Lue keskustelun säännöt.
Tyttäreni nauhoitti salaa riitelymme
12.08.2023 |
Erosin ex-miehestäni nelisen vuotta sitten ja molemmat teini-ikäiset tyttäreni jäivät luokseni asumaan. Avioliittomme oli ollut jo pitkään riitainen mutta loppupeleissä ex-mieheni jätti minut toisen naisen takia.
Aika ennen lopullista eroa oli ihan hirveää, tytöt eivät halunneet tavata enää isäänsä ja mies syytteli minua siitä. Lapset tietysti kärsivät erosta ja vanhempi tyttäreni alkoi oireilemaan pian isänsä poismuuton jälkeen ja alkoi käyttäytymään huonosti myös minua kohtaan ja yritti komennella minua melkein kaikessa. Siitä asti varsinkin vanhemman tytön kanssa on ollut välillä hyvinkin myrskyistä ja olemme riidelleet usein. Olen siis joutunut kasvattamaan molemmat lapset yksin, koska he eivät edelleenkään suostu tapaamaan isäänsä. Kerran noin parisen vuotta sitten olin lopussa voimieni kanssa kun meillä oli ihan järkyttävä riita autossa. Muistan että sain melkein hermoromahduksen ja huusin tytölle autossa että en jaksa tätä enää ja että hänen tulisi muuttaa isänsä luo asumaan, en halua asua enää hänen kanssaan. Tyttö häipyi sitten poikaystävänsä luo jossa oli parisen päivää mutta saimme sitten myöhemmin sovittua riidan ja vaikka senkin jälkeen olemme ottaneet yhteen, emme ole enää riidelleet samalla tavalla.
Nyt tyttö on 19 ja muutti kesäkuussa ensimmäiseen omaan kotiin. Hän on siitä lähtien yrittänyt saada minulta ylimääräistä rahaa mutta olen kieltäytynyt antamasta. Siitä seurasi se, että blokkasi minut kännykästään enkä saanut häntä kiinni pariin viikkoon. Nyt pari päivää sitten hän otti minuun yhteyttä. Luulin että kaikki on taas ok, mutta tyttö tekstasikin minulle kuinka olen pilannut hänen elämänsä, yritän kontrolloida häntä ja kuinka olen jatkuvasti saanut raivokohtauksia ja että hän on ollut niiden uhri. Lisäksi laittoi minulle audion jonka oli nauhoittanut pari vuotta sitten kun meillä oli se hirveä riita autossa. Sanoi että oli kuulemma nauhoittanut sen että jos olisin käynyt hänen kimppuunsa (!) niin hän olisi käyttänyt nauhoitusta minua vastaan. Audiossa kuuluu kuinka huudan ja itken autossa, kunnon breakdown :( Olen ollut siitä lähtien ihan lamaantunut ja alkanut jopa pelkäämään tyttöäni. En tiedä mitä kaikkea hän on nauhoitellut selkäni takana. Nyt ymmärrän myös miksi poikaystävän äiti on käyttäytynyt minua kohtaan välttelevästi jo pitkään, on varmaan kuullut tuon nauhoituksen. Itse olen omasta mielestäni ollut kuitenkin hyvä ja huomaavainen äiti molemmille tyttärilleni ja me kaikki jouduimme valitettavasti kärsimään eroriidoista, muutosta yms. Se ei ollut minun kädessäni mutta saan näköjään kaiken vihan siitä päälleni. Sorry, nyt on vaan pakko purkautua jonnekin... tuntuu pahalta...
Kommentit (633)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa huonokäytöksinen ja itsekäs nuori aikuinen. Miten voi olla tuollaiset välit vanhemmalla ja lapsella? Kiristää omaa äitiään???
Etkö lukenut aloitusta? Molemmat vanhemmat tehneet kaikkensa pilatakseen lapsensa elämän ja sinä ihmettelet.
Jospa äiti kerrankin kuuntelisi tytärtään ja kävisi läpi, miksi tytär kokee äitinsä saaneen jatkuvia raivareita ja pelanneen tämän elämän. Että tytär edes kerran tulisi kuulluksi.
No höpö, höpö.
Nyt on kehitelty draamaa tähän, isä on pettänyt . Vaikea ero.
Vanhempi tyttäristä haastava ja äiti väsynyt.Näitä on Suomi pullollaan, kaikki ei vain kiristä nauhoituksilla rahaa huoltajiltaan.
Siitä on kyse.
Ei tarvitse nyyhkytarinaa kehitellä, keksiä ja olettaa asioita ellei asunut samassa asunnossa heidän kanssaan.
