Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Huolestuttavaa on, ettet sinä tajua mistä tuo toiminta kumpuaa. Se kumpuaa siitä epätoivosta, että vanhemmat ovat pettäneet lapsen niin monella tavalla.
On tekoja joissa on ihan toisarvoista mitä siellä takana on, kaikki rikollinen toiminta ei vaadi mitään selittelujä vaan se tulee katkaista heti. Selittelyjä ja korjaamisia tehdään sitten kyllä, kun toiminta on loppu. Näin murhissa, kiristyksissä ja muissa vakavemmissa toiminnoissa. Käytös poikki ensin. Seuraukset sitten, Tämä on se järjestys. Sitten vasta setvitellään. Muutenhan tapahtuu vaan pahempaa ja pahempaa.
Just tämän takia käyttäsin poliisin, etenkin ku tyttö asuu jo omillaan. Tämä käytös on saatava loppumaan ensin.
Ajattelit, että poliisin työtä on tutkia äidin ja tyttären riitoja? Valoja päälle nyt.
Kyllä kasvattamisessa voi käyttää rikoksen ollessa kyseessä poliisiakin apuna. Se on ennaltaehkäisevää. Ja toimii useimmin. Nuori joka ei kuuntele vanhempaansa kuuntelee kyllä viranomaista. Ja tässähän ON kiristyksenyritys joka ON jo rikollista. Pohditte sitten poliisin kanssa nostatko ilmon. Tai voithan tehdä ilmon ja toivoa sovittelua.
Et vastannut kysymykseen, mikä on rikos mitä poliisin pitäisi tutkia. Ja ei, poliisin työtä ei ole kasvattaa kenenkään aikuisia lapsia.
Missä oli kiristysyritys? Tyttö ei ole kiristänyt mitään. Äiti sen sijaan uhkaili tyttöä tallenteella.
Ellet osaa lukea toistan: Kiristyksenyrityskin on jo rikos.
Näytätkö missä kohdassa ap:n kirjoitusta on se kiristysyritys. Rahan pyytämiseen se nauhoitus ei nimittäin liittynyt. Tyttö ei ole sen varjolla kiristänyt rahaa eikä uhannut näyttää sitä muille Hän kertoi, että tallensi aikanaan riidan omaksi turvakseen siltä varalta, että jotain tapahtuu.
Jatkuu...siinä yhteydenotossa, jonka tytär teki muutama päivä sitten ap:n mukaan ei puhuttu rahasta mitään. Siinä yhteydenotossa tytär esitti syytäksiä äitiä kohtaan, ei vaatinut rahaa. Mistä tämä väite tulee, että kiristäisi rahaa? Hän on aiemmin pyytänyt rahaa ilman mitään kiristystä.
Tässä yhteydenotossa jossa hän nauhoituksen esitti ei ollut rahanpyyntöä vaan äidin syyttelyä yleisemmin. Hän ei myöskään uhkaillut sen esittämisellä ulkopuolisille. Ainoa tarinan uhkailija on ap itse, joka oman kuvauksensa mukaan uhkaili alaikäistä lastaan.
Tyttärelläsi ei ole perspektiiviä eteen eikä taakse mutta sinulla tulisi olla. Kerro tyttärille kuinka yksin olet ollut kasvattajana. Isä on poissa. Sano ettet suostu manipuloitavaksi. Ei ole normaalia tallentaa ja levittää keskusteluanne muille. Puhukaa vihasta ja surustanne vaikka terapiassa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
Joskus on, niinhän nämä teiniaikuisetkin tekevät toistensa kanssa? Osaatko itse edes sanoa mitään vai oletko vain sairaan ilkeä? Älä tule tuomitsemaan.
Ei aikuinen voi alentua teinin tasolle vaikka kuinka provosoitaisiin. Se on osa vanhemmuutta ja kasvatusta, että aikuinen pysyy asiallisena vaikka teini alkaisi riehua.
No, totuus on, että kyllä joskus niin käy läheisissä suhteissa kaikille. OIhan normaalia ja inhimillisät. Ihmiset nykyään on ihan sairaista syytelyissään, ollaan kadotettu kohta kaikki empatiakyky ja inhimillisyys. Kammottavaa millaisia ihmiset nykyään on.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläsi ei ole perspektiiviä eteen eikä taakse mutta sinulla tulisi olla. Kerro tyttärille kuinka yksin olet ollut kasvattajana. Isä on poissa. Sano ettet suostu manipuloitavaksi. Ei ole normaalia tallentaa ja levittää keskusteluanne muille. Puhukaa vihasta ja surustanne vaikka terapiassa yhdessä.
