Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
Huh huh, onko tämä joku teini tai vela kirjoittelemassa. Muuten ihan hyvä, mutta tuossa viimeisessä lauseessa pitäisi olla jotta voi elää lapsen kanssa. Tiedoksi sinulle että lapsen saaminen ei muuta ihmistä taikaiskusta vakaaksi kiveksi, johon ei toisten ihmisten teot vaikuttaisi. Tottakai vanhemmat tiedostavat virheensä, mutta niissä vellominen ei auta usein raskaassa kasvatustehtävässä. Lasten fyysinen kurittaminen tuli laittomaksi vasta 80-luvulla, joten näiden nykyteinien vanhmmat ovat voineet itse saada selkäänsäkin. tottakai huudosta jää paha mieli ja pahat muistot, mutta jos tiukassa tilanteessa palaa käpy, niin ei siitä tarvitse itseään loppuikää soimata.
Riippuu siitä mitä se kävyn palaminen on. Sanat vahingoittavat, jotkut sanat oikein pahastikin. Voi olla, että lapsi muistelee niitä pitkäänkin, terapiassa.
Miksi aikuinen lapsi ei mene terapiaan selvittämään traumojaan, voisi ehkä saada aikaan rakentavamman keskustelun äitinsä kanssa tapahtuneesta, kuin raha pyynnön ja kun ei rahaa saanut niin vasta jälkeen heittää ilmoille " mulla on tämmöinen nauhoitus tallessa, mitäs siihen sanot"
Ei todellakaan näin asioita hoideta.
No miten ne hoidetaan? Raivotaan lapsille, lapset terapiaan, homma kunnossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
Miksi se vaikuttaa siltä, että "kaikki me kärsimme eroriidoista" on ollut tekosyy purkaa huonoa oloaan teinityttäriinsä, kun heitä "joutunut hoitamaan yksin".
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
^ Nyt ei ole kyse mistään viisivuotiaasta.
Sinulla on muuten joku lapsuuden käsittelemätön trauma jota projisoit tähän ketjun aloittajaan.
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.
Edelleen: Lue uudestaan. Äänite oli tehty ja siitä oli mainitty tekstin mukaan ihan eri yhteydessä, ei rahan kiristämisessä. Tytärhän oli jo katkaissut välit äitiinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti on rankkaa, mutta niin on ollut lapsillakin. Mitä voit nyt tehdä on pyrkiä olemaan hyvä äiti. Silloin tuollaisella äänitteellä ei tarvitse tehdä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No kuinka kauan menneistä virheistä pitäisi itseään ruoskia? Mennyttä ei voi muuttaa, ja joku saattaa sen virheen muistaa lopun elämäänsä, joten pitääkö elää syyllisyyden taakan alla ja ruoskia itseään loppuelämä? Siitä yhdestä virheestä?
Vai tarkoitatko että kun on myönnetty virhe ja pyydetty anteeksi, sen jälkeen ei enää näekään virheitään? En nyt ymmärrä mitä sinä oikein haluat, kun ensin sanot että myönnetään virhe ja sitten sanot että ei nähdä omia virheitä.
Vanhemman tekemä virhe saattaa joskus olla lapsen elämän mittainen trauma, jota lapsi työstää koko loppuikänsä. Usein vanhemmat ovat kyvyttömiä myöntämään omia virheitään. Syytä siihen voi vain arvailla. Lapset saattavat toivoa virheiden tunnustamista ja anteeksipyyntöä, mutta vanhempi ei ehkä edes myönnä tekemäänsä vääryyttä.
Joissain tämän ketjun kirjoituksissa vanhemmat myöntävät tehneensä virheitä ja tuntuvat itse päässeen niiden yli, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä päässyt asian yli.
Jatkoa Ja siis ihmettelen sitä, että eikö näitä vanhempia huoleta miten ovat satuttaneet lapsiaan. Luulisi, että sitä murehtii nimenomaan koko loppuikänsä.
Hae apua. Koko ketju alkaa olla sinun paatosta, suurentelet, kuvittelet ja keksit asioita. Kyse on onko oikein kiristää äitiään antamaan rahaa. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
^ Nyt ei ole kyse mistään viisivuotiaasta.
