Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentäviä kommentteja. Vihaatteko te lapsianne?
Ap:n kannattaisi varmaan jutella lapsensa kanssa. Ymmärrän, että molemmilla on ollut vaikeata. Ja ymmärrän, että salanauhoitus tuntuu tosi pahalta. Mutta varmaan tyttärestäkin moni asia tuntuu pahalta, ja hän vielä käsittelee kokemaansa. Ehkä ap on nyt päässyt erosta yli, mutta tytär käy vielä kaikkea kokemaansa läpi mielessään, kuten ihmisillä on tapana tehdä kun kyse on lapsuuden perheen tapahtumista.
Tämä!!! Ja kannattaa muistaa, että kyse ei ole vain erosta, vaan isä oli lapsia kohtaan väkivaltainen ennen eroa. Aikuiseenkin tuo tekee arpia - lapseen se jättää syvät traumat ja vaikuttaa siihen, millaiseksi aivot kehittyvät, voi muuttaa aivojen rakennetta. Näkyy usein pitkälle aikuisuuteen ja voi vaikuttaa jopa siihen, puhkeaako myöhemmin työkyvyttömyyteen johtavia mielenterveysongelmia tai päihderiippuvuutta.
Voi myös olla, että ap:n lapsi on aikaisemmista kokemuksista johtuen (vanhempi ollut väkivaltainen, perusturva särkynyt) aidosti pelännyt aloittajan lyövän, jos tämä on kirkunut ja elehtinyt. Samoin lapsen "käskeminen" isälleen on varmasti tuntunut todella haavoittavalta, pahemmalta kuin kadulle heittämisellä uhkailu, kun kyseessä on väkivaltaisen ihmisen luokse joutuminen. Se saattaa edelleen nousta esiin tilanteissa, joissa olo on muutenkin loukattu.
Kuulostaa siltä, että ap:n tytär ei nyt voi hyvin. Mihin hän edes tarvitsee rahaa niin kipeästi, että katkaisee välit hetkeksi jos ei saa? Millaisten ihmisten kanssa hän liikkuu? Ap:n ei tietenkään kannata antaa tyttärelle rahaa, mutta pelkään että etäännyttäminen voisi olla tuossa tilanteessa huono ratkaisu. Tytär tarvitsisi apua terveydenhuollosta ja terapiaa. Saivatko siskokset mitään keskustelu- tai kriisiapua isän väkivaltaisuuden jälkeen?
Nämä analyysit tuntuvat niin naurettavilta jollain tapaa. Enemmän tulee mieleen, että aloittaja on ylivarjellut lapsiaan ja riitoja on lasten isän kanssa tullut juuri siitä syystä, että isä on yrittänyt kitkeä varhaisen sosiopaatin merkkejä pois lapsistaan. Nyt sitten äiti onkin ongelmissa, kun seuraukset alkavat konkretisoitua.
Ootkohan nyt katsonut liikaa jotain Dexteriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkä ja tärkeä ketju, oli aloitus provo tai ei. Joka tapauksessa terveiseni kaikille teille aloituksen äidin kaltaisille toisille äideille ja ap:n puolustajille on: pelkkä anteeksipyyntö ei todellakaan riitä, jos on saanut raivareita lapsilleen tai käyttänyt muuta henkistä väkivaltaa tai jollain muulla tapaa luonut lapselleen turvattomuutta. On myös kertakaikkiaan lopetettava kaikki sellainen käytös, ja yleensä se ei onnistu ilman terapiaa JA ponnistelua.
Surullista, että meillä Suomessa on vieläkin näin paljon tätä ylisukupolvista trauman siirtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää pitäis nimetä uudelleen: "Äidit jotka vihaavat lapsiaan". Lasta vaan syytetään eikä mitään itsekritiikkiä. Lapsen annetaan kärsiä henkistä ja fyysistä väkivaltaa ja uhriudutaan kun lapset alkaa pistää vastaan. Hullua porukkaa täällä, hyi olkoon..
Minä myös olen kauhistuneena ja pahoilla mielin seurannut miten paljon vihamielisyyttä ketjussa on teini-ikäisiä tyttäriä kohtaan. Osa kommenteista on niin pahoja, että ne on ilmeisesti poistettu. Sivulla 19 (?) oli jossain vaiheessa kommentti, jossa sanottiin, että teinitytöt ovat itse piruja tms. Kommentti oli saanut 27 ylänuolta ja 6 alanuolta!
