Lue keskustelun säännöt.
Äiti-ihmisen kanssa keskustelu - vela avautuu
11.08.2023 |
Viestittelette kaverin kanssa jo aiemmin sovitun tapaamisen tarkempaa kellonaikaa (tapaaminen siis huomisiltana) ja kaveri vastaa: Mulla on lasten harrastus- ja synttärikuskauksia iltapäivällä, mutta varmasti ehdin sitten illalla. No illallehan sitä tapaamista alun perin sovittiinkin! Tämä on vain yksi esimerkki. Oman elämän tärkeys pitää aina vetää esiin lapsilla pätemisen kautta. Tunteeko kaveri itsensä tärkeäksi kun on äiti ja kuskaa lapsia? Ja siitä pitää minulle joka käänteessä kertoa? En minäkään ala luettelemaan kaikkia merkityksellisiä tekemisiäni ja menoja aiemmin siltä päivältä, kun ei ole mitään tarvetta niillä päteä. Lähes aina kun ollaan yhteyksissä tämän ystävän kanssa, alkaa viestittely sillä, miten on paljon tehtävää lasten kanssa. Ja on ihan fiksu työssä käyvä ihminen vielä, mutta ilmeisesti lapset on se juttu elämässä. Ja kiva jos niin on, saa ollakin, mutta miksi siitä pitää aina minulle ensimmäiseksi kertoa? Tulee jokin pätemisen tarpeen tunne tuosta.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ymmärrän, mitä sanot. Mutta näethän, että tuossa on aste-eroja: sinä sanot vain sen, että on lasten kuskaukset ja sopii nähdä silloin ja tällöin. Ap:llä ja muilla on esimerkkejä siitä, miten selostetaan ummet ja lammet päivän menoista ja aikatauluista. Tuo ei ole joko-tai -kysymys, vaan jatkumo, jonka toisessa päässä on se töks-töks -sähkösanomakieli "ok, klo 16 Stockan kellon alla" ja toisessa päässä pitkä litania asioista. Jos pidempi viestittely on molemmille osapuolille sopivaa ja mukavaa, niin ei ole ongelmaa. Ongelma on siinä, jos viestittelytavat ovat kovin erilaiset ja jos tulee sellainen tunne, että se toinen ihminen haluaa oikein korostaa omaa tärkeyttään kertomalla niistä omista asioistaan, olipa ne lapsia, hevosia tai töitä. Tuossa sinun tapauksessasi ei ole kysymys mistään sellaisesta, niin se ei oikein sovi edes esimerkiksi, jos puhutaan ns. ääripäistä. Sinun ja ystäväsi kommunikointi on teille molemmille sopivaa ja ulkopuolelta katsottuna sopivan lyhyttä mutta silti informatiivista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin perheelliset. Taas yksi sääntö lisää listaan, miten lapsettomien kanssa kuuluu olla ja kommunikoida. Monesti olen joidenkin (Huom! JOIDENKIN, EI KAIKKIEN) omasta halustaan lapsettomien touhuja seuraillessa miettinyt, että hyvä kun et hanki lapsia, ne ei noin itsekeskeiselle ja kaiken kontrolloijalle missään nimessä sopisikaan.
Taas yksi u h ti u tuva perheellinen. Naama mutrussa heti kun hänen toimintatapojaan arvostellaan. Peiliin katsomisen sijaan aletaan sitten haukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Juuri näin, olen tämän kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei pääse, silloin tietenkin hyvälle kaverille selittää, miksei pääse. Jottei kaveri vahingossakaan rupea miettimään, että onko jotain vialla. Mutta jos on, hyvänen aika, jo sovittu että nähdään ja pitää vain saada se aika ja paikka sovittua, niin ei siihen kuulu mitkään muut asiat. Jos siihen kuuluu jotkut muut asiat, niin ne tottakai kerrotaan.
Mutta tässä puhutaan niistä asioista, jotka eivät liity siihen tapaamisen aikaan ja paikkaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin perheelliset. Taas yksi sääntö lisää listaan, miten lapsettomien kanssa kuuluu olla ja kommunikoida. Monesti olen joidenkin (Huom! JOIDENKIN, EI KAIKKIEN) omasta halustaan lapsettomien touhuja seuraillessa miettinyt, että hyvä kun et hanki lapsia, ne ei noin itsekeskeiselle ja kaiken kontrolloijalle missään nimessä sopisikaan.
Taas yksi u h ti u tuva perheellinen. Naama mutrussa heti kun hänen toimintatapojaan arvostellaan. Peiliin katsomisen sijaan aletaan sitten haukkumaan.
