Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
Millä lailla? Jos ei ole tekemisissä moskasakin kanssa, se on vain fiksua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
No eikö silloin jo ne appivanhemmat ole valinnan tehneet valitessaan sen negatiivisen? Eli miksi he silti odottaakin apua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
No eikö silloin jo ne appivanhemmat ole valinnan tehneet valitessaan sen negatiivisen? Eli miksi he silti odottaakin apua?
Jokainen tekee virheitä, täydellisiä ihmisiä on yhtä harvassa kuin kanalla hampaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
No eikö silloin jo ne appivanhemmat ole valinnan tehneet valitessaan sen negatiivisen? Eli miksi he silti odottaakin apua?
Jokainen tekee virheitä, täydellisiä ihmisiä on yhtä harvassa kuin kanalla hampaita.
No mutta ne virheiden seuraukset kuuluu niille virheiden tekijöille. Ei muiden ristiksi.
Nyt vaan kantavat sukunsa perinnettä ylpeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
No eikö silloin jo ne appivanhemmat ole valinnan tehneet valitessaan sen negatiivisen? Eli miksi he silti odottaakin apua?
Jokainen tekee virheitä, täydellisiä ihmisiä on yhtä harvassa kuin kanalla hampaita.
Nyt on sitten appiksilla oiva tilaisuus oppia virheistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
Siinä tapauksessa sitten aikanaan itse auttaa omia lapsiaan, kun nämä apua tarvitsevat. Laitetaan hyvä kiertämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki miniät tai pienten lasten vanhemmat, eivät edes halua isovanhemmilta hoito tai muutakaan apua ja silti lapsilla ja isovanhemmilla läheiset ja lämpimät välit, niin kuin vanhemmillakin.
Meillä kaksi lasta, ihan itse ollaan saatu julkisen päivähoidon avulla lapset hoidettua. Ja silloin kun lapset oli pieniä, vierailut hoidettiin vanhemman kanssa ja sitten kun lapset kouluikäisiä, vierailivat yksinään.
Eikä tulisi edes mieleen mennä iäkkäiden vanhempieni tai appivanhempien luokse passattavaksi. Silloin kun lapset oli pieniä, isovanhemmille mentiin ruokakassin kanssa ja isovanhemmat saivat keskittyä lastenlapsiinsa ja olla heidän kanssaan ja me vanhemmat valmistettiin ruuat yms. Ja sama kun isovanhemmat vieraili meillä, eivät he hääränneet kotitöitä tai tehneet ruokaa, vaan keskittyivät lastenlapsiinsa ja vieraanvaraisuuteen.
Ja ihan pyytämättä halutaan auttaa ja antaa apua isovanhemmille, jos he tarvitsevat apua arkisissa asioissa, ihan samalla tavalla kuin naapurin papalle tai mieheni kummitädille. Eikä sitä tehdä jostakin vastavuoroisuudesta tai rahasta, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Enkä ymmärrä vastavuoroisuutta ja työtuntien laskemista, eikä kenenkään pidä auttaa vastointahtoaan, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miniät tai pienten lasten vanhemmat, eivät edes halua isovanhemmilta hoito tai muutakaan apua ja silti lapsilla ja isovanhemmilla läheiset ja lämpimät välit, niin kuin vanhemmillakin.
Meillä kaksi lasta, ihan itse ollaan saatu julkisen päivähoidon avulla lapset hoidettua. Ja silloin kun lapset oli pieniä, vierailut hoidettiin vanhemman kanssa ja sitten kun lapset kouluikäisiä, vierailivat yksinään.
Eikä tulisi edes mieleen mennä iäkkäiden vanhempieni tai appivanhempien luokse passattavaksi. Silloin kun lapset oli pieniä, isovanhemmille mentiin ruokakassin kanssa ja isovanhemmat saivat keskittyä lastenlapsiinsa ja olla heidän kanssaan ja me vanhemmat valmistettiin ruuat yms. Ja sama kun isovanhemmat vieraili meillä, eivät he hääränneet kotitöitä tai tehneet ruokaa, vaan keskittyivät lastenlapsiinsa ja vieraanvaraisuuteen.
Ja ihan pyytämättä halutaan auttaa ja antaa apua isovanhemmille, jos he tarvitsevat apua arkisissa asioissa, ihan samalla tavalla kuin naapurin papalle tai mieheni kummitädille. Eikä sitä tehdä jostakin vastavuoroisuudesta tai rahasta, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Enkä ymmärrä vastavuoroisuutta ja työtuntien laskemista, eikä kenenkään pidä auttaa vastointahtoaan, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Onko sinulla sisälukutaito? Ap sairastui vakavasti. Ei siis ole kyse mistään normaalista lapsiperheen arjesta.
