Kuinka paljon itseäsi lyhyemmän miehen kanssa voisit olla

Minä olen 165 cm nainen. Olisi mukavaa jos miesystävä olisi vähintään 160 cm. Olen seurustellut miehen kanssa, joka oli 164 cm.

Olen 163 cm. Olen kahteen otteeseen seurustellut miesten kanssa, jotka olivat 171 ja 173 cm. Nykyinen mies on 183 cm, mikä oli ideaalipituus mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskimittaisena, minua pidempiä miehiä löytyy rynsaasti, joten ei ole tarvetta katsella itseäni huomattavasti lyhyempiä. Muutoinkaan en viehäty itseäni lyhyemmistä miehistä. Tunnen silloin oloni epäviehättäväksi ja suurikokoiseksi, eikä silloin synny ainakaan viehtymystä.

Jos olet tai tunnet olosi epäviehättäväkso tai suurikokoiseksi se ei ole minkään kokoisten miesten vika, vaan sinun päänsisäinen ongelmasi. Johon on saatavissa apua.

Monella miehellä ei ehkä ole tarvetta katsella sinunlaisia ja se on hyvä asia.

Ohis, mutta oikeastiko olet sitä mieltä että jonkun random naisen täytyy mennä ihan terapiaan asti muuttamaan preferenssejään jotta sinä kelpaisit hänelle mieheksi? :D

Helpompaa on valita se pitkä mies kuin lähteä tuollaiseen sekoiluun.

Ensinnäkin minä en ole mies, vaan nainen ja kyllä olen sitä mieltä, ettei ihmisen minäkuvan kuuluisi muuttua sen mukaan millainen ihminen siinä vieressä on puolisona tai ystävänä.

Jos joka kerta kun seisot jonkun laihan vieressä tunnet olosi lihavaksi, joka kerta kun seisot kauniin vieressä tunnet olosi rumaksi tai jos viereinen mies on lyhyt ja koet itsesi iskokokoiseksi sinulla on ongelma.

Joko olet isokokoinen tai et, mutta se ei muutu miksikään vaikka vieressä olisi millaista porukkaa tahansa. Ainoa mikä muuttuu on jotain pääsi sisällä.

Sinun preferenssit voivat olla mitä tahansa. Vaikka sitten super lihava, mutta kai sinäkin ymmärrät ettei se, että se saa sinut tuntemaan olosi laihaksi, tee sinusta laihaa? Vaan lähinnä hyödynnät muita tuntemaan olosi paremmaksi, eikä se ole mikään kiva asia parisuhteissa. Olen kanssasi, koska tunnen oloni laihaksi, vaikka oikeasti olen itsekin lihava?

Valitsen vain rumia kavereita, koska silloin tunnen itse oloni kauniiksi? Aivan, en näe tätä kovin hyvänä lähtökohtana millekään ihmissuhteelle. En vaikka kuinka olisi preferenssejä.

Välissä oli eri vasttaja, mutta nyt luit alkuperäisestä viestistä enemmän, kuin siihen sisältyi. En minä koe olevani hoikempi itseäni lihavammassa seurassa tai rumempi kauniiden seurassa tai päinvastoin. Seksuaalinen vetovoima on kuitenkin seikka, jota ei voi huijata. Sitä joko on kahden välillä tai ei.

En lue mitään enempää, vaan juuri sen, että joku kokee oman kokonsa määrätyksi sen perusteella miltä puoliso näyttää.

Ja viehättyy siitä. No minä tee vertauksen ja väitän, että minä koen olevani kauniimpi ja laihempi, kun ympäröin itseni rumilla ja lihavilla ystävillä. Se saa minut tuntemaan, että nämä ovat luotettavia ystäviä ja olen luotettavassa seurassa.

Sinä et puhu seksuaalisesta vetovoimasta vaan omista tunteistasi. TUNNEN silloin oloni epäviehättäväkso ja suurikokoiseksi. En minä tiedä minkä kokoinen olet. Mutta tiedän miltä sinusta tuntuu, koska kirjoitit sen ja tiedän myös miksi teet sitä, koska senkin kirjoitit. Siksi, koska määrätynlainen henkilö on vierellä. Lyhyt.

No onhan se nyt selvä ettei kukaan viehäty siitä, että toinen saa olon tuntumaan hirveältä, mutta mieti miltä tuntuu olla ihminen, jolle sanotaan, että sinun fyysinen olemus saa minut tuntemaan oloni huonoksi, lihavaksi, isokokoiseksi, rumaksi, epäviehättäväksi? Kuten sanottuna, muut ovat ihana täydellisiä omina itsenään, ongelma on sinussa, jos muut tekevät olemassa olollaan sinun tuntemaan itsesi huonoksi.