Luetun ymmärtäminen. Missä kohdassa ap:n kertomusta sanotaan, että tytär olisi levittänyt tallennettaan muille?
Jengi lähtee täysillä perusteettomiin syytöksiin.
Hienoa, että tyttärellä on todiste äidin käytöksestä, sillä saattaisi muuten kiistää tapahtuneen. Tosin ei se tytärtä auta, sillä äiti näkee itsensä edelleen uhrina.
Pelko siitä, että tytär olisi esittänyt ap:n raivoriehuntaa muille on ap:n oma pelko, ei tosiasia. Ap ei väitä niin tapahtuneen. Silti jengi syyttää tytärtä siitä.
Tytär ei myöskään ole kiristänyt tai uhkaillut äitiä sillä, että näyttäisi riehunnan muille. Silti tyttöä haukutaan ja syytellään siitä tässä ketjussa. Taas ilman mitään perusteluja. Mikä ihmisiä vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Pelko siitä, että tytär olisi esittänyt ap:n raivoriehuntaa muille on ap:n oma pelko, ei tosiasia. Ap ei väitä niin tapahtuneen. Silti jengi syyttää tytärtä siitä.
Tytär ei myöskään ole kiristänyt tai uhkaillut äitiä sillä, että näyttäisi riehunnan muille. Silti tyttöä haukutaan ja syytellään siitä tässä ketjussa. Taas ilman mitään perusteluja. Mikä ihmisiä vaivaa?
Tätä edeltävä viesti on myös kirjoittamani. Unohtui mainita.
Minulla oli isä joka antoi minulle kaikki (materiaaliset) asiat kuten talon, ruokaa, rahaa, pleikkarit, harrastukset, lelut ym. mutta muuten oli jotenkin manipuloiva, vähättelevä ja kylmä jne. tunteellisella tasolla. En väitä että sinulla olisi välttättä saman tyyppinen asia, mutta ehkä kannattaa miettiä. Vaikka lapsella olisi kaikki kunnossa materiaalisella tasolla, niin vanhemmat voi silti olla tosi kovia "kiusaajia" (usein edes tietämättään) lapsen henkisyyttä kohtaan. Just saying,
Olisi pitänyt jo aikoinaan nauhoittaa omienkin vanhempien pahimmat riitelyt ja laittaa heidät kuuntelemaan millaista törkykieltä käyttävät, nälvimistä, vähättelyä... Sama jatkunut vuosikymmeniä ja nyt vanhana vaan pahentunut. Enää en usko että mikään muuttuu. Kumpikin valittaa toisistaan minulle, mutta mikään ei muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on soppansa keittänyt ihan itse. Lasten isä oli siis tiukempi kasvattaja, ja ap "leijonaemona" asettui isää vastaan "puolustamaan lapsiaan". Suurin osa riidoista koski tätä.
Leijonaemo sai sitten alkaa yksin hoitaa ja "puolustaa" lapsiaan, ja meno on täysin rajatonta ja kohtuutonta, sekä äidin että tyttären osalta.
Isä oli _tiukempi kasvattaja_? Isä käytti kuritusväkivaltaa. Tiedätkö että se on rikos?
Tuskinpa väkivallasta oli kyse.
Kaikki nämä leijonaemot voivat lapsen sijaan tosiasiassa puolustaa lapsen huonoa käytöstä, asettuessaan kaikkia auktoriteetteja vastaan (esim. isän, opettajan tai viranomaisen).
Jäädessään sitten yksin hoitamaan rajatonta ja huonovointista lastaan, on henkinen väkivalta valloillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No kuinka kauan menneistä virheistä pitäisi itseään ruoskia? Mennyttä ei voi muuttaa, ja joku saattaa sen virheen muistaa lopun elämäänsä, joten pitääkö elää syyllisyyden taakan alla ja ruoskia itseään loppuelämä? Siitä yhdestä virheestä?
Vai tarkoitatko että kun on myönnetty virhe ja pyydetty anteeksi, sen jälkeen ei enää näekään virheitään? En nyt ymmärrä mitä sinä oikein haluat, kun ensin sanot että myönnetään virhe ja sitten sanot että ei nähdä omia virheitä.