Appivanhemmat nauroivat tilanteelle.
Lastenlapset on muuten lapsia jotka on sisarusten lapsia. Oletko miehesi sisarus siis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Sitten on vain valittava kumpaa sutta ruokkii, positiivista vai negatiivista? Toinen kasvaa ja toinen kuihtuu.
No eikö silloin jo ne appivanhemmat ole valinnan tehneet valitessaan sen negatiivisen? Eli miksi he silti odottaakin apua?
Täällä näkee kommenteista että kynnysmattojen pitää jatkaa mattoina. Heitä saa appivanhemmat/omat vanhemmat kohdella kun koiran p.skaa kengän alla. Tämän pitäis olla ok jatkossakin.
Kommentoojat menkääpä itseeni, hyväksyttekö että appivanhempanne tai omat vanhempanne kohtelevat teitä huonosti? Tai olisiko ok jos lapsenne saisi sellasta kohtelua appivanhemmiltaan? Jos nyt vaikka lastasi arvostat jos et pysty itseäsi arvostamaan.
Appivanhemmat, omat vanhemmat, jotka eivät auta apuatarvitsevaa lastaan vaikka mahdollisuuksia on hävetkää.
Hyvä olisi muistaa että vaikka on hhväkuntonen 60 v niin tilanne voi olla jo eri 75 veenä.
Yhteiskunnassa aina vaan vähemmän resursseja auttaa ketään. Elikkä paljon odotuksia että sukulaiset auttaa ja järjestää kun vanhenee.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miniät tai pienten lasten vanhemmat, eivät edes halua isovanhemmilta hoito tai muutakaan apua ja silti lapsilla ja isovanhemmilla läheiset ja lämpimät välit, niin kuin vanhemmillakin.
Meillä kaksi lasta, ihan itse ollaan saatu julkisen päivähoidon avulla lapset hoidettua. Ja silloin kun lapset oli pieniä, vierailut hoidettiin vanhemman kanssa ja sitten kun lapset kouluikäisiä, vierailivat yksinään.
Eikä tulisi edes mieleen mennä iäkkäiden vanhempieni tai appivanhempien luokse passattavaksi. Silloin kun lapset oli pieniä, isovanhemmille mentiin ruokakassin kanssa ja isovanhemmat saivat keskittyä lastenlapsiinsa ja olla heidän kanssaan ja me vanhemmat valmistettiin ruuat yms. Ja sama kun isovanhemmat vieraili meillä, eivät he hääränneet kotitöitä tai tehneet ruokaa, vaan keskittyivät lastenlapsiinsa ja vieraanvaraisuuteen.
Ja ihan pyytämättä halutaan auttaa ja antaa apua isovanhemmille, jos he tarvitsevat apua arkisissa asioissa, ihan samalla tavalla kuin naapurin papalle tai mieheni kummitädille. Eikä sitä tehdä jostakin vastavuoroisuudesta tai rahasta, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Enkä ymmärrä vastavuoroisuutta ja työtuntien laskemista, eikä kenenkään pidä auttaa vastointahtoaan, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Jos mä kävisin tekee ruokaa vanhemmillani silloin kun lapset oli pieniä niin kyllä vähintään mun mutsi olis loukkaantunut verisesti että eikö hänen tekemä kelpaa plus miettinyt että olen seonnut tyystin. Ruokakassi olis varmaan kelvannut mutta sitäkin ne olis ihmetelly saattanut suuttua . Työssä käyvät aikuiset. Siis ne silloin.
Remonteissa ne auttoi kyllä muttei lasten hoidossa esim yöllä lapset piti hakea kesken unien aina pois kun tultiin takaisin kotiinpäin. Joten ei sitten viitsitty ikinä enää.
Ja esim minä olin aina lapsena naapurissa mummolla ja kesät maalla.
Ja kaikki mun isovanhemmat kuoli "ajoissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miniät tai pienten lasten vanhemmat, eivät edes halua isovanhemmilta hoito tai muutakaan apua ja silti lapsilla ja isovanhemmilla läheiset ja lämpimät välit, niin kuin vanhemmillakin.
Meillä kaksi lasta, ihan itse ollaan saatu julkisen päivähoidon avulla lapset hoidettua. Ja silloin kun lapset oli pieniä, vierailut hoidettiin vanhemman kanssa ja sitten kun lapset kouluikäisiä, vierailivat yksinään.
