Lue keskustelun säännöt.
Äiti-ihmisen kanssa keskustelu - vela avautuu
11.08.2023 |
Viestittelette kaverin kanssa jo aiemmin sovitun tapaamisen tarkempaa kellonaikaa (tapaaminen siis huomisiltana) ja kaveri vastaa: Mulla on lasten harrastus- ja synttärikuskauksia iltapäivällä, mutta varmasti ehdin sitten illalla. No illallehan sitä tapaamista alun perin sovittiinkin! Tämä on vain yksi esimerkki. Oman elämän tärkeys pitää aina vetää esiin lapsilla pätemisen kautta. Tunteeko kaveri itsensä tärkeäksi kun on äiti ja kuskaa lapsia? Ja siitä pitää minulle joka käänteessä kertoa? En minäkään ala luettelemaan kaikkia merkityksellisiä tekemisiäni ja menoja aiemmin siltä päivältä, kun ei ole mitään tarvetta niillä päteä. Lähes aina kun ollaan yhteyksissä tämän ystävän kanssa, alkaa viestittely sillä, miten on paljon tehtävää lasten kanssa. Ja on ihan fiksu työssä käyvä ihminen vielä, mutta ilmeisesti lapset on se juttu elämässä. Ja kiva jos niin on, saa ollakin, mutta miksi siitä pitää aina minulle ensimmäiseksi kertoa? Tulee jokin pätemisen tarpeen tunne tuosta.
Kommentit (213)
Työkaveri kertoo joka aamu ensimmäiseksi mihin aikaan heräsi ja vei koiran lenkille. Joo, ei kauheasti kiinnosta, mutta en olekaan tajunnut miettiä, että päteekö koirallaan vai reippaudellaan? Ehkä molemmilla. Sama työkaveri usein kertoilee myös mitä hommaa on alkuillasta töiden jälkeen. Taitaa siis brassailla kokkailutaidoillaan ja pyykkikoneellaan. Yksi on ihan Netflix addiktoitunut, eli siis onko tämä iltojen vietto sohvalla sittenkin ylpeilyä, kun on suoratoistopalvelu ja vielä kaikki illat aikaa tuijotella sitä??
Aloin juuri nähdä ihan uusia ulottuvuuksia ihmisten normaaleissa jutusteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Jotkut muuten puhuu myös esim. menkoista töissä. Enkä tiedä miten osallistuisin, vaikka mullakin ne on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Mutta miksi se kysyjä sen haluaa tietää? Mielestäni koko aihe on vain valtavan epäkiinnostava. Jollekin toiselle aihe voi olla kiusallinen, jos on taustalla vaikka keskenmenoja tai abortteja.
Onhan vaihdevuodetkin luonnollinen asia, mutta en minä kysele niistä työkavereilta.
Tämä. Mä olen kokenut 5 keskenmenoa ja kysymys "onko lapsia?" puolitutun ihmisen suusta on aina yhtä epämiellyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Aina se on ollut, siitä vaan ei ole puhuttu ja ne jotka ei oo siitä pitäneet, on kärsineet hiljaa. Oma äitini sai mut, esikoisensa, kun oli 40 ja sanoo, että oli tosi inhottavaa 60 ja 70-luvuilla olla lapseton 30+ nainen. Kokemustensa ansiosta äiti ei koskaan kysele lapsista muilta tai käyttäydy tässä asiassa tökerösti.
Lapseton: En haluaisi aina kuulla lapsista juttuja...
Vanhemmat: Hirveää! >:((( Sinä kamala ihminen!
Samat vanhemmat työpaikalla: Voi ei, en aina jaksaisi joka kerta, kun keskustellaan, kuulla Kerttu-Pertin lapsista ja lapsenlapsista... Tai koirista, valitusta siitä puolisosta, mökkireissuista, anopin viimeisimmistä tempauksista.... Eikö voitaisi puhua muustakin?
No toisaalta, jotkut innokkaimmat vanhemmat jakavat kaikken mahdollisen lapsistaan someenkin melkeinpä kenelle tahansa katsottavaksi lasten omilla nimillä, naamoilla ja syntymäajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on monille tärkeintä. Maailman napa. Elämän tarkoitus. Eikös ole hyvä etteivät ole heitteillä?
Riippuu niin ihmisestä ja miten asian esittää että onko se "pätemistä" vai ei jos listaa asioita mitä pitää tehdä ennen kuin voi tavata... Se on niin siinä tavassa miten sanoo, luulisi aika monen sen ymmärtävän.
Toiset pätee lapsilla, toiset jollain muulla asialla.. Jos tämä on aloittajalle ongelma, ehkä kannattaa ottaa etäisyyttä edes vähän tuohon ystävään.