Niin, siltä se kuulostaa näin ulkopuolisen näkökulmasta. Eikö näitä keskusteluja voisi ottaa ennemmin opettavaisina tarinoina, joiden avulla voi tutkailla omaa toimintaansa ja saada toisenlaisia näkökulmia? Ilman että tarvitsee heti alkaa haukkumaan muita?
AP. Jos sinä ehdit tapaamiseen vasta käytyäsi kaupassa tai haettuasi paketin noutopisteestä, niin ovatko nämä asiat pätemistä?
Lasten kuskaaminen ja lasten asioiden hoitaminen ovat ihan samalla tavalla arkiaskareita. Ne vaan pitää hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. Jos sinä ehdit tapaamiseen vasta käytyäsi kaupassa tai haettuasi paketin noutopisteestä, niin ovatko nämä asiat pätemistä?
Lasten kuskaaminen ja lasten asioiden hoitaminen ovat ihan samalla tavalla arkiaskareita. Ne vaan pitää hoitaa.
Ap ei ehkä selosta, että käy kaupassa ja noutaa paketin?
Oletpa jotenkin kireä ja outo tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Juuri näin, olen tämän kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei pääse, silloin tietenkin hyvälle kaverille selittää, miksei pääse. Jottei kaveri vahingossakaan rupea miettimään, että onko jotain vialla. Mutta jos on, hyvänen aika, jo sovittu että nähdään ja pitää vain saada se aika ja paikka sovittua, niin ei siihen kuulu mitkään muut asiat. Jos siihen kuuluu jotkut muut asiat, niin ne tottakai kerrotaan.
Mutta tässä puhutaan niistä asioista, jotka eivät liity siihen tapaamisen aikaan ja paikkaan mitenkään.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että mistä asioista ystävän kanssa sitten saa puhua.
Lapset, lemmikit ja sukulaiset ovat tietenkin kiellettyjä aiheita. Niistä monet tuntuvat nykyään loukkaantuvan.
Seurustelusuhteista ei varmaan myöskään saa nykyään keskustella. Nehän eivät liity tapaamiseen tai ystävään millään tavalla. Paitsi jos sattuu tapailemaan ystävän puolisoa tai lasta.
Onko sallittua puhua vain tapaamispaikasta ja sen hetkikestä säästä. Ehkä myös ruoasta ja juomasta jos tapaaminen tapahtuu ravintolassa. Nehän sentään ovat tapaamiseen liittyviä aiheita.
Onneksi ei ole ap:n kaltaisia ystäviä. Kyllä on nauha kireällä otsassa.
Terveisin vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP. Jos sinä ehdit tapaamiseen vasta käytyäsi kaupassa tai haettuasi paketin noutopisteestä, niin ovatko nämä asiat pätemistä?
Lasten kuskaaminen ja lasten asioiden hoitaminen ovat ihan samalla tavalla arkiaskareita. Ne vaan pitää hoitaa.
Niin mutta se ap ei joka viestissään kerro, mitä hän aikoo tehdä ennen tapaamista.
Miten tämä asia on niin monen niin vaikea ymmärtää?
Miten sinusta on tullut tuollainen tiukkapipo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi yleensäkään tavata ihmistä jonka pelkästä viestittelytyylistä jo noin ärsyyntyy?
Pitäisi tosi omituisena jos mun ystävä haluaa tavata minut ja pitää yhteyttä minuun mutta kuitenkin ärsyyntyy mun tavastani kommunikoida.
Minkä ihmeen takia se mua edes sitten haluaa tavata jos olen niin ärsyttävä?!
Kuulostat pahansuopaiselta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Juuri näin, olen tämän kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei pääse, silloin tietenkin hyvälle kaverille selittää, miksei pääse. Jottei kaveri vahingossakaan rupea miettimään, että onko jotain vialla. Mutta jos on, hyvänen aika, jo sovittu että nähdään ja pitää vain saada se aika ja paikka sovittua, niin ei siihen kuulu mitkään muut asiat. Jos siihen kuuluu jotkut muut asiat, niin ne tottakai kerrotaan.
Mutta tässä puhutaan niistä asioista, jotka eivät liity siihen tapaamisen aikaan ja paikkaan mitenkään.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että mistä asioista ystävän kanssa sitten saa puhua.
Lapset, lemmikit ja sukulaiset ovat tietenkin kiellettyjä aiheita. Niistä monet tuntuvat nykyään loukkaantuvan.
Seurustelusuhteista ei varmaan myöskään saa nykyään keskustella. Nehän eivät liity tapaamiseen tai ystävään millään tavalla. Paitsi jos sattuu tapailemaan ystävän puolisoa tai lasta.
