Oppenheimer elokuva oli pettymys

Elokuva, jossa ainakin minulla sympatiat olivat Oppenheimerin syyttäjien puolella (vaikka heidät esitettiinkin elokuvassa konnina).

No jos kaikkea ei ymmärrä niin älä cazzo merta.

Jotakin tuosta jäi uupumaan. Tykkäsin Los Alamos -jaksosta, siinä oli jännitettä. Ja oli hyviä naamoja, etenkin Matt Damon teki sävykkään roolin. Jollain tavalla jäi kuitenkin vähän tehdyn, viileän, ulkokohtaisen maku. Oppenheimeriä ei erityisemmin valotettu psykologisesti, hänellä lähes sama ilme koko ajan, melkein marttyyrimäisen kärsivä. Emily Blunt onnistui kuulustelukohtauksessa, mutta jäi muuten vaisuksi.

Kyllä tuosta olisi voinut purkittaa jäntevämmän tulkinnan. Voi olla että kirjan luettua elokuva antaisi enemmän, täysin mahdollista.

Venäjällä kielletty elokuva muuten. Kannattaa nähdä

Elokuvaa oli lihotettu turhalla roskaruoalla samalla tavalla kuin Walmartin keskivertoasiakasta. Tunti olisi voinut jäädä leikkuupöydälle tarinan kärsimättä siitä yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Oho, me käytiin katsomassa se miehen kanssa viime lauantaina IMAXissa ja molemmat oli sitä mieltä, että yksi parhaista elokuvista pitkään, pitkään aikaan. Sehän tosiaan perustuu Kai Birdin Pulitzer-palkittuun Oppenheimerin elämäkertaan American Prometheus, ja seuraa sitä varsin uskollisesti. Olin positiivisesti yllättynyt, että Nolan ei ole ottanut liikaa taiteellisia vapauksia ja vääristellyt historiaa.

Mutta ymmärrän kyllä ettei ole kaikkien juttu, kun se tosiaan on pääosin politiikasta ja tieteestä. Mutta itse tykkään juuri tuontyyppisistä elokuvista muutenkin. Minusta se hienoin juttu oli se, miten se jännitys ei tapahdu ruudulla vaan katsojan päässä, jos katsoja samalla pohtii esim. sitä, mitkä on ydinaseiden olemassaolon vaikutukset nyt ja tulevaisuuteen, valtaapitävien korruptoituneisuutta, McCarthyismiä ja kommunistivainoa Yhdysvalloissa jne. Ja se loppukohtaus oli tosi pysäyttävä, se miten ketjureaktio tosiaan on alkanut, vaikkei ilmakehä syttynytkään - ketjureaktio, jossa ydinaseita tehdään lisää ja lisää, kilpavarustellaan, ja ennemmin tai myöhemmin niitä tullaan taas käyttämään.

Elokuvina Imitation Game ja Theory of Everything olivat paljon onnistuneempia, koska niitä ei ollut venytetty tarpeettomasti kovinkaan paljoa.

Jospa trollitehdas yrittää kieltää sen täälläkin.

Vakoilivat muuten ao. Ohjelmaa. Ilmeisesti ei muuta osaa.

En ole leffaa nähnyt, mutta liekö siinä muuta tärkeää kuin Oppenheimerin kuuluisin sitaatti: "Now I Am Become Death, the Destroyer of Worlds." Joka sekin on alunperin hindujen pyhistä kirjoituksista peräisin.

Nolanhan on jo vanha ukko itsekin. Ehkä elokuva siksikin oli vähän hitaampi.

Olipa pettymys tuo leffa. Onko Christopher Nolan menettänyt otteensa, vai onko hänen veljensä käsikirjoitukset olleet näin suuressa osassa aikaisimmissa elokuvissa? Olihan tuskaa katsoa tuo 3h elokuva loppuun, ei ihme että on jo suoratoistossa.