Tulkitset itsesi kautta. Tietenkin rakastuneena tuntee olonsa viehtäväksi, jos kokee olevansa rakastettu ja viehättävä myös seksuaalisesti rakastettunsa taholta. Ensinnäkään en ole sanonut kenellekään hänen aiheuttavan minussa kyseisiä tuntemuksia, mutta toisaalta en silloin myöskään rakastu heihin. Onko sinulle jokainen kiinnostuksen osoitus kohteliaisuus tai velvoite rakastua?

En tulkitse itseni kautta vaan analysoin sen mitä kirjoitat ja vieläkin olen sitä mieltä, että sinä olet väärässä ja minä oikeassa ja selitän sen myös sinulle.

Väännän tämän nyt ihan rautalangasta sinulle vastaavalla miesesimerkillå. Mies sanoo, että hänen preferenssi on isorintainen nainen. Hän pitää niistä koska ja luettelee kaikki seksuaaliset fantasiat mitä isot rinnat hänelle tuo. Eikä siinä ole mitään pahaa. Hän pitää isorintaisista naisista ja toivottavasti löytää sellaisen.

Mutta kun ja jos hän näkee pienirintaisen naisen ja sanoo, että tämä saa hänet tuntemaan itsensä naismaiseksi ja ei viehättäväksi, niin se on ongelmallista. Koska se ei ole yhdenkään naisen vika, että joku mies kokee olonsa naismaiseksi, siksi että hänellä on pienet rinnat. Se on täysin sen miehen päässä oleva ongelma ja suurin osa naisista sanoisi ettei tuo mies käy täysillä, jos hänen miehisyytensä on riippuvainen naisen rintojen koosta.

Joten kerran vielä, jos lyhyt mies saa sinut tuntemaan olosi isoksi tai epäviehättäväksi vika ei ole miehessä vaan sinussa ja kannattaisi miettiä, miksi toisen fyysiset ominaisuudet aiheuttavat sinussa tuon tyyppisiä tunteita ja ehkä hakea apua tuohon ongelmaan, muuten kuin vain etsimällä ihmisiä elämääsi, jotka osaavat olla oikeanlaisia, jotta tunteesi pysyvät hyvinä.

Mitä viimeiseen kysymykseesi tulee, niin onhan se aina jonkin sortin kohteliaisuus kun muut osoittavat kiinnostusta sinua kohtaan. Siis kiinnostusta, se ei tarkoita tietenkään vainoamista tai häirintää tms. vaan siis vain kiinnostusta.

Ei, minusta ihmisillä ei ole velvollisuutta kehittää tunteita muita kohtaan, mutta se ei tarkoita, että voit asettaa heidän vastuulle sinun tunteesi. Lause, jossa sanot, minä tunnen oloni x, y ja z:ksi koska toinen on fyysisesti a, b ja c, ei vaan ole oikein.

Minusta tämä taasen ei ole ongelma, koska lähtökohtaiesti en rakastuisi ellen rakastu. Miksi teet tästä sinulle henkilökohtaisen ongelman ja millä tavoin miesmakuni liittyy sinuun? Päteekö väittämäsi ainoastaan ulkonäköön vai myös kommunikaatio- ja tunnetason puoleen?  Puolison kohdellessa välinpitämättömästi ja kylmästi, toteaisit, että päässä on vikaa, kun puoliso vaikuttaa tunteisiisi ja kokemuksiisi. On se hitto kumma ettei saisi edes parisuhteessa haluta hyvää oloa ja kokea myös seksuaalista intohimoa, kun heti on palstapoliisi kertomassa miksi en saisi viehättyä itseäni pidemmistä miehistä. Sinä takerruit kaikista epäolennaisimpaan seikkaan koko viestissä.

Hyvä on: en huoli hobittia. Nyt olet varmasti tyytyväisempi, kun tekstini vastaa oletustasi ja tarkoituksellisesti loukkaan lyhyitä miehiä.

Ymmärrän hyvin ettei se varmaan tunnu sinusta kivalta kun tuon esille asian, jos ei näytä sinua mitenkään myönteisessä valossa. Sinä kirjoitit sen lauseen. Ihan itse. Etkä ole todellakaan ainoa joka ajattelee noin.

Tietysti saat tuntea hyvää oloa. Mutta siitä ei ollut kyse. Eikä siitä, että et saisi pitää pitkistä miehistä. Eikä edes siitä, voidaanko tästä asiasta vetää samansuuntaisia johtopäätöksiä muiden asioiden kohdalla. Pysytään nyt siinä aiheessa ja siitä mistä kirjoitit ja siitä mihin vastasin, eikä kaikenlaisista sivurönsyistä.