Minulla on ongelmana vela-ystävän kanssa se että hän ei voi sietää lapsia, joten jos jotain haluan aiheesta sanoa, saattaa hän tölväistä jotain loukkaavaa siihen. Joskus tuntuu raskaalta piilottaa niin iso asia omasta elämästä hänen seurassaan. Hänen facebookissa on paljon lapsivihamielisia julkaisuja. Kun nämä alkaa painaa liikaa, otan etäisyyttä. Hän on muuten hyvä ystävä, eläinjutut yhdistää meitä. Välillä toki myös kiva saada lapsiperhearjesta hengähdystaukoa ja mennä hänen luonaan käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
No mä lapsettomana en koskaan mieti, onko jollain lapsia vai ei. Tajuat kysymyksen outouden ehkä paremmin niin, jos ajattelet, että melkein jokainen ihminen tutustumisen jossain vaiheessa kysyisi sulta, että oletko lapseton?
"Ai et, no eihän kaikki oo, jotkut haluu lapsia. Tai sit ehkäisy pettää ja päättää pitää lapsen. Se on ihan ok, ei kaikkien tarvitse olla lapsettomia"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
No mä lapsettomana en koskaan mieti, onko jollain lapsia vai ei. Tajuat kysymyksen outouden ehkä paremmin niin, jos ajattelet, että melkein jokainen ihminen tutustumisen jossain vaiheessa kysyisi sulta, että oletko lapseton?
En minäkään koirattomana ikinä mieti, onko jollakin koiraa. Silti multa on usein kysytty onko meillä lemmikkejä, koska on aika luonnollista ja yleistä, että ihmisillä on jotain lemmikkejä. Meillä ei ole mitään.
Jos multa joku kysyisi olenko lapseton, niin vastaisin että en ole, mulla on kolme lasta. En nyt oikein tiedä, miksi jäisin pyörittelemään kysymykselle silmiä tai pohtimaan miksi se noin oletti.
Multa kysytään myös usein, että enkö ole naimisissa ja miksi en ole, kun pitkä suhde ja lapset. No en vain ole, en asiaa halua avata enempää, mutta en osaa loukkaantua, enkä pitää kysymystä kiusallisena uteluna tai kysyjän tarkoitusperiä negatiivisina. Jos jotain negatiivista sävyä kysymyksessä olisikin, niin omapahan on ongelmansa, ei minun.
Olin vastikään pitempään työttömänä ja monessa yhteydessä kysyttiin mitä työtä teen, tai muuta työhön liittyvää. Eli yleinen oletus on, että ihminen käy töissä. Enpä siitäkään harmistunut, kerroin vaan, että olen just nyt työtön, vaikka itse työttömyys olikin raskas asia.
Eli edelleenkin ihmettelen milloin ihan normaalista jutustelusta on tullut niin vaikeaa? Miksi ihmiset tuntuvat olevan nykyään ihan järkyttävän herkkänahkaisia eivätkä kestä ihan normaaleista asioista keskustelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on monille tärkeintä. Maailman napa. Elämän tarkoitus. Eikös ole hyvä etteivät ole heitteillä?
Ketjussa on kyse tapaamisten ajankohdan sopimisesta viestittelyllä. Ei tapaamisista ja keskuselunaiheista niiden aikana.
Hyvänen aika miten tämä yksinkertainen yksityiskohta tuntuu monilta menevän kokonaan ohi.
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti pitää asioistaan puhua vain sähkösanomatyyliin, ettei vaan loukkaannuta. Tapaaminen sopii klo 19. Jos sitten kuitenkin myöhästyy, ei kannata tuhlata sanoja selitykseen miksi, ja jos kertoo kuulumisiaan voi mainita hyvää, ok tai huonoa. Lyhyt tapaaminen, mutta eipä vaivata yksityiskohdilla. Seuraavaksi ilmestyy av-ketju kavereista, jotka ovat tuppisuita. Kenen säännöt on nyt ne oikeat?
Tarvitseeko asioistaan puhua viestissä, jossa sovitaan aika ja paikka, jolloin puhutaan niistä asioista? Perinteinen tekstiviesti oli 160 merkkiä, kutakuinkin vanhan ajan sähkösanoman mitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten ihmetyttää se, kun työpaikalla nämä äiti-ihmiset haluavat aina tietää, onko minulla lapsia. Siis töitä tehdessä ja ihan niitä näitä jutellessa jossain vaiheessa aina tulee kysymys, "onko sulla lapsia?" Jotkut myös selvästi hämmentyvät, kun vastaan ettei ole. Ilmeisesti ovat sitten sitä mieltä, että pitäisi olla tai ainakin pitäisi haluta. Olen jo yli 40, joten en tämän ikäisenä enää lapsentekoon ryhdy.