Eikä tulisi edes mieleen mennä iäkkäiden vanhempieni tai appivanhempien luokse passattavaksi. Silloin kun lapset oli pieniä, isovanhemmille mentiin ruokakassin kanssa ja isovanhemmat saivat keskittyä lastenlapsiinsa ja olla heidän kanssaan ja me vanhemmat valmistettiin ruuat yms. Ja sama kun isovanhemmat vieraili meillä, eivät he hääränneet kotitöitä tai tehneet ruokaa, vaan keskittyivät lastenlapsiinsa ja vieraanvaraisuuteen.
Ja ihan pyytämättä halutaan auttaa ja antaa apua isovanhemmille, jos he tarvitsevat apua arkisissa asioissa, ihan samalla tavalla kuin naapurin papalle tai mieheni kummitädille. Eikä sitä tehdä jostakin vastavuoroisuudesta tai rahasta, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Enkä ymmärrä vastavuoroisuutta ja työtuntien laskemista, eikä kenenkään pidä auttaa vastointahtoaan, vaan lähimmäisen rakkaudesta.
Jos mä kävisin tekee ruokaa vanhemmillani silloin kun lapset oli pieniä niin kyllä vähintään mun mutsi olis loukkaantunut verisesti että eikö hänen tekemä kelpaa plus miettinyt että olen seonnut tyystin. Ruokakassi olis varmaan kelvannut mutta sitäkin ne olis ihmetelly saattanut suuttua . Työssä käyvät aikuiset. Siis ne silloin.
Remonteissa ne auttoi kyllä muttei lasten hoidossa esim yöllä lapset piti hakea kesken unien aina pois kun tultiin takaisin kotiinpäin. Joten ei sitten viitsitty ikinä enää.
Ja esim minä olin aina lapsena naapurissa mummolla ja kesät maalla.
Ja kaikki mun isovanhemmat kuoli "ajoissa".
Mun äiti myös loukkaantuisi, jos tulisin ruokakassien kanssa kyläilemään, ellei asiasta ole sovittu etukäteen. Ruokaa "saan" tehdä, yleensä kokataan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Se on "sitä niittää, mitä kylvää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
No hyvä, kunhan jättää miniän rauhaan.
Ei se noin mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoito pitää appivanhempiesi kysellä kunnan vanhustenhuollosta, ei teiltä, varsinkin kun ovat olleet noin tylyjä. Poika voi toimia yhdyshenkilönä kuntaan, kun eivät itse pysty.
Itse olen tarjonnut apua kaikille aikuisille lapsilleni, tytön kanssa yhteistyö onnistuu hyvin ja vävykin mielissään, kun käymme auttelemassa. Mutta poikien kanssa on vaikeaa, kun miniät eivät halua autettavan. Pojat kuuntelevat tietenkin puolisoaan ja antavat palautetta puolisoltaan ( välikätenä toimivat) kuinka ollaan taas puututtu, kun olen kylässä käydessä tiskikoneen tyhjentänyt. " Et sitten koske niihin astioihin enää" , tulee viestiä. "Et sitten siivoa mitään", jos lasten leluja järjestelen leikin päätteeksi. Mikään ei kelpaa, ruokapöydässä miniät nirpistelevät nokkaansa eivätkä kiitä. Kehtaavat vielä arvostella. Neuvoja ei oteta vastaan, vaan tehdään päin mäntyä mielummin. Pojat ovat ihan lapasia, eivät puutu naputukseen, vaan päinvastoin. Jos miniä lähtee lomille, niin jopa tarvitaan apua, mutta varkain pitää tehdä, ei saa miniälle kertoa mitä on touhuttu. Miniä kehuu siivoavansa, mutta sitä vaan ei tapahdu, asunto on välistä kuin menneiden maja. Pojat käyvät kaupassa, tekevät ruuat ja kylvettävät lapset töistä tullessaan. SIIS IHAN IHME TOUHUA!
- miksi tyrkytät neuvojasi?
- miksei ne poikasi pärjää ilman sinua?
- miksi se siivoaminen just miniän nakki on?
Kyseleppä kuule ihan hiljaa itseltäsi.
Tottakai jokainen yrittää neuvoa, jos näkee, ettei osata. Miksi ei saisi, pitäisikö vain katsoa vierestä, kun tietää että pieleen menee?