Vanhemman tekemä virhe saattaa joskus olla lapsen elämän mittainen trauma, jota lapsi työstää koko loppuikänsä. Usein vanhemmat ovat kyvyttömiä myöntämään omia virheitään. Syytä siihen voi vain arvailla. Lapset saattavat toivoa virheiden tunnustamista ja anteeksipyyntöä, mutta vanhempi ei ehkä edes myönnä tekemäänsä vääryyttä.
Joissain tämän ketjun kirjoituksissa vanhemmat myöntävät tehneensä virheitä ja tuntuvat itse päässeen niiden yli, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä päässyt asian yli.
Jatkoa Ja siis ihmettelen sitä, että eikö näitä vanhempia huoleta miten ovat satuttaneet lapsiaan. Luulisi, että sitä murehtii nimenomaan koko loppuikänsä.
Hae apua. Koko ketju alkaa olla sinun paatosta, suurentelet, kuvittelet ja keksit asioita. Kyse on onko oikein kiristää äitiään antamaan rahaa. Ei ole.
Mutta sinähän itse keksit tuon kiristyksen. Ap ei ole kertonut että tytär olisi uhannut tehdä tallenteella mitään. Ap ei edes tiedä onko kukaan muu hänen lisäkseen kuullut sitä. Tytär on soittanut tallenteen ap: lle. Missä kiristys, voisitko jo vihdoin kertoa?
Ap itse epäili tyttären poikaystävän äidin tietävän nauhasta, koska suhtautuu aphen hänen mukaansa jotenkin oudosti. Mitään todisteita ei ole. Mutta jos tytär olisikin jo paljastanut nauhan, eihän se liittyisi mihinkään kiristykseen, koska tytär ei tällä uhannut tai siitä tiedottanut. Ei kiristänyt sillä.
Eli tytärtä ei paitsi leimata pelottavaksi, se tehdään ei-todellisten tapahtumien pohjalta. Omien luulojen ja pelkojen. Ap kertoo tässä todellakin enemmän itsestään ja omaan mieleensä tulevista mahdollisuuksista, kuin tosiasioista tai tyttären aikeista. Oliks se niin, että valehtelija epäilee aina muita valehtelusta, koska itse tekisi niin ja olettaa että muutkin toimivat samoin?
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on borderline persoonallisuushäiriö, menet vihaisena sellaiseen psykoottiseen tilaan, etkä kontrolloi itseäsi tai muista jälkikäteen mitä teit. Tarvitset apua. Samaistun tyttäreesi. Tiedän millaista tuollaisen uhriutuja äidin kanssa on elää. Et varmasti ole paha ihminen, mutta tarvitset apua.
Äläpä ala ihan vierasta ihmistä diagnosoimaan, on aika mutu-tulkintaa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Huolestuttavaa on, ettet sinä tajua mistä tuo toiminta kumpuaa. Se kumpuaa siitä epätoivosta, että vanhemmat ovat pettäneet lapsen niin monella tavalla.
On tekoja joissa on ihan toisarvoista mitä siellä takana on, kaikki rikollinen toiminta ei vaadi mitään selittelujä vaan se tulee katkaista heti. Selittelyjä ja korjaamisia tehdään sitten kyllä, kun toiminta on loppu. Näin murhissa, kiristyksissä ja muissa vakavemmissa toiminnoissa. Käytös poikki ensin. Seuraukset sitten, Tämä on se järjestys. Sitten vasta setvitellään. Muutenhan tapahtuu vaan pahempaa ja pahempaa.
Lasten pahoinpitely ei ilmeisesti kuulu näihin "muihin vakavempiin toimintoihin"? Mites se lasten henkinen pahoinpitely, jota äänitekin todistaa? Tai fyysinen, jota ap ei kiirehtinyt katkaisemaan? Oli kyllä "eri mieltä", mutta ei siinä mitään hengenhätää ollut kuitenkaan. Mites niitä ehditään kyllä selittelemään valitettaviksi olosuhteiksi, joissa kärsijöinä ovat myös tekijät? Paksua settiä.
Virkistävä ketju kun ei ole poika jota haukutaan.