Kirjoitin tuossa aikaisemmin, että ketju tuo minulle mieleen 70-luvun äidit ketjun, jossa tyttäret kertovat kaltoinkohtelustaan. Ehkä saman ikäpolven ihmiset, jotka nyt täällä kertovat miten hirveitä heidän tyttärensä ovat. Omena ei sittenkään ole kauas puusta pudonnut?
Aivan sairaita juttuja tosiaan ja vielä niin moni ihan innolla yläpeukuttaa. Sairasta porukkaa täällä. Tiedä miten hirveitä nämä peukuttajat ja kommentoijat on omille lapsilleen myös..
Tytär ei saa kiristää vanhempiaankaan, eikä muita, Piste.
Ymmärrän että teillä ketjun ränkättäjäkommentoijat on paha olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No mitä sen vanhemman sitten pitäisi tehdä? Syytellä ja nuhdella itseään rypien itsesäälissä loputtomiin? Ei sellainenkaan ole aikuisen käytöstä, vaan jossain vaiheessa on mentävä eteen päin, vaikka kuinka olisi tapahtunut ikäviä. Jos konflikti on oikeasti asiallisesti läpi käyty lasten kanssa ja sitä on anteeksi pyydetty, mitä voi tehdä vielä enemmän? Täällä on ollut hyviä viestejä siitä, että on epäasiallista ottaa jatkuvasti myöhemmin esille vanhoja jo läpi käytyjä asioita uusien asioiden yhteydessä. Se on vyön alle lyömistä ja tuolla tavalla ei tosiaan päästä puusta pitkälle koskaan.
Jonkinlaisia traumoja tulee lähes kaikille jostain, mutta ei niistäkään voi loputtomiin syytellä ja vastuuttaa toisia.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjolla oleva tyttäreni on juuri tuollainen. Mikään ei ikinä ole hänen vikansa. Kuvaavaa on, että hän ei ole ikinä pyytänyt anteeksi keneltäkään mitään, vaikka syytä olisi totisesti ollut. Hän on mm. sanonut, että: "Toivon, että teet itsemurhan ja kuolet tuskallisesti" yms. Hän kokee oikeudekseen veetuiila veljelleen, koska hänellä on niin paha olla minun takiani. No, kohta hän täyttää 18 ja saa sitten siirtyä pois vaikutuspiiristäni mihin tahtoo. Minä en enää jaksa!
Inhottaa nämä yleistykset aina silloin kun kyse on jonkun törkeästä käytöksestä. Autisminkirjo ei itsessään tee tuota! Autisminkirjolaiset osaavat myös pyytää anteeksi ja usein pyytävätkin. Sen sijaan diktaattorimaista käytöstä, mikä ei perustu järkeen tai tieteeseen, ei kovinkaan moni siedä oikeudenmukaisuutensa vuoksi ja se tulkitaan usein negatiivisessa sävyssä. Ikinä en ole kuullut yhdenkään henkilökohtaisesti tuntemani kirjolaisen suusta tuollaista toisen kuoleman toivomista, omaa kuolemantoivetta monet kyllä ovat suorasti ja epäsuorasti ilmaisseet. Ei tehdä taas jotain stereotypiaa haittaamaan niiden tasapainoistempien kirjolaisten elämää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ja tärkeä ketju, oli aloitus provo tai ei. Joka tapauksessa terveiseni kaikille teille aloituksen äidin kaltaisille toisille äideille ja ap:n puolustajille on: pelkkä anteeksipyyntö ei todellakaan riitä, jos on saanut raivareita lapsilleen tai käyttänyt muuta henkistä väkivaltaa tai jollain muulla tapaa luonut lapselleen turvattomuutta. On myös kertakaikkiaan lopetettava kaikki sellainen käytös, ja yleensä se ei onnistu ilman terapiaa JA ponnistelua.
Surullista, että meillä Suomessa on vieläkin näin paljon tätä ylisukupolvista trauman siirtoa.
