Kuinka paljon itseäsi lyhyemmän miehen kanssa voisit olla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Jos olet tai tunnet olosi epäviehättäväkso tai suurikokoiseksi se ei ole minkään kokoisten miesten vika, vaan sinun päänsisäinen ongelmasi. Johon on saatavissa apua.

Monella miehellä ei ehkä ole tarvetta katsella sinunlaisia ja se on hyvä asia.

Ohis, mutta oikeastiko olet sitä mieltä että jonkun random naisen täytyy mennä ihan terapiaan asti muuttamaan preferenssejään jotta sinä kelpaisit hänelle mieheksi? :D

Helpompaa on valita se pitkä mies kuin lähteä tuollaiseen sekoiluun.

Ensinnäkin minä en ole mies, vaan nainen ja kyllä olen sitä mieltä, ettei ihmisen minäkuvan kuuluisi muuttua sen mukaan millainen ihminen siinä vieressä on puolisona tai ystävänä.

Jos joka kerta kun seisot jonkun laihan vieressä tunnet olosi lihavaksi, joka kerta kun seisot kauniin vieressä tunnet olosi rumaksi tai jos viereinen mies on lyhyt ja koet itsesi iskokokoiseksi sinulla on ongelma.

Joko olet isokokoinen tai et, mutta se ei muutu miksikään vaikka vieressä olisi millaista porukkaa tahansa. Ainoa mikä muuttuu on jotain pääsi sisällä.

Sinun preferenssit voivat olla mitä tahansa. Vaikka sitten super lihava, mutta kai sinäkin ymmärrät ettei se, että se saa sinut tuntemaan olosi laihaksi, tee sinusta laihaa? Vaan lähinnä hyödynnät muita tuntemaan olosi paremmaksi, eikä se ole mikään kiva asia parisuhteissa. Olen kanssasi, koska tunnen oloni laihaksi, vaikka oikeasti olen itsekin lihava?

Valitsen vain rumia kavereita, koska silloin tunnen itse oloni kauniiksi? Aivan, en näe tätä kovin hyvänä lähtökohtana millekään ihmissuhteelle. En vaikka kuinka olisi preferenssejä.

Kyllä se vain on eri asia käpertyä ison kuin pienen miehen kainaloon, tai ainakin itseään isomman.

5 cm, siinä menee raja.

Rakastan naistani. Hän on pitempi kuin minä. Yritin nuorempana vältellä mutta hän oli ehdoton. Kaunein nainen, jonka olen tavannut, silti ns. naisten metkut, who cares.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Jos olet tai tunnet olosi epäviehättäväkso tai suurikokoiseksi se ei ole minkään kokoisten miesten vika, vaan sinun päänsisäinen ongelmasi. Johon on saatavissa apua.

Monella miehellä ei ehkä ole tarvetta katsella sinunlaisia ja se on hyvä asia.

Ohis, mutta oikeastiko olet sitä mieltä että jonkun random naisen täytyy mennä ihan terapiaan asti muuttamaan preferenssejään jotta sinä kelpaisit hänelle mieheksi? :D

Helpompaa on valita se pitkä mies kuin lähteä tuollaiseen sekoiluun.

Ensinnäkin minä en ole mies, vaan nainen ja kyllä olen sitä mieltä, ettei ihmisen minäkuvan kuuluisi muuttua sen mukaan millainen ihminen siinä vieressä on puolisona tai ystävänä.

Jos joka kerta kun seisot jonkun laihan vieressä tunnet olosi lihavaksi, joka kerta kun seisot kauniin vieressä tunnet olosi rumaksi tai jos viereinen mies on lyhyt ja koet itsesi iskokokoiseksi sinulla on ongelma.

Joko olet isokokoinen tai et, mutta se ei muutu miksikään vaikka vieressä olisi millaista porukkaa tahansa. Ainoa mikä muuttuu on jotain pääsi sisällä.

Sinun preferenssit voivat olla mitä tahansa. Vaikka sitten super lihava, mutta kai sinäkin ymmärrät ettei se, että se saa sinut tuntemaan olosi laihaksi, tee sinusta laihaa? Vaan lähinnä hyödynnät muita tuntemaan olosi paremmaksi, eikä se ole mikään kiva asia parisuhteissa. Olen kanssasi, koska tunnen oloni laihaksi, vaikka oikeasti olen itsekin lihava?

Valitsen vain rumia kavereita, koska silloin tunnen itse oloni kauniiksi? Aivan, en näe tätä kovin hyvänä lähtökohtana millekään ihmissuhteelle. En vaikka kuinka olisi preferenssejä.

Välissä oli eri vasttaja, mutta nyt luit alkuperäisestä viestistä enemmän, kuin siihen sisältyi. En minä koe olevani hoikempi itseäni lihavammassa seurassa tai rumempi kauniiden seurassa tai päinvastoin. Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin seikka, jota ei voi huijata. Sitä joko on kahden välillä tai ei.