Sitten ei tartte uskoa mitä äiti on kirjoittanut. Ihan itse se omista touhuistaan kirjoitti. Ei ole Suomi onneksi pullollaan vastaavasti toimivia äitejä eikä tyttäriä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te jatkatte, kun ajat sitten ap kävi sanomassa, että oli tehnyt provon. Kertoo paljon ihmisestä, että tekee tällaisia provoja ja jatkaa sitten mukana ja huijaa ihmisiä. Pahan ihmisen aivot ap:lla. Tarinan tyttäressä hän on itse asiassa kuvannut oman perimmäisen olemuksensa: juonikas, paha, manipuloiva, ihmisiä hyväksikäyttävä. Olisi hyytävää joutua tajuamaan, että on tuollainen ihminen. Onneksi en ole. Mutta ap on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko vanhempi on onnistunut lasten/teinien kanssa luovimaan asiat sillä tavalla, että ovat lempeästi ja hyväksyvästi hymyilleet läpi vaikeuksien? Moniko vaikeassa elämäntilanteessa oleva väsynyt, mahdollisesti yksinhuoltaja on onnstunut luovimaan jälkeläistensä kanssa niin taitavasti ettei ääntään ole korottanut eikä hermo ole mennyt? Moniko on jälkeenpäin aidosti pahoitellut, jos on sortunut ylilyönteihin ja pyytänyt anteeksi? Moniko haluaa vilpittömästä pahoittelusta huolimatta kuulla kerta toisensa jälkeen samoja syytöksiä samasta asiasta/riidasta anteeksi pyynnöstä huolimatta? Moniko haluaa kuulla salanauhoituksia edelleen tästä konfliktista, jota häpeää ja katuu ja jota on pyytänyt anteeksi? Mikään ei ole kamalampaa kun joutua toistuvasti syytetyn penkille joistakin vanhoista asioista ja riidoista, joita on pahoitellut kerta toisensa jälkeen. Se on kierre, joka ei pääty ennen kuin jompi kumpi sen päättää ja tässä tapauksessa se on äiti, koska tytär ei siihen vielä kypsymättömyyttään kykene.
Moniko ihminen on keskimääräistä tyhmempi? Moniko ihminen sössii kaikki asiansa? Moniko ei koskaan kehity ihmisenä ymmärtämään itseään ja muita? Aika hehkutin moni. Niin mitä sitten sitten? Mitä haet takaa? Että se toivottava asian tila, joten ei muuteta mitään, mihin on mahdollista jotenkin vaikuttaa?
Moniko lapsi toivoo vanhemmikseen epäkypsiä ihmisiä, jotka kärsivät omista valinnoistaan ja siirtävät seuraukset lapsilleen? Ei yksikään. Siinä sinulle enemmistöä, jos se oli joku pointti normaaliudesta.
No pointti taisi kyllä olla empatia, mutta meni selvästi sinulta ohi.
Se ei ole empatiaa, että hyväksytään itselle tuttuja ilmiöitä, kykenemättä arvioimaan niiden todellisia haitallisia seurauksia. Se on sympatiaa, samastumista. Empaattinen ihminen pyrkii välttämään muille haitallisia seurauksia mahdollisuuksiensa mukaan, koska erottaa omat ja muiden tunteet ja huomioi ne toiminnassaan. Antaa muiden tunteille saman painon ja arvon kuin omilleen ja käy neuvottelua näiden välillä.
Sympaattinen ihminen tunnistaa kokemuksia tuttuuden kautta, mutta ei välttämättä huomioi eroavia kokemuksia ja oman toiminnan vaikutuksia laajemmin. Pystyy helposti myötäelämään itselle tuttua, muttei välttämättä tavoita erilaisia kokemuksia, eikä siten myöskään huomioi mahdollisia erilaisia seurauksia. Toivoo muille samaa kuin itselleen, hyvässä ja pahassa. Sitä samaa, ei parempaa.
Sympatia sanoo, tunnistan tuon kokemuksen ja siksi tiedän että se on totta. Empatia sanoo, minun tunteillani on arvo, siksi on totta että myös muiden tunteilla on arvo. Minun kokemukseni on tosi, joten miksi epäilisin toisen kokemusta? Koska oma kipuni aiheuttaa kärsimystä, miksi aiheuttaisin toiselle kärsimystä. Miksi se olisi merkityksettömämpää? Joten kun toinen sanoo, että tekoni loukkaavat häntä, vältän sitä yhtä tosissani kuin suojaan itseänikin.
Olen korottanut ääntäni useasti, kuten moni muukin. Mutta kun tiedän miltä se tuntuu tai minulle kerrotaan sen loukkaavan, lopetan vaikken itse tunne sitä kipua. Empatia on kehittynyt suhteellisuudentajun, kokemuksen ja palautteen myötä. Empatia ohjaa välttämään haitallisuutta, sympatiaa perustelee jatkamista tuttuudella, koska se on sitä itselle.
Samastun ketjun äidin tilanteeseen ja olen itse kokenut, miten tekoni ovat muita satuttaneet. Se ei suinkaan ole peruste hyväksyä käytöstä itseltäni jatkossa, vaan muistutus kuinka haitallista se onkaan. Ja motivaattori toimia jatkossa toisin. En halua satuttaa ja toivon etteivät muut halua satuttaa minua. Vastuun voin ottaa vain ensimmäisestä ja sen teen jos pystyn. Anteeksi saan, koska muutan käytöstä, en vaadi sen hyväksymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä mä en tajua on tuo nauhoitus. Ymmärrän nauhoittamisen jos on ollut usein samantyyppisessä tilanteessa (esim. perheväkivalta) ja haluaa kerätä todistusaineistoa. Ymmärrän senkin, jos ei luota toiseen ihmiseen ja on tilanteessa jonka kokee uhkaavaksi, että nauhoittaa. Jos tilanne kuitenkaan ei mene fyysiseksi, nauhoituksen voi poistaa, mitä sillä yksittäisen tilanteen nauhoituksella enää tekee kun tilanne ei huutamista ja itkemistä kummemmaksi eskaloitunut? Nytkin on puhe, että tyttärellä on yksi nauhoitus yhdestä riidasta, eikä jotain todistuskappalekokoelmaa että näin olisi käynyt useamminkin ja aina saa olla peloissaan.
