Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Kyllä muuten on. On ihan biologiaa. Ihmisnaaras lakkaa saamasta omia lapsia melko nuorena, koska ihmisen lapsen kasvattaminen aikuiseksi on niin pitkällinen homma, että tarvitaan kaksi äitiä eli äiti ja isoäiti .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Aika kylmä isä on, jos ei mene auttamaan kun lapsen kotona on vuotava katto, ja osaamista katon korjaamiseen on. Käsittääkseni tuon kertoneella ei ollut välimatkaongelmaa.
Tuollaiset katto-ongelmat vaativat jo ammattilaiset hoitamaan ja korjaamaan, eikä tulisi mieleenkään pyytää vanhempia tai appivanhempia tällaiseen urakkaan. Ei sittekään vaikka heiltä taitoa löytyisikin. Ihan järkyttävää on panna sukulaiset tällaiseen vaativaan työhön, ja ilmeisesti vielä ilmaiseksi.
Se isovanhempihan oli ammattilainen.
Ja kyllä siinä akuutissa vaiheessa ihan kuka vaan on parempi kuin ei ketään.
Miksi sinä saat olettaa appivanhempien auttavan lapsen kaitsemisessa ja jopa luopuvan työnteosta?
Ei tulisi mieleenkään auttaa kun ei ole itse saanut apua. Sanoisin että eiköhän jokainen hoida omat sairaudet itse ja sanoitte meille aikanaan että pärjäilkää joten pärjäilkää tekin. Miehelle sanoisin että hän saa auttaa itse sen verran mitä haluaa/jaksaa mutta se ei saa olla yhtään pois teidän perheeltä. Mies käyttäköön sitten oman ajan (harrastus,kaveri,omalenkki) vanhempien auttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Hei pöhlökaheli!
Sitä niittää, mitä kylvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä saat olettaa appivanhempien auttavan lapsen kaitsemisessa ja jopa luopuvan työnteosta?
Kukaan ei ole missään olettanut sellaista. Esimerkiksi ap mainitsee erinomaisena apuna sen, että 5-6 kertaa vuodessa käy auttamassa jotenkin.
Ja ap:n appivanhemmathan olivat eläkkeellä.
Minä odotan mielenkiinnolla tätä aikaa elämässä.. Meillä on sama tilanne kuin aloittajalla. Appivanhemmat ei auta meitä mitenkään, miehen siskoa perheineen kyllä. Meillä myös oli tilanne että minä sairastuin ja olin kolme vuotta enempi vähempi poissa pelistä, mies hoiti kaiken yksin ja tietty oli tosi raskasta. Joku aiemmin kyseli että miksi siinä tilanteessa pitää appivanhempien auttaa, eihän ole heidän lapsi joka sairas. Ei olekaan, mutta heidän lapsi on se joka uupuu arkeen. Minun äiti käy 600 km päästä pari kolme kertaa vuodessa pidemmän aikaa ja auttaa silloin. Appivanhemmat asuu 50km päässä eivätkä käy koskaan meillä. Toki autettavaa ei enää juuri muuten ole kuin se että pääsisi miehen kanssa joskus jonnekin kahdestaa.
Tiedän että tämä johtuu minusta, he eivät pidä minusta, eivät ole koskaan pitäneet. Kurjaa että siitä kärsii heidän poika ja lastenlapset.
Minusta kaikkiin suhtesiin, oli sukulaisuus tai ihan vaan kaveri, niihin kuuluu vastavuoroisuus. Ei mikään suhde ole hyvä sellaisena yksipuolisena. Jännästi menee niin että heillä oli miehen mukaan lapset aina lomat ja viikonloput mummolassa, mutta he eivät ota kuin miehen siskon lapsen hoitoonsa. Että tähän ei päde se kun sanotaan että jokainen hoitaa itse lapsensa kun he eivät hoitaneet kokonaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmasta/appivanhemmista voi tulla sylkykuppi aikuiselle lapselleen
https://www.tehylehti.fi/fi/terveys/vanhemmasta-voi-tulla-sylkykuppi-ai…
Tässähän ei ole kyse siitä vaan kusipäisistä appivanhemmista.
Entä jos aikuinen taantuu teiniksi. Tämäkin on yleinen ilmiö.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/ala-taannu…
Ja tyypillisesti boomereiden ja jälkiboomereiden suosikki Kodin kuvalehti ei uskalla hiiskahtaakaan siitä, millaisia mielenyerveysongelmakimppuja moni tuon ikäluokan ihminen on. Siis sodanjälkeiset sukupolvet aina jonnekin 60-70-luvulle asti ainakin.