Sinulla on muuten joku lapsuuden käsittelemätön trauma jota projisoit tähän ketjun aloittajaan.
Kuvitteletko että vain viisivuotiaat voivat tuntea olonsa turvattomaksi? Teini on edelleen lapsi ja kaipaa perusturvallisuutta ja vakautta. Ihan aikuinenkin menee rikki siitä jos elää ihmisen kanssa joka jatkuvasti raivoaa, huutaa, kritisoi ja sekoilee menemään. Et ole tarpeeksi kypsä vanhemmaksi jos et ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olisi ollut kamalaa, jos äiti olisi huutanut tuolla tavalla. Varmasti tytärtä on pelottanut tuollainen käytös.
Luuletko että tytär oli pelkkä viaton sivustakatsoja?
Oma tytär sai kesken ajon raivarin kun ei ostettu parin sadan vaatetta hänelle. Huusi ja riehui takapenkillä, potki kuskin istuinta ja repi selkänojaa. Tuossa tilanteessa todellakin palaa käpy myös vanhemmalta. Tuollaisen jälkimainingin kuvaaminen olisi päättynyt julkiseen selkäsaunaan ja mielelläni olisin kärsinyt seuraukset ja tytär muistanut ikänsä miten persnahkaa karvasteli.
Heikoilla on kasvatustaidot jos ei muuhun kykene kuin väkivaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No kuinka kauan menneistä virheistä pitäisi itseään ruoskia? Mennyttä ei voi muuttaa, ja joku saattaa sen virheen muistaa lopun elämäänsä, joten pitääkö elää syyllisyyden taakan alla ja ruoskia itseään loppuelämä? Siitä yhdestä virheestä?
Vai tarkoitatko että kun on myönnetty virhe ja pyydetty anteeksi, sen jälkeen ei enää näekään virheitään? En nyt ymmärrä mitä sinä oikein haluat, kun ensin sanot että myönnetään virhe ja sitten sanot että ei nähdä omia virheitä.
Vanhemman tekemä virhe saattaa joskus olla lapsen elämän mittainen trauma, jota lapsi työstää koko loppuikänsä. Usein vanhemmat ovat kyvyttömiä myöntämään omia virheitään. Syytä siihen voi vain arvailla. Lapset saattavat toivoa virheiden tunnustamista ja anteeksipyyntöä, mutta vanhempi ei ehkä edes myönnä tekemäänsä vääryyttä.
Joissain tämän ketjun kirjoituksissa vanhemmat myöntävät tehneensä virheitä ja tuntuvat itse päässeen niiden yli, mutta se ei tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä päässyt asian yli.
Jatkoa Ja siis ihmettelen sitä, että eikö näitä vanhempia huoleta miten ovat satuttaneet lapsiaan. Luulisi, että sitä murehtii nimenomaan koko loppuikänsä.
Hae apua. Koko ketju alkaa olla sinun paatosta, suurentelet, kuvittelet ja keksit asioita. Kyse on onko oikein kiristää äitiään antamaan rahaa. Ei ole.
Jos on paska äiti, en näe kiristyksessä mitään väärää. Parasta yrittää saada tälläsestä äidistä irti edes rahaa, jos sitä vakautta tai rakkautta ei näy.
Vierailija kirjoitti:
Viatontahan tuo... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vissi ero kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuinen lapsi ei saisi jakaa kokemuksiaan perheestään muiden kanssa? Ei lapsen, aikuisesta lapsesta puhumattakaan tarvitse olla mitenkään lojaali vanhemmalleen ihan sama miten vanhempi lastaan kohtelee. Kyllähän tekin varmasti luette ja peukutatte täällä ketjuja missä aikuiset lapset avautuvat vanhempiensa vahingollisesta käytöksestä.
Äitinikin aina jaksoi hokea miten kamala lapsi olen, kun jaan perheen sisäisiä asioita ulkopuolisille. Ilman vertaistukea en olisi selvinnyt siitä menosta lainkaan.
Muistitko kiristää muistelmillasi myös rahaa kuten aloittajan tytär?
Opettele lukemaan. Missään kohtaa tekstissä ei mainittu että nauhoitetta ole käytetty kiristämiseen.