Miksi ihmeessä minä olisin tyytyväinen, että haukut lyhyitä miehiä hobbitiksi ja annat ymmärtää, että nämä ovat ihmisiä joita on huolittava. Oletko sinä varma, että joku huolii sinut? Oletko tarpeeksi?

Sinä ihan itse kirjoitit millaiseksi lyhyet miehet saavat sinut tuntemaan itsesi. Ja vieläkin väitän, että sinulla on ongelma, ei näillä miehillä. He ovat ihan täydellisiä omina itsenään, vaikket sinä heihin tunne seksuaalista vetoa, eivätkä he ole vastuussa siitä, että sinusta tuntuu lihavalta, isolta, rumalta, epäviehättävältä tai miltään muultakaan, jos sinä seisot heidän vieressä. Aivan kuten sinä et ole syyllinen siihen, että joku mies kokee olonsa rumaksi, pieneksi, laihaksi tai vaikka köyhäksi olemassa olemalla.

Sinä sanot, että on se ihme, ettei parisuhteessa saa muka haluta hyvää oloa. Tietysti saat ja se kuuluukin, mutta sen ei kuuluisi perustua toisen ulkonäköön tai olemme pisteessä, jossa tunnen oloni hyväksi, jos vaimoni on laiha, tunnen oloni pahaksi ja rumaksi, jos mieheni laihtuu jne. Tätäkö on sinusta hyvä ja onnellinen parisuhde?

Tämä ei ole mikään henkilökohtainen ongelma minulle, vaan sinun henkilökohtainen ongelmasi, jota sinä et selkeästi ymmärrä edes. Minä vaan yritän kirjoittaa sen sinulle, että ymmärtäisit sen.

oivaltavaa tekstiä, ja vieläpä vauvalla!!

- eri

Vierailija kirjoitti:

Itse viehätyn vain pidemmistä miehistä ja kyllähän se taitaa olla monella muulla naisella ihan sama juttu, vaikka täällä nyt sattuukin olemaan useita jotka kertovat muuta.

Haluan myös, että mies on käynyt armeijan ja on muutenkin "miehinen". Se on vaan joku juttu (kuten tuo pituuskin), jota en voi muuttaa vaikka haluaisinkin. En siis ole mitenkään pinnallinen tai ajattele muiden reaktioita. Ehkä nuo asiat tulee jostain geeneistä: haluan että mies pystyy fyysisesti suojelemaan minua ja on vahvempi jne.

 

No hei.

Jos sä olet hetero nainen, on ihan normaalia että sä haluat maskuliinisen miehen! Se on ihan vaan biologiaa. Sama muissa eläinlajeissa.

Saman pituinen 166cm kävisi, mutta en osaa sanoa haittaisiko sentti pari

Saman mittaisen eli 165. Olen vähän ylipainoinen, joten minua pienempi ja hintelämpi mies saa minut tuntemaan itseni sotanorsuksi. Voi olla ihana mies, mutta jos koko ajan itsellä on ruma olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 168 cm, mieheni 182cm. Naimisissa 44 vuotta. Ei ikinä tappia.

Niin ja miksi sinunkin piti kutsua lyhyitä miehiä tapeiksi? Pidätkö siitä, että naisia kutsutaan lankuiksi, valaiksi, tankeiksi, rillipäiksi tai vaikka lehmäksi? Mikä teitä vaivaa, kun kaikki mikä ei teidän silmää miellytä pitää haukkua ja nimitellä?

Entäpä, jos näiden kiusaajien lapsista tuleekin lyhyitä? Kiusaavat omia lapsiaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Idiootti kyselee tämmösiä.

Ihan mielenkiinnosta kyselen.

Paremminkin pakkomielteestä...

Vierailija kirjoitti:

Itse viehätyn vain pidemmistä miehistä ja kyllähän se taitaa olla monella muulla naisella ihan sama juttu, vaikka täällä nyt sattuukin olemaan useita jotka kertovat muuta.

Haluan myös, että mies on käynyt armeijan ja on muutenkin "miehinen". Se on vaan joku juttu (kuten tuo pituuskin), jota en voi muuttaa vaikka haluaisinkin. En siis ole mitenkään pinnallinen tai ajattele muiden reaktioita. Ehkä nuo asiat tulee jostain geeneistä: haluan että mies pystyy fyysisesti suojelemaan minua ja on vahvempi jne.