Oletteko siis sitä mieltä että äidin henkinen romahdus on turhaa, eihän sitä tiedä kuinka kauan kn joutunut kestämään vaikka oman lapsensa käytöstä. Teini-ikäiset voivat olla todella ilkeitä sanoissaan ja tällainen kohtelu pidemmän päälle on äidille rankkaa jos on vaikka joutunut elämään perheessä jossa tunteiden käsittelyssä ollut puutteita. En sano ettei äiti olisi tehnyt väärin mutta eihän tässä näe kuin vain hyvinkin ristiin menneet äidin ja tyttären välit.
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lasuja kaikista, ihan pienistäkin äänistä ja asioista. Menee sossuilla tunnetason jäälauttavuoriston puolelle. Ottavat lapset ja saa elää rauhallista elämää ja tehdä mitä tykkää! Varsinkin jos on helposti höynäytettävä isä lapsilla! Voiko enää helpompaa adoptiota olla? Suomi nousuun, korkkarit kattoon ja reva levälleen tienposkeen! Smack!
Olet siis vela nyt? 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyydät tytöltä anteeksi. Ja myönnät huutaneesi aiheettomasti. Sanot ettet voi enää palata menneeseen ja että toivot että jatkossa teillä on hyvät välit.
Jos käytte syömässä tarjoat ja jos hän tarvitsee jotain oikeasti voit tulojesi myötä ostaa. Mutta älä anna rahaa jos hän kiristää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ja tärkeä ketju, oli aloitus provo tai ei. Joka tapauksessa terveiseni kaikille teille aloituksen äidin kaltaisille toisille äideille ja ap:n puolustajille on: pelkkä anteeksipyyntö ei todellakaan riitä, jos on saanut raivareita lapsilleen tai käyttänyt muuta henkistä väkivaltaa tai jollain muulla tapaa luonut lapselleen turvattomuutta. On myös kertakaikkiaan lopetettava kaikki sellainen käytös, ja yleensä se ei onnistu ilman terapiaa JA ponnistelua.
Surullista, että meillä Suomessa on vieläkin näin paljon tätä ylisukupolvista trauman siirtoa.
Oletteko siis sitä mieltä että äidin henkinen romahdus on turhaa, eihän sitä tiedä kuinka kauan kn joutunut kestämään vaikka oman lapsensa käytöstä. Teini-ikäiset voivat olla todella ilkeitä sanoissaan ja tällainen kohtelu pidemmän päälle on äidille rankkaa jos on vaikka joutunut elämään perheessä jossa tunteiden käsittelyssä ollut puutteita. En sano ettei äiti olisi tehnyt väärin mutta eihän tässä näe kuin vain hyvinkin ristiin menneet äidin ja tyttären välit.
No on rankkaa, mutta aikuisen tehtävä ja vastuu perheen vanhempana on etsiä itselleen ja perheelleen apua, jos on pitkään vaikeata ja hermoromahdus uhkaa. Ei tunteita voi luokitella turhiksi tai aiheettomiksi. Mutta aikuiset nyt vaan ovat lapsia enemmän vastuussa, miten niitä tunteita säädellään ja käsitellään. Siitä, että huolehtii itsestään ja on siksi kykeneväinen huolehtimaan lapsista. Avun kanssa, jos ei muuten riitä voimavarat. Aikuisen tehtävä kokonaisuutta ennakoiden arvioida, lapset ja nuoret eivät siihen vielä kykene. Tai jos kykenevätkin, heidän tehtävä siitä ei ole yksin vanhempien puolesta huolehtia.
Vastuun käsite on aika kokonaisvaltainen, se vaikuttaa joskus (ei kuitenkaan aina) siihen mitä tapahtuu. Mutta sitten se vaikuttaa siihen, miten tilanteessa toimitaan. Se vaikuttaa myös siihen, miten tapahtunutta käsitellään. Joka tasolla, sekä itsestään että muista vastuun ottaminen tai ottamattomuus vaikuttaa. Ja aikuisella on sekä lain mukaan että moraalisesti vastuunoton vaatimus perheissä. Lasten ei katsota voivan jättää vanhempiaan heitteille, koska lapsilta ei lähtökohtaisesti voida vaatia vastuunottoa aikuisista tai aikuisten asioista. Mutta vanhempien epäonnistuessa vastuunkannossa, on kyseessä heitteillejättö. Näin se yhteiskunnassa arvioitu.