19-vuotiaan normaaliin kehitykseen kuuluu irtautua vanhemmistaan ja usein jopa todella rankka vanhempien syyttäminen kaikista omista ongelmista. Kun itsenäistyminen jatkuu, alkaa tajuta, että omat vanhemmatkin ovat vain epätäydellisiä ihmisiä ja voi alkaa ymmärtää myös heitä ja heidän tekemiään virheitä. Sitä kautta syyllistäminen helpottaa ja alkaa nahdä myös sen kaiken hyvän, mitä on saanut. Meillä jokaisella äidillä ja isällä on myös omat vanhemmat ja heillä omansa. Vanhemmuuden vaatimukset ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana. 1900-luvun alussa syntyneiden lapsuus on ollut hyvin erilaista ja heidän kokemuksensa vaikuttavat edelleen seuraavissa sukupolvissa. Mukana on sota-ajan traumat ym. Miettikää, lapsia vietiin sotaa pakoon ummikkoina Ruotsiin. Aviottomia lapsia annettiin naapuriin kasvatettavaksi. Moni joutui töihin jo vaikkapa 13-vuotiaana. Ruumiillista kuritusta käytettiin yleisesti. Nyt 2000-luvun vanhemmilta odotetaan täydellistä suoritusta, edes huutaa ei saa ja kun on huudettu, lapsi on lopuksi ikää traumatisoitunut. Vähän armoa nykyvanhemmille! 19-vuotias voisi alkaa ottaa jo vastuuta itsestään ja lopettaa äitinsä syyttelyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huolestuttavaa on miten moni ei vieläkään tajua miten rikollista laatua osoittaa kiristämisyritykset tytöllä- ne ovat niin suuri hälymerkki että sen jälkeen voi odottaa mitä tahnsa melkein ko ihmiseltä. On aika tarttua ongelmaan ja tehdä peli nyt selväksi ennenkuin tyttö kiristää muita samoin.
Huolestuttavaa on, ettet sinä tajua mistä tuo toiminta kumpuaa. Se kumpuaa siitä epätoivosta, että vanhemmat ovat pettäneet lapsen niin monella tavalla.
On tekoja joissa on ihan toisarvoista mitä siellä takana on, kaikki rikollinen toiminta ei vaadi mitään selittelujä vaan se tulee katkaista heti. Selittelyjä ja korjaamisia tehdään sitten kyllä, kun toiminta on loppu. Näin murhissa, kiristyksissä ja muissa vakavemmissa toiminnoissa. Käytös poikki ensin. Seuraukset sitten, Tämä on se järjestys. Sitten vasta setvitellään. Muutenhan tapahtuu vaan pahempaa ja pahempaa.
Just tämän takia käyttäsin poliisin, etenkin ku tyttö asuu jo omillaan. Tämä käytös on saatava loppumaan ensin.
Ajattelit, että poliisin työtä on tutkia äidin ja tyttären riitoja? Valoja päälle nyt.
Kyllä kasvattamisessa voi käyttää rikoksen ollessa kyseessä poliisiakin apuna. Se on ennaltaehkäisevää. Ja toimii useimmin. Nuori joka ei kuuntele vanhempaansa kuuntelee kyllä viranomaista. Ja tässähän ON kiristyksenyritys joka ON jo rikollista. Pohditte sitten poliisin kanssa nostatko ilmon. Tai voithan tehdä ilmon ja toivoa sovittelua.
Mitä tai millä on kiristetty? Ei yhtään millään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
Joskus on, niinhän nämä teiniaikuisetkin tekevät toistensa kanssa? Osaatko itse edes sanoa mitään vai oletko vain sairaan ilkeä? Älä tule tuomitsemaan.
Ei aikuinen voi alentua teinin tasolle vaikka kuinka provosoitaisiin. Se on osa vanhemmuutta ja kasvatusta, että aikuinen pysyy asiallisena vaikka teini alkaisi riehua.
No, totuus on, että kyllä joskus niin käy läheisissä suhteissa kaikille. OIhan normaalia ja inhimillisät. Ihmiset nykyään on ihan sairaista syytelyissään, ollaan kadotettu kohta kaikki empatiakyky ja inhimillisyys. Kammottavaa millaisia ihmiset nykyään on.
Ihme kyllä empatiaa riittää vaan äidin toilailuille, ei tytön. Sitähän tässä yritetään tuoda ilmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on soppansa keittänyt ihan itse. Lasten isä oli siis tiukempi kasvattaja, ja ap "leijonaemona" asettui isää vastaan "puolustamaan lapsiaan". Suurin osa riidoista koski tätä.
Leijonaemo sai sitten alkaa yksin hoitaa ja "puolustaa" lapsiaan, ja meno on täysin rajatonta ja kohtuutonta, sekä äidin että tyttären osalta.
