Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies hoitaa jos haluaa, ap:n ei tarvitse hoitaa mitään. Ohjatkaa käyttämään maksullisia palveluja, jos apua kaipaavat.
Tämä! Jos vanhuksella on varaa maksullisiin palveluihin niin itsekästä edes pyytää ilmaista apua muilta.
Vaikkei olisi varaa maksaakaan kyllä vanhus hoidetaan.
Toki voisi sen verran sen jaksamattoman miniän poika tehdä että tarkistaa että sosiaalitoimi on kartoittanut avun tarpeen ja vanhuksella puhelinnumerot palveluihin.Mutta jos se on liikaa perheen ajasta pois ei tee sitäkään. Pärjääväthän sinkkuvsnhuksetkin ilman miniöitä. Ja lapsia.
Jaksamattoman miniän poika, tarkoitat siis lapsenlasta?
Vai tarkoitatko kenties miniän miestä, elikkä anopin poikaa?
Anopit lopettakaa kuormittanasta miniöitänne, hoitakaa asianne poikanne kanssa.
Miniällä oma suku mistä huolehtia.
Kyllä se oma poika joutas vanhempiaan auttaa.
Katkastaan se moni sata vuotinen ketju jossa naiset vaan hoitavat suhteet kaikkiin sukklaisiin, ja miehet vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
No hyvä, kunhan jättää miniän rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdotan, että jos asiasta tulee suurempaa keskustelua, tulostat tuon aloituksen paperille ja annat appivanhemmillesi. Sen verran hyvin avasit tilannetta omasta näkökulmastasi, että en usko sen tapahtuvan suullisesti noin hyvin.
Sitten anna heille aikaa sulatella lukemaansa. He ovat todennäköisesti niin itsekkäitä ja itsekeskeisiä ihmisiä, että tuo kirjoittamasi voi tulla heille vilpittömästi yllätyksenä. Ei siis pidä hieroa sitä heidän naamaansa, mutta antaa paperi luettavaksi ja sanoa, että noin sinä asian koet. Kysyt, mitä he ovat lukemastaan mieltä ja millaisia ajatuksia asia herättää.
Parhaimmassa tapauksessa appivanhempasi tajuavat, miten ovat toimineet, ja teidän suhteenne muuttuu paremmaksi. Jos he inttävät vastaan, kerro, että laitoit saman tekstin tänne ja että alle vuorokaudessa puolitoista tuhatta ihmistä on lukenut viestisi ja ollut samaa mieltä tekstisi kanssa. Joskus "mitä muut ajattelevat" saattaa vaikuttaa tuon ikäluokan ihmisiin tehokkaimmin kuin mikään muu.
Näin toimiessasi sinulla ei ole mitään menetettävää. Jos appivanhemmat katkaisevat sinuun välit, en usko, että menetät mitään.
Miksi ap toivoisi parempia välejä noihin appivanhempiin? Tai antaisi näille vallan päättää niistä väleistä?
Eihän hän menetä mitään, vaikka katkaisisi välit nyt.
Mulla elämän laatu parani huomattavasti, kun anoppi katkoi minuun välit.
En toki toivo että muilla menee asiat yhtä pahasti solmuun, mutta kyllä on raskas taakka pois harteilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
No hyvä, kunhan jättää miniän rauhaan.
Tuo rasittaa ja kuormittaa miniän perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Aika kylmä isä on, jos ei mene auttamaan kun lapsen kotona on vuotava katto, ja osaamista katon korjaamiseen on. Käsittääkseni tuon kertoneella ei ollut välimatkaongelmaa.
Katon korjaaminen on kattomiesten työtä ja entä jos isällä/apella ei ole rahaa laittaa/avustaa katon korjauksessa. Ei sitä kattoa korjata ilman tarvikkeita. Kattoremontti useampi kymppitontti.
Ei vuotavaa kattoa korjata jeesusteipillä. Se on ammattilaisen työtä. Ja pitää olla valjaat ja turvatelineet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
Ei sitä poikaa tarvitse määräänsä enempää kuormittaa. On hänellä omakin elämä elettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien päätös on ollut hankkia nyt aikuiset lapset.
Mutta miksi nämä aikuiset lapset syyttävät vanhempiaan siitä että heillä nyt on pikkulapsiarki vuotavine kattoineen?
Eivätkö he itse olekaan päättäneet hannkia lapsia ja sitä kattoa?
Toki monet auttavat lapsiaan ( yli varojensa velkaantuen, kerrottiin uutisissa) mutta jos vanhemmat ei jaksa/ ole rahaa/ halua niin mun mielestä edelleen ovat aikuiset itse hankkineet lapsensa ja kattonsa.Aika kylmä isä on, jos ei mene auttamaan kun lapsen kotona on vuotava katto, ja osaamista katon korjaamiseen on. Käsittääkseni tuon kertoneella ei ollut välimatkaongelmaa.
Katon korjaaminen on kattomiesten työtä ja entä jos isällä/apella ei ole rahaa laittaa/avustaa katon korjauksessa. Ei sitä kattoa korjata ilman tarvikkeita. Kattoremontti useampi kymppitontti.
Ei vuotavaa kattoa korjata jeesusteipillä. Se on ammattilaisen työtä. Ja pitää olla valjaat ja turvatelineet.
No se asian esiin ottanut kertoi, että apella riittää aikaa muiden kattoja korjailla. Oletin ainakin, että apella on välineet ja osaaminen kunnossa.
Itse en tosin tuossa tilanteessa odottelisi apua, vaan tilaisin korjaajan ja pohtisin vakuutusyhtiön kanssa että mitäs nyt.
Appivanhempasi olivat ajattelemattomia.
Oletko sinäkin? Sen kyllä ymmärrän että miehesi kuuluisi heitä autolla, ei sinun. Sinä voit sitten autella miestäsi ja ehkä välillä kutsua appivanhempiasi kylään.
Mutta myös lapsenne saattaisivat mielellään tutustua paremmin isovanhempiin ja ehkä jossain iässä jopa vähän autolla.
Minun vanhempani ja heidän vanhempansa ovat juuri olleet tuollaisia suosion jakelijoita, ja riidoissa keskenäänkin. Vanhempani erosivat ja äitini suhtautui lapsiin kovin eriarvoistavasti. Äitini myös muistutteli perinnöstä jonka meille jättää ja pohti jättävänsä minulle, suosikilleen, enemmän. Hänet oli aikanaan jätetty pelkälle lakiosalle.
Me sisarteni kanssa päätettiin jättää moiset juonittelut. Äitini kaaduttua ja jouduttua hoivakotiin kävin tonkimassa hänen laatikonsa etsiäkseni ja tuhotakseni mahdollisen testamentin mutta ei sellaista koskaan edes löytynyt.
Minä olen yrittänyt opettaa lapsille vähän pyyteettömyyttä. Kavaluus ei kannata. Apunaan