Ihmettelen myös miksi äitiä koko nauhoite ahdistaa. Jos se ei sisällä mitään muuta kuin loppuunpalaneen ihmisen itkua ja kiukuttelua niin mitä sitten?Pyydetään rahaa äidiltä ja kun ei tipu niin tullaan ihan muuten vain maininneeksi pari vuotta vanhasta nauhoitteesta.
Ei mikään pulmunen tyttärenä.Edelleen: Lue uudestaan. Äänite oli tehty ja siitä oli mainitty tekstin mukaan ihan eri yhteydessä, ei rahan kiristämisessä. Tytärhän oli jo katkaissut välit äitiinsä.
Lue itse uudestaan. Nimenomaan esittää nauhaa sen jälkeen kun on blokannut äitinsä joka ei anna ylimääräistä rahaa. Haukkuu ja syyttelee äitiään ja yup nauha asian esiin.
Olen vahvasti sitä mieltä että päihteiden väärinkäyttö on tyttärelle kuvioissa. Tyypillistä käytöstä "laskuissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.issendai.com/psychology/estrangement/missing-missing-reason…
Tämä kannattaa lukaista jokaisen jolla on näitä "yritin parhaani" vanhempia. Teille vanhemmille varmaan toivotonta, koska teille puhuminen ois kun puhuisi seinälle. Ikinä ei voida myöntää että olet väärässä tai toiminut huonosti vanhempana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi hitto millaisia sosiopaattilapsia teillä oikein on?
Me äitini kanssa riideltiin aina välillä todella kovaäänisesti. Vika oli molemmissa, osattiin kumpikin iskeä toistemme arkoihin paikkoihin kun oltiin vihaisia. Ei olisi silti tullut koskaan mieleenikään nauhoittaa noita riitoja.
Kyllä raivoava äiti on sosiopaatti.
Sosiopatiaan liittyy kyllä paljon muutakin kun huutaminen, oletko itse täydellisen tyyni kun sietoraja ylittyy? Ei mitään kiukun ja epäoikeudenmukaisuuden tunnetta?
Hirvittävän epäloogista teiltä vaatia lasta hyvään käytökseen sen jälkeen kun alistutte itse ihan samanlaiseen huutamiseen ja riehumiseen, eli provosoidutte. Te huutavina vanhempina jopa tässä ketjussa vaaditte lapselta parempaa käytöstä kuin itseltänne ja tuomitsette tunteitaan näyttävän lapsen sosiopaatiksi ja sairaaksi tyttäreksi. Aikuisuutta on näyttää lapselle hyvää mallia ja rauhallisuutta, kykyä toimia ja selvittää asiat ja konfliktit huutamatta ja hermostumatta, uhkailematta hylkäämisellä. Lapset etsii rajoja, vanhempien ei pitäisi sillä tiellä enää olla. Ei ihme että lapset on näin kujalla kun vanhemmatkin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
^ Nyt ei ole kyse mistään viisivuotiaasta.
Sinulla on muuten joku lapsuuden käsittelemätön trauma jota projisoit tähän ketjun aloittajaan.
Kuvitteletko että vain viisivuotiaat voivat tuntea olonsa turvattomaksi? Teini on edelleen lapsi ja kaipaa perusturvallisuutta ja vakautta. Ihan aikuinenkin menee rikki siitä jos elää ihmisen kanssa joka jatkuvasti raivoaa, huutaa, kritisoi ja sekoilee menemään. Et ole tarpeeksi kypsä vanhemmaksi jos et ymmärrä tätä.
^;Useampi omillaan asuva saatettu maailmaan. Edelleen suhtaudut niin tunepohjaisesti tähän, että purat ilmeisesti omaa traumaasi.
Sinä et tiedä tuon perheen normielämästä mitään. Esität omia tulkintoja ja arvioita.
Tyttärellä joka tekee tuollaista aikuisiällä ei ole palikat päässä kohdillaan. Vanhempia ei uhkailla ja nauhoitella riitoja. Rahan eteen pitää tehdä jotain eikä vaatia äidiltä/isältä.
Joku roti nyt tähänkin.