 

Tiedoksi että inttiin ei ole ehkä päässyt vaikka jonkun ruoka-aineallergian takia, ei sekään tee vähemmän mieheksi. Mutta kullekin tavallaan.

En yhtään! Olen 164 cm ja sitä lyhyempi mies? Ei kiitos

180cm naisena toivoisin pidempää miestä, jonka kainaloon voisi seistessäkin käpertyä. Mutta suuri osa miehistä on mua lyhyempiä :(

Olen varmaan pinnallinen, mutten pystyisi olemaan itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Tapailin kerran yhtä, joka oli mua vain n. 10 cm pidempi ja hänkin oli liian lyhyt, koska oltiin samanpituisia, kun mulla oli korkkarit jalassa. Olin silloin vielä tosi hoikkakin ja silti tunsin itseni virtahevoksi sen miehen rinnalla. Nykyisellä elopainolla  yli 180 cm puolisoni on nippanappa tarpeeksi pitkä ja raamikas, että pystyn tuntemaan itseni naiseksi hänen rinnallaan.

Olen 163 cm. En voisi seurustella lyhyempiin miesten kanssa. Mieluiten olen miesten kanssa, jotka ovat vähintään 180 cm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse 168 cm, mieheni 182cm. Naimisissa 44 vuotta. Ei ikinä tappia.

Niin ja miksi sinunkin piti kutsua lyhyitä miehiä tapeiksi? Pidätkö siitä, että naisia kutsutaan lankuiksi, valaiksi, tankeiksi, rillipäiksi tai vaikka lehmäksi? Mikä teitä vaivaa, kun kaikki mikä ei teidän silmää miellytä pitää haukkua ja nimitellä?

Entäpä, jos näiden kiusaajien lapsista tuleekin lyhyitä? Kiusaavat omia lapsiaan?

Ainakin varmuudella näiden nimittelijöiden lapsista tulee kiusaajia.

Vierailija kirjoitti:

Olen 163 cm. En voisi seurustella lyhyempiin miesten kanssa. Mieluiten olen miesten kanssa, jotka ovat vähintään 180 cm.

Olet pelle.

Siis miten voi 2020-luvulla olla vielä näin rajoittuneita vaatimuksia, kun nykyään ollaan kaikin puolin päästy yli vanhoista sukupuolinormeista?

Miksi ihmeessä miehen pitää olla pidempi???? Mistä tällainen tulee? Joku "vahva, pitkä miea, heikko pieni nainen" ajatus? Että nainen haluaa katsoa miestään ylöspäin?? Eihän mies pituudelleen mitään voi. Samalla tavalla varmaan sitten miehen kengän koon tulee olla vähintään 45?

Miksen mä vaan tajua? Ja auta armias, jos joku mies uskaltaisi sanoa, että naisen tulee olla miestä vähintään 10 cm lyhyempi. Kyllä mammat repisi pelihousunsa.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan pinnallinen, mutten pystyisi olemaan itseäni lyhyemmän miehen kanssa. Tapailin kerran yhtä, joka oli mua vain n. 10 cm pidempi ja hänkin oli liian lyhyt, koska oltiin samanpituisia, kun mulla oli korkkarit jalassa. Olin silloin vielä tosi hoikkakin ja silti tunsin itseni virtahevoksi sen miehen rinnalla. Nykyisellä elopainolla  yli 180 cm puolisoni on nippanappa tarpeeksi pitkä ja raamikas, että pystyn tuntemaan itseni naiseksi hänen rinnallaan.

Onko naiseksi tunteminen pituudesta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 163 cm. En voisi seurustella lyhyempiin miesten kanssa. Mieluiten olen miesten kanssa, jotka ovat vähintään 180 cm.

Olet pelle.

Mitä se k**piö piipittää?

30cm. T. Pekka

Miksi ihmeessä joku luokkaantuu tai kokee kamalaksi tai vääräksi jonkun toisen ihmisen parinvalintakriteerit? Mikä katkeruus siinäkin on taustalla?

Minulle naisena (170cm) miehen pituus on tärkeä asia monista syistä. Miksi minun syyni olisivat jotenkin kamalia ja vääriä? Tuhannen ihanan miehen olen näilläkin kriteereilläni löytänyt. Ja toisaalta: Ei minulla ole hyvä peppu. Jos joku mies ei minua huolisi sen takia, niin se olisi aivan ok. Silloin hänkään ei olisi minua varten. Samoin minulla ei sitä, tätä ja tuota. Paljonkin juttuja, jotka voisivat jollekin olla turn off. Haittaako minua? Ei. Ne tyypit eivät ole sitten minua varten. Yksinkertaista.