Kuinka paljon itseäsi lyhyemmän miehen kanssa voisit olla

Ois kiva seistessä käpertyä miehennkainaloon.

Ei kyllä hirveesti lyhyempi saa olla. Mun aviomies on 164cm. Mä oon vajaa sentin lyhyempi.

Luonne ja muu karisma on pituutta tärkeämpi ominaisuus. Joskus aattelin että miehen pitää ehdottomasti olla mua pitempi mutta sitten tapasin mieheni ja mieli muuttui saman tien.

Sanotaan vaikka 150 cm, olen itse 165 cm. Tuota lyhyempi on jo lyhytkasvuinen, heistä en ole ollut kiinnostunut.

Olen 169 cm, joten itseäni lyhyempiä miehiä ei ole juuri tullut vastaan, kylläkin joitakin suurinpiirtein samanpituisia. (Joo joku lyhyempi on voinut vaikka kadulla tulla vastaan, mutta puhun tässä miehistä, joihin olen tutustunut esim töissä, harrastuksissa jne, ja joiden kanssa olen vaikka jutellut jotain). Helposti voin kuvitella seurustelevani noin 165 cm kanssa, ja toki lyhyemmänkin, jos on kaikin puolin just sopiva kumppani.

En haluisi itseäni lyhyempää mistä. Oon ite n 160 cm. Oon tottunut siihen, että kaikki miehet on mua pitempiä ja vaan lapset mua lyhyempiä. Siksi siis haluisin pitemmän miehen koska en halua seurustella lapsen kanssa. Tätä ei ole tarkotettu loukkauksesi lyhyitä miehiä kohtaan, vaan en oikeasti ole tavannut mua lyhyempiä miehiä.

Mutta. Mä tajuan tämän kyllä. On hyvin mahdollista että jos edes tapaisin jonkun mua lyhyemmän miehen, mieleni voisi muuttua. Saattaisin ihastua lyhyempään mieheen. Nyt se tuntuu liki mahdottomalta koska en ole sellasta tavannut. Mutta ilmeisesti heitä on olemassa.

Jotain 165 cm kävis, kun itse olen n. 167 cm. Itse asiassa mulla olikin nuorena tällainen poikkis... Nykyinen mieheni täydellisen mittainen mulle, 174 cm.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä joku luokkaantuu tai kokee kamalaksi tai vääräksi jonkun toisen ihmisen parinvalintakriteerit? Mikä katkeruus siinäkin on taustalla?

Minulle naisena (170cm) miehen pituus on tärkeä asia monista syistä. Miksi minun syyni olisivat jotenkin kamalia ja vääriä? Tuhannen ihanan miehen olen näilläkin kriteereilläni löytänyt. Ja toisaalta: Ei minulla ole hyvä peppu. Jos joku mies ei minua huolisi sen takia, niin se olisi aivan ok. Silloin hänkään ei olisi minua varten. Samoin minulla ei sitä, tätä ja tuota. Paljonkin juttuja, jotka voisivat jollekin olla turn off. Haittaako minua? Ei. Ne tyypit eivät ole sitten minua varten. Yksinkertaista.

Samaa mietin ja erityisesti ihmettelen sitä, että miksi nämä pahinta loukkaantumista aiheuttavat mieltymykset ja kriteerit on poikkeuksetta ulkonäköön liittyviä? Nämä ulkoiset mieltymykset kun kuitenkin on melkoisen toisarvoisia niiden sisäisten kanssa joiden pitää natsata paljon paremmin kohdalleen eikä etenkään niissä peruslinjoissa ole juurikaan joustovaraa.

Miksi niistä ei vinguta ja kitistä samalla tavalla?

Ei kai kenellekään naiselle kelpaisi kuka vaan mies kunhan mies on sopivan pitkä? Tai kenellekään miehelle ihan kuka vaan nainen jolla vaan on esim tuo lainaamani kirjoittajan mainitsema hyvä persus? 

Viis kaikesta muusta.