En lue mitään enempää, vaan juuri sen, että joku kokee oman kokonsa määrätyksi sen perusteella miltä puoliso näyttää.

Ja viehättyy siitä. No minä tee vertauksen ja väitän, että minä koen olevani kauniimpi ja laihempi, kun ympäröin itseni rumilla ja lihavilla ystävillä. Se saa minut tuntemaan, että nämä ovat luotettavia ystäviä ja olen luotettavassa seurassa.

Sinä et puhu seksuaalisesta vetovoimasta vaan omista tunteistasi. TUNNEN silloin oloni epäviehättäväkso ja suurikokoiseksi. En minä tiedä minkä kokoinen olet. Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu, koska kirjoitit sen ja tiedän myös miksi teet sitä, koska senkin kirjoitit. Siksi, koska määrätynlainen henkilö on vierellä. Lyhyt.

No onhan se nyt selvä ettei kukaan viehäty siitä, että toinen saa olon tuntumaan hirveältä, mutta mieti miltä tuntuu olla ihminen, jolle sanotaan, että sinun fyysinen olemus saa minut tuntemaan oloni huonoksi, lihavaksi, isokokoiseksi, rumaksi, epäviehättäväksi? Kuten sanottuna, muut ovat ihana täydellisiä omina itsenään, ongelma on sinussa, jos muut tekevät olemassa olollaan sinun tuntemaan itsesi huonoksi.

Tulkitset itsesi kautta. Tietenkin rakastuneena tuntee olonsa viehtäväksi, jos kokee olevansa rakastettu ja viehättävä myös seksuaalisesti rakastettunsa taholta. Ensinnäkään en ole sanonut kenellekään hänen aiheuttavan minussa kyseisiä tuntemuksia, mutta toisaalta en silloin myöskään rakastu heihin. Onko sinulle jokainen kiinnostuksen osoitus kohteliaisuus tai velvoite rakastua?

En tulkitse itseni kautta vaan analysoin sen mitä kirjoitat ja vieläkin olen sitä mieltä, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa ja selitän sen myös sinulle.

Väännän tämän nyt ihan rautalangasta sinulle vastaavalla miesesimerkillå. Mies sanoo, että hänen preferenssi on isorintainen nainen. Hän pitää niistä koska ja luettelee kaikki seksuaaliset fantasiat mitä isot rinnat hänelle tuo. Eikä siinä ole mitään pahaa. Hän pitää isorintaisista naisista ja toivottavasti löytää sellaisen.

Mutta kun ja jos hän näkee pienirintaisen naisen ja sanoo, että tämä saa hänet tuntemaan itsensä naismaiseksi ja ei viehättäväksi, niin se on ongelmallista. Koska se ei ole yhdenkään naisen vika, että joku mies kokee olonsa naismaiseksi, siksi että hänellä on pienet rinnat. Se on täysin sen miehen päässä oleva ongelma ja suurin osa naisista sanoisi ettei tuo mies käy täysillä, jos hänen miehisyytensä on riippuvainen naisen rintojen koosta.

Joten kerran vielä, jos lyhyt mies saa sinut tuntemaan olosi isoksi tai epäviehättäväksi vika ei ole miehessä vaan sinussa ja kannattaisi miettiä, miksi toisen fyysiset ominaisuudet aiheuttavat sinussa tuon tyyppisiä tunteita ja ehkä hakea apua tuohon ongelmaan, muuten kuin vain etsimällä ihmisiä elämääsi, jotka osaavat olla oikeanlaisia, jotta tunteesi pysyvät hyvinä.

Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, niin onhan se aina jonkin sortin kohteliaisuus kun muut osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan. Siis kiinnostusta, se ei tarkoita tietenkään vainoamista tai häirintää tms. vaan siis vain kiinnostusta.

Ei, minusta ihmisillä ei ole velvollisuutta kehittää tunteita muita kohtaan, mutta se ei tarkoita, että voit asettaa heidän vastuulle sinun tunteesi. Lause, jossa sanot, minä tunnen oloni x, y ja z:ksi koska toinen on fyysisesti a, b ja c, ei vaan ole oikein.

Minusta tämä taasen ei ole ongelma, koska lähtökohtaiesti en rakastuisi ellen rakastu. Miksi teet tästä sinulle henkilökohtaisen ongelman ja millä tavoin miesmakuni liittyy sinuun? Päteekö väittämäsi ainoastaan ulkonäköön vai myös kommunikaatio- ja tunnetason puoleen?  Puolison kohdellessa välinpitämättömästi ja kylmästi, toteaisit, että päässä on vikaa, kun puoliso vaikuttaa tunteisiisi ja kokemuksiisi. On se hitto kumma ettei saisi edes parisuhteessa haluta hyvää oloa ja kokea myös seksuaalista intohimoa, kun heti on palstapoliisi kertomassa miksi en saisi viehättyä itseäni pidemmistä miehistä. Sinä takerruit kaikista epäolennaisimpaan seikkaan koko viestissä.

