Lue keskustelun säännöt.
Äiti-ihmisen kanssa keskustelu - vela avautuu
11.08.2023 |
Viestittelette kaverin kanssa jo aiemmin sovitun tapaamisen tarkempaa kellonaikaa (tapaaminen siis huomisiltana) ja kaveri vastaa: Mulla on lasten harrastus- ja synttärikuskauksia iltapäivällä, mutta varmasti ehdin sitten illalla. No illallehan sitä tapaamista alun perin sovittiinkin! Tämä on vain yksi esimerkki. Oman elämän tärkeys pitää aina vetää esiin lapsilla pätemisen kautta. Tunteeko kaveri itsensä tärkeäksi kun on äiti ja kuskaa lapsia? Ja siitä pitää minulle joka käänteessä kertoa? En minäkään ala luettelemaan kaikkia merkityksellisiä tekemisiäni ja menoja aiemmin siltä päivältä, kun ei ole mitään tarvetta niillä päteä. Lähes aina kun ollaan yhteyksissä tämän ystävän kanssa, alkaa viestittely sillä, miten on paljon tehtävää lasten kanssa. Ja on ihan fiksu työssä käyvä ihminen vielä, mutta ilmeisesti lapset on se juttu elämässä. Ja kiva jos niin on, saa ollakin, mutta miksi siitä pitää aina minulle ensimmäiseksi kertoa? Tulee jokin pätemisen tarpeen tunne tuosta.
Kommentit (213)
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä helvettiä? Että lapsia ei saa edes mainita sivumennen vaikka ovat luonnollinen osa elämää? Jopa minä autistina osaan lukea rivien välistä että hän haluaa sanoa että on lasten kanssa menoa, JOTEN saattaa olla väsynyt sitten kun tapaatte joten pahoittelut siitä, tai voi olla että joutuu perumaan koska on liian poikki. Eli ihan kohtelias tilannekatsaus.
Sen lisäksi autistina ymmärrän että ystävyyteen kuuluu se että jaetaan omaa elämää toisen kanssa ja kuunnellaan. Ei minuakaan jotkut merkkilaukut tai suhdesekoilut tai muu välttämättä kiinnosta, mutta silti kuuntelen ja juttelen aiheesta, enkä vedä ripulipaskoja siihen paikkaan jos toinen suostu puhumaan vain ja ainostaan minusta ja aiheista jotka minua kiinnostaa.
Mä kans ymmärrän asian justiinsa näin, mutta toisaalta on tosi törkeää perua viime tipassa tai samana päivänä. Pitäisi pystyä miettimään asiat niin, että jaksaa sitten lähteä vielä. Lapseton ei tule näitä asioita koskaan ymmärtämään eikä hyväksymään ja minusta ei edes tarvitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
-Eli nähdäänkö klo 11 puistossa? Käydään sitten siinä terassilla syömässä.
-Joo, lapset syö aamupalan jo klo 8 ja annan niille pienen välipalan ennen automatkaa, ovat kuitenkin jo heränneet leikkimään puoli seiskalta ja käydään metsäretkelläkin aamulla.Joo, kiinnosti. :D
Onko kyse lapsista, vai onko kyse ihmisen persoonallisuudesta yhdistettynä huonoon käytökseen?
Minulla on eräs ystävä-kollega, jonka kanssa menee hermot, kun hän lykkää jokaiseen viestiinsä mediasta riippumatta täysin turhaa lätinää omasta elämästään: mitä teki/tekee tänään, mitä puolisonsa tekee, mitä syö, mitä aikoo tehdä. Sama puhuessa, ja myös muiden kuin minun kanssani. Vuosikausia jaksoin ilman ongelmia hänen tyyliään, mutta ilmeisesti hänen henkilökohtaisen elämänsä jutut kävivät sen verran raskaiksi, että tuo "tyyli" paheni, ja toisaalta jouduin töiden vuoksi olemaan hänen kanssaan tavallista enemmän tekemisissä, niin käämit ovat alkaneet palaa, ja pahasti. Olen kesän aikana miettinyt, havainnollistaisinko asiaa hänelle ja tulostaisin vaikkapa parikymmentä hänen viestiään ja merkitsisin värikynillä yhtäältä ne tärkeät asiat, joista on määrä keskustella/tiedottaa toista, ja toisaalta sen kaiken täysin turhan "tiedon", jolla hän sekä kuluttaa aikaansa (kiire ja tekemistä hänellä on koko ajan kovasti, ja minulle luetellaan niitä jatkuvasti) että minun tietoisuuttani/vastaanottokykyäni. On kuin joku automaatti latelisi niitä asioita, eikä sillä ole väliä, reagoinko niihin vai en.