Onko sallittua puhua vain tapaamispaikasta ja sen hetkikestä säästä. Ehkä myös ruoasta ja juomasta jos tapaaminen tapahtuu ravintolassa. Nehän sentään ovat tapaamiseen liittyviä aiheita.
Minäpä vastaan aloittamalla siitä, mistä nyt puhutaan. Nyt ei puhuta siitä keskustelusta, jota käydään kun nähdään tai jota käydään puhelimessa puhuen.
Nyt puhutaan siitä tekstiviestistä tai whatsapp-viestistä tai messenger-viestistä, jossa sovitaan siitä livetapaamisesta.
Ap on moneen kertaan ketjussa sanonut, että kun ystävän kanssa tapaavat, keskustelevat ihan normaalisti kaikista asioista, mistä kumpikin haluaa keskustella. Että ongelma on siinä, miten joka ikisessä viestissä, jossa tarkoitus on sopia tapaamisesta, ystävä selittää ummet ja lammet lastensa asioita.
Kun pääasia on "nähdään Espresso Housessa klo 19 perjantai-iltana", miksi tuossa varmistusviestissä pitää selittää kaikki se, mitä aikoo tehdä sinä päivänä ennen klo 19?
Kukaan ei ole kieltämässä mitään keskusteluaiheita silloin kun keskustellaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensäkään tavata ihmistä jonka pelkästä viestittelytyylistä jo noin ärsyyntyy?
Pitäisi tosi omituisena jos mun ystävä haluaa tavata minut ja pitää yhteyttä minuun mutta kuitenkin ärsyyntyy mun tavastani kommunikoida.
Minkä ihmeen takia se mua edes sitten haluaa tavata jos olen niin ärsyttävä?!
Tämä on erittäin hyvä kysymys. On hyvin mahdollista, että tuo viestittelytyylin erilaisuus on ensimmäinen oire siitä, että ystävyys on lentämässä romukoppaan.
Mutta entä jos kyse onkin siitä, kuten ap:kin totesi, että tavatessa ystävä on yhtä mukava kuin aina ennenkin, keskustelu sujuu ym. jne. Mutta ärtymyksen aiheena on vain se viestittelytyyli. Miten silloin toimitaan? Pitäisikö katkaista se ystävyyssuhde, vai pitäisikö yrittää saada toinen ymmärtämään, että en halua tietää päiväsi kulusta ennen tapaamistamme lähettämissäsi viesteissä, voisitko kertoa niistä vasta tavatessamme?
Miten sinä haluaisit, että ystäväsi toimisi tuollaisessa tilanteessa? Sanoisi suorat sanat ja pistäisi suhteenne poikki? Yrittäisi selittää kauniisti, että pitää sinusta ja tapaamisistanne mutta ei viestittelytyylistäsi? Ei sano mitään, mutta kiristelee hampaitaan aina kun pitäisi sopia tapaamisesta ja kirjoitat pitkät litaniat kaikesta muusta, mitä nyt päähäsi silloin sattuu juolahtamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Juuri näin, olen tämän kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei pääse, silloin tietenkin hyvälle kaverille selittää, miksei pääse. Jottei kaveri vahingossakaan rupea miettimään, että onko jotain vialla. Mutta jos on, hyvänen aika, jo sovittu että nähdään ja pitää vain saada se aika ja paikka sovittua, niin ei siihen kuulu mitkään muut asiat. Jos siihen kuuluu jotkut muut asiat, niin ne tottakai kerrotaan.
Mutta tässä puhutaan niistä asioista, jotka eivät liity siihen tapaamisen aikaan ja paikkaan mitenkään.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että mistä asioista ystävän kanssa sitten saa puhua.
Lapset, lemmikit ja sukulaiset ovat tietenkin kiellettyjä aiheita. Niistä monet tuntuvat nykyään loukkaantuvan.
Seurustelusuhteista ei varmaan myöskään saa nykyään keskustella. Nehän eivät liity tapaamiseen tai ystävään millään tavalla. Paitsi jos sattuu tapailemaan ystävän puolisoa tai lasta.
Onko sallittua puhua vain tapaamispaikasta ja sen hetkikestä säästä. Ehkä myös ruoasta ja juomasta jos tapaaminen tapahtuu ravintolassa. Nehän sentään ovat tapaamiseen liittyviä aiheita.
Minäpä vastaan aloittamalla siitä, mistä nyt puhutaan. Nyt ei puhuta siitä keskustelusta, jota käydään kun nähdään tai jota käydään puhelimessa puhuen.
Nyt puhutaan siitä tekstiviestistä tai whatsapp-viestistä tai messenger-viestistä, jossa sovitaan siitä livetapaamisesta.