Kuulostaa etukäteen harkitulta manipuloinnilta mun korviini, ei todelliselta pelolta, vaan suunniteltu juttu. Itsekin olisin osannut helposti juonitella jotain vastaavaa, jos olisin ollut pahantahtoinen ja manipuloiva persoona. Sellaiseksi en kuitenkaan kasvanut koska riidoista huolimatta sain kotoa rehellisen ihmisen mallin. Meillä ongelma siis oli se, että minä olin kovin kapinoiva ja vanhemmat oli kovin, kovin tiukkoja. Aikuistuminen heidän valtansa alta oli vaikeaa ja riidat olivat rajuja ja jatkuvia.
Lähipiirissä on ollut kanssa ongelmateini. Lähetteli lehtiin saakka kirjoituksia siitä kuinka joutuu kokemaan perheväkivaltaa. Ei oikeasti joutunut, sen tiesi kaikki. Reagoi vain siihen kun ajat sitten eronnut äitinsä löysin uuden kumppanin. Ja on siis itsekin myöntänyt valehdelleensa, asiat on puhuttu ja sovittu ja nyt kun teinikin on aikuinen ja äiti, kaikki ovat hyvissä väleissä. Teinit saattaa joskus olla aivan psykopaattisia, mutta se menee kyllä ohi.
Miksi vertaat sitä, että olet oikeasti levitellyt valheita, siihen että joku vastuuttaa vanhempiaan toteutuneista asioista? Sanot, ettei tilanne eskaloitunut sen kummemmaksi, vaikka käytettiin rajua henkistä väkivaltaa? Tyttöhän ei voi kiristää millään, jos äiti ottaa vastuun tapahtuneesta. Miksi muut eivät ymmärtäisi satunnaisia meltdowneja jos ne ovat ihan normi? Koska äiti tietää, että muut eivät hyväksy sanojen julmuutta. Tämä on se totuus. Tytär tietää sen, eikä ole valmis antamaan anteeksi ennenkuin henkinen vastuu käytöksestä on otettu.
Tytön pitäisi oppia olemaan, kuten sinun joka oikeasti itse teit väärin, etkä ollut sellaisen kohteena? Hieman eri kuviot kyseessä.
Sulla on luetun ymmärtäminen hukassa. En mä ole lehtiin kirjoitellut, mutta lähipiirissä oli kyseinen tilanne. Tuo kirjoittelija on mua noin 20 vuotta nuorempi, ja äiti, mitä minä en ole.
Enkä vertaa tilanteita. Kerron vaan, että on ihan oikeasti olemassa myös niitä tosi vaikeita lapsia. Itse olin sellainen, ja samoin oli tämä lähipiirin lapsi (joka ei siis ole edes sukua minulle). Minusta näin vaikean lapsen näkökulmasta katsottuna vaikuttaa, että ap:n lapsi saattaa myös olla vaikea lapsi, eikä välttämättä ollenkaan pelkkä viaton uhri kuten sinä haluat nähdä. On sekin toki mahdollista, mutta ap:n tekstien perusteella ei voi tietää varmaksi kumpaakaan.
Minusta on hullua, että jotkut kuvittelevat kaikkien lasten olevan puhtaita ja viattomia pulmusia. Psykopaatiksi synnytään.
Ihmisten luokittelu syntyjään pahoiksi on helppo mutta epärelevantti tapa selittää asioita. Kun äiti itse kertoi tyttären vaikeasta lapsuudesta, omasta järkyttävästä toiminnastaan uhkailuineen ja raivareineen, mutta siinäkin sääli vain itseään. Miksi hän ei pyri rakentamaan sopua ja käymään läpi niitä asioita, joista tytär häntä syyttää? Että edes näkisi, miltä hänen toiminta tyttärestä on tuntunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa huonokäytöksinen ja itsekäs nuori aikuinen. Miten voi olla tuollaiset välit vanhemmalla ja lapsella? Kiristää omaa äitiään???
Etkö lukenut aloitusta? Molemmat vanhemmat tehneet kaikkensa pilatakseen lapsensa elämän ja sinä ihmettelet.
Jospa äiti kerrankin kuuntelisi tytärtään ja kävisi läpi, miksi tytär kokee äitinsä saaneen jatkuvia raivareita ja pelanneen tämän elämän. Että tytär edes kerran tulisi kuulluksi.
