Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Tämä. Minulla on samanlainen anoppi, ja olen päättänyt että en aio häntä auttaa ikinä, ei hänelläkään ole kiinnostanut poikansa saati lapsenlapsensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SanopA joku lisääntynyt vaatimus pienen lapsen hoidossa? Teinit nyt ei enää tarvitse kaitsijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen huolehtii omat vanhempansa miten parhaaksi katsoo, ei kuulu miniälle/vävylle se homma. Mun miehen vanhemmat auttoi miestä lapsen hoidossa. Eli tulivat avuksi silloin, jos minä olin töissä ja miehen piti saada jotain tehtyä ilman lasta. Minä en saanut heiltä mitään apua, joten en aio auttaa. Se on miehen homma. Minä autan omia vanhempiani ja miehen ei tarvi puuttua siihen mitenkään.
Kyllä se todellakin kuuluu myös puolisolle koska se vanhempiin käytetty aika ja energia on poissa lapsilta ja kodilta.
Tämä. Jos mieheni lähtee työpäivän jälkeen käymään vanhempiensa luona hoitamassa muutamat asiat, menee tuossa vierailussa matkoineen koko ilta. Minä olisin se, joka sillä aikaa vastaisi yksin lapsesta ja kotitöistä. Lapsi joutuisi olemaan ilman isäänsä. Terveillä eläkeläisillä ei ole ollut aikaa tulla meidän luokse avuksi, mutta miksi työikäisillä ihmisillä pitäisi sitä aikaa olla?
Meillä appivanhemmat ovat halunneet käyttää eläkepäivänsä nauttiakseen elämästä keskenään. Ovat matkustelleet Suomessa, kiertelevät paikoissa ja harrastavat yhdessä. Miksi meillä vanhemmilla ei olisi tähän oikeutta lapsen kasvaessa? Jos me ei olla saatu apua, kun heillä on ollut kiire matkustaa ja harrastaa, niin miksi meidän pitäisi toimia jotenkin toisin?
Vierailija kirjoitti:
SanopA joku lisääntynyt vaatimus pienen lapsen hoidossa? Teinit nyt ei enää tarvitse kaitsijaa.
-pientä lasta ei saa jättää hetkeksikään yksin: ennen oli ok piipahtaa 5-10 min pois kotoa ja jättää lapsi siksi aikaa itsekseen
-minä sain 90-luvun puolivälissä pyöräillä yksin lähikauppaan 1 km päähän, olin 6 v: nyt vastaavasta toiminnasta napsahtaisi lasu
Nämä nyt heti ensi alkuun tuli mieleen
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä sanonta pätee hyvin tähänkin. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi miniä ei ole kiinnostunut auttamaan, jos käytös on ollut ilkeää tai oman lapsen perhettä ei ole autettu. Jos terve/eläkkeellä oleva isovanhempi jättää aloittajan tilanteessa auttamatta, niin saa maistaa itse tuota lääkettään myöhemmin.
Oma anoppini "auttoi" pikkulapsiaikana ainoastaan ostelemalla kaikkea tarpeetonta kierrätystavaraa kirppiksiltä, vaikka kiellettiin ostamasta. Muuten ei suostunut auttamaan, eikä edes soitellut/viestitellyt kysyäkseen lapsen kuulumisia. Salaa mielessäni haaveilen, että jos anopille iskee avun tarve sitten vanhana, niin kiikutan avuksi kassikaupalla kaikkea tavaraa, mitä anoppi ei ole pyytänyt. Potut pottuina. En tätä toteuta, mutta tästä haaveilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihme tässä nyt on, kun ihan normaaleja aloituksia väitetään trolleiksi. Kyllä ihmisillä ihan näitä ongelmia on, ei niitä tarvitse itse satuilla.
Totta, ja nämä ongelmat lisääntyy, kun suuret ikäpolvet alkaa vanheta.
Vierailija kirjoitti:
SanopA joku lisääntynyt vaatimus pienen lapsen hoidossa? Teinit nyt ei enää tarvitse kaitsijaa.
1. Lapsia ei voi kohdella miten tahansa, monet entisajan kasvatusmuodot eivät ole ok. Minua uhkailtiin lapsena väki.vallalla, enää tuota ei suvaittaisi.
2. Päiväkodit/koulut ovat vaativampia perheiden suhteen: on kaikenlaisia kasvatuskeskusteluja, lapsilla pitää olla tietynlaiset tekniset vaatteet yms. Entisaikaan oli joku yksittäinen keskustelu kerran vuodessa, ei mitään vasuja ja muita. Ei minun lapsuudessani lapsilla ollut montaa sorttia kurapukuja, välikausihaalareita yms.
Listaa voisi jatkaa, mutta klo tulee 23...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin paljon narsisteja tuossa ikäpolvessa, että se on jotain ihan uskomatonta. Nämä n 50 syntyneet. Hävyttömiä monet suorastaan. Kuvittelevat että etenkin nuorempia ihmisiä voi kohdella ihan miten vaan ja silti he olisivat ikuisesti kiitollisia ihan vaan siitä että saivat elämän!