Ap on moneen kertaan ketjussa sanonut, että kun ystävän kanssa tapaavat, keskustelevat ihan normaalisti kaikista asioista, mistä kumpikin haluaa keskustella. Että ongelma on siinä, miten joka ikisessä viestissä, jossa tarkoitus on sopia tapaamisesta, ystävä selittää ummet ja lammet lastensa asioita.
Kun pääasia on "nähdään Espresso Housessa klo 19 perjantai-iltana", miksi tuossa varmistusviestissä pitää selittää kaikki se, mitä aikoo tehdä sinä päivänä ennen klo 19?
Kukaan ei ole kieltämässä mitään keskusteluaiheita silloin kun keskustellaan.
Siis miten joku voi harmistua tuollaisesta asiasta? Onko ap:llä pahojakin mielenterveysongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Juuri näin, olen tämän kommentoijan kanssa täysin samaa mieltä. Jos ei pääse, silloin tietenkin hyvälle kaverille selittää, miksei pääse. Jottei kaveri vahingossakaan rupea miettimään, että onko jotain vialla. Mutta jos on, hyvänen aika, jo sovittu että nähdään ja pitää vain saada se aika ja paikka sovittua, niin ei siihen kuulu mitkään muut asiat. Jos siihen kuuluu jotkut muut asiat, niin ne tottakai kerrotaan.
Mutta tässä puhutaan niistä asioista, jotka eivät liity siihen tapaamisen aikaan ja paikkaan mitenkään.
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyn, että mistä asioista ystävän kanssa sitten saa puhua.
Lapset, lemmikit ja sukulaiset ovat tietenkin kiellettyjä aiheita. Niistä monet tuntuvat nykyään loukkaantuvan.
Seurustelusuhteista ei varmaan myöskään saa nykyään keskustella. Nehän eivät liity tapaamiseen tai ystävään millään tavalla. Paitsi jos sattuu tapailemaan ystävän puolisoa tai lasta.
Onko sallittua puhua vain tapaamispaikasta ja sen hetkikestä säästä. Ehkä myös ruoasta ja juomasta jos tapaaminen tapahtuu ravintolassa. Nehän sentään ovat tapaamiseen liittyviä aiheita.
Minäpä vastaan aloittamalla siitä, mistä nyt puhutaan. Nyt ei puhuta siitä keskustelusta, jota käydään kun nähdään tai jota käydään puhelimessa puhuen.
Nyt puhutaan siitä tekstiviestistä tai whatsapp-viestistä tai messenger-viestistä, jossa sovitaan siitä livetapaamisesta.
Ap on moneen kertaan ketjussa sanonut, että kun ystävän kanssa tapaavat, keskustelevat ihan normaalisti kaikista asioista, mistä kumpikin haluaa keskustella. Että ongelma on siinä, miten joka ikisessä viestissä, jossa tarkoitus on sopia tapaamisesta, ystävä selittää ummet ja lammet lastensa asioita.
Kun pääasia on "nähdään Espresso Housessa klo 19 perjantai-iltana", miksi tuossa varmistusviestissä pitää selittää kaikki se, mitä aikoo tehdä sinä päivänä ennen klo 19?
Kukaan ei ole kieltämässä mitään keskusteluaiheita silloin kun keskustellaan.
Siis miten joku voi harmistua tuollaisesta asiasta? Onko ap:llä pahojakin mielenterveysongelmia?
Minä en ole ap, mutta osallistun aktiivisesti keskusteluun, kun tämä viestittelytapa on alkanut raivostuttaa itseäni. Laitan tähän nyt siksi uudelleen tekstini, jonka kirjoitin aiemmin illalla, muutama sivu sitten.
Itse epäilen, että minulla on burn out, mutta en usko, että ainakaan vielä sen pahempaa mielenterveysongelmaa. Arvostaisin, jos lukisit tekstini ja kommentoisit sitä.
Olen itse tullut tälle "too much information"-asialle (tällaisessa lörpöttelymielessä) hyvin reaktiiviseksi, kun koen, että tuo "small talk" siinä tekstarissa tai wa:ssa oikeasti ei ole tarpeen, se suoraan sanottuna häiritsee minua. Se "tieto" - joka ei ole minulle tietoa, kun en sitä tarvitse - tukkii minun pääni. Ja jos samaan aikaan on samantyyppistä viestittelyä useamman ihmisen kanssa, niin siitä tulee ihan mahdotonta. Ja ei, en puhu tässä sellaisesta rauhallisesta viestittelystä, "mitä sulle kuuluu", jossa haluaakin tietää toisen kuulumisia ja jakaa omiaan. Niissä saa kirjoittaa mitä haluaa ja miten laveasti haluaa.