Tämä oli todellakin ohis, mutta entä jos ap:n lapsellinen ystävä on tuollainen ja mahdollinen lapsiperhe- ja työelämän aiheuttama stressi purkautuu noin? Toinen vaihtoehto voi olla, että ystävä ei pärjää töissään ja lapsista on tullut hänelle siksi pakonomainen puheenaihe, tai sitten hän voi olla jollain tapaa kateellinen sinulle, luulee, että haluaisit lapsia ja siksi hieroo omaa lapsellisuuttaan koko ajan puheissaan sinulle.
Joka tapauksessa, toivon, että ongelma näiden omista asioistaan täysin turhaan löpöttävien ystävien kanssa ratkeaa niin itselläni, ap:llä kuin mahdollisilla muillakin kohtalotovereilla.
Hanki itsetunto. Just päteäkseenhän se kaveri tuollaista kommenttia laittoi. Ai että tällaiset ihmiset (oli lapsia tai ei) ovat raskaita, keksii kaikesta jotain piilotarkoituksia, joita ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä lapsellista kaveria pitää sitten ehdoin tahdoin tavata, jos sen jutut ei kelpaa?
Ehkä siksi, että ihminen on itselle tärkeä (tai on ainakin aiemmin ollut) ja että ei halua "hylätä" ystävää, vaikka tällä onkin nyt elämässä tärkeämpiä asioita.
Aika paljon on saanut kuulla ja lukea juttuja, joissa lapselliset valittavat, miten lapsettomat ystävät eivät pidä heihin enää yhteyttä. Ehkä ap on lukenut näitä juttuja myös ja ajatellut, että hän ainakin toimii toisin. Kunnes sitten on käynyt näin.
Kysymyshän ei ole siitä, etteikö lapsellisen jutut kelpaa, vaan siitä, että lapsellinen rasittaa ap:tä aivan turhaan sellaisilla asioilla, jotka eivät liity varsinaiseen asiaan, esim. tapaamisaikaan ja -paikkaan millään tavalla. Suurin osa ihmisistä, olipa lapsellisia tai ei, haluaa hoitaa kaikki toissijaiset asiat - kuten tapaamisen sopimisen - mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta aikaa ja energiaa ja kiinnostusta riittää siihen pääasiaan, eli toisen ihmisen tapaamiseen. Siinä kahvilan pöydässä tai missä tavataankaan on sitten helpompi keskittyä ja antaa se huomio sille toiselle ihmiselle, ja siinä tilanteessa on täysin luontevaa että se lapsellinen puhuu elämänsä tärkeimmästä asiasta eli niistä lapsista.
Mutta toisen ihmisen tietoisuuden täyttäminen tilanteessa, jossa vain sovitaan se tapaaminen, käytännössä turhalla informaatiolla on oikeasti huonoa käytöstä.
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut saman.
-Eli nähdäänkö klo 11 puistossa? Käydään sitten siinä terassilla syömässä.
-Joo, lapset syö aamupalan jo klo 8 ja annan niille pienen välipalan ennen automatkaa, ovat kuitenkin jo heränneet leikkimään puoli seiskalta ja käydään metsäretkelläkin aamulla.Joo, kiinnosti. :D
Onko kyse lapsista, vai onko kyse ihmisen persoonallisuudesta yhdistettynä huonoon käytökseen?
Minulla on eräs ystävä-kollega, jonka kanssa menee hermot, kun hän lykkää jokaiseen viestiinsä mediasta riippumatta täysin turhaa lätinää omasta elämästään: mitä teki/tekee tänään, mitä puolisonsa tekee, mitä syö, mitä aikoo tehdä. Sama puhuessa, ja myös muiden kuin minun kanssani. Vuosikausia jaksoin ilman ongelmia hänen tyyliään, mutta ilmeisesti hänen henkilökohtaisen elämänsä jutut kävivät sen verran raskaiksi, että tuo "tyyli" paheni, ja toisaalta jouduin töiden vuoksi olemaan hänen kanssaan tavallista enemmän tekemisissä, niin käämit ovat alkaneet palaa, ja pahasti. Olen kesän aikana miettinyt, havainnollistaisinko asiaa hänelle ja tulostaisin vaikkapa parikymmentä hänen viestiään ja merkitsisin värikynillä yhtäältä ne tärkeät asiat, joista on määrä keskustella/tiedottaa toista, ja toisaalta sen kaiken täysin turhan "tiedon", jolla hän sekä kuluttaa aikaansa (kiire ja tekemistä hänellä on koko ajan kovasti, ja minulle luetellaan niitä jatkuvasti) että minun tietoisuuttani/vastaanottokykyäni. On kuin joku automaatti latelisi niitä asioita, eikä sillä ole väliä, reagoinko niihin vai en.