Hyvä on: en huoli hobittia. Nyt olet varmasti tyytyväisempi, kun tekstini vastaa oletustasi ja tarkoituksellisesti loukkaan lyhyitä miehiä.

Ymmärrän hyvin ettei se varmaan tunnu sinusta kivalta kun tuon esille asian, jos ei näytä sinua mitenkään myönteisessä valossa. Sinä kirjoitit sen lauseen. Ihan itse. Etkä ole todellakaan ainoa joka ajattelee noin.

Tietysti saat tuntea hyvää oloa. Mutta siitä ei ollut kyse. Eikä siitä, että et saisi pitää pitkistä miehistä. Eikä edes siitä, voidaanko tästä asiasta vetää samansuuntaisia johtopäätöksiä muiden asioiden kohdalla. Pysytään nyt siinä aiheessa ja siitä mistä kirjoitit ja siitä mihin vastasin, eikä kaikenlaisista sivurönsyistä.

Miksi ihmeessä minä olisin tyytyväinen, että haukut lyhyitä miehiä hobbitiksi ja annat ymmärtää, että nämä ovat ihmisiä joita on huolittava. Oletko sinä varma, että joku huolii sinut? Oletko tarpeeksi?

Sinä ihan itse kirjoitit millaiseksi lyhyet miehet saavat sinut tuntemaan itsesi. Ja vieläkin väitän, että sinulla on ongelma, ei näillä miehillä. He ovat ihan täydellisiä omina itsenään, vaikket sinä heihin tunne seksuaalista vetoa, eivätkä he ole vastuussa siitä, että sinusta tuntuu lihavalta, isolta, rumalta, epäviehättävältä tai miltään muultakaan, jos sinä seisot heidän vieressä. Aivan kuten sinä et ole syyllinen siihen, että joku mies kokee olonsa rumaksi, pieneksi, laihaksi tai vaikka köyhäksi olemassa olemalla.

Sinä sanot, että on se ihme, ettei parisuhteessa saa muka haluta hyvää oloa. Tietysti saat ja se kuuluukin, mutta sen ei kuuluisi perustua toisen ulkonäköön tai olemme pisteessä, jossa tunnen oloni hyväksi, jos vaimoni on laiha, tunnen oloni pahaksi ja rumaksi, jos mieheni laihtuu jne. Tätäkö on sinusta hyvä ja onnellinen parisuhde?

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen ongelma minulle, vaan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jota sinä et selkeästi ymmärrä edes. Minä vaan yritän kirjoittaa sen sinulle, että ymmärtäisit sen.

Sinä tarkoituksella kärjistät tämän koskemaan kokonaisvaltaista tunnetilaa ja kokemusta. Kohdallani on kyse siitä etten koe lyhyitä miehiä seksuaalisesti viehättäviksi. Muutoin he saavat puolestani olla sen mittaisia, kuin ovat enkä liitä lyhyyteen muita määreitä, kuin satunnaisissa tapauksissa lyhyyden kompensoimisen rehvakkuudella tai röyhkeydellä, mikä ei taasen ole minun ongelmani. Edelleenkin sinä takoituksella kärjistät ja oikoluet sekä yksinkertaistat parisuhteen liittyvän ainoastaan ulkonäköön. Rakastuminen on minulle huomattavasti moniulotteisempaa, kuin ulkonäkö, seksuaalinen viehätys taasen eri lisäaspekti, jota ilman minulle henkilökohtaisesti tässä vaiheessa elämää, ei olisi parisuhdetta vaan ystävyyttä. Anna nyt jo olla. Elämässäni on suurempiakin ongelmia, kuin se etteivät lyhyet miehet sytytä.

Sitähän sinä jo ensimmäisessä vastauksessasi ajoit takaa, että olisin haukkunut lyhyitä miehiä. Ajattelin helpottaa ajatusprosessiasi ja kirjoittaa sen mitä jo alun alkaen mielessäsi luit. ilmeisesti sekoittaen useamman viestin sisältöä keskenään. Täällä on useita, jotka ovat kirjoittaneet huomattavasti törkeämmin miehen pituudesta. Mikset ruodi heitä? Sinulle ei riittänyt, että paljastin reaktioni liittyvän kokemukseen itsestäni vaan sen sijaan, että olisit ymmärtänyt, ryhdyit jankkaamaan syväanalyysiasi. Asiaan liittyy yös muita seikkoja, jotka eivät kuulu sinulle millään tavalla.

Mitä kertoo sinusta, että sinulla on tarve leikkiä analyytikkoa ja terapeuttia palstalla, itsellesi täysin ventovieraalle ihmiselle? Tietenkin minulla on epävarmuuteni ja olen tullut torjutuksi, kuten suurin osa meistä jotka ovat tehneet aloitteita, ihastuneet rakastuneet ja uskaltaneet tuntea. Minulla ei ole tarvetta avata näitä kokemuksia sinun kanssasi tai sinulle.