En ole nyksää mitannut _eikä kummankaan pituus ole tullut koskaan edes puheeksi_ , mutta ei hän kyllä montaa senttiä mua pidempi tai lyhyempi ole vaan voi olla vaikka just samanpituinen. Silmät on nimittäin meillä aikalailla samalla korkeudella.

Enkä ole aikeissakaan vaihtaa, koska tämä mies on mulle ihan paras. Ja on edelleen vaikka paljastuisikin joskus, että on minua lyhyempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 158 enkä ole (enää) yhdenkään alle 170 senttisen kanssa.  Saa noi hobitit joku muu

Ymmärrän ettet halua itsellesi alle tuon pituuden olevaa miestä, mutta miksi ihmeessä sitä lyhyempiä pitää haukkua ja nimitellä?

Eikö pitänyt olla kehorauha, vai koskeeko se vain naisia? Ihmiset eivät mahda sille, että heillä ei ole suuria rintoja tai että he ovat lyhyitä tai heillä on silmälasit tai heillä on johonkin suuntaan taipuneet jalat. Mutta sitten, että mitä sieltä omasta suusta päästää ulos, siihen voi vaikuttaa.

En välitä vaikka sinulla on 10 entistä todella lyhyttä miestä, joilla on ollut itsetunto ongelma. Ja heillä on sellainen usein, koska muut puhuvat heistä juuri noin halveksien kun sinä puhut. Puheesi lyhyistä kutsuen heitä hobbiteiksi ei ole asiallista, vaan lähinnä kiusaamista.

Asun ulkomailla erään tehtaan lähellä, jossa on paljon Aasiasta tulleita miehiä töissä. Monet heistä vaikuttavat oikein tyytyväisiltä itseensä, vaikka ovat lyhyitä, koska heidän ympärillään muutkin ovat samanmittaisia. Eikä heitä halveksita pituuden takia. Suomalaisten pitkien ja monen naisen ylimielisyys lyhyempiä miehiä kohtaan on kuvottavaa kuunneltavaa.

Muutenkin aasialaisilla miehillä on monesti hyvä itsetunto ja positiivinen elämänasenne, mistä saisivat monet muutkin ottaa mallia. 

Armeijassa samassa joukkueessa oli aasialainen, huonosti suomea puhunut kaveri joka oli 163cm pitkä ja siis mies. Varmaan yksi positiivisimmista ja elämäniloisimmista ihmisistä joita tullut koskaan vastaan. Ei minkäänlaista kompleksia tai näyttämisen halua mihinkään suuntaan. 

Samaa mieltä tuosta että lyhyiden miesten katsominen alaspäin naisten toimesta on näin 180-senttisenäkin miehenä raivostuttavaa ihan jo periaatteesta. Auta armias jos mies sanoisi saman itseään painavemmista naisista, mikä myrsky siitä nousisi. Se paino on sentään asia, johon voi vaikuttaa muullakin tavalla kuin geneettisen lottoarvonnan kautta. 

Kyllähän miehet avoimesti sanovatkin ettei itseä painavampi nainen kiinnosta. Samoin naiset yrittävät esitellä ja yhyttää yhteen tuhdimpien miesten kanssa, kun on ylipainoinen nainen. Onneksi kehopositiivisuus kuitenkin siloittaa erilaisten kehojen hyväksyntää. Siihen kenestä viehättyy, ei paino vaikuta ja samanpainoinen tai mallinen keho, ei välttämättä vetoa. Tietenkin parisuhde on syvällisempi ja monimutkaisempi yhtälö, kuin pituus tai paino. Kuitenkin suuttuminen siitä, ettei ole jokaisen makuun ulkonäkönsä puolesta, on jokseenkin lapsellista. Huomattavasti kipeämpää on tulla torjutuksi persoonallisuutensa, elämäntilanteensa tai sosiaalisen statuksensa tähden. Eikä siinäkään auta kiukuttelu, sillä kukapa tahtoisi puolison, joka on vastentahtoisesti tai väkipakolla suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Älä huoli, se lyhyempikin mies on sinua tuplasti vahvempi fyysisesti joka tapauksessa. 