Jospa se poika haluaa joskus, että rauhassa saa ilman aikansa naputusta olla äitinsä kanssa. Ja kyllä se siivoaminen vaan kuuluu myös sille miniälle, varsinkin on ukko työn lisäksi käy kaupassa,tekee ruuat ja hoitaa lapset. Kuka se siivoaa, jos ei miniä?
Opetelkaa elämään, tehkää työnne j lopettakaa se selfieiden päivitys ja puhelimeen tuijotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
No hyvä, kunhan jättää miniän rauhaan.
Ei se noin mene.
Kyllä se pojan juoksuttaminen on myös miniältä pois. Toki sen pojan olisi hyvä kasvattaa selkäranka ja opetella sanomaan ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoito pitää appivanhempiesi kysellä kunnan vanhustenhuollosta, ei teiltä, varsinkin kun ovat olleet noin tylyjä. Poika voi toimia yhdyshenkilönä kuntaan, kun eivät itse pysty.
Itse olen tarjonnut apua kaikille aikuisille lapsilleni, tytön kanssa yhteistyö onnistuu hyvin ja vävykin mielissään, kun käymme auttelemassa. Mutta poikien kanssa on vaikeaa, kun miniät eivät halua autettavan. Pojat kuuntelevat tietenkin puolisoaan ja antavat palautetta puolisoltaan ( välikätenä toimivat) kuinka ollaan taas puututtu, kun olen kylässä käydessä tiskikoneen tyhjentänyt. " Et sitten koske niihin astioihin enää" , tulee viestiä. "Et sitten siivoa mitään", jos lasten leluja järjestelen leikin päätteeksi. Mikään ei kelpaa, ruokapöydässä miniät nirpistelevät nokkaansa eivätkä kiitä. Kehtaavat vielä arvostella. Neuvoja ei oteta vastaan, vaan tehdään päin mäntyä mielummin. Pojat ovat ihan lapasia, eivät puutu naputukseen, vaan päinvastoin. Jos miniä lähtee lomille, niin jopa tarvitaan apua, mutta varkain pitää tehdä, ei saa miniälle kertoa mitä on touhuttu. Miniä kehuu siivoavansa, mutta sitä vaan ei tapahdu, asunto on välistä kuin menneiden maja. Pojat käyvät kaupassa, tekevät ruuat ja kylvettävät lapset töistä tullessaan. SIIS IHAN IHME TOUHUA!
- miksi tyrkytät neuvojasi?
- miksei ne poikasi pärjää ilman sinua?
- miksi se siivoaminen just miniän nakki on?Kyseleppä kuule ihan hiljaa itseltäsi.
Tottakai jokainen yrittää neuvoa, jos näkee, ettei osata. Miksi ei saisi, pitäisikö vain katsoa vierestä, kun tietää että pieleen menee?
Jospa se poika haluaa joskus, että rauhassa saa ilman aikansa naputusta olla äitinsä kanssa. Ja kyllä se siivoaminen vaan kuuluu myös sille miniälle, varsinkin on ukko työn lisäksi käy kaupassa,tekee ruuat ja hoitaa lapset. Kuka se siivoaa, jos ei miniä?Opetelkaa elämään, tehkää työnne j lopettakaa se selfieiden päivitys ja puhelimeen tuijotus.
Ei yritä, vai kuljetko sinä 24/7 tuolla neuvomassa kaikkia, jotka ei toimi, kuten sinä haluat?
Ja miksi ihmeessä vielä neuvot, kun selkeästi siitä ei pidetä?
Jos se työssäkäyvä käy kaupassa, kokkaa ja hoitaa illalla lapsia, se on ihan minimipanos, eikä se todellakaan riitä vapauttamaan siivoamisesta.
Opettele käyttäytymään, keskity työhösi ja lopeta täällä netissä pyöriminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Aika kylmä isä on, jos ei mene auttamaan kun lapsen kotona on vuotava katto, ja osaamista katon korjaamiseen on. Käsittääkseni tuon kertoneella ei ollut välimatkaongelmaa.
Tuollaiset katto-ongelmat vaativat jo ammattilaiset hoitamaan ja korjaamaan, eikä tulisi mieleenkään pyytää vanhempia tai appivanhempia tällaiseen urakkaan. Ei sittekään vaikka heiltä taitoa löytyisikin. Ihan järkyttävää on panna sukulaiset tällaiseen vaativaan työhön, ja ilmeisesti vielä ilmaiseksi.
Me emme saaneet mitään. Ei apua, ei perintöä, ei kannustusta, ei mitään.
Juuri siksi me autamme, jätämme perintöä, kannustamme ja annamme kaiken mitä irti lähtee.