Vierailija kirjoitti:
Nuorilla vaikuttaa olevan yleistä nauhoittaa salaa puhelimella. Oma aikuinen tyttäreni nauhoittaa minun puheitani ja saa suurta iloa siitä että voi nolata minut hänen mielestä hassuissa tilanteissa siis esim. kerran siivosin hänen huoneessa ja puhdistin hänen yöpöydältä purkkaa jonka hän oli siihen liimannut niin tytät puhelimella kuvasi siivouksen ja lähetti kaverilleen ja saivat hyvät naurut. Tuntuu kurjalta olla pilkan kohde kun kaikkeni olen koittanut hänen eteen tehdä ja annan myös edelleen rahaa vaikka hän on töissä opiskelun ohella ja kohta myös muuttaa omaan asuntoon. Itse kärsin aikoinaan köyhänä opiskelijana niin tuntuisi olla julmalta antamatta yhtään rahaa kun tuet ei hänellä tule riittämään edes vuokran maksamiseen.
Miksi itse mahdollistat tuollaisen käytöksen, jopa palkitset vielä rahalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kellä teini-ikäisen vanhemmalla ei ole palanut teiniin kåämit totaalisesti edes kerran?
Minulla on. On omaani, vaikka töissä pystyn olemaan rauhallinen aikuinen vaikeitten laitoshoidossa olevien nuorten kanssa.
Mulla ei. Edelleenkään. Neljä mukavaa teiniä edelleenkin ja meillä on hyvä fiilis aina. Pitää ihan miettimällä miettiä, onko niillä ollut edes mitään omia harmeja. Yhdellä oli jonkin aikaa uniongelmaa ilmeisesti koulustressistä. Mietittiin yhdessä, mikä vois helpottaa ja vaihdettiin nukkumapaikkaa, onneksi oli lomakin tulossa. Keskustelua vaan. Jotain on tosiaan harmittanut, ettei rahaa ole kaikkeen, mitä haluaa. Niitäkin ollaan sitten vain yhdessä pohdittu. Ylipäätään rauhallinen, pohtiva ja keskusteleva ilmapiiri. Siitä se kaikkia hyödyttävä ja riidaton tunnelma on kiinni.
Kai ymmärrät, että että olette aika poikkeavia? Tuollainen, että kaikki perheenjäsenet ovat aina tyytyväisen tyyniä viilipyttyjä ja että jokainen ongelma ratkeaa pelkällä lempeällä pohdinnalla ja keskustelulla, ei ole normaalia. Normaalia on, että elämässä kokee tunteita ja kriisitilanteita, jotka ovat voimakkaita ja joihin ei aina pelkkä hali helpota.
Olet väärässä. Normaalia ei todellakaan ole se, että tunteet vievät niin valtaansa ettei niitä puhumalla pysty selvittämään. Lapsi tai nuori, joka on niin tunnekuohuissa että huutaa ja riehuu usein, on jo valtavan ahdistunut ja niellyt sisäänsä niin paljon tunteita, on joko totaalisen eksyksissä itsensä kanssa tai häntä ei kohdata perheessä nähden tai kuullen riittävästi. Joko luottamus puuttuu jutella tai sitten ei tule kuulluksi tai joutuu mitätöidyksi. Ei todellakaan ole normaalia että lapsi kipuilee ja käyttäytyy voimakkaasti ja kyllä se niin on että valtaosassa perheitä vietetään ihan rauhallista ja seesteistä perhe-elämää. Niissä perheissä lapsille annetaan aikaa ja osallistutaan yhdessä, välitetään. Ei jätetä yksin huoneisiin pelikonsolin kanssa, ei toimita huutamalla, ei vaadita mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
^ Nyt ei ole kyse mistään viisivuotiaasta.
Sinulla on muuten joku lapsuuden käsittelemätön trauma jota projisoit tähän ketjun aloittajaan.
Kuvitteletko että vain viisivuotiaat voivat tuntea olonsa turvattomaksi? Teini on edelleen lapsi ja kaipaa perusturvallisuutta ja vakautta. Ihan aikuinenkin menee rikki siitä jos elää ihmisen kanssa joka jatkuvasti raivoaa, huutaa, kritisoi ja sekoilee menemään. Et ole tarpeeksi kypsä vanhemmaksi jos et ymmärrä tätä.
^;Useampi omillaan asuva saatettu maailmaan. Edelleen suhtaudut niin tunepohjaisesti tähän, että purat ilmeisesti omaa traumaasi.