Kyllä minäkin huusin ja raivosin vanhemmilleni että ovat pilanneet mun elämän. Ei olleet. Ne oli vaan kasvukipuja. Ja meillä ei tosiaan ollut mitenkään ruusuista, koko ikäni muistan vanhempien tapelleen niin että me lapset pelättiin mitä käy. Olivat vanhanaikaisia ja tiukkoja kasvattajia. Hyvän moraalin ja eettisen toiminnan periaatteet taottiin selkärankaan jo lapsesta, samoin toisten huomioon ottaminen ja hyvä käytös. Kiitollinen olen nykyään heille, vaikka silloin teininä kaikki olikin pelkkää kakkaa ja vanhemmat saatanasta seuraavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No kuinka kauan menneistä virheistä pitäisi itseään ruoskia? Mennyttä ei voi muuttaa, ja joku saattaa sen virheen muistaa lopun elämäänsä, joten pitääkö elää syyllisyyden taakan alla ja ruoskia itseään loppuelämä? Siitä yhdestä virheestä?
Vai tarkoitatko että kun on myönnetty virhe ja pyydetty anteeksi, sen jälkeen ei enää näekään virheitään? En nyt ymmärrä mitä sinä oikein haluat, kun ensin sanot että myönnetään virhe ja sitten sanot että ei nähdä omia virheitä.
Ei tarvitse mistään itseään ruoskia kun hyväksyy että teki virheen ja kantaa seuraukset. Seurauksiin voi kuulua myös, että toinen käsittelee tapahtunutta eri tavalla ja tahdilla kuin sinä. Vaikka sinua kyllästyttäisi jo mokoma tyhmä virhe, et ole teoistasi vastuussa vain itsellesi. Eikö anteeksi pyydettäessä halutakaan saada anteeksi..? Anteeksi antaminen voi olla vaikeampaa ja vaatia sinultakin toimia luottamuksen palauttamiseksi. Kun sanot toiselle ettei enää kiinnosta, vedät anteeksipyyntösi oikeastaan takaisin, koska et ole oikeasti pahoillasi seurauksista toiselle. Haluat, että toinen venyy anteeksiantoon, muttet itse jaksa venyä asian käsittelyyn. Hohhoijaa.
On erillinen ongelma, ettei muiden tunteita haluta kuulla ylipäätään, niitä ei oteta tosissaan, etenkään jos liittyy omaan toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
"Teetkö nyt vähän liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä??
Väkivaltaa? Riitoja?Itselläni kaksi lasta, aikuisia molemmat. Kyllä, meillä myös riideltiin. Murkkuiät oli haastavia.
Jumalauta jos jompikumpi olisi nauhoittanut riitoja ja vuoden päästä alkanut kiristämään niillä, olisin niskaperse-otteella vienyt poliisiasemalle selittelemään.
Sinulla on syytä miettiä arvojasi jos tosiaan olet sitä mieltä että tuon tyttären käytös on oikeutettua ja oikein.
Ei ole."
Nimenomaan.
Miksi olisit toiminut näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme, et niissä jopa narkkaavissa pojissa nähän edelleen se ihana äidin pikkupoika keneltä ollaan valmiita kestämään mitä tahansa. Rakkaus ja tuki säilyy teki lapsi mitä tahansa. Tytär on kumminkin ilmeisesti asiansa hyvin hoitanut nuori nainen ja silti rakkaus loppuu varsin helposti ja ollaan valmiita luopumaan tytöstä ja sysäämään väkivaltaiselle isälleen. Uhriudutaan ja maalaan tyttärestä kuvaa hirviönä. Isä jo muuttanut pois kotoa ja lapsi haluaa testata loppuuko äidiltäkin riitojen myötä rakkaus ja katoaa elämästä samalla tavalla. Ilmeisesti loppui, ja tytär on muka sekaisin. En voi kuin ihmetellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet tässä ketjussa kertovat miten ovat menettäneet lapsensa kanssa malttinsa ja raivostuneet, myöntävät, että ovat tehneet siinä väärin, mutta eivät kuitenkaan syytä asiasta enää itseään.
Minusta on aika mielenkiintoista, että ei nähdä sitä, että lapselle ei välttämättä ole niin helppo päästä asian yli, vaan se on voinut traumatisoida pitemmäksikin aikaa. Mutta ehkä vanhemmuus on juuri tällaista, ehkä tämä on jokin suojakeino vanhemmille, ettei näe omia virheitään, jotta voi elää itsensä kanssa.
No kuinka kauan menneistä virheistä pitäisi itseään ruoskia? Mennyttä ei voi muuttaa, ja joku saattaa sen virheen muistaa lopun elämäänsä, joten pitääkö elää syyllisyyden taakan alla ja ruoskia itseään loppuelämä? Siitä yhdestä virheestä?
Vai tarkoitatko että kun on myönnetty virhe ja pyydetty anteeksi, sen jälkeen ei enää näekään virheitään? En nyt ymmärrä mitä sinä oikein haluat, kun ensin sanot että myönnetään virhe ja sitten sanot että ei nähdä omia virheitä.