Milloin ihmisten normaalista kanssakäymisestä on tullut näin vaikeaa? Ettei oikein uskaltaisi kysyä niin luonnollista asiaa kuin onko sinulla lapsia? Jos ei ole niin sitten ei ole. Ei kysyjä tarkoita, että pitäisi olla.
Aina se on ollut, siitä vaan ei ole puhuttu ja ne jotka ei oo siitä pitäneet, on kärsineet hiljaa. Oma äitini sai mut, esikoisensa, kun oli 40 ja sanoo, että oli tosi inhottavaa 60 ja 70-luvuilla olla lapseton 30+ nainen. Kokemustensa ansiosta äiti ei koskaan kysele lapsista muilta tai käyttäydy tässä asiassa tökerösti.
60-70 -luvuilla on varmasti ollutkin inhottavaa olla lapseton kolmekymppinen, mutta ei se ole sitä enää. On normaalia saada lapsi reippaasti yli kolmekymppisenä ja ihan normaalia on sekin, ettei halua lapsia. Olipa asia mikä tahansa, niin aina on ihmisiä, jotka paheksuu, mutta pitäisi ymmärtää, että he EIVÄT OLE KAIKKI. Ne on hiljaa, joille asia on ok tai ihan sama. Ne on äänessä, joilla on syystä tai toisesta kapea ymmärrys elämästä. Ihan siitä voi itse laskeskella, että kuinka moni paheksuu suhteessa niihin, jotka ei kommentoi mitenkään.
Ja edelleenkään ei ole mitään tökeröä kysyä ystävällisesti onko sinulla lapsia siinä vaiheessa kun vaikkapa työpaikalla on tutustuttu muutenkin. Kysymys siinä kuin mikä tahansa muukin. Multa muuten niistä lapsista on ehtinyt kysyä lapsettomat ennen kuin minä heiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:ta ärsyttää, kun kaveri juttelee omasta elämästään ja itselleen tärkeistä asioista?
En minäkään kerro itselleni tärkeistä asioista kun viestitellään tapaamisen kellonaikaa. Eivät ne liity asiaan mitenkään.
Ap
No etkö sinä sanoisi, että sinulla on kuudelta lääkäriaika, jos kaverin kanssa sovit tapaamisaikaa? Minun mielestä ihan kohteliasta mainita, että tämmöiset menot on vielä ennen hoidettavana, että toinen osaa varautua ja pystytään niiden jälkeen sopimaan hyvin aika, jolloin tavataan.
Kyllä minä olen joskus ystävälleni ilmoittanut, että käyn äidin kanssa kahvilla ennen kuin me näemme. Enkä todellakaan ajatellut että jotenkin rehvastelisin asialla, että tapaan äitini?
Mitäs jos ystäväsi ei olisi ilmoittanut näistä mitään, ja myöhästyykin tapaamisestanne, jos vaikka synttäreille viennissä on auto hajonnut matkalle tms? Sitten vinkuisit kun ystäväsi on lasten takia myöhässä.
Minulla ei ole itselläni lapsia.
On eri asia ilmoittaa viestissä, jossa sovitaan tapaamisen ajasta ja paikasta, että on silmälääkärissä sitä ennen (= ei näe hyvin), tai luomenpoistossa (=jos pakarassa, ei voi istua) tai jotain muuta sellaista, jolla on merkitystä sen tapaamisen kannalta.
Sen sijaan jos tapaamisen kannalta ei ole minkään valtakunnan merkitystä, millainen päivä ihmisellä on oleva ennen sitä tapaamista, ei sitä kertakaikkisesti tarvitse mainita.
Jos myöhästyy, sitten ilmoittaa. Jokainen ihminen, joka on joskus tuntenut jonkun lapsen vanhemman, tietää tasan tarkkaan, että lasten kanssa voi sattua ja tapahtua. Jokainen järkevä aikuinen ymmärtää lapsiperheen vanhemman myöhästelyä paremmin kuin lapsettoman myöhästelyä ja hyväksyy sen osana sitä pakettia. Kun kaikki tämän tietävät, niin miksi siitä pitää sanoa erikseen joka kerta. Kuten ap sanoo ystävänsä tekevän. Joka kerta. Eikä ap:n viestien perusteella kyse ole edes siitä, että ystävä pahoittelisi etukäteen mahdollista myöhästymistään ja siksi kertoo lastensa menemiset ja hänen kuskaamisensa. Ap:n ystävä vaan jostakin syystä haluaa aina, joka ikisessä viestissä kertoa, mitä hän tekee lastensa kanssa juuri sinä päivänä, kun hän on näkemässä ap:n. Ja ap ei jaksaisi tuota enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Äideillä on sitä muistettavaa noin miljardi kertaa enemmän kuin lapsettomalla. Usein niitä luettelee ihan siksi, että itse muistaisi, ettei ole mitään ehdotettuna ajankohtana plus että se että harrastukset on jo iltapäivällä on aika harvinaista, ehkä ei usko itsekään.