Isä oli _tiukempi kasvattaja_? Isä käytti kuritusväkivaltaa. Tiedätkö että se on rikos?
Tuskinpa väkivallasta oli kyse.
Kaikki nämä leijonaemot voivat lapsen sijaan tosiasiassa puolustaa lapsen huonoa käytöstä, asettuessaan kaikkia auktoriteetteja vastaan (esim. isän, opettajan tai viranomaisen).
Jäädessään sitten yksin hoitamaan rajatonta ja huonovointista lastaan, on henkinen väkivalta valloillaan.
Ap kirjoitti näin (sanatarkka sitaatti): mies oli hyvin ankara lapsia kohtaan ja pari kertaa kuritti heitä myös ruumiillisesti, kun olivat pienempiä.
Joten ei tarvitse miettiä oliko väkivallasta kyse, eikä tarvitse myöskään omasta päästään keksiä mitään, kuten sinä. Ap teki oikein, jos tuossa tilanteessa asettui lastensa puolelle.
Tyttäresi tarvitsee rahaa kondomeihin.
Jos et halua vielä niin nuorena mummoksi, niin lähetä hänelle vaikka ison paketillisen kumeja.
Varmasti olisi mielissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa tosi hämmentäviä kommentteja. Vihaatteko te lapsianne?
Ap:n kannattaisi varmaan jutella lapsensa kanssa. Ymmärrän, että molemmilla on ollut vaikeata. Ja ymmärrän, että salanauhoitus tuntuu tosi pahalta. Mutta varmaan tyttärestäkin moni asia tuntuu pahalta, ja hän vielä käsittelee kokemaansa. Ehkä ap on nyt päässyt erosta yli, mutta tytär käy vielä kaikkea kokemaansa läpi mielessään, kuten ihmisillä on tapana tehdä kun kyse on lapsuuden perheen tapahtumista.
Tämä!!! Ja kannattaa muistaa, että kyse ei ole vain erosta, vaan isä oli lapsia kohtaan väkivaltainen ennen eroa. Aikuiseenkin tuo tekee arpia - lapseen se jättää syvät traumat ja vaikuttaa siihen, millaiseksi aivot kehittyvät, voi muuttaa aivojen rakennetta. Näkyy usein pitkälle aikuisuuteen ja voi vaikuttaa jopa siihen, puhkeaako myöhemmin työkyvyttömyyteen johtavia mielenterveysongelmia tai päihderiippuvuutta.
Voi myös olla, että ap:n lapsi on aikaisemmista kokemuksista johtuen (vanhempi ollut väkivaltainen, perusturva särkynyt) aidosti pelännyt aloittajan lyövän, jos tämä on kirkunut ja elehtinyt. Samoin lapsen "käskeminen" isälleen on varmasti tuntunut todella haavoittavalta, pahemmalta kuin kadulle heittämisellä uhkailu, kun kyseessä on väkivaltaisen ihmisen luokse joutuminen. Se saattaa edelleen nousta esiin tilanteissa, joissa olo on muutenkin loukattu.
Kuulostaa siltä, että ap:n tytär ei nyt voi hyvin. Mihin hän edes tarvitsee rahaa niin kipeästi, että katkaisee välit hetkeksi jos ei saa? Millaisten ihmisten kanssa hän liikkuu? Ap:n ei tietenkään kannata antaa tyttärelle rahaa, mutta pelkään että etäännyttäminen voisi olla tuossa tilanteessa huono ratkaisu. Tytär tarvitsisi apua terveydenhuollosta ja terapiaa. Saivatko siskokset mitään keskustelu- tai kriisiapua isän väkivaltaisuuden jälkeen?
Nämä analyysit tuntuvat niin naurettavilta jollain tapaa. Enemmän tulee mieleen, että aloittaja on ylivarjellut lapsiaan ja riitoja on lasten isän kanssa tullut juuri siitä syystä, että isä on yrittänyt kitkeä varhaisen sosiopaatin merkkejä pois lapsistaan. Nyt sitten äiti onkin ongelmissa, kun seuraukset alkavat konkretisoitua.
Näytätkö missä kohdassa ap:n kirjoitusta on se kiristysyritys. Rahan pyytämiseen se nauhoitus ei nimittäin liittynyt. Tyttö ei ole sen varjolla kiristänyt rahaa eikä uhannut näyttää sitä muille Hän kertoi, että tallensi aikanaan riidan omaksi turvakseen siltä varalta, että jotain tapahtuu.