Ei tarvitse mistään itseään ruoskia kun hyväksyy että teki virheen ja kantaa seuraukset. Seurauksiin voi kuulua myös, että toinen käsittelee tapahtunutta eri tavalla ja tahdilla kuin sinä. Vaikka sinua kyllästyttäisi jo mokoma tyhmä virhe, et ole teoistasi vastuussa vain itsellesi. Eikö anteeksi pyydettäessä halutakaan saada anteeksi..? Anteeksi antaminen voi olla vaikeampaa ja vaatia sinultakin toimia luottamuksen palauttamiseksi. Kun sanot toiselle ettei enää kiinnosta, vedät anteeksipyyntösi oikeastaan takaisin, koska et ole oikeasti pahoillasi seurauksista toiselle. Haluat, että toinen venyy anteeksiantoon, muttet itse jaksa venyä asian käsittelyyn. Hohhoijaa.
On erillinen ongelma, ettei muiden tunteita haluta kuulla ylipäätään, niitä ei oteta tosissaan, etenkään jos liittyy omaan toimintaan.
Jos toinen käyttäytyy noinkin häikäilemättömästi, vivahdellen uhkailemalla nauhojen julkistamisella tmv., niin siinä ei auta alkaa kumartelemaan entisestään. Kun äiti tässä tapauksessa on pahoitellut, katunut jne., niin aikuisen tyttärenkin on osattava ottaa omat traumansa käsittelyyn, ja nähtävä tuollaisen kiristystoiminnan vahingollisuus.
Ei kaikkea toimintaa voi oikeuttaa vain sillä, että tuli joskus taannoin loukatuksi riitelytilanteessa.
Eri asia olisi, jos äiti viimeiseen saakka kiistäisi oman räyhäämisen ja syyllistäisi lasta loputtomiin jostain sellaisesta, mikä ei pidä paikkansa.
Mutta kuten sanottua, kun pyytää aidosti anteeksi, pitää toisen osapuolen myös osata antaa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinien mielestä se vika on aina kaikissa muissa, paitsi itsessä. Kyllä nyt luulisi, että poikaystävän äitikin aikuisena ymmärtäisi. Teineille pitää näyttää kylmästi se kaapin paikka. Sanot vain, että hän on ollut sinua kohtaan hyökkäävä ja sinä olet ollut uhri. Ei ne muuten opi, jos eivät pysty sietämään pettymyksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karseeta lukea miten monelle on ok käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa lapsiaan kohtaan ja sitten vielä uhriudutaan kun lapsi alkaa antaa samalla mitalla takaisin. Nyyh. Räyhääminen ja väkivalta ei ole ok ja jättää syvät traumat lapsiin. Luo turvattomuuden tunteen ja luottamus häviää. Vanhemman pitäisi olla lapsille turva ja roolimalli. Ap käyttäytyi itse kun uhmaikäinen lapsi vaikka pitäisi olla aikuisen roolissa. Kaikilla on vaikeaa joskus, mutta se ei oikeuta huonoon käytökseen. Pitäisi osaa pyytää anteeksi, oikeasti eikä vaan silittää omaa päätään ja sallia itselleen raivoaminen yms. Keskenkasvuista touhua. Onko ihme että tyttö on sekaisin. Tuohon päälle vielä jatkuvat riitelyt kotona ja fyysinen väkivalta. Sympatiat on kyllä tyttären puolella. Toivottavasti päästää vanhemmistaan irti kokonaan ja löytää joskus kumppanin joka pystyy auttamaan käsittelemään traumoja ja antaa oikeaa rakkautta. Sitä tyttö ei selvästi ole saanut.
Omaisen julkinen nolaaminen ei ole mitään samalla mitalla takaisin antamista. Sitäpaitsi lapsi ei tiedä miten käyttäytyä ellei perhe ja yhteisö sitä hänelle opeta. Nauhoittelut ja muu on tuhoisaa. Ne vaan vaikeuttavat tilanteita ja estävät ratkaisua eivät auta niissä.
Eiköhän siinä ollut kyse enemmin siitä että halusi ap:n tajuavan että on henkisesti väkivaltainen häntä kohtaan. Ei näytä tajuavan tätä itse. Raivotaan ja riidellään eikä oikeasti selvitetä asioita. Jätetään ratkomatta ja lakaistaan maton alle. Sitten samat ongelmat aina vaan toistuu. Tyttö on saanut osakseen henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Turvaton koti eikä rakkautta. Kyllä se vihaiseksi ja katkeraksi pistää. Jos kaikki olisi kotona hyvin ei tyttö oireilisi noin. Mitäköhän mieltä olisi siitäkin että äiti jakaa täällä tytöstään asioita ja hakee sääliä eikä yhtään mieti sitä omaa käytöstä. Ihan kuin hakisi täältä lupaa hylätä tyttönsä kun on niin "hirveä" lapsi ja itse uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä mä en tajua on tuo nauhoitus. Ymmärrän nauhoittamisen jos on ollut usein samantyyppisessä tilanteessa (esim. perheväkivalta) ja haluaa kerätä todistusaineistoa. Ymmärrän senkin, jos ei luota toiseen ihmiseen ja on tilanteessa jonka kokee uhkaavaksi, että nauhoittaa. Jos tilanne kuitenkaan ei mene fyysiseksi, nauhoituksen voi poistaa, mitä sillä yksittäisen tilanteen nauhoituksella enää tekee kun tilanne ei huutamista ja itkemistä kummemmaksi eskaloitunut? Nytkin on puhe, että tyttärellä on yksi nauhoitus yhdestä riidasta, eikä jotain todistuskappalekokoelmaa että näin olisi käynyt useamminkin ja aina saa olla peloissaan.