Vanhempien vastuu on lähtenyt siitä, että ovat päättäneet asettaa itsensä vanhemman asemaan ja tekevät kaikki päätökset perhettä koskien muutoinkin. Tästä ei voi käydä lasten kanssa realistista neuvottelua, pitäisikö heidän kantaa vastuu jos vanhempi ei pysty ja vertailla täysin eri asemia keskenään, tyyliin "no ei sekään sitä ja tätä". Lasten velvollisuudet poikkeavat aikuisten velvollisuuksista merkittävästi. Sekä yhteiskunnassa, laillisesti, että eettisesti. Tämä ei ole vaikeaa.
Ja jos lapsi tai ei hyväksy vanhemman vastuutonta käytöstä, hän oikeasti ymmärtää vastuusta jo enemmän kuin tämä vanhempi. Ymmärtää mitkä vastuut koskevat itseä ja muita ja vastuuttaa vastuullisia. Hän on jo käsitellyt pidemmälle tunteitaan; MIKSI tuntuu pahalta. Syy on liian suuri vastuu liian vähäisillä keinoilla. Tästä seuraava keinottomuus, suru ja pelko.
On tervettä olla vihainen sille joka on kohdellut väärin. Ja se ei ole se lapsi joka vielä osaa, vaan se aikuinen joka vältää vastuutaan. Hänen vastuunsa, ei sen lapsen. Sen sijaan että lapsi/nuori/nuori aikuinen kohdistaisi nämä tunteet virheellisesti itseen ja maailmaan tai pelkäisi edellisiä sen sijaan että paikallistaa oikean ongelman. Tämä parhaimmillaan mahdollistaa myöhemmin vastuunoton itsestään ja muista kun sen aika on, koska ymmärtää vastuuttoman käytöksen hirvittävät seuraukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tapauksen, missä ei ollut mitään hermoromahdusta, ei mitään mt-ongelmia mutta niitä valehdeltiin olevan ja tämän perusteella päästiinkin rikkomaan perusoikeuksia ja lakia oikein olan takaa. Tai oikeastaan ei päästy, koska jotta päästiin tekemään pahoja, lakia piti rikkoa törkeesti juuri sen takia, että ei ollut niitä oikeita perusteita toimia kuten toimittiin. Piti toimia lakia rikkoen valehdellen törkeästi, siis viranomaiset, jopa niinkin arvostetut henkilöt, kun Jumalasta seuraavat lääkärit.
Juu, ei mikään ollut täydellistä ja ongelmiakin oli, mutta herran jestas eihän sitä saa rikoksilla käydä auttamaan vaan tuon perusteella, että jotain häikkää on ja miksi salaa ja laittomasti.
Kyseessä olikin perheen kimppuun hyökkääminen ja varsinkin äidin, tekosyynä niin kamalat perheolot ja huono vanhemmuus, että oli mukamas pakko. Oikeat syyt kimppuun hyökkäämisestä oli ihan muut ja tarkoitus tuhota koko perheen elämä. Kyllä, luit oikein. Joku oli ottanut nokkiinsa ja halusi nujertaa varsinkin tuon naisen. Hänelle tehtiin törkeitä rikoksia, mutta koska mukana korkealla pallilla olevia ihmisiä, arvaa vaan miten asiat esitettiin ja esitetään.
Joo, tuo nainen on itse mt-ongelmainen ja houreilee syytöksiä . No, monet alkoi huomaamaan, että asiat ei voi olla ihan niin kun esitetään, mutta vuosikausia oli ilmeisesti valheet jyllänneet onnistuneesti.
Usein perustellaan vanhempien virheitä sillä, että hekin ovat vain ihmisiä. Ja tähän sisältyy toive joustavuudesta, armosta ja hyväksynnästä. Ymmärryksestä. Ihmisyyteen kuuluu myös se, että voi valita millainen ihminen haluaa ja pyrkii olemaan. Vapaus ja oikeus valita, mutta myös vastuu omista valinnoista. Jos tekee inhimillisen virheen, siitä tulee virhe vasta kun siitä otetaan vastuu, eli sitä pyritään jatkossa välttämään. Muutenhan se on vain jatkossakin valittu toimintapa. Virhe tapahtuu vahingossa. Sen toistaminen tapahtuu tietoisesti, tai välinpitämättömyyttä. Ja pyrkimys olla toistamatta virheitä, on valinta, kuten niiden oikeuttaminenkin. Välinpitämättömyys on valinta. Ja kummallakin valinnalla on seuraukset. Ja ikäviä seurauksia vastaan haraaminen on myös inhimillistä, mutta ei se niitä seurauksia muuksi muuta. Vastuunotto voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Plää plää pläää vieläkö joku jaksaa jauhaa....