Herravarjele millaisia persoonallisuushäiriöitä joka kolmannella varmaan.
Sellaisten ihmisten kanssa kasvaneet lapset, jotka ovat kuitenkin nykymaailmassa joutuneet kasvamaan joustavammiksi kuin vanhempansa, saattavat tosiaan vähän kosahdella näille näköalattomille vanhuksille, joiden tempauksia joutuvat sitten selvittelemään.
On siinä työmaa!
Onko se ihme, Suomi oli sodassa 5v joka päättyi 1945 ja sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät jopa useamman sukupolven yli.
Minunkin ukki oli eturintamalla useamman vuoden ja mummi lääkintälottana ja molemmat invalislituivat sodassa.
Äitini kuuluu suuriin ikäluokkaan ja hänen lapsuutensa ja nuoruutensa on karua kuultavaa esim. pikkutyttönä oli joka yö herännyt isänsä huutoon, jonka silmät tuijotti seinää ja hiki valui kasvoilta. Ja mummini ei koskaan selvinnyt sodan traumoista, hän oli täysin tunnekylmä ja hymytön ja kasvoiltaan kova. Ehkä se oli hänen selviintymistapansa, joka siirtyi myös äitiini.
Ja näin tulee käymään myös Ukrainassa ja on osittain käynytkin, sillä sodan kauhut ja julmuudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen.
Ja se sama voi olla edessä, myös bmeillä, meidän lapsilla ja heidän lapsillaan, sillä Venäjä ei ole naapurista mihinkään kadunnut ja sota on edelleen mahdollinen.
Siitä sodasta on 70 vuotta. Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodan kokeneet miehet siittivät lapsia vielä myöhemmin. Lankoni on syntynyt 1959. Isänsä oli niitä viiden vuoden miehiä. Appi ei sodasta puhunut mutta anoppi puhui hänen painajaisistaan joita tietysti lapsetkin öisin kuulivat. Ei sieltä ilman hermovikoja tultu.
Sota loppui 1944.
Ei se ole mikään tekosyy olla kusipää vuonna 2023.
Sodassa traumatisoituneet vanhemmat tuottivat traumatisoituneita lapsia vielä kuusikymmentä luvulla, ja ne lapset ovat hyvinkin hengissä 2023. Ei siis mikään tekosyy vaan ihan oikea.
Sodan trauma ei ilmene täydellisenä kusipäisyytenä. Voisitko lopettaa tämän jauhamisen?
Olen eri, mutta kukahan tässä jauhaa? Et selvästikään osaa suhtautua rakentavasti kehenkään erilaista näkemystä edustavan kanssa. Aiheesta on rekkakuormallinen psykologisia tutkimuksia, joissa osoitetaan sotatrauman haitalliset vaikutukset perhedynamiikkaan useassa sukupolvessa. Suomessa vaikutukset ovat tietenkin lieventyneet 2000-luvulle tultaessa, mutta edelleen nähtävissä, ja yksittäistapaukset voivat edelleen olla jopa dramaattisia.
Olen eri ja varmasti sota-ajan traumat näkyvät osittain edelleen. Ne, kuten muutkaan vaikeudet eivät kuitenkaan ole peruste huonolle tai välinpitämättömälle käytökselle. Jos on siirtyneitä traumoja, niitä pitää pyrkiä käsittelemään. Jos ei pystytä, ne siirtyvät kyllä taas, ja tämä voi näyttää esimerkiksi välien katkeamisena tai epäluottamuksena. Pystyi niitä käsittelemään eli ei, niiden vaikutukset näkyvät sitten siinä, että hyvää suhdetta ei pääse syntymään. Seuraukset ovat mitä ovat, eikä kenenkään seuraavankaan sukupolven tehtävä ole näitä traumoja yksin kantaa, kun ne heidän päällensä kaatuvat. Täytyy pelastaa mitä voi, edes itsensä jos ei muuta. Ikävää mutta totta.
Mitäpä, jos et kostaisi? Antaisit anteeksi ja auttaisit sen verran kun voit appivanhempiasi? Tekisikö se sinut surullisemmaksi, vihaisemmaksi vaiko onnellisemmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Kyllä muuten on. On ihan biologiaa. Ihmisnaaras lakkaa saamasta omia lapsia melko nuorena, koska ihmisen lapsen kasvattaminen aikuiseksi on niin pitkällinen homma, että tarvitaan kaksi äitiä eli äiti ja isoäiti .
No siinä tapauksessa vauvaa pitää ensin hoitaa sen isoäidin. Hän kun ei pysty hoitamaan kuin ehkä kymmenen vuotta. Sen jälkeen remmiin astuu lapsen synnyttänyt äiti.