Kuulostaa etukäteen harkitulta manipuloinnilta mun korviini, ei todelliselta pelolta, vaan suunniteltu juttu. Itsekin olisin osannut helposti juonitella jotain vastaavaa, jos olisin ollut pahantahtoinen ja manipuloiva persoona. Sellaiseksi en kuitenkaan kasvanut koska riidoista huolimatta sain kotoa rehellisen ihmisen mallin. Meillä ongelma siis oli se, että minä olin kovin kapinoiva ja vanhemmat oli kovin, kovin tiukkoja. Aikuistuminen heidän valtansa alta oli vaikeaa ja riidat olivat rajuja ja jatkuvia.
Lähipiirissä on ollut kanssa ongelmateini. Lähetteli lehtiin saakka kirjoituksia siitä kuinka joutuu kokemaan perheväkivaltaa. Ei oikeasti joutunut, sen tiesi kaikki. Reagoi vain siihen kun ajat sitten eronnut äitinsä löysin uuden kumppanin. Ja on siis itsekin myöntänyt valehdelleensa, asiat on puhuttu ja sovittu ja nyt kun teinikin on aikuinen ja äiti, kaikki ovat hyvissä väleissä. Teinit saattaa joskus olla aivan psykopaattisia, mutta se menee kyllä ohi.
Miksi vertaat sitä, että olet oikeasti levitellyt valheita, siihen että joku vastuuttaa vanhempiaan toteutuneista asioista? Sanot, ettei tilanne eskaloitunut sen kummemmaksi, vaikka käytettiin rajua henkistä väkivaltaa? Tyttöhän ei voi kiristää millään, jos äiti ottaa vastuun tapahtuneesta. Miksi muut eivät ymmärtäisi satunnaisia meltdowneja jos ne ovat ihan normi? Koska äiti tietää, että muut eivät hyväksy sanojen julmuutta. Tämä on se totuus. Tytär tietää sen, eikä ole valmis antamaan anteeksi ennenkuin henkinen vastuu käytöksestä on otettu.
Tytön pitäisi oppia olemaan, kuten sinun joka oikeasti itse teit väärin, etkä ollut sellaisen kohteena? Hieman eri kuviot kyseessä.
Sulla on luetun ymmärtäminen hukassa. En mä ole lehtiin kirjoitellut, mutta lähipiirissä oli kyseinen tilanne. Tuo kirjoittelija on mua noin 20 vuotta nuorempi, ja äiti, mitä minä en ole.
Enkä vertaa tilanteita. Kerron vaan, että on ihan oikeasti olemassa myös niitä tosi vaikeita lapsia. Itse olin sellainen, ja samoin oli tämä lähipiirin lapsi (joka ei siis ole edes sukua minulle). Minusta näin vaikean lapsen näkökulmasta katsottuna vaikuttaa, että ap:n lapsi saattaa myös olla vaikea lapsi, eikä välttämättä ollenkaan pelkkä viaton uhri kuten sinä haluat nähdä. On sekin toki mahdollista, mutta ap:n tekstien perusteella ei voi tietää varmaksi kumpaakaan.
Minusta on hullua, että jotkut kuvittelevat kaikkien lasten olevan puhtaita ja viattomia pulmusia. Psykopaatiksi synnytään.
Psykopaatiksi synnytään, mutta ap ei tuonut tekstissään esille mitään, mikä viittaisi tytön lapsena ilmenneseen psykopatiaan. Väkivalta ja kaltoinkohtelu sen sijaan lisää riskiä persoonallisuushäiriöihin, näitä ap tekstissään kuvasi. Se, että lapsen kehitys vaurioituu persoonallisuuden häiriintymisen tasolle vanhempien tekojen seurauksena, tekee lapsesta uhrin. Koska ne teot ovat siihen vaikuttaneet, eikä lapsella ole ollut muita keinoja selvitä tilanteesta. Miksi tämä tosiasia pitäisi häivyttää? Se on myös vaarallinen narratiivi, koska silloin ei tavoiteta tosiallisia syitä ja seurauksia. Jos kaikki hankalat lapset ovat psykopaatteja, miksi tulisi huomioida perheväkivallan haitallisuus? Miksi siitä tulisi pidättäytyä? Mutta tiedostamalla voidaan muuttaa paljon.
Ja mitä enemmän sallitaan tällaista vastuuttomuutta, sitä useampi siitä kärsii. Sen tuomitseminen taas vaikuttaa pelotteella myös tunne-elämältään häiriintyneisiin tai epäkypsiin vanhempiin osittain. Se pelote, joka tytöllä nyt on. Se pelote, jota ap ei halua julkiseksi, koska hän tietää, että asia ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty ja neutraali. Vaikka täällä muuta selitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä mä en tajua on tuo nauhoitus. Ymmärrän nauhoittamisen jos on ollut usein samantyyppisessä tilanteessa (esim. perheväkivalta) ja haluaa kerätä todistusaineistoa. Ymmärrän senkin, jos ei luota toiseen ihmiseen ja on tilanteessa jonka kokee uhkaavaksi, että nauhoittaa. Jos tilanne kuitenkaan ei mene fyysiseksi, nauhoituksen voi poistaa, mitä sillä yksittäisen tilanteen nauhoituksella enää tekee kun tilanne ei huutamista ja itkemistä kummemmaksi eskaloitunut? Nytkin on puhe, että tyttärellä on yksi nauhoitus yhdestä riidasta, eikä jotain todistuskappalekokoelmaa että näin olisi käynyt useamminkin ja aina saa olla peloissaan.