Vuosikymmenten projekti kirjoitti:
Tiedän tapauksen, missä ei ollut mitään hermoromahdusta, ei mitään mt-ongelmia mutta niitä valehdeltiin olevan ja tämän perusteella päästiinkin rikkomaan perusoikeuksia ja lakia oikein olan takaa. Tai oikeastaan ei päästy, koska jotta päästiin tekemään pahoja, lakia piti rikkoa törkeesti juuri sen takia, että ei ollut niitä oikeita perusteita toimia kuten toimittiin. Piti toimia lakia rikkoen valehdellen törkeästi, siis viranomaiset, jopa niinkin arvostetut henkilöt, kun Jumalasta seuraavat lääkärit.
Juu, ei mikään ollut täydellistä ja ongelmiakin oli, mutta herran jestas eihän sitä saa rikoksilla käydä auttamaan vaan tuon perusteella, että jotain häikkää on ja miksi salaa ja laittomasti.
Kyseessä olikin perheen kimppuun hyökkääminen ja varsinkin äidin, tekosyynä niin kamalat perheolot ja huono vanhemmuus, että oli mukamas pakko. Oikeat syyt kimppuun hyökkäämisestä oli ihan muut ja tarkoitus tuhota koko perheen elämä. Kyllä, luit oikein. Joku oli ottanut nokkiinsa ja halusi nujertaa varsinkin tuon naisen. Hänelle tehtiin törkeitä rikoksia, mutta koska mukana korkealla pallilla olevia ihmisiä, arvaa vaan miten asiat esitettiin ja esitetään.Joo, tuo nainen on itse mt-ongelmainen ja houreilee syytöksiä . No, monet alkoi huomaamaan, että asiat ei voi olla ihan niin kun esitetään, mutta vuosikausia oli ilmeisesti valheet jyllänneet onnistuneesti.
Tässä nähdään, kuinka tuhoisaa on kohteille, kun valtaa omaat (viranomaiset) eivät ymmärrä asemansa vastuullisuutta ja hoida sitä niinkuin sen vastuut edellyttävät. Ihan sama valta-asetelma, roolien ero ja erilaiset vastuut, kuin vanhempi-lapsisuhteessa. Jos vastuuta ei kanneta ja ymmärretä, seuraukset muille huomioiden, ovat ne hirveitä sille, jolla valtaa, keinoja ja vastuuta ei ole. Se on hajottavaa, pelottavaa ja uhkaavaa, olla vastuuttoman käytöksen armoilla ilman vaikutusmahdollisuuksia. Voidaan ihan kiusata ja halottaa, mutta myös vain ohittaa ja jättää oman onnensa nojaan. Osuva esimerkki ketjuun, mutta ei aloitusta oikeuttava, kuten ehkä tarkoitus oli. Päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkä ja tärkeä ketju, oli aloitus provo tai ei. Joka tapauksessa terveiseni kaikille teille aloituksen äidin kaltaisille toisille äideille ja ap:n puolustajille on: pelkkä anteeksipyyntö ei todellakaan riitä, jos on saanut raivareita lapsilleen tai käyttänyt muuta henkistä väkivaltaa tai jollain muulla tapaa luonut lapselleen turvattomuutta. On myös kertakaikkiaan lopetettava kaikki sellainen käytös, ja yleensä se ei onnistu ilman terapiaa JA ponnistelua.
Surullista, että meillä Suomessa on vieläkin näin paljon tätä ylisukupolvista trauman siirtoa.
Oletteko siis sitä mieltä että äidin henkinen romahdus on turhaa, eihän sitä tiedä kuinka kauan kn joutunut kestämään vaikka oman lapsensa käytöstä. Teini-ikäiset voivat olla todella ilkeitä sanoissaan ja tällainen kohtelu pidemmän päälle on äidille rankkaa jos on vaikka joutunut elämään perheessä jossa tunteiden käsittelyssä ollut puutteita. En sano ettei äiti olisi tehnyt väärin mutta eihän tässä näe kuin vain hyvinkin ristiin menneet äidin ja tyttären välit.
