista. Ei 90.vuotias muistisairas ihminen ymmärrä, miksi hänen kätensä on sidottu kiinni sänkyyn, jotta hän ei poistaisi jossakin ruumiinosassa olevaa dreeniä. Erikoissairaanhoidosta hänet lakaistaan mahdollisimman äkkiä hoivakodin sijaan terveyskeskussairaalaan, jossa "kuntoutus" jatkuu ja josta potilas ei todennäköisesti koskaan tule enää lähtemään. Kuka hyötyi kalliista leikkauksesta ja eri ammattiryhmien palveluista? Potilas? Yhteiskunta? Omaiset?
Aivan loistava puheenvuoro taas kerran. Tässä tavoitettiin se, mitä aloituksessa ajoin takaa. Kiitos.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten on nämä jo eläkkeellä olevat lapset jotka vaativat 90-100 vuotiaille vanhemmilleen kaikki tutkimukset ja hoidot eivätkä hyväksy kuolemaa.
Kyllä tätä tapahtuu myös toiseen suuntaan. Eli tehdään päätöksiä ilman, että omaisilta kysytään mitään ja tehdään niitä tarpeettomia hoitoja lääkärin, ei omaisen päätöksestä.
Tämä on ihan totta, mutta valitettavasti terveydenhuollossa on noidankehä joka pakottaa lääkärin toimimaan näin, kun ei voi olla varma että jälkeenpäin siitä ei ole seuraamuksia. Looginen ratkaisu olisi toki keskustella omaisten kanssa ja saavuttaa yhteisymmärrys, mutta en minä ainakaan voi lääkäriä yksistään syyttää siitä, että lainsäädäntö on asiassa häntä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Kyllähän näin tehdäänkin. Esim. syöpää ei useinkaan aleta hoitaa, koska hoito olisi rankempaa kuin sairastaminen. Mutta terveet ikäihmiset kannattaa hoitaa. Tutulle tehtiin sydänleikkaus yli 80-v. iässä. Hän oli muutoin parempikuntoinen kuin moni nuori, ajoi päivittäin pyörällä ja kävi kävelylenkeillä.
Puhuin aloituksessani huonokuntoisista, pitkälle dementoituneista ja liikuntakyvyttömistä vanhuksista ja laitoshoidon todellisuudesta. Tuttavasi tapaukseen en voi ottaa oikein mitään kantaa.
- ap
Mikä on aloituksesi tarkoitus?
Herätellä keskustelua.
- ap
Mitä haet keskustelusta? Toistaiseksi vanhuksia ei voi jättää heitteille, eikä heitä voi jättää omaistenkaan harteille. Niin että mikä on hyvä ratkaisu kaikkien kannalta? Eutanasia?
En ole maininnut eutanasiaa sanallakaan.
Olen sitä mieltä, että dementoituneen ja pitkäaikaissairaan kohdalla olisi parasta luopua turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä. Toki hyvä perushoito ja kivunlievitys on taattava kaikille.
Jokaisen kohdalla tulisi laatia mahdollisimman yksityiskohtainen hoitotahto yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa.
Osin ongelmana on yksittäisten osastojen toimintakulttuuri.
- ap
Mitkä ovat tuossa tilanteessa turhia toimenpiteitä esimerkiksi?
Useimmat invasiiviset toimenpiteet. Tutkimuksista pään magneettikuvaukset ja sensellaiset. Jopa injektiot ja verikokeet, mikäli vanhus on vastusteleva.
Jopa verenpaineen mittaus voi olla pitkälle dementoituneelle aivan käsittämätöntä kidutusta. Mansetti puristaa lisääntyvällä paineella, ja ainut minkä hän siitä ymmärtää on kipu joka vain yltyy. Selittäminen ei auta, ei mikään rauhoittelu, eikä arvoja saa loppujen lopuksi edes mitattua, kun ihminen huutaa ja riuhtoo hädissään. Mitä hyötyä?