Kuulostaa etukäteen harkitulta manipuloinnilta mun korviini, ei todelliselta pelolta, vaan suunniteltu juttu. Itsekin olisin osannut helposti juonitella jotain vastaavaa, jos olisin ollut pahantahtoinen ja manipuloiva persoona. Sellaiseksi en kuitenkaan kasvanut koska riidoista huolimatta sain kotoa rehellisen ihmisen mallin. Meillä ongelma siis oli se, että minä olin kovin kapinoiva ja vanhemmat oli kovin, kovin tiukkoja. Aikuistuminen heidän valtansa alta oli vaikeaa ja riidat olivat rajuja ja jatkuvia.
Lähipiirissä on ollut kanssa ongelmateini. Lähetteli lehtiin saakka kirjoituksia siitä kuinka joutuu kokemaan perheväkivaltaa. Ei oikeasti joutunut, sen tiesi kaikki. Reagoi vain siihen kun ajat sitten eronnut äitinsä löysin uuden kumppanin. Ja on siis itsekin myöntänyt valehdelleensa, asiat on puhuttu ja sovittu ja nyt kun teinikin on aikuinen ja äiti, kaikki ovat hyvissä väleissä. Teinit saattaa joskus olla aivan psykopaattisia, mutta se menee kyllä ohi.
Miksi vertaat sitä, että olet oikeasti levitellyt valheita, siihen että joku vastuuttaa vanhempiaan toteutuneista asioista? Sanot, ettei tilanne eskaloitunut sen kummemmaksi, vaikka käytettiin rajua henkistä väkivaltaa? Tyttöhän ei voi kiristää millään, jos äiti ottaa vastuun tapahtuneesta. Miksi muut eivät ymmärtäisi satunnaisia meltdowneja jos ne ovat ihan normi? Koska äiti tietää, että muut eivät hyväksy sanojen julmuutta. Tämä on se totuus. Tytär tietää sen, eikä ole valmis antamaan anteeksi ennenkuin henkinen vastuu käytöksestä on otettu.
Tytön pitäisi oppia olemaan, kuten sinun joka oikeasti itse teit väärin, etkä ollut sellaisen kohteena? Hieman eri kuviot kyseessä.
Sulla on luetun ymmärtäminen hukassa. En mä ole lehtiin kirjoitellut, mutta lähipiirissä oli kyseinen tilanne. Tuo kirjoittelija on mua noin 20 vuotta nuorempi, ja äiti, mitä minä en ole.
Enkä vertaa tilanteita. Kerron vaan, että on ihan oikeasti olemassa myös niitä tosi vaikeita lapsia. Itse olin sellainen, ja samoin oli tämä lähipiirin lapsi (joka ei siis ole edes sukua minulle). Minusta näin vaikean lapsen näkökulmasta katsottuna vaikuttaa, että ap:n lapsi saattaa myös olla vaikea lapsi, eikä välttämättä ollenkaan pelkkä viaton uhri kuten sinä haluat nähdä. On sekin toki mahdollista, mutta ap:n tekstien perusteella ei voi tietää varmaksi kumpaakaan.
Minusta on hullua, että jotkut kuvittelevat kaikkien lasten olevan puhtaita ja viattomia pulmusia. Psykopaatiksi synnytään.
Psykopaatiksi synnytään, mutta ap ei tuonut tekstissään esille mitään, mikä viittaisi tytön lapsena ilmenneseen psykopatiaan. Väkivalta ja kaltoinkohtelu sen sijaan lisää riskiä persoonallisuushäiriöihin, näitä ap tekstissään kuvasi. Se, että lapsen kehitys vaurioituu persoonallisuuden häiriintymisen tasolle vanhempien tekojen seurauksena, tekee lapsesta uhrin. Koska ne teot ovat siihen vaikuttaneet, eikä lapsella ole ollut muita keinoja selvitä tilanteesta. Miksi tämä tosiasia pitäisi häivyttää? Se on myös vaarallinen narratiivi, koska silloin ei tavoiteta tosiallisia syitä ja seurauksia. Jos kaikki hankalat lapset ovat psykopaatteja, miksi tulisi huomioida perheväkivallan haitallisuus? Miksi siitä tulisi pidättäytyä? Mutta tiedostamalla voidaan muuttaa paljon.
Ja mitä enemmän sallitaan tällaista vastuuttomuutta, sitä useampi siitä kärsii. Sen tuomitseminen taas vaikuttaa pelotteella myös tunne-elämältään häiriintyneisiin tai epäkypsiin vanhempiin osittain. Se pelote, joka tytöllä nyt on. Se pelote, jota ap ei halua julkiseksi, koska hän tietää, että asia ei ole kuitenkaan yleisesti hyväksytty ja neutraali. Vaikka täällä muuta selitellään.