Mutta jos on tarkoitus nähdä jossakin johonkin kellonaikaan, niin siihen viestittelyyn ei oikeasti tarvita mitään muuta informaatiota kuin se aika ja paikka ja varmistus, että siellä tosiaan nähdään.
Joskus tuntuu - ja tiedän, että tämä ei ole "totta" vaan vain minun tunteeni - että ihmiset haluaisivat minulta niin paljon enemmän kuin pystyn heille antamaan. He haluavat huomiotani muulloinkin kuin silloin, kun on sovittu tietoisesti, että nyt nähdään ja jutellaan kunnolla. He haluavat huomioni paitsi tavatessa myös ennen tapaamista ja mahdollisesti myös tapaamisen jälkeen. Ja nämä siis ovat mukavia ja rakkaita ihmisiä. Olen varmasti ylirasittunut työssäni (jossa olen sanojen kanssa päivittäin tekemisissä), ja koronan sairastamisen jälkeen kognitiiviset kyvyt heikkenivät. Ikä varmasti tekee tehtävänsä myös. Samoin se, että viestiä puskee sieltä ja täältä (vaikka ilmoitukset onkin pois päältä). Voi olla siis, että tämä on vain minun ongelmani, mutta resonoi vahvasti tuon ap:n kuvaileman kanssa. Ihan riippumatta siitä, onko kenelläkään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi yleensäkään tavata ihmistä jonka pelkästä viestittelytyylistä jo noin ärsyyntyy?
Pitäisi tosi omituisena jos mun ystävä haluaa tavata minut ja pitää yhteyttä minuun mutta kuitenkin ärsyyntyy mun tavastani kommunikoida.
Minkä ihmeen takia se mua edes sitten haluaa tavata jos olen niin ärsyttävä?!Tämä on erittäin hyvä kysymys. On hyvin mahdollista, että tuo viestittelytyylin erilaisuus on ensimmäinen oire siitä, että ystävyys on lentämässä romukoppaan.
Mutta entä jos kyse onkin siitä, kuten ap:kin totesi, että tavatessa ystävä on yhtä mukava kuin aina ennenkin, keskustelu sujuu ym. jne. Mutta ärtymyksen aiheena on vain se viestittelytyyli. Miten silloin toimitaan? Pitäisikö katkaista se ystävyyssuhde, vai pitäisikö yrittää saada toinen ymmärtämään, että en halua tietää päiväsi kulusta ennen tapaamistamme lähettämissäsi viesteissä, voisitko kertoa niistä vasta tavatessamme?
Miten sinä haluaisit, että ystäväsi toimisi tuollaisessa tilanteessa? Sanoisi suorat sanat ja pistäisi suhteenne poikki? Yrittäisi selittää kauniisti, että pitää sinusta ja tapaamisistanne mutta ei viestittelytyylistäsi? Ei sano mitään, mutta kiristelee hampaitaan aina kun pitäisi sopia tapaamisesta ja kirjoitat pitkät litaniat kaikesta muusta, mitä nyt päähäsi silloin sattuu juolahtamaan?
Oletettavasti ystäväni olisi ollut tuollainen jaarittelija jo ennen lapsiakin, joten olisin siihen varmaan jo tottunut. En pysty ap:n ongelmaa ymmärtämään. Kyllähän hän ystävänsä on tuntenut ennenkin. Miten se nyt yhtäkkiä olisi muuksi muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Tämä. Mä olen kokenut 5 keskenmenoa ja kysymys "onko lapsia?" puolitutun ihmisen suusta on aina yhtä epämiellyttävä.
Juuri tätä ajoin takaa.
Itse olen tehnyt abortin muutama vuosi sitten. Vaikka olen käsitellyt asian enkä halua lapsia, lapsikyselyt tuntuvat epämiellyttäviltä. Vielä kiusallisempi aihe itselleni on ikisinkkuus, joka luultavasti näkyy myös päälle päin. Välillä mietin, haluavatko nuo yksityisasioiden kyselijät kiusata minua tarkoituksella utelemalla vaivaannuttavia asioita.
No niin perheelliset. Taas yksi sääntö lisää listaan, miten lapsettomien kanssa kuuluu olla ja kommunikoida. Monesti olen joidenkin (Huom! JOIDENKIN, EI KAIKKIEN) omasta halustaan lapsettomien touhuja seuraillessa miettinyt, että hyvä kun et hanki lapsia, ne ei noin itsekeskeiselle ja kaiken kontrolloijalle missään nimessä sopisikaan.