En yhtään. Miehen täytyy olla mua vähintään 10cm pidempi, että tuntisin itseni naiselliseksi, hukkuisin syleilyyn, mahtuisin mukavasti syliin ja kainaloon... Tulisin fyysisesti dominoiduksi sängyssä...

En yhtään, koska en halua miestä. Mikä ihme parisuhdepakkomielle ap:lla on, onko jotain läheisyysriippuvuutta?

Uskomatonta soopaa! Millainen huuto syntyisikään jos mies laittaisi aloituksen aiheesta kuinka pienirintaisen tai ylipainoisen naisen kanssa voisit olla. Jokaisella saa olla mieltymyksensä, mutta fiksu ihminen pitää ne omana tietonaan eikä pilkkaa muita siinä ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Jos olet tai tunnet olosi epäviehättäväkso tai suurikokoiseksi se ei ole minkään kokoisten miesten vika, vaan sinun päänsisäinen ongelmasi. Johon on saatavissa apua.

Monella miehellä ei ehkä ole tarvetta katsella sinunlaisia ja se on hyvä asia.

Ohis, mutta oikeastiko olet sitä mieltä että jonkun random naisen täytyy mennä ihan terapiaan asti muuttamaan preferenssejään jotta sinä kelpaisit hänelle mieheksi? :D

Helpompaa on valita se pitkä mies kuin lähteä tuollaiseen sekoiluun.

Ensinnäkin minä en ole mies, vaan nainen ja kyllä olen sitä mieltä, ettei ihmisen minäkuvan kuuluisi muuttua sen mukaan millainen ihminen siinä vieressä on puolisona tai ystävänä.

Jos joka kerta kun seisot jonkun laihan vieressä tunnet olosi lihavaksi, joka kerta kun seisot kauniin vieressä tunnet olosi rumaksi tai jos viereinen mies on lyhyt ja koet itsesi iskokokoiseksi sinulla on ongelma.

Joko olet isokokoinen tai et, mutta se ei muutu miksikään vaikka vieressä olisi millaista porukkaa tahansa. Ainoa mikä muuttuu on jotain pääsi sisällä.

Sinun preferenssit voivat olla mitä tahansa. Vaikka sitten super lihava, mutta kai sinäkin ymmärrät ettei se, että se saa sinut tuntemaan olosi laihaksi, tee sinusta laihaa? Vaan lähinnä hyödynnät muita tuntemaan olosi paremmaksi, eikä se ole mikään kiva asia parisuhteissa. Olen kanssasi, koska tunnen oloni laihaksi, vaikka oikeasti olen itsekin lihava?

Valitsen vain rumia kavereita, koska silloin tunnen itse oloni kauniiksi? Aivan, en näe tätä kovin hyvänä lähtökohtana millekään ihmissuhteelle. En vaikka kuinka olisi preferenssejä.

Välissä oli eri vasttaja, mutta nyt luit alkuperäisestä viestistä enemmän, kuin siihen sisältyi. En minä koe olevani hoikempi itseäni lihavammassa seurassa tai rumempi kauniiden seurassa tai päinvastoin. Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin seikka, jota ei voi huijata. Sitä joko on kahden välillä tai ei.

En lue mitään enempää, vaan juuri sen, että joku kokee oman kokonsa määrätyksi sen perusteella miltä puoliso näyttää.

Ja viehättyy siitä. No minä tee vertauksen ja väitän, että minä koen olevani kauniimpi ja laihempi, kun ympäröin itseni rumilla ja lihavilla ystävillä. Se saa minut tuntemaan, että nämä ovat luotettavia ystäviä ja olen luotettavassa seurassa.

Sinä et puhu seksuaalisesta vetovoimasta vaan omista tunteistasi. TUNNEN silloin oloni epäviehättäväkso ja suurikokoiseksi. En minä tiedä minkä kokoinen olet. Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu, koska kirjoitit sen ja tiedän myös miksi teet sitä, koska senkin kirjoitit. Siksi, koska määrätynlainen henkilö on vierellä. Lyhyt.

No onhan se nyt selvä ettei kukaan viehäty siitä, että toinen saa olon tuntumaan hirveältä, mutta mieti miltä tuntuu olla ihminen, jolle sanotaan, että sinun fyysinen olemus saa minut tuntemaan oloni huonoksi, lihavaksi, isokokoiseksi, rumaksi, epäviehättäväksi? Kuten sanottuna, muut ovat ihana täydellisiä omina itsenään, ongelma on sinussa, jos muut tekevät olemassa olollaan sinun tuntemaan itsesi huonoksi.

Tulkitset itsesi kautta. Tietenkin rakastuneena tuntee olonsa viehtäväksi, jos kokee olevansa rakastettu ja viehättävä myös seksuaalisesti rakastettunsa taholta. Ensinnäkään en ole sanonut kenellekään hänen aiheuttavan minussa kyseisiä tuntemuksia, mutta toisaalta en silloin myöskään rakastu heihin. Onko sinulle jokainen kiinnostuksen osoitus kohteliaisuus tai velvoite rakastua?