Tämä oli todellakin ohis, mutta entä jos ap:n lapsellinen ystävä on tuollainen ja mahdollinen lapsiperhe- ja työelämän aiheuttama stressi purkautuu noin? Toinen vaihtoehto voi olla, että ystävä ei pärjää töissään ja lapsista on tullut hänelle siksi pakonomainen puheenaihe, tai sitten hän voi olla jollain tapaa kateellinen sinulle, luulee, että haluaisit lapsia ja siksi hieroo omaa lapsellisuuttaan koko ajan puheissaan sinulle.
Joka tapauksessa, toivon, että ongelma näiden omista asioistaan täysin turhaan löpöttävien ystävien kanssa ratkeaa niin itselläni, ap:llä kuin mahdollisilla muillakin kohtalotovereilla.
Tuo on muuten totta! Itse lapsettomana kuormitun kun kuuntelen joidenkin perheellisten arkea. Se heidän multitaskaus ja stressi ja tietty ajattelun katkeilevuus vähän kuin tarttuu. Sit päälle vielä se syyllistys, jos oot itse ennen illan tapaamista nauttinut hitaasta aamusta, lukenut kirjaa, käynyt leffassa, lounaalla ja museossa. Ikään kuin se ois mun vika, ettei hänellä ole aikaa vastaavaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse tulee kerrottua aika useinkin, että syynä on lasten asiat, jos aikataulu on epävarma. Ja voi syynä olla joku muukin, mutta aika usein lasten asiat pyörittää elämää. En nyt näe mitään ihmeellistä siinä?
Tuohan on itsestään selvää, ja jos tilanne on sellainen, että on epävarmuutta esim. aikataulun pitämisestä, niin se on hyvä sanoa. Nyt on kysymys siitä, miten toista ihmistä kuormitetaan hänelle täysin turhalla informaatiolla.
Otetaan esimerkki toiselta saralta, työelämästä. Ollaan sovittu sun kanssa, että nähdään torstaina töiden jälkeen. Sitten pitää sopia torstaina viestitellen, moneltako nähdään ja missä. Miltä kuulostaisi saada esim. tällainen viesti: "Joo, kiva nähdä, ja nähdään puoli viideltä vaikka. Tässä on kuvio sellainen, että pomo pommittaa minua ja meidän tiimin Mikkoa nyt sillä asiakastapaamisasialla, ja toisen tiimin Minna tarvittais siihen myös, mutta se ei oo nyt paikalla vaan etänä, ja tämä aiheuttaa nyt epävarmuutta tilanteeseen. Mikko lupas tehdä powerpointit ja oon siitä tosi iloinen, koska sen ansiosta mä ehdin siihen meidän puoli viiden tapaamiseen, mutta tuo Minna-juttu on nyt tosiaan hankala. Niin ehdin syödä tänään hyvän lounaan, kun käytiin Mikon ja Tiinan ja sen uuden tyypin Sepon kanssa tuossa kiinalaisbuffassa syömässä. Niin ei oo pakko meidän mennä syömään sun kanssa, jos et välttämättä halua. Se kiinalainen oli muuten tosi hyvää. Niin joo, kun se Mikko nyt tekee ne powerpointit niin minä pääsen lähtemään töistä jo neljältä niin voidaan hyvin nähdä siellä sun ehdottamassa paikassa, ehdin sinne puol viideksi. On se tosi kiva se Mikko. Mutta se Minna huolettaa nyt, tekeekö se hommansa. Kiva nähdä sun kanssa tänään!"
Kun tuon saman asian olisi voinut sanoa, että ehdin sinne sun ehdottamaan paikkaan tänään puoli viideksi, nähdään siellä, kiva nähdä. Ja jättää kaiken muun kertomisen (jos se edes on tarpeen kertoa) siihen, kun nähdään.
Ja jos tämä tapaamisen sopiminen minun kanssani olisi aina tällaista, että kerron lounaani, kerron työkuvioni ja työkaverini - ihan vaan vaikka siltä varalta, että kaverin ei tarvitse ihmetellä jos olen tavatessa stressaantunut (miksi en voisi jättää sen kertomista siihen tapaamiseen?) - niin montako kertaa säädät tapaamista kanssani ennen kuin menee hermot?