Eli viekää heti synnyttämisen jälkeen se vauva mummolaan joko äidillenne tai anopillenne. Tietysti käytte siellä sitten riittävän kauan imettämässä pentuanne. Mitään muuta ei tarvitse tehdä. Esiteini- ja teini-ikäinen kakara onkin sitten jo teidän hommanne.
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä, jos et kostaisi? Antaisit anteeksi ja auttaisit sen verran kun voit appivanhempiasi? Tekisikö se sinut surullisemmaksi, vihaisemmaksi vaiko onnellisemmaksi?
Millä lailla kostaisi?
Totta kai ap hyötyisi kaikin puolin ja elämänlaatu olisi huomattavasti parempi, jos nuo dumppaisi mappi ööhön. Typerä kysymyskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoito pitää appivanhempiesi kysellä kunnan vanhustenhuollosta, ei teiltä, varsinkin kun ovat olleet noin tylyjä. Poika voi toimia yhdyshenkilönä kuntaan, kun eivät itse pysty.
Itse olen tarjonnut apua kaikille aikuisille lapsilleni, tytön kanssa yhteistyö onnistuu hyvin ja vävykin mielissään, kun käymme auttelemassa. Mutta poikien kanssa on vaikeaa, kun miniät eivät halua autettavan. Pojat kuuntelevat tietenkin puolisoaan ja antavat palautetta puolisoltaan ( välikätenä toimivat) kuinka ollaan taas puututtu, kun olen kylässä käydessä tiskikoneen tyhjentänyt. " Et sitten koske niihin astioihin enää" , tulee viestiä. "Et sitten siivoa mitään", jos lasten leluja järjestelen leikin päätteeksi. Mikään ei kelpaa, ruokapöydässä miniät nirpistelevät nokkaansa eivätkä kiitä. Kehtaavat vielä arvostella. Neuvoja ei oteta vastaan, vaan tehdään päin mäntyä mielummin. Pojat ovat ihan lapasia, eivät puutu naputukseen, vaan päinvastoin. Jos miniä lähtee lomille, niin jopa tarvitaan apua, mutta varkain pitää tehdä, ei saa miniälle kertoa mitä on touhuttu. Miniä kehuu siivoavansa, mutta sitä vaan ei tapahdu, asunto on välistä kuin menneiden maja. Pojat käyvät kaupassa, tekevät ruuat ja kylvettävät lapset töistä tullessaan. SIIS IHAN IHME TOUHUA!
- miksi tyrkytät neuvojasi?
- miksei ne poikasi pärjää ilman sinua?
- miksi se siivoaminen just miniän nakki on?Kyseleppä kuule ihan hiljaa itseltäsi.
Tottakai jokainen yrittää neuvoa, jos näkee, ettei osata. Miksi ei saisi, pitäisikö vain katsoa vierestä, kun tietää että pieleen menee?
Jospa se poika haluaa joskus, että rauhassa saa ilman aikansa naputusta olla äitinsä kanssa. Ja kyllä se siivoaminen vaan kuuluu myös sille miniälle, varsinkin on ukko työn lisäksi käy kaupassa,tekee ruuat ja hoitaa lapset. Kuka se siivoaa, jos ei miniä?Opetelkaa elämään, tehkää työnne j lopettakaa se selfieiden päivitys ja puhelimeen tuijotus.
Nyt kiinnostaa kuulla joku esimerkki asiasta, joka menee perheelliseltä aikuiselta pieleen. En usko, että se on villavaatteiden pesu lakanapyykin seassa tai raa'an kanan tarjoaminen.
Meillä se oli se, että liinavaatteet oli kaapissa epäjärjestyksessä...
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.
Aikuiset lapset ovat hankkineet kattonsa ja lapsensa. Selviävät niistä ilman vanhempien apua, jos ystävällisyyttä annettua apua ei tarjota. Mitä sen sijaan eivät ole valinneet, vanhempiaan ja näiden hoitamista heidän vanhetessaan. Siksi siihen ei voi samoin velvoittaa: mitäs läksit -mentaliteetilla. Ne lapset ja katto on se prioriteetti. Monet auttavat läheisiä (appi-) vanhempiaan luonnostaan, jos itsekin ovat vapaaehtoista apua saaneet. Se vapaaehtoisuus on siinä se juju, ei ole mitään "itsepähän valitsit"- velvoitetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Se on "sitä niittää, mitä kylvää".
Jos ne vastaa, että minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Täällä keskustellaan siitä, että paskat isovanhemmat ei auta, mutta silti ovat itse vailla ilmaista apua. Keskustele aiheesta.