En tulkitse itseni kautta vaan analysoin sen mitä kirjoitat ja vieläkin olen sitä mieltä, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa ja selitän sen myös sinulle.

Väännän tämän nyt ihan rautalangasta sinulle vastaavalla miesesimerkillå. Mies sanoo, että hänen preferenssi on isorintainen nainen. Hän pitää niistä koska ja luettelee kaikki seksuaaliset fantasiat mitä isot rinnat hänelle tuo. Eikä siinä ole mitään pahaa. Hän pitää isorintaisista naisista ja toivottavasti löytää sellaisen.

Mutta kun ja jos hän näkee pienirintaisen naisen ja sanoo, että tämä saa hänet tuntemaan itsensä naismaiseksi ja ei viehättäväksi, niin se on ongelmallista. Koska se ei ole yhdenkään naisen vika, että joku mies kokee olonsa naismaiseksi, siksi että hänellä on pienet rinnat. Se on täysin sen miehen päässä oleva ongelma ja suurin osa naisista sanoisi ettei tuo mies käy täysillä, jos hänen miehisyytensä on riippuvainen naisen rintojen koosta.

Joten kerran vielä, jos lyhyt mies saa sinut tuntemaan olosi isoksi tai epäviehättäväksi vika ei ole miehessä vaan sinussa ja kannattaisi miettiä, miksi toisen fyysiset ominaisuudet aiheuttavat sinussa tuon tyyppisiä tunteita ja ehkä hakea apua tuohon ongelmaan, muuten kuin vain etsimällä ihmisiä elämääsi, jotka osaavat olla oikeanlaisia, jotta tunteesi pysyvät hyvinä.

Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, niin onhan se aina jonkin sortin kohteliaisuus kun muut osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan. Siis kiinnostusta, se ei tarkoita tietenkään vainoamista tai häirintää tms. vaan siis vain kiinnostusta.

Ei, minusta ihmisillä ei ole velvollisuutta kehittää tunteita muita kohtaan, mutta se ei tarkoita, että voit asettaa heidän vastuulle sinun tunteesi. Lause, jossa sanot, minä tunnen oloni x, y ja z:ksi koska toinen on fyysisesti a, b ja c, ei vaan ole oikein.

Minusta tämä taasen ei ole ongelma, koska lähtökohtaiesti en rakastuisi ellen rakastu. Miksi teet tästä sinulle henkilökohtaisen ongelman ja millä tavoin miesmakuni liittyy sinuun? Päteekö väittämäsi ainoastaan ulkonäköön vai myös kommunikaatio- ja tunnetason puoleen?  Puolison kohdellessa välinpitämättömästi ja kylmästi, toteaisit, että päässä on vikaa, kun puoliso vaikuttaa tunteisiisi ja kokemuksiisi. On se hitto kumma ettei saisi edes parisuhteessa haluta hyvää oloa ja kokea myös seksuaalista intohimoa, kun heti on palstapoliisi kertomassa miksi en saisi viehättyä itseäni pidemmistä miehistä. Sinä takerruit kaikista epäolennaisimpaan seikkaan koko viestissä.

Hyvä on: en huoli hobittia. Nyt olet varmasti tyytyväisempi, kun tekstini vastaa oletustasi ja tarkoituksellisesti loukkaan lyhyitä miehiä.

Ymmärrän hyvin ettei se varmaan tunnu sinusta kivalta kun tuon esille asian, jos ei näytä sinua mitenkään myönteisessä valossa. Sinä kirjoitit sen lauseen. Ihan itse. Etkä ole todellakaan ainoa joka ajattelee noin.

Tietysti saat tuntea hyvää oloa. Mutta siitä ei ollut kyse. Eikä siitä, että et saisi pitää pitkistä miehistä. Eikä edes siitä, voidaanko tästä asiasta vetää samansuuntaisia johtopäätöksiä muiden asioiden kohdalla. Pysytään nyt siinä aiheessa ja siitä mistä kirjoitit ja siitä mihin vastasin, eikä kaikenlaisista sivurönsyistä.

Miksi ihmeessä minä olisin tyytyväinen, että haukut lyhyitä miehiä hobbitiksi ja annat ymmärtää, että nämä ovat ihmisiä joita on huolittava. Oletko sinä varma, että joku huolii sinut? Oletko tarpeeksi?

Sinä ihan itse kirjoitit millaiseksi lyhyet miehet saavat sinut tuntemaan itsesi. Ja vieläkin väitän, että sinulla on ongelma, ei näillä miehillä. He ovat ihan täydellisiä omina itsenään, vaikket sinä heihin tunne seksuaalista vetoa, eivätkä he ole vastuussa siitä, että sinusta tuntuu lihavalta, isolta, rumalta, epäviehättävältä tai miltään muultakaan, jos sinä seisot heidän vieressä. Aivan kuten sinä et ole syyllinen siihen, että joku mies kokee olonsa rumaksi, pieneksi, laihaksi tai vaikka köyhäksi olemassa olemalla.