Ymmärrän ap:tä aivan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka härillä ajaa, se häristä puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Jos oma elämä on tyhjää niin voihan se toisen täysi elämä kuulostaa pätemiseltä.
Minä ainakin ajattelisin apn ystävän selventävän ääneen myös itselleen päivänsä kulkua, töistä klo15, lapset hoidosta, Matti jalkapalloon klo 16, sitä ennen jotain ruokaa, Lilli jalkapalloon klo 17, muista tarkastaa että puoliso Lasse on illalla lasten kanssa ja laittaa pikku Pirjon yksin nukkumaan, tänään hän on Antin perheen vuoro tuoda myös Lilli jalkapallosta, ai niin, minun pitää viedä myös Antti.
Mutta ihana nähdä illalla ja vähän hengähtää.
Jep, mutta tuon voi tehdä itse mielessään tai tehdä aikataulun paperille. Minkä vuoksi pitää kuormittaa tuolla "tiedolla" toista ihmistä, johon nämä asiat eivät liity mitenkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ap:n pitäisi etsiä lapsettomia kavereita.
Perhe-elämä vaikuttaa aika paljon kaikkeen, joten ei sitä sen jälkeen voi enää olla ihan kuin ennen.
No kyllä mä yleensä kerron, jos on jotain menoa ennen sovittua tapaamista. Tuolle voi olla monta syytä:
A) Ette olleet sopineet tarkkaa aikaa ja noin kaveri kertoo, että hirveän aikaisin illasta ei sovi.
B) Kaveri viestittää, että jos jostain syystä venyykin hänen tulonsa, tuo on syy
C) Kaveri jutustelee, että meneepä sopivasti sitten, koska aiemmin olisikin ollut menoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
En ajattele että kyseinen äiti pätisi lasten asioilla. Jos on lapsen hankkinut niin se lapsi on vaan hoidettava. Äiti on tavallaan aina töissä halusi tai ei. Ei sitä lasta kukaan muukaan hoida. Stressiä on ja aika ei meinaa riittää kaikkiin velvollisuuksiin. Halusi sen sanoa ja kuitenkin yrittää jaksaa vielä tulla tapaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Joo, eikä sitäkään saa kysyä mistä päin on. Mistä on kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Saatan itsekin ääneen miettiä tuollaisia asioita, tai viestitse tuoda esille. Lähinnä yritän varoittaa, että aikataulut saattavat venyä hieman, mutta jos se ei häiritse liikaa niin olisi ihana nähdä. Ja aikaoptimistina yritän ääneen sanottuna samalla realisoida itselleni sen, mikä on mahdollista ja mikä ei. Yleensä vedän aikataulut turhan kireiksi ja kuvittelen, että asiat luonnistuvat lyhyemmässä ajassa. Olen tehnyt tätä kyllä jo ennen lasta, kun tein töitä useammassa eri paikassa ja opiskelin samaan aikaan sekä olin aktiivina järjestössä. Samalla tavalla hahmottelin päivän aikataulua ja mahdollisia näkemisiä, yksi työ oli sellainen, että kriisitilanteissa töiden lopetus saattoi venyä useammalla tunnilla. Tarkoitus ei ollut päteä, vaan varoittaa toista siitä, että yllättävät muutokset ovat mahdollisia.
Tämä on ymmärrettävää, mutta eikö siinä viestissä, jossa sovitaan tapaamisesta, voi vain yksinkertaisesti sanoa, että "nyt on kiireistä ja haluan kovasti tavata, sopiiko sinulle että lähtökohtaisesti nähdään klo 19 siellä-ja-siellä mutta viestitellään vielä tarkemmin? Kerron sitten tavatessa, miksi on näin kiirettä" tai jotakin näin. Ja sitten varmistaa se tapaaminen, ja jättää ne kaikki detaljit sinne tapaamiseen?
Olen itse tullut tälle "too much information"-asialle (tällaisessa lörpöttelymielessä) hyvin reaktiiviseksi, kun koen, että tuo "small talk" siinä tekstarissa tai wa:ssa oikeasti ei ole tarpeen, se suoraan sanottuna häiritsee minua. Se "tieto" - joka ei ole minulle tietoa, kun en sitä tarvitse - tukkii minun pääni. Ja jos samaan aikaan on samantyyppistä viestittelyä useamman ihmisen kanssa, niin siitä tulee ihan mahdotonta. Ja ei, en puhu tässä sellaisesta rauhallisesta viestittelystä, "mitä sulle kuuluu", jossa haluaakin tietää toisen kuulumisia ja jakaa omiaan. Niissä saa kirjoittaa mitä haluaa ja miten laveasti haluaa.