Kaikki me ollaan olosuhteidemme uhreja. Myös ne mahdolliset psykopaateiksi syntyneet tai persoonallisuushäiriön kehittäneet vanhemmat. Ymmärrän hyvin ettei teinillä välttämättä ole kypsyyttä nähdä asiaa niin pitkälle, itsekin olin jo reilusti yli 30 että pystyin oikeasti näkemään asiat myös äitini puolelta, kuinka hän kärsi omasta persoonallisuushäiriöstään ja oli sen takia yksinkertaisesti kyvytön parempaan. Silti minun oikeudentajuuni ei mene, että kaivetaan jotakin useamman vuoden takaista riitaa ja esitellään sen nauhoitusta jonakin pelotteena. Jos vanhempi on oikeasti häiriintynyt, ei siinä auta mitkään pelotteet, vaan välit on laitettava poikki. En minä ainakaan olisi halunnut että häiriintynyt äitini tietäisi että minulla olisi ollut sellainen nauhoite, koska siitä vasta olisikin mylly lähtenyt pyörimään. Blokkaamisen ymmärrän hyvin, mutta en uhkailua ja huomion hakemista sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te jatkatte, kun ajat sitten ap kävi sanomassa, että oli tehnyt provon. Kertoo paljon ihmisestä, että tekee tällaisia provoja ja jatkaa sitten mukana ja huijaa ihmisiä. Pahan ihmisen aivot ap:lla. Tarinan tyttäressä hän on itse asiassa kuvannut oman perimmäisen olemuksensa: juonikas, paha, manipuloiva, ihmisiä hyväksikäyttävä. Olisi hyytävää joutua tajuamaan, että on tuollainen ihminen. Onneksi en ole. Mutta ap on.
Mikä vttu sua vaivaa? Tulet ihan jokaikiseen ketjuun itkemään, että on provo. Olet kuvòttava!
Kyllä tytär on tässä se joka käyttäytyy huonosti. Kiristykselle laita stoppi ja yritä olla välittämättä mitä joku ajattelee jos kuulee nauhan, tärkeimmille ihmisille pystyt itse kertomaan ajallaan asioiden oikean laidan. Tsemppiä.
Nainen on sekopää ja kaikki sen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Kerroit että riitelitte työn kanssa paljon kun hän oli teini. Pysyitkö silloin itse asiallisena ja aikuisen roolissa, vai riitelittekö kuin kaksi teiniä keskenään?
Sinäkö pysyt? Odota keltanokka, kun ne sun räkänokkas kasvaa päiväkoti-iästä vielä 10 vuotta.
Murkku-ikäisten alkaa joskus yössä!
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on borderline persoonallisuushäiriö, menet vihaisena sellaiseen psykoottiseen tilaan, etkä kontrolloi itseäsi tai muista jälkikäteen mitä teit. Tarvitset apua. Samaistun tyttäreesi. Tiedän millaista tuollaisen uhriutuja äidin kanssa on elää. Et varmasti ole paha ihminen, mutta tarvitset apua.
Jotenkin ällöttävän hymistelevä ja samaan aikaan ilkeä viesti. Jokainen huutaa joskus läheiselleen ihan ilman persoonallisuushäiriötäkin, esim. univelka tai stressi saa joskus kamelin selän katkeamaan ja tulee huudettua. Liika kuormitus. Kysehän oli vain yhdestä kerrasta. Jatkuvasti toistuessaan tilanne olisi toinen, etkö ymmärrä tätä diagnoosia tehdessäsi? Pientä hienosäätöä sun ajattelu kaipaa.
Sinä et ehkä ole vielä kokenut elämässäsi sellaisia tilanteita, joissa oma henkinen jaksaminen on äärirajoilla, esim. omaishoidossa tai kuvatun kaltaisessa tilateessakin. t. Bystander, ei siis ap
En näe tässä suhteessa rakkautta, ainakaan tyttären puolelta. Toki ap:n antama kuva omasta itsestä voi olla värittynyt.
Sulla on luetun ymmärtäminen hukassa. En mä ole lehtiin kirjoitellut, mutta lähipiirissä oli kyseinen tilanne. Tuo kirjoittelija on mua noin 20 vuotta nuorempi, ja äiti, mitä minä en ole.
Enkä vertaa tilanteita. Kerron vaan, että on ihan oikeasti olemassa myös niitä tosi vaikeita lapsia. Itse olin sellainen, ja samoin oli tämä lähipiirin lapsi (joka ei siis ole edes sukua minulle). Minusta näin vaikean lapsen näkökulmasta katsottuna vaikuttaa, että ap:n lapsi saattaa myös olla vaikea lapsi, eikä välttämättä ollenkaan pelkkä viaton uhri kuten sinä haluat nähdä. On sekin toki mahdollista, mutta ap:n tekstien perusteella ei voi tietää varmaksi kumpaakaan.
Minusta on hullua, että jotkut kuvittelevat kaikkien lasten olevan puhtaita ja viattomia pulmusia. Psykopaatiksi synnytään.