Se on eri asia luetella näitä ja miettiä itsekseen puhelimessa, jos ystävä soittaa ja kysyy näkemismahdollisuutta, sitten ajattelee ääneen. Mutta miksi ihmeessä ihmisen pitää ajatella ääneen kirjoitetussa viestissä? Puhukoon itsekseen ääneen omat menonsa ja kirjoittakoon sitten sille ystävälle, että ei käy tai kyllä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa saattaa tapahtua mitä vaan, eli kenties "pohjustaa" sinua vähän jos vaikka sattuu myöhästymään, tulee paikalle vähän tukka vinossa tai ihan mitä vaan.
Tämähän se.
Ja pohtii ääneen aikataulua miettien , että milloin ehtii.
Tuli siihen tulokseen, että kyllä ehtii illalla.
En usko , että se yleensä on sen kummempaa pätemistä.
Minun mielestäni on outoa ystävyyttä sellainen, missä ei saa vapaasti puhua itselleen tärkeistä asioista, vaikka se toiselle ei olisikaan sitä.
Toki kuunnellaan vastavuoroisesti toinen toistaan, mutta ystävyys saattaa hiipua , jos pitää alkaa rajoittamaan puheitaan.
Tässä ei ole kyse puheista eikä puhumisesta, ei puheluista eikä tapaamisista. Vaan niistä kirjoitetuista viesteistä, joiden tarkoitus on sopia, missä ja milloin nähdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, laitoin ystävälleni toissapäivänä viestin jossa kerroin, etten pääse kaupungille, koska olen aikeissa leipoa mustikkapiirakkaa keräämistäni mustikoista,sillä äitini tulee illalla kylään.
Mahtoiko hän pahoittaa mielensä, kun kerroin hänelle turhia asioita. "En pääse tulemaan" olisi tietysti ollut paljon parempi vastaus.
Tahallasiko et halua ymmärtää, mistä on kyse tuossa valituksessa turhasta tiedosta?
Olen eri, mutta mä en kyllä ihan tahattomasti ymmärrä, millä tavalla on turhempaa sanoa "mulla on lasten harrastuskuskauksia ensin, mutta ihan illalla sopii kyllä" tai "en nyt pääse, koska aion leipoa piirakkaa."
Mekin just kaverin kanssa viestiteltiin, että "Sopiiko neljän aikaan?" "Jos sopii hyvin, kun lapset pääsee koulusta kahdelta, tullaan siitä sitten." "Kiva! Tosi kiva nähdä, mä laitan tän kalenteriin varatuksi niin ei kukaan laita siihen mitään muuta." Hirveä määrä "turhaa informaatiota", kun olisi voinut vain viestittää "sopiiko neljältä" ja "kyllä", mutta tuosta nyt voi lukea esim. sen, että oletetaan tapaamiseen kuuluvan (molempien) lapset ja että todella halutaan varmistaa, että tapaaminen onnistuu. Lisäksi se on sellaista meidän välien ylläpitämistä, että halutaan jakaa juttuja.
Ööö... Eikös tuossa mustikkapiurakka-casessa ollut kyse syystä, minkä vuoksi ei ehditty tavata? Ihan älytöntä alunperinkin rinnastaa ne toisiinsa.
Jos tapaamiseen ei pääse, on kohteliasta selittää, miksi ei. Jos tapaamiseen pääsee, on ihan sama, kuskaako lapsia sitä ennen vai poimiiko mustikoita
(eikä toista tarvii mun mielestä valmistella siihen, että Ville ehkä liukastuu jäällä joutuu tikattavaksi/Maija eksyy metsään ja myöhästyy... Jos niin käy, ilmoittaa sit).
Vierailija kirjoitti:
Lapset on monille tärkeintä. Maailman napa. Elämän tarkoitus. Eikös ole hyvä etteivät ole heitteillä?
Jos ystävän kanssa tapaamista sopiessa ei kerro lastensa aikatauluja siltä päivältä, tarkoittaako se sitä, että lapset ovat heitteillä tai äiti/isä on unohtanut lasten olemassaolon tai lasten aikataulut?
Ei tarkoita.
Ihmiset voisivat oikeasti pitää suurimman osan päivärutiineistaan omana tietonaan.
Riippuu tosi paljon ihmisestä. Enempi kysyn mitä ajattelee jostain asiasta, millaisista asioista pitää, mitä tykkää tehdä... usein niissä sivulauseissa selviää jos vaikka lapsia on, mut esim. yhden tuttavan kohdalla (jota näin viikottain) mulle selvisi vasta vuoden päästä lapsien määrä, monta hällä on... Ei ollut tullut mieleen kysyä, mut tiesin että tykkäsi vanhan talon remppaamisesta, puutarhan hoidosta ja suri äitinsä kuolemaa.