Nolanin Tenet oli keskinkertainen ja nyt tämä.

Samoin Martin Scorsesen Killers of the Flower Moon oli puuduttava ja pitkä, joten ongelma vaivaa muitakin. Elokuvista tulee kyllä kauniin näköisiä, mutta ovat tylsiä.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvaa oli lihotettu turhalla roskaruoalla samalla tavalla kuin Walmartin keskivertoasiakasta. Tunti olisi voinut jäädä leikkuupöydälle tarinan kärsimättä siitä yhtään. 

Samaa mieltä. Katsottiin lauantaina siihen räjäytykseen saakka, en tiedä jaksetaanko katsoa loput. Ihan turhaa dialogia helvetisti. Jos tämän katsoisi leffateatterissa, tarvittaisi ehdottomasti vessatauko. Vain hyvin hyvin harvassa leffassa on aineksia kolmen tunnin spektaakkeliin.

Ois voinut olla tunnin lyhyempi ja vähän enemmän kronologinen. Mutta hyvä ja kiinnostava se oli tälläisenäkin.

Vierailija kirjoitti:

En tykkännyt, kun Nolan oli tunkenut hänelle tyypillistä aikatasoilla leikittelyä perus draamaan. Teki elokuvasta raskasta seurattavaa. Vähän sama oli Dunkirkissa. Muissa leffoissa toimii.

Nolan tekee pelaaja-autisteille leffojaan. Olevinaan ns vaikeita ja naurattaa kun äijillä pippelit kovana kun uusi Nolan tulee. Dunkirk oli sotapeliä   

Mä tipuin heti alussä kärryiltä mikä kohta oli mistäkin ajasta. 😀

Yritin katsoa Cillian Myrphyn maskeerausta ja päätellä minkä ikäinen siitä oli tehty, mutta näytti minusta aina saman ikäiseltä paitsi aivan lopussa.

Oli tylsä. Mutta olihan se pakko katsoa historiallisista syistä, ja nykyajankin vuoksi. Aihe oli must. Mielenkiintoisinta antia oli kuitenkin Oppenheimerin opiskelujen kansainvälisyys ja naisseikkailut. Kauheinta tietysti oli elokuvan ennustus, että ydinasetta tullaan käyttämään vielä jatkossakin, koska pitäähän sitä käyttää "kun se on nyt kerran keksitty". Tiedemiesporukoiden sisäänlämpiävyys, pienet piirit, oli ahdistavaa. Paskaa poliitikkoa näytellyt Robert Downey Jr ei ollut minusta Oscarin arvoinen suoritus, tuollaisia ketkujahan ne on kaikki poliitikot, ei tuonut aiheeseen mitään uutta. Oppenheimer oli kyllä 2 tulen välissä, vastapuoli kehitti toisaalla ydinasetta ja USA:n armeija ja poliitikot vaativat sitä häneltä. Oppenheimerin tuomitseminen yksin syylliseksi oli siis turhaa. Sehän elokuvalla haluttiin kait osoittaa.

Katsoin leffan himassa puolipakolla loppuun asti DVD:ltä kahtena iltana. Koska arvasin etukäteen, etten tykkää siitä niin paljon, että viitsisin sen mennä leffateatteriin katsomaan. Hyvät näyttelijät meni hukkaan tylsässä elokuvassa.

Kerrankin joku uskaltaa sanoa mielipiteensä kyseisestä ylihypetetystä rojusta. 3 tuntia tuli kärvisteltyä ja lopputekstien ilmaannuttua nostin kädet ilmaan ja huusin Halleluja, loppuihan se vihdoin ja viimein. Tylsin ja pitkäveteisin leffa jonka olen ikinä joutunut katsomaan. Toki jos joitakin kiinnostaa ydinpommit jne. Niin varmaan mielenkiintoinen mutta helpommalla pääsette kun katsotte netistä ydinpommin testaus videoita.