En ole aikeissa kisata fyysisestä vahvuudesta.

Kuinkahan moni mies taasen välittää naisen pituudesta?

Minua ei henkilökohtaisesti haittaisi vaikka nainen olisi reippaasti lyhyempi, itse olen 180cm ja töissä on muutama nainen (varattuja) jotka ovat 160cm paikkeilla yksi varmaan 155cm ja oikein ihastuttavia ihmisiä ovat.

En nyt tiedä miten tämä sanoisi ilman että se alkaa kuulostamaan yhden sortin -filialta mutta hyvin lyhyet naiset vain ovat jotenkin mielestäni "nuorekkaampia" kuin pitemmät vaikka ikää jo olisi.

Muutaman itseäni pitemmän naisenkin olen tuntenut/tiennyt (varattuja myöskin) ja yhtä lailla heitä on ihastellut eikä niinkään miettinyt että "ei tulisi ikinä mitään kun olen lyhyempi" enemminkin ajatellut kuvitelmissa tyyliin "minullapas on tällöinen harvinainen ihanuus".

Kuhan halusin vähän päästellä tajunnanvirtaa pois, ei kannata ottaa pulttia.

Ei se pituus niinkään... Mutta jos tuntuu sylissä lapselta vaikka olis pitkäkin, niin ei kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä joku luokkaantuu tai kokee kamalaksi tai vääräksi jonkun toisen ihmisen parinvalintakriteerit? Mikä katkeruus siinäkin on taustalla?

Minulle naisena (170cm) miehen pituus on tärkeä asia monista syistä. Miksi minun syyni olisivat jotenkin kamalia ja vääriä? Tuhannen ihanan miehen olen näilläkin kriteereilläni löytänyt. Ja toisaalta: Ei minulla ole hyvä peppu. Jos joku mies ei minua huolisi sen takia, niin se olisi aivan ok. Silloin hänkään ei olisi minua varten. Samoin minulla ei sitä, tätä ja tuota. Paljonkin juttuja, jotka voisivat jollekin olla turn off. Haittaako minua? Ei. Ne tyypit eivät ole sitten minua varten. Yksinkertaista.

Samaa mietin ja erityisesti ihmettelen sitä, että miksi nämä pahinta loukkaantumista aiheuttavat mieltymykset ja kriteerit on poikkeuksetta ulkonäköön liittyviä? Nämä ulkoiset mieltymykset kun kuitenkin on melkoisen toisarvoisia niiden sisäisten kanssa joiden pitää natsata paljon paremmin kohdalleen eikä etenkään niissä peruslinjoissa ole juurikaan joustovaraa.

Miksi niistä ei vinguta ja kitistä samalla tavalla?

Ei kai kenellekään naiselle kelpaisi kuka vaan mies kunhan mies on sopivan pitkä? Tai kenellekään miehelle ihan kuka vaan nainen jolla vaan on esim tuo lainaamani kirjoittajan mainitsema hyvä persus? 

Viis kaikesta muusta.

Olisikohan se siksi, että alatte käyttämään nimityksiä kuten hobitti, tappi tai hukkapätkä? Tai koska selitetään, kuinka lyhyt saa olon tuntumaan epäviehättävältä tai ehkä siksi, että lyhyet kuvataan ihmisinä, jotka jonkun on huolittava paremman puutteessa?

Minä en pidä suomalaista, mutta varmaan joku suomalaisenkin huolii? Minä pidän laihoista, enkä siksi voisi olla valaan kanssa. En halua pienirintaista naista, koske se saa minut tuntemaan itseni rumaksi ja vääränmalliseksi.

Nämä on vastaavia esimerkkejä mitä ketjussa on kirjoitettu lyhyistä miehistä. Etkä näe näissä mitään väärää?