Olen 30v ja en opi vieraita kieliä, en edes englantia
En ole koskaan oppinut englantia tai ruotsia, vaan olen saanut kokeet rimaa hipoen läpi. Kirjoituksista sain englannista b, sekin piti uusia kun eka kerralla ei mennyt läpi. Ruotsia ei onneksi tarvinnut kirjoittaa.
Ongelmani on, että en opi sanoja. Ne eivät jää mieleeni. Ja koska en muista sanoja, en pysty käyttämään kieltä.
Minulle on tehty lukitestit ja lukihäiriötä ei löytynyt.
Aikuisena olen huomannut että kaikki "vieraskieliseltä" kuulostavat sanat ovat minulle vaikeita muistaa. Jos jonkun sukunimi on esimerkiksi ruotsinkielinen, en vain opi muistamaan sitä saati sitten kirjoittamaan.
Onko muita kohtalokavereita?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Aikuisena oppinut kirjoitti:
Minä en oppinut koulussa sen enempää englantia kuin ruotsiakaan. Kirjoitin äidinkielestä laudaturin, joten tuskin minulla mitään lukivikaa on. Silti ahkerakaan pänttääminen ei tuottanut tulosta, joten reputin ruotsin ja sain englannista a:n.
Muutin kolmekymppisenä Lontooseen ja menin puoleksi vuodeksi kielikouluun. Opin siinä ajassa puhumaan ja kirjoittamaan oikein hyvää englantia. Ilmeisesti suomalaisen koulun opetusmetodit eivät sopineet minulle.
No kerro meillekin, mitkä metodit oli Lontoossa?
Siis vertaile suomalaista opetusta ja englantilaista opetusta.
Ryhmässä keskusteltiin paljon ja osallistutettiin kaikki. Kun sanoin jotain väärin, opettaja vain sanoi päälle, miten minun olisi pitänut sanoa. Suomalaisessa peruskoulussa ja lukiossa istuttiin passiivisena ja vain lähinnä opettaja puhui.
Minulle ja nykyiselle vaimolleni se opetusmetodi sopi paljon paremmin kuin suomalainen ja vielä pahempi japanilainen, jossa ei puhuta juuri ollenkaan, vaan keskitytään kielioppiin ja sanaston laajentamiseen.
Yläasteella oli samalla luokalla poika, jolla oli lähes ysin keskiarvo, mutta oli vapautettu kielten opiskelusta, ei vaan oppinut ja sai jonkun erikoislääkärin lausunnon perusteella vapautuksen. Joutui käymään kielten tunneilla mutta kokeisiin ei osallistunut.
Vierailija kirjoitti:
No miten ap opettelet niitä sanoja? Luetko yksittäisen sanan ehkä 5 kertaa ja kuvittelet, että pitäisi jo muistaa? Yksittäistä sanaa pitää toistaa itselleen yli 30 kertaa. Ja sen jälkeen vielä toisinaan käyttää sitä kyseistä sanaa lukemalla/puhumalla/kirjoittamalla.
Ei kukaan lapsikaan opi edes äidinkieltään simsalabim, vaan vähitellen.
Tuolta minusta lukiossa tuntui. Kun muutin Lontooseen, tilasin The Timesin. Aina kun vastaan tuli uusi sana, kirjoitin sen vihkoon ja katsoin sanakirjasta, mitä se tarkoittaa. Jotenkin ne sanat jäivät sitä kautta mieleen ilman järjetöntä pänttäämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opit kuitenkin suomen kielen? Olet vain laiska.
Se on eri asia. Lapsella on tietynikäisenä helpompi oppia kieltä ja henkilökohtainen opettaja (äiti tai isä), joka puhuu lapselle koko ajan opittavalla kielellä. Lisäksi oppiminen tapahtuu tilanteissa, joissa lapsi oppii yhdistämään käytetyn kielen konkreettisiin asioihin ympäristössään.
Kiitos tarkkenuksesta, vahvistat juuri väittämääni. Kun ihminen on pieni ja avuton, niin ei se puhumaan opi, jos se ei ymmärrä, että puhuminen on hyödyllinen taito. Myöhemmin me opimme, että jo yrittämisellä saa jo kiitosta, mutta tuloksilla ei eksistentiaalista hätää. Ap ei todellisuudessa usko, että kielen opettelusta olisi hänelle hyötyä, siksi hän ei opi sitä vaikka yrittäisi. Hän on laiska katsomaan totuutta silmiin, siksi hän ei osaa toista kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Opit kuitenkin suomen kielen? Olet vain laiska.
Eiköhän jokainen opi äidinkielensä, mutta ei kaikki opi kaikkia asioita. Ihmiset ovat erilaisia oppimaan erilaisia asioita. Kaikilla ei ole samat vahvuudet.
En minäkään osaa hyvin englantia, mutta soittamaan oon oppinut erilaisia soittimia ihan helposti omin avuin, joita taas toiset eivät opi hevilläkään soittamaan. Enkä hevillä tarkoita tässä genreä vaan englannin kielen sanan merkityksessä eli vaikeaa.