No on rankkaa, mutta aikuisen tehtävä ja vastuu perheen vanhempana on etsiä itselleen ja perheelleen apua, jos on pitkään vaikeata ja hermoromahdus uhkaa. Ei tunteita voi luokitella turhiksi tai aiheettomiksi. Mutta aikuiset nyt vaan ovat lapsia enemmän vastuussa, miten niitä tunteita säädellään ja käsitellään. Siitä, että huolehtii itsestään ja on siksi kykeneväinen huolehtimaan lapsista. Avun kanssa, jos ei muuten riitä voimavarat. Aikuisen tehtävä kokonaisuutta ennakoiden arvioida, lapset ja nuoret eivät siihen vielä kykene. Tai jos kykenevätkin, heidän tehtävä siitä ei ole yksin vanhempien puolesta huolehtia.
Vastuun käsite on aika kokonaisvaltainen, se vaikuttaa joskus (ei kuitenkaan aina) siihen mitä tapahtuu. Mutta sitten se vaikuttaa siihen, miten tilanteessa toimitaan. Se vaikuttaa myös siihen, miten tapahtunutta käsitellään. Joka tasolla, sekä itsestään että muista vastuun ottaminen tai ottamattomuus vaikuttaa. Ja aikuisella on sekä lain mukaan että moraalisesti vastuunoton vaatimus perheissä. Lasten ei katsota voivan jättää vanhempiaan heitteille, koska lapsilta ei lähtökohtaisesti voida vaatia vastuunottoa aikuisista tai aikuisten asioista. Mutta vanhempien epäonnistuessa vastuunkannossa, on kyseessä heitteillejättö. Näin se yhteiskunnassa arvioitu.
Vanhempien vastuu on lähtenyt siitä, että ovat päättäneet asettaa itsensä vanhemman asemaan ja tekevät kaikki päätökset perhettä koskien muutoinkin. Tästä ei voi käydä lasten kanssa realistista neuvottelua, pitäisikö heidän kantaa vastuu jos vanhempi ei pysty ja vertailla täysin eri asemia keskenään, tyyliin "no ei sekään sitä ja tätä". Lasten velvollisuudet poikkeavat aikuisten velvollisuuksista merkittävästi. Sekä yhteiskunnassa, laillisesti, että eettisesti. Tämä ei ole vaikeaa.
Ja jos lapsi tai ei hyväksy vanhemman vastuutonta käytöstä, hän oikeasti ymmärtää vastuusta jo enemmän kuin tämä vanhempi. Ymmärtää mitkä vastuut koskevat itseä ja muita ja vastuuttaa vastuullisia. Hän on jo käsitellyt pidemmälle tunteitaan; MIKSI tuntuu pahalta. Syy on liian suuri vastuu liian vähäisillä keinoilla. Tästä seuraava keinottomuus, suru ja pelko.
On tervettä olla vihainen sille joka on kohdellut väärin. Ja se ei ole se lapsi joka vielä osaa, vaan se aikuinen joka vältää vastuutaan. Hänen vastuunsa, ei sen lapsen. Sen sijaan että lapsi/nuori/nuori aikuinen kohdistaisi nämä tunteet virheellisesti itseen ja maailmaan tai pelkäisi edellisiä sen sijaan että paikallistaa oikean ongelman. Tämä parhaimmillaan mahdollistaa myöhemmin vastuunoton itsestään ja muista kun sen aika on, koska ymmärtää vastuuttoman käytöksen hirvittävät seuraukset.
Lainaan uudestaan, ennenkuin poistuu.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjolla oleva tyttäreni on juuri tuollainen. Mikään ei ikinä ole hänen vikansa. Kuvaavaa on, että hän ei ole ikinä pyytänyt anteeksi keneltäkään mitään, vaikka syytä olisi totisesti ollut. Hän on mm. sanonut, että: "Toivon, että teet itsemurhan ja kuolet tuskallisesti" yms. Hän kokee oikeudekseen veetuiila veljelleen, koska hänellä on niin paha olla minun takiani. No, kohta hän täyttää 18 ja saa sitten siirtyä pois vaikutuspiiristäni mihin tahtoo. Minä en enää jaksa!