Sinä et tiedä tuon perheen normielämästä mitään. Esität omia tulkintoja ja arvioita.
Tyttärellä joka tekee tuollaista aikuisiällä ei ole palikat päässä kohdillaan. Vanhempia ei uhkailla ja nauhoitella riitoja. Rahan eteen pitää tehdä jotain eikä vaatia äidiltä/isältä.Joku roti nyt tähänkin.
Edellinen esität paskaa vanhemmuuttasi etkä ota mitään vastuuta teioistasi. Siis ihan tyhjästä tyttö on alkanut kiristää ja nauhoittaa riitoja ilman motiiveja? Lapsi on tietysti se ongelma ja tahallaan sekaisin ja hankala, eikä vanhemmalla ole tässä mitään roolia miten on itse traumatisoinut lapsensa? Aika harva on oikea sosiopaatti tai narsisti, jos oma lapsi käyttäytyy näin, vika löytyy ihan itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Semmonen juttu että mitä enemmän lähtee ääntä, sen huonommat keinot. Eli ei huutamista, vain kylmänviileää hiljaista rajojen laittoa. Se pitäisi aloittaa jo aikaisin, siis se että vanhemmilla on ohjat käsissä. Tyttösi löysi manipuloinnin keinon miten voi vaikuttaa sinuun ja nyt aikuisena hänen käytökseensä on haastavampaa vaikuttaa.
Ap:n lapset on kuunnelleet eroriitoja kotonaan jo vuosia, tunteneet olonsa turvattomiksi. Kyllä se käytös ja esimerkkinä oleminen pitää ensin vanhempien itsensä korjata ennen kuin vaadit samaa lapsilta. Sitä niittää mitä kylvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet aina uhri, sinä et tietenkään tee ikinä mitään väärin. Missä universumissa on normaalia huutaa lapselleen tolla tavalla? Lapsi on toiminut kuten on osannut, kun on tuntenut olonsa turvattomaksi. Hänellä on kaksi vanhempaa mihin ei voi luottaa. Älä ihmettele kun lapsesi blokkaa sinut lopullisesti, kun tulet loputtomiin hokemaan tota että yritit parhaasi ja sinun mielestäsi olit hyvä äiti.
^ Nyt ei ole kyse mistään viisivuotiaasta.
Sinulla on muuten joku lapsuuden käsittelemätön trauma jota projisoit tähän ketjun aloittajaan.
Kuvitteletko että vain viisivuotiaat voivat tuntea olonsa turvattomaksi? Teini on edelleen lapsi ja kaipaa perusturvallisuutta ja vakautta. Ihan aikuinenkin menee rikki siitä jos elää ihmisen kanssa joka jatkuvasti raivoaa, huutaa, kritisoi ja sekoilee menemään. Et ole tarpeeksi kypsä vanhemmaksi jos et ymmärrä tätä.
^;Useampi omillaan asuva saatettu maailmaan. Edelleen suhtaudut niin tunepohjaisesti tähän, että purat ilmeisesti omaa traumaasi.
Sinä et tiedä tuon perheen normielämästä mitään. Esität omia tulkintoja ja arvioita.
Tyttärellä joka tekee tuollaista aikuisiällä ei ole palikat päässä kohdillaan. Vanhempia ei uhkailla ja nauhoitella riitoja. Rahan eteen pitää tehdä jotain eikä vaatia äidiltä/isältä.Joku roti nyt tähänkin.
Edellinen esität paskaa vanhemmuuttasi etkä ota mitään vastuuta teioistasi. Siis ihan tyhjästä tyttö on alkanut kiristää ja nauhoittaa riitoja ilman motiiveja? Lapsi on tietysti se ongelma ja tahallaan sekaisin ja hankala, eikä vanhemmalla ole tässä mitään roolia miten on itse traumatisoinut lapsensa? Aika harva on oikea sosiopaatti tai narsisti, jos oma lapsi käyttäytyy näin, vika löytyy ihan itsestään.
^ Ihan mielenkiinnosta, minkä ikäinen oletkaan?
Kuva miikä välittyy on 17-vuotias, angstaava nuori tai juuri open opinnot aloittanut besserwisser?
Ei mulla muuta.
Ok. Sorry mä en tajunnut, että sä olet vähän sekaisin.