Oletko kokeillut kirjoittaa esineiden nimiä lapuille ja teipata ne kiinni? Siis oveen lappu 'door", tuoliin "chair", pöytään "table" ja niin edelleen? Luet niitä ääneen aina ohikulkiessasi.
Itse menin kielikurssille siihen maahan minkä kieltä halusin oppia. Tämä aikuisiällä. Kaksi viikkoa "crash course", päivittäin 4 tai 8 tuntia kielioppia ja keskustelua, pari iltapäiväretkeä tehtiin myös. Näin opin aikuisiällä kun omatoimisuuteni ei ollut kovinkaan pitkäjännitteistä. Kurssin jälkeen aloitin lukemaan nuorten kirjoja ja siirryin siitä thrillereihin ja sanomalehtiin netissä. Uusia sanoja oppii edelleen kun puhuu ihmisten kanssa. Kieli oli italia, koska muutin Italiaan asumaan. Nuorena olin Brittein saarella pari kk pubissa auttamassa hommissa, ilman palkkaa tietty mutta opin maanperusteellisen hyvin enkkua sinä aikana eikä ole unohtunut edes, välillä luen englantilaisia krimejä. Koska asuin Saksassa kauan, ei siellä telkkarissa kuullut englantia eikä muutakaan kieltä.
A-P:lla saattaisi olla nimeämisvaikeus.
Oletko kokeillut psykedeelejä? ne lisäävät aivojen yhteyksiä ja saavat ne toimimaan paremmin.
Itse osaan todella huonosti englantia. Syy on ihan puhtaasti, ettei kiinnosta opetella. Se vaatii liikaa opettelua ja ei vaan nappaa. Esim matematiikassa taas olen selkeästi keskivertoa parempi. Se on helppoa, kun sitä ei tarvitse päntätä, koska se on loogista ja laskeminen sujuu sitä logiikkaa käyttäen. Englannin kielessä taas pitäisi päntätä ihan v i t u s t i kaikkia, että milloin tulee joku will, would, wöyld, möyld, do, did, does, have, hasent, masent, mösent, sun muuta persereikää. Juu ei voi mitään, mutta ei nappaa.
Voit miettiä, millainen oppija olet: jääkö asiat mieleen, kun kuulet, laulat, kirjoitat, näet jne. ja kun tiedät, mikä on vahvuutesi, voit oppia tätä kautta. Tai ehkä asiat jää mieleen, kun liikut ja yhdistät asiat tai sanat johonkin paikkaan.
Jos tuntuu, että mitenkään eivät sanat jää mieleen, voi tosiaan olla kyse oppimisvaikeus. Sitäkin voi tutkia ja saada sitä kautta apua ja vinkkejä.
Olen kielen ope, ja aivan kaikkea on tullut vastaan. Joku voi puhua sujuvasti, mutta ei kirjoita yhtään sanaa oikein. Joku toinen taas voi kirjoittaa, mutta ei pysty puhumaan. Joku ei pysty kuuntelemaan, toinen lukemaan.
Puhelimessa on monia äppejä, joita voi käyttää avuksi, esim. Duolingo. Itse tykkään käyttää wordwall piste net, joka ei ole äppi, vaan löytyy netistä. Siellä voi hakusanalla etsiä valmiita tehtäviä, jotka auttavat sanojen opiskeluun.
Hyvä ihminen, ei sun tartte oppia muita kieliä kuin suomi. Me ollaan Suomessa ja vain about 2% on ruottinkielisiä. Suomella pitää pystyä pärjäämään. Ite puhun sekä ruotsia että englantia mutta jos en saa palvelua suomeksi niin vaihdan paikkaa.
Mä oon hämmästellyt työkaveriani.
Hän on virolainen ja puhuu täydellisesti suomea.
Osaa venäjää ja englantiakin hyvin.
On digitenkiikassakin todella hyvä.
Mä oon ihan hemmetin tyhmä hänen rinnallaan, mutta hyvä työkaveri on. Kaikilla ei todellakaan ole samat kapasiteetit päässään.
Jotkut ovat lahjakkaampia kuin toiset.
Vuodeksi ulkomaille asumaan, opit varmasti. Mutta kuin paljon sinun tarvitsee puhua?
Voi olla, että opetustavat ovat vain olleet huonoja. Mielestäni pelit esim. duolingo tekevät oppimisesta paljon helpompaa. Ja sitten tietysti sitä kieltä pitäisi sekä kuulla, nähdä, että puhua usein. Puhumisen aloittaminen on ihan todella vaikeaa, mutta kun sitkeästi yrität ja annat itsesi epäonnistua, kyllä se siitä helpottuu.
Itse olin huono englannissa. Auttoi esim. se kun aloin joka päivä lukea horoskoopin englanniksi ja etsin kaikki tuntemattomat sanat netin sanakirjasta. Osan uudestaan ja uudestaan.
Sen pitää olla jotain mistä olet oikeasti kiinnostunut ja minkä teet joka päivä.
No kerro meillekin, mitkä metodit oli Lontoossa?
Siis vertaile suomalaista opetusta ja englantilaista opetusta.