Meillä on samanlaista lähes täysi-ikäisen autismin kirjolla olevan tyttären kanssa. Hän on erehtymätön, ei pyydä anteeksi mitään eikä keneltäkään. Me vanhemmat olemme tehneet väärin kaiken mahdollisen ja jättäneet tekemättä kaiken tärkeän. Lastensuojelulle tyttö listasi aikanaan kaikki todelliset puutteemme ja keksityt tekomme, jonka jälkeen olen toiminut kuten ap:n tytär ja nauhoittanut kaikki vaikeammat keskustelumme. Suojaan niillä selustani, jos joskus vielä joudun tilanteeseen, jossa on tyttären sana minun sanaani vastaan.
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Jos tyttö on riidellyt kanssasi, niin hän on ihan yhtä lailla syyllinen. Hänelle olisi siis pitänyt sanoa, että hän käyttäytyy todella huonosti ja epäreilusti, jolloin olisit antanut vastuuta vähän hänellekin. Kun hän olisi saanut tuon nauhalle niin ehkä olisi joutunut miettimään sitä vähän syvällisemmin.
Muistan kun itse olin teini. Meillä on kotona aina ollut aika kamala ilmapiiri. Vanhemmilla keskenään riitaa, minua ja isosiskoani aina verrattu toisiimme ja meitä molempia haukuttu ja arvosteltu vanhempien taholta "olet siskoosi verrattuna todella tyhmä, ruma, huono ja vääränlainen". (Kävimme siskoni kanssa nämä asiat läpi vasta aikuisina, lähemmäs nelikymppisinä :( Olisi pitänyt puhua asiat halki ja tukea toisiamme jo nuorina, kotona asuessa, eikä vihata toisiamme siksi, että olemme molemmat vanhempiemme mielestä toiseemme verrattuna ihan paskoja.) Vanhemmat haukkuivat ihan ihmeellisistäkin asioista tuosta vain.
Äitikin joskus alkoi eräänä aamuna yhtäkkiä vain haukkua ja huutaa minulle, että minä en koskaan puhu mitään, olen ihan mykkä eikä minulla ole käytöstapoja ollenkaan. En edes sano huomenta enkä vastaa vaikka kysytään. Sanoin sitten, että "En kai minä puhu kun aina käsketään olla hiljaa, huudetaan ja haukutaan täysin tyhjästä ja jos jotain sanon niin aletaan vttuilla ja väittää, että olen tyhmä ja pitää vain olla hiljaa. Kyllä minä olen aiemmin sanonut ja puhunut vaikka mitä, mutta silloinkin haukuit tästä ja tuosta (en avaa tähän tarkemmin) ja aina kun sanon jotain, niin huudetaan että ole hiljaa ja huomentankin sanotaan vain jotain vttuilua esim. "Et sitten ole tyhjentänyt tiskikonetta" vaikka viimeksi eilen kun olin keittiössä ennen nukkumaanmenoa, tiskikone oli vielä päällä joten en kai minä sitä ole missään vaiheessa ehtinyt tyhjentää kun vasta minuutti sitten heräsin. Siksi en viitsi sanoa enää mitään, kun nytkin aloit vain huutaa ja haukkua. Miksi minä siis puhuisin yhtään mitään?"
Äiti oli ihan mykkä ja itki, että olen ilkeä. Vaikka oikeassahan minä olin. Ja myöhemmin sitten aikuisena siskoni kertoi ihan samaa, eli hänellä täysin sama kokemus. Hänelle siis huudettu, haukuttu ja vttuiltu ihan samalla tavalla...
Mutta minä en alkanut huutaa ja riidellä, sanoin ihan asiallisesti, ja äiti silti käänsi sen minun syykseni.
Siis se nauhoitus on jo 2-vuotta vanha. Ymmärtäisin paremmin jos hän olisi ottanut tämän esille tuoreeltaan, mutta miksi kaivella menneitä? Ja miksi 19-vuotias pyytää äidiltä rahaa, itse olin työelämässä jo 16-vuotiaana ja tienasin rahaa hyvin kesätöistä. Tyttäresi on jo työikäinen nainen.
Sellaisia ne lapset on sitten isona.