Meillä kans mennyt välit miehen vanhempiin, jotka kyllä auttaneet jonkin verran (hieman pitkin hampain ja vain ja ainoastaan pyydettäessä!), mutta toisaalta olleet myös aivan todella törkeitä perhettämme kohtaan. Ikäänkuin jos jotain antavat sitten saavat luvan olla törkeitä. Ja nyt jatkavat kostotoimenpiteitä, kun ei haluta olla läheisissä tekemisissä tai tehdä ilmaisia palveluksia heille heti kun keksivät jotain pyytää.
Kuka vanhempi kostaa lapselleen asioista? No narsisti tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tämä sanonta pätee hyvin tähänkin. Ei tarvitse tulla ihmettelemään, miksi miniä ei ole kiinnostunut auttamaan, jos käytös on ollut ilkeää tai oman lapsen perhettä ei ole autettu. Jos terve/eläkkeellä oleva isovanhempi jättää aloittajan tilanteessa auttamatta, niin saa maistaa itse tuota lääkettään myöhemmin.
Oma anoppini "auttoi" pikkulapsiaikana ainoastaan ostelemalla kaikkea tarpeetonta kierrätystavaraa kirppiksiltä, vaikka kiellettiin ostamasta. Muuten ei suostunut auttamaan, eikä edes soitellut/viestitellyt kysyäkseen lapsen kuulumisia. Salaa mielessäni haaveilen, että jos anopille iskee avun tarve sitten vanhana, niin kiikutan avuksi kassikaupalla kaikkea tavaraa, mitä anoppi ei ole pyytänyt. Potut pottuina. En tätä toteuta, mutta tästä haaveilen.
Joo just ja mikä tämä paskan antamisjuttu on? Annetaan paskaa ja siitä pitäis olla kiitollinen? Miehen vanhemmat varakkaita, omaisuutta olisi vaikka muille jakaa, mutta mitään eivät anna lapsilleen tai lapsenlapsilleen. Joululahjatkin (ollaan sanottu että ei lahjoja) ovat jotain ilmaiskrääsää tai heille tarpeetonta, vanhaa tavaraa jonka muuten heittäisivät roskiin! Ja näistä roskista pitäisi vielä olla kiitollinen!
Meille ei apua herunut appivanhemmilta, kun minulle puhkesi vaikea ja pysyvä sairaus kuopuksen vauvavuonna. En aio tulevaisuudessa auttaa ja vetoan siihen, että en minä tämän sairauden kanssa voi. Varmasti jotain pystyisin tekemään, mutta ei huvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ihmetyttää, miksi niin monelle isovanhemmalle on ongelma auttaa kuormittavassa tilanteessa arkiaskareissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, siivoamisessa tai pienen lapsen katsomisessa. Se tekisi jo paljon, jos isovanhemmat tulisivat valmiin makaronilaatikon kanssa kylään, kehottaisivat vanhempia syömään ja veisivät sillä aikaa lapsen lastenvaunuissa kävelylle ja leikkipuistoon. Sen sijaan osa ei auta ollenkaan tai tulee vain passattavaksi tai kantaa tuomisina jotain kirppisroskaa, jota perhe ei tarvitse.
Miten appivanhemmat voivat auttaa tuollaista marisijaa kun kuitenkaan mitään isovanhemmat ei osaa, tiedä ym. Kun mikään ei kelpaa ja riitä, silti itse ei osata mitään muuta kuin lukea kännykkää ja väsyttää perhe joka viikkoisilla pitkillä ostoskeskus matkoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo lapsellista toimintaa. Sanoisin suoraan appivanhemmille, että ostakaa ne palvelut mitä tarvitsette. Niin mekin teimme kun apua tarvitsimme.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi niin monelle isovanhemmalle on ongelma auttaa kuormittavassa tilanteessa arkiaskareissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, siivoamisessa tai pienen lapsen katsomisessa. Se tekisi jo paljon, jos isovanhemmat tulisivat valmiin makaronilaatikon kanssa kylään, kehottaisivat vanhempia syömään ja veisivät sillä aikaa lapsen lastenvaunuissa kävelylle ja leikkipuistoon. Sen sijaan osa ei auta ollenkaan tai tulee vain passattavaksi tai kantaa tuomisina jotain kirppisroskaa, jota perhe ei tarvitse.
Koska he eivät halua palvella. Sen sijaan niitä neuvoja ja kritiikkiä kyllä jaksavat suoltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
Aika suuressa osassa maapalloa kyllä on tapana että miniä hoitaa appivanhempiaan.
Niin kulttuureissa missä naisen asema on persiistä muutenkin. Plus että naiset ei käy kokopvtöissä kodin ulkopuolella.
Alkakaa järjestellä paikkaa palvelutalosta omalta paikkakunnaltaan ja kertokaa tämä heille.
Vierailija kirjoitti:
Miten appivanhemmat voivat auttaa tuollaista marisijaa kun kuitenkaan mitään isovanhemmat ei osaa, tiedä ym. Kun mikään ei kelpaa ja riitä, silti itse ei osata mitään muuta kuin lukea kännykkää ja väsyttää perhe joka viikkoisilla pitkillä ostoskeskus matkoilla.
Hehän olisivatkin auttaneet omaa poikaansa.
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Nykyään. Kyllä se on ollut tapana vielä jokunen vuosikymmen sitten.