Sinä sanot, että on se ihme, ettei parisuhteessa saa muka haluta hyvää oloa. Tietysti saat ja se kuuluukin, mutta sen ei kuuluisi perustua toisen ulkonäköön tai olemme pisteessä, jossa tunnen oloni hyväksi, jos vaimoni on laiha, tunnen oloni pahaksi ja rumaksi, jos mieheni laihtuu jne. Tätäkö on sinusta hyvä ja onnellinen parisuhde?

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen ongelma minulle, vaan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jota sinä et selkeästi ymmärrä edes. Minä vaan yritän kirjoittaa sen sinulle, että ymmärtäisit sen.

Sinä tarkoituksella kärjistät tämän koskemaan kokonaisvaltaista tunnetilaa ja kokemusta. Kohdallani on kyse siitä etten koe lyhyitä miehiä seksuaalisesti viehättäviksi. Muutoin he saavat puolestani olla sen mittaisia, kuin ovat enkä liitä lyhyyteen muita määreitä, kuin satunnaisissa tapauksissa lyhyyden kompensoimisen rehvakkuudella tai röyhkeydellä, mikä ei taasen ole minun ongelmani. Edelleenkin sinä takoituksella kärjistät ja oikoluet sekä yksinkertaistat parisuhteen liittyvän ainoastaan ulkonäköön. Rakastuminen on minulle huomattavasti moniulotteisempaa, kuin ulkonäkö, seksuaalinen viehätys taasen eri lisäaspekti, jota ilman minulle henkilökohtaisesti tässä vaiheessa elämää, ei olisi parisuhdetta vaan ystävyyttä. Anna nyt jo olla. Elämässäni on suurempiakin ongelmia, kuin se etteivät lyhyet miehet sytytä.

Sitähän sinä jo ensimmäisessä vastauksessasi ajoit takaa, että olisin haukkunut lyhyitä miehiä. Ajattelin helpottaa ajatusprosessiasi ja kirjoittaa sen mitä jo alun alkaen mielessäsi luit. ilmeisesti sekoittaen useamman viestin sisältöä keskenään. Täällä on useita, jotka ovat kirjoittaneet huomattavasti törkeämmin miehen pituudesta. Mikset ruodi heitä? Sinulle ei riittänyt, että paljastin reaktioni liittyvän kokemukseen itsestäni vaan sen sijaan, että olisit ymmärtänyt, ryhdyit jankkaamaan syväanalyysiasi. Asiaan liittyy yös muita seikkoja, jotka eivät kuulu sinulle millään tavalla.

Mitä kertoo sinusta, että sinulla on tarve leikkiä analyytikkoa ja terapeuttia palstalla, itsellesi täysin ventovieraalle ihmiselle? Tietenkin minulla on epävarmuuteni ja olen tullut torjutuksi, kuten suurin osa meistä jotka ovat tehneet aloitteita, ihastuneet rakastuneet ja uskaltaneet tuntea. Minulla ei ole tarvetta avata näitä kokemuksia sinun kanssasi tai sinulle.

Ihan itse sinä kirjoitat tuon lauseen tänne palstalle ja minä vastasin siihen. Tämän jälkeen sitten yrität väännellä ja käännellä sitä ja vaihtaa aihetta jne.

No, mitä se kertoo minusta kun vastaan vauvapalstalla jollekin ihmiselle ja sanon mikä siinä lauseessa on pielessä? Minä en ole terapeutti, kunhan analysoin ajankulukseni tätä ajatusmallia, joka ei todellakaan ole harvinainen, mutta koska sinä sen kirjoitit ja sinun kanssasi asiasta voi keskustella hyödynsin tilaisuuden.

Minä en aja mitään takaa, kunhan sanon, miksi se ei ole hyvä asia määritellä tai antaa vaikuttaa omaan minäkuvaan jonkun toisen ulkonäkö. Ei miehen, ei kavereiden, ei omien lapsien. Ja sitä sinä sanojesi mukaan todellakin teet. Tunnet olosi epäviehättäväksi, jos miehesi on lyhyt. Niin sinä kirjoitit. Ihan itse ja minusta se ei ole hyvä asia. Naisen ei kuulu tuntea itseään rumaksi, vaikka hänellä on kauniit lapset. Eikä miehen itseään naismaiseksi vaikka hänen vaimonsa painaisi tuplasti häntä enemmän.

Siinä olet oikeassa, että moni on kirjoittanut aika ilkeästi ja nimitellyt lyhyitä miehiä. Ja voimme vaan kysyä miksi ihmeessä? Mikä tekee lyhyestä miehestä sellaisen, että hän ansaitsee tuollaista nimittelyä? Emmehän me hyväksy sitä, että isoista rinnoista pitävät miehet haukkuvat naisia laudoiksi, niin miksi ihmeessä hyväksymme tappi ja hobitti nimet?

1-2 cm lyhyemmän. t. N 171cm

Cillian Murphy, 172cm. Ihan sama kuinka pitkä hongankolistaja-nainen olisi, niin menisi. 