Mutta jos on tarkoitus nähdä jossakin johonkin kellonaikaan, niin siihen viestittelyyn ei oikeasti tarvita mitään muuta informaatiota kuin se aika ja paikka ja varmistus, että siellä tosiaan nähdään.
Joskus tuntuu - ja tiedän, että tämä ei ole "totta" vaan vain minun tunteeni - että ihmiset haluaisivat minulta niin paljon enemmän kuin pystyn heille antamaan. He haluavat huomiotani muulloinkin kuin silloin, kun on sovittu tietoisesti, että nyt nähdään ja jutellaan kunnolla. He haluavat huomioni paitsi tavatessa myös ennen tapaamista ja mahdollisesti myös tapaamisen jälkeen. Ja nämä siis ovat mukavia ja rakkaita ihmisiä. Olen varmasti ylirasittunut työssäni (jossa olen sanojen kanssa päivittäin tekemisissä), ja koronan sairastamisen jälkeen kognitiiviset kyvyt heikkenivät. Ikä varmasti tekee tehtävänsä myös. Samoin se, että viestiä puskee sieltä ja täältä (vaikka ilmoitukset onkin pois päältä). Voi olla siis, että tämä on vain minun ongelmani, mutta resonoi vahvasti tuon ap:n kuvaileman kanssa. Ihan riippumatta siitä, onko kenelläkään lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
No mä lapsettomana en koskaan mieti, onko jollain lapsia vai ei. Tajuat kysymyksen outouden ehkä paremmin niin, jos ajattelet, että melkein jokainen ihminen tutustumisen jossain vaiheessa kysyisi sulta, että oletko lapseton?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
No mä lapsettomana en koskaan mieti, onko jollain lapsia vai ei. Tajuat kysymyksen outouden ehkä paremmin niin, jos ajattelet, että melkein jokainen ihminen tutustumisen jossain vaiheessa kysyisi sulta, että oletko lapseton?
Mitä sä sitten kysyt ihmiseltä johon teet tuttavuutta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä: Hei, olen siis tulossa kotikaupunkiisi huomenna, mikä olisi sopiva tarkempi aika? (Illaksi on aiemmin sovittu.)
Kaveri: Mulla on lasten kuskauksia ja harrastuksia ja menoja päivällä,, varmaan vapaudun niistä kuitenkin illaksi Kiva nähdä!
Minä: Joo no mihin kellonaikaan nähtäisiin?
Kaveri: Enköhän klo 18 mennessä olen vapautunut lasten menoista! Käykö se?
Minä: (jättäen mainitsematta kaikki aiemmin sinä päivänä tekemäni asiat ja kiireet) Kyllä, se käy.
Miksi ne lasten kanssa tekemiset pitää mainita koko ajan? Enhän minäkään avaa koko päivääni hänelle.
Ap
Selittää sinulle pahoitellen miksi voi nähdä vasta illemmalla. Samaa tein jo ennen lapsia.
Ystävä: lähden ajamaan, olen kolmen tunnin päästä perillä
Minä: oon vielä töissä, pitää saada yks projekti loppuun tän päivän aikana. Toivottavasti se on loppu kun oot perillä, kiva kun tulet! Saatan päivystää vielä sähköpostia illemmalla jos tulee jotain täydennettävää. Ja Kelalle pitäis käydä viemässä yksi lappu.
Minä olen tuo, joka tuossa yllä epätoivoisesti yrittää selittää omaa näkökantaansa, että uuvuttaa tuollainen turhan tiedon tuuttaminen.
Niin kysyn, että miksi sinun pitää kertoa tuo kaikki sille ystävällesi siinä viestissä? Mikset voi kertoa tuota sitten tavatessa? Sanoa vaikka aluksi, että sori, pitää vilkuilla puhelinta kun odotan yhtä työsähköpostia, mutta en anna sen häiritä keskusteluamme.
Miksi tuo asia pitää kertoa etukäteen, viestissä?
Jos tuo, jonka kommenttiin vastasin, ei ole linjoilla, mutta joku muu samalla tavalla toimiva on, niin ihan vilpittömästi pyydän vastausta.
Jos tämä on persoonallisuus- tai kommunikaatiokysymys, niin kertoisitteko myös, miten teille voisi ystävä sanoa kauniisti sen, että toivoisi jatkossa teiltä tapaamisajan ja -paikan sopimisen yhteydessä tiivistä viestintää? Niin että ette loukkantuisi?
Tämä tieto olisi minulle todella arvokas. Kiitos, jos joku jaksaa nähdä vaivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Ymmärrät sit, kun itelläs on lapsia.