Aiheestapa hyvinkin. En ole täällä nähnyt yhdenkään vaativan lapsiltaan mitään mutta lapset vaativat ja ovat kitkerä kun eivät saa vanhuksiltaan riittävästi apuja.
Aloittajankaan appikset eivät ole apua pyytäneet, aloittaja vain elämisen ja lapsistaan huolehtimisen sijaan vatvoo että jos ne joskus tarvitsisi sitten kyllä sanon.Ap kirjoittaa että paskat appivanhemmat norkuu apuja, vaikka itse eivät ole auttaneet.
Koska loppuu vanhemman vastuu aikuisista lapsistaan?
Kun täällä valitettiin vielä 90 vuotiaan tarjoiluista etteivät olleet hyviä ja niissä ei huomioitu lasten perheiden juoma/ruoka/jälkiruokatoiveita.
Se loppuu silloin kun päättää niin. Ja lasten apu ikääntyville vanhemmille toteutuu silloin, kun se lapsi päättää niin. Usein nämä asiat ovat suhteessa toisiinsa. Jokainen päättää itse ja kantaa seuraukset omista valinnoista. Eihän aikaan mitään muuta esittänyt. Hän kysyi, onko ok tehdä päätös oman mielen ja tunteiden mukaan. On.
Jos on tukenut ja auttanut aikuisia lapsiaan niin työllä kuin lasten katsomisella ja rahallisilla avustuksilla eikä itse tarvikaan mitään apua vaan elää terveenä ja virkeänä kunnes kuoler 95 v. ( Liian myöhään tietenkin perijöiden kannalta jos on iso omaisuus.)
Miten lapset sitten korvaavat , jäävätkö he velkaa? Vaikka sille sinkkusisarukselle joka ei ole tarvinnut apua, työtä eikä rahaa?
Kun täällä niin tarkkaan lasketaan hyötynäkökohdat vanhemmistaan ja etenkin appivanhemmista.
Että ei käydä niiden pskjen ( kuten sivistyneistö näyttää ilmaisevan) väärää kauramaitoa edes koskaan paikan päällä katsomassa kun heistä ei ollut hyötyä.
Kerro appivanhemmillesi, miten vapaalta sinusta tuntuu, kun huolet ovat väistyneet ja helppoa, kun lapsi on kasvanut. Ja että et missään nimessä halua käyttää kasvanutta vapaa-aikaa muuhun kuin vapaudesta nauttimiseen ja perheelle ja itsellesi onnellisuutta tuottavien toimien tekemiseen. Sano ihan suoraan, että ei kannata muuttaa lähemmäksi ja tosiaan kerro maksullisista avustuspalveluista, jos haluat.
Tai jos et halua aiheuttaa appivanhemmillesi pahaa mieltä ja katkeruutta, kerro, miten kiireistä ja raskasta sinulla on edelleen. Että et mitenkään ehdi irtautumaan muualle auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Kyllä muuten on. On ihan biologiaa. Ihmisnaaras lakkaa saamasta omia lapsia melko nuorena, koska ihmisen lapsen kasvattaminen aikuiseksi on niin pitkällinen homma, että tarvitaan kaksi äitiä eli äiti ja isoäiti .
Ihmislapsella on kaksi isoäitiä. Biologisesti ajateltuna.
Meillä lasteni kasvatuksesta vastaa minä ja lasten isä.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tukenut ja auttanut aikuisia lapsiaan niin työllä kuin lasten katsomisella ja rahallisilla avustuksilla eikä itse tarvikaan mitään apua vaan elää terveenä ja virkeänä kunnes kuoler 95 v. ( Liian myöhään tietenkin perijöiden kannalta jos on iso omaisuus.)
Miten lapset sitten korvaavat , jäävätkö he velkaa? Vaikka sille sinkkusisarukselle joka ei ole tarvinnut apua, työtä eikä rahaa?
Kun täällä niin tarkkaan lasketaan hyötynäkökohdat vanhemmistaan ja etenkin appivanhemmista.
Että ei käydä niiden pskjen ( kuten sivistyneistö näyttää ilmaisevan) väärää kauramaitoa edes koskaan paikan päällä katsomassa kun heistä ei ollut hyötyä.
Ei täällä ole väitetty että kaikki isovanhemmat on paskoja. Sinä vain nyt samaistut voimakkaasti niihin paskoihin. Miksiköhän?
Nyt kiinnostaa kuulla joku esimerkki asiasta, joka menee perheelliseltä aikuiselta pieleen. En usko, että se on villavaatteiden pesu lakanapyykin seassa tai raa'an kanan tarjoaminen.