Vierailija kirjoitti:

Cillian Murphy, 172cm. Ihan sama kuinka pitkä hongankolistaja-nainen olisi, niin menisi. 

Maailman kaunein mies.

Olen itse 171cm ja lyhyin mies jota olen toistaiseksi tapaillut oli 165cm. Jos luonne on mukava niin pituudella ei ole mulle yhtään väliä.

Ihan sama. Miehen pituus ei ole minkäänlainen viehättävyyttä tai puoleensavetävyyttä lisäävä tekijä mulle.

Käytännössä lyhin kumppani on ollut 165 cm, ite oon 169.

Vierailija kirjoitti:

Minä en tunne vetoa miekkoseen, joka on kuin naisversio minusta. En myöskään halua täysin vastakohtaani. Kultainen keskitie on se mitä haluan.

183cm, yllättäen.

Yllättävä keskustelu. Yllättävän suoraa puhetta naisilta. Yleensä tämä menee niin että lausutaan ne normaalit liirumlaarumit: "Miehen pituudella ei ole minulle kertakaikkiaan mitään väliä, mutta...."

On naisia, joille miehen pituudella ei ihan oikeasti ole väliä, mutta heitä on tosi vähän.

Yleisellä tasolla asia on kuitenkin niin että miehen pituudella ei ole naisille väliä periaatteessa. Käytännössä, kuten useimmat ei- niin- pitkät miehet tietävätkin, naiset kelpuuttavat kumppanikseen minimissään itsensä pituisen, mutta mieluimmin jonkin verran itseään pidemmän miehen. Siis jos miehen muutkin ominaisuudet ovat ok. Mutta vaikka olisi kuinka hyvä mies mutta naista lyhyempi, niin "me olemme vain kavereita".

Kyllä, jokaisella on oikeus valita parinsa ihan niillä omilla, henkilökohtaisilla kriteereillään.

Itseäni kiinnostaa tämä asia ilmiönä, ja siltä pohjalta kuinka paljon tiedostamattomat, alkukantaiset vaistot muinaisesta ihmiskunnan alkuhämärästä ohjaavat vielä 2000- luvullakin ihmisen pariutumiskäyttäytymistä.

Kyllä, samat vaistot toimivat myös toisin päin. Kauniit kasvot, feminiininen pylly, terhakat tissit, terveydestä ja hedelmällisyydestä viestivä käytös, eleet, vartalo ja olemus saavat miehiltä takuuvarmasti enemmän huomiota kuin mitä ylipainoinen, naama norsunpimpillä oleva pottunokkainen finninaama- nainen saa.

Mutta hei, jokaisella on oikeus valita parinsa ihan niillä omilla, henkilökohtaisilla kriteereillään.

Itse viehätyn vain pidemmistä miehistä ja kyllähän se taitaa olla monella muulla naisella ihan sama juttu, vaikka täällä nyt sattuukin olemaan useita jotka kertovat muuta.

Haluan myös, että mies on käynyt armeijan ja on muutenkin "miehinen". Se on vaan joku juttu (kuten tuo pituuskin), jota en voi muuttaa vaikka haluaisinkin. En siis ole mitenkään pinnallinen tai ajattele muiden reaktioita. Ehkä nuo asiat tulee jostain geeneistä: haluan että mies pystyy fyysisesti suojelemaan minua ja on vahvempi jne.

Vierailija kirjoitti:

No mä oon 160cm, en edes tiedä yhtään itseäni lyhyempää miestä, joten todella vaikea vastata tähän.

Mä olen 170 cm ja tiedän paljon itseäni lyhyempiä miehiä. Voin olla saman pituisen kanssa. Tai ehkä voin joustaa 2 - 3 cm.

Suurin piirtein saman pituinen kuin minä on passeli. Oma mies on minua 8 cm pitempi ja se on minusta ehdoton maksimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Jos olet tai tunnet olosi epäviehättäväkso tai suurikokoiseksi se ei ole minkään kokoisten miesten vika, vaan sinun päänsisäinen ongelmasi. Johon on saatavissa apua.

Monella miehellä ei ehkä ole tarvetta katsella sinunlaisia ja se on hyvä asia.

Kuulepas. Ja sinäkö viehätyt kenestä tahansa, riippumatta miltä hän näyttää, minkä mittainen ja painoinen hän on, kuinka puhuu ja mistä hän on kiinnostunut? Onko minulla velvollisuus paikata miehen pituuskompleksia, koska kyllä lyhyillekin miehille täytyy löytyä nainen? Ei minulla ole sen enempää velvollisuutta seurustella lyhyen tai pitkän miehen kanssa tai keskimittaisen miehen kanssa ellen ole rakastunut häneen, kuin kenelläkään seurustella kanssani ellei viehäty minusta tai nauti seurastani. Mikset puutu heidän kommentteihinsa jotka aivoimesta haukkuvat lyhyitä? Jokainen olkoon sen mittainen, kuin on tai sen painoinen, kuin on, mutta jokaisella on myös makunsa, niin ulkonäön, kuin persoonallisuuden suhteen.