Niin, tämäkin. Olen itse nähnyt tällaisen tilanteen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sitten pitäisi tehdä?
Ihan ensin pitäisi luopua kaikesta elämää pitkittävästä lääkehoidosta, turhista toimenpiteistä ja turhista tutkimuksista. Pitäisi keskittyä kivunlievitykseen, olon helpottamiseen sekä esim. haavojen hoitoon, mikäli niitä on.
Kyllähän näin tehdäänkin. Esim. syöpää ei useinkaan aleta hoitaa, koska hoito olisi rankempaa kuin sairastaminen. Mutta terveet ikäihmiset kannattaa hoitaa. Tutulle tehtiin sydänleikkaus yli 80-v. iässä. Hän oli muutoin parempikuntoinen kuin moni nuori, ajoi päivittäin pyörällä ja kävi kävelylenkeillä.
Puhuin aloituksessani huonokuntoisista, pitkälle dementoituneista ja liikuntakyvyttömistä vanhuksista ja laitoshoidon todellisuudesta. Tuttavasi tapaukseen en voi ottaa oikein mitään kantaa.
- ap
Mikä on aloituksesi tarkoitus?
Herätellä keskustelua.
- ap
Mitä haet keskustelusta? Toistaiseksi vanhuksia ei voi jättää heitteille, eikä heitä voi jättää omaistenkaan harteille. Niin että mikä on hyvä ratkaisu kaikkien kannalta? Eutanasia?
En ole maininnut eutanasiaa sanallakaan.
Olen sitä mieltä, että dementoituneen ja pitkäaikaissairaan kohdalla olisi parasta luopua turhista lääkityksistä ja turhista toimenpiteistä. Toki hyvä perushoito ja kivunlievitys on taattava kaikille.
Jokaisen kohdalla tulisi laatia mahdollisimman yksityiskohtainen hoitotahto yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa.
Osin ongelmana on yksittäisten osastojen toimintakulttuuri.
- ap
Mitkä ovat tuossa tilanteessa turhia toimenpiteitä esimerkiksi?
Useimmat invasiiviset toimenpiteet. Tutkimuksista pään magneettikuvaukset ja sensellaiset. Jopa injektiot ja verikokeet, mikäli vanhus on vastusteleva.
Jopa verenpaineen mittaus voi olla pitkälle dementoituneelle aivan käsittämätöntä kidutusta. Mansetti puristaa lisääntyvällä paineella, ja ainut minkä hän siitä ymmärtää on kipu joka vain yltyy. Selittäminen ei auta, ei mikään rauhoittelu, eikä arvoja saa loppujen lopuksi edes mitattua, kun ihminen huutaa ja riuhtoo hädissään. Mitä hyötyä?
Ja aikaa näihin kuluu aivan hirvittävän paljon ja se on kaikesta muusta pois.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ne jotka haikailevat kuolinapuja - Suomessa riittää Lätäkköä mihin päättää päivänsä tai junaa jonka eteen hypätä. Hoitajana en auta ketään näissä puuhissa ja palkan tulee alkaa 5 ennen kuin edes harkitsen.
Hoitajana varmaankin tiedät, että siinä vaiheessa, kun kuolinapu-asiat ovat ajankohtaisia, oma toimintakyky on heikentynyt niin paljon, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä minkään lätäkön luokse sen paremmin kuin radan varteen. Jos et ole tähän vielä törmännyt voi kysyä, minkä lajin hoitaja olet. Onhan niitä monenlaisia, valtava määrä.
Vuodeosaston nimi muutettiin kuntoutumisosastoksi. Samat mummut ja ukit siellä makasivat suut auki, eivät tienneet päätyneensä kuntoutukseen. Katselin heitä, kysyin, että mihin näitä ihmisiä nyt kuntoutetaan. Vanhempi hoitaja antoi yksiselitteisen selkeän vastauksen: taivaankotiin.