Oletko tullut useinkin torjutuksi pituutesi takia vai miksi asia on sinulla niin arka?

Vastasin jo tuohon yhteen vastaukseen, mutta vastataan nyt sinullekin. Ei, asia ei ole minulla arka. En ole mies, vaan nainen ja kyseenalaistan tätä narratiivia missä naiset näkevät jotenkin oikeudekseen haukkua kaiken mikä ei heidän silmäänsä miellytä. Me emme enää hyväksy sitä miehiltä, mutta sitten kuitenkin naiset jatkavat sitä miehiä kohtaan.

Tämä aiheuttaa näissä muissa tietenkin pahaa mieltä ja osittain edesautta myös näiden ihmisten itsetuntoongelmien kehittymistä. Sinulla ei ole velvollisuutta seurustele kenenkään kanssa, mutta käytöstavat muita kohtaan olisi asiallista.

Teidänlaisten, joilla on tarve tuoda esille kuinka te ette missään tapauksessa olisi sellaisen tai tällaisen kanssa, niin onneksi maailma on tosiaan täynnä niitä, jotka ajattelevat aivan samoin teistä ja tuovat sen teille esille yhtä paljon kun te tuotte sen muille. Olette liian lihavia, liian rumia, liian isokokoisia, liian lautoja, liian sitä ja tätä.

Tietysti minä viehätyn määrätynlaisista miehistä, mutta minulla ei ole tarvetta haukkua heitä ja nimitellä, jotka ei siihen määritelmään mahdu. Tietysti puutun kaikkien muidenkin tapaan puhua inhottavasti muista, vain koska näiden ominaisuudet eivät vastaa sen ihmisen seksuaalisia preferenssejä. Mistä päättelet etten tekisi sitä?

Lähdet ajatuksesta, että kaikilla lyhyillä miehillä on pituuskompleksi. Lähdetkö siitä ajatuksista, että kaikilla lihavilla naisilla on lihavuuskompleksi? Että jos et ole mallin näköinen sinulla on oltava kompleksi, koska kaikkihan haluaa olla sen mallin näköinen ja kärsii, jos ei ole ja syyttää muita siitä? Maailmassa on miljardeja miehiä jotka ovat alle 175cm ja he elävät oikein onnellisena puolisoidensa kanssa ilman mitään pituusongelmaa. Toisin kun sinä näytät tekevän. Heidän pituus on sinulle ongelma, ei heille.

Muistuttaisin etten syyllistänyt tai haukkunut lyhyitä miehiä heidän lyhyydestään. Kunhan totesin etten viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Siksi agressiivinen viestiini takertuminen ja ruotiminen on perusteetonta ja tulkitset viestistä vihamielisyyttä jota siinä ei alun alkaen ollut.

Jotkut idi00tit kuvittelevat, että vain pitkillä on OIKEUS X"D haluta pitkiä. Minä olen lyhyt, enkä halua lyhyttä miekkosta. Eikä minun tarvitse selitellä mieltymyksiäni kenellekään. Kyse ei myöskään ole niinkään HALUSTA, vaan nimenomaan MIELTYMYKSESTÄ. En koskaan kiinnostuisi lyhyestä miekkosesta. En myöskään liian pitkästä.

Jep. Ihan samalla tavalla kuvitellaan, että vain normipainoinen/hoikka/liikunnallinen nainen saisi viehättyä normipainoisista/hoikista/liikunnallisista miehistä ja pulskemman pitäisi tykätä pulskasta.

Omituinen ajatuskin. Ei ne omat extrakilot ajatusmaailmaa tai mieltymyksiä muuta mitenkään automaattisesti. Eikä pidäkään.

Jälkimmäinen pitää paikkansa. En koe ylipainoa yhdistävänä tekijänä vaikka olenkin ylipainoinen. En rakkaudessa enkä ystävyyssuhteissa. eri

Sama. En mä normaalipainoisenakaan ollut kaveri vain normaalipainoisten kanssa enkä toisaalta silloinkaan viehättynyt miehen ylipainosta.

Erikoista, että lihoneena mun pitäisikin alkaa valikoimaan kavereitani ulkoisten ominaisuuksien perusteella ja viehättymään miehessä piirteestä, josta en ole koskaan ennenkään tykännyt.

Mä tykkään eniten sellaisesta pituuserosta, että mies on noin puoli päätä minua pidempi. Oisko se siis sentteinä joku 10- max 15cm.

Tokikaan pituus ei ole sellainen ominaisuus, joka menisi mahtavan tyypin edelle ja siksipä olen seurustellut myös yhden miehen kanssa joka liki parimetrinen (reilu 190cm) ja kyllä se minusta oli hankalaa ja meidän pituusero oli vaan liikaa. Tietty suhde ei tuohon kaatunut, mutta kyllä mulle pituus on vähän turn off-ominaisuus tätä nykyä.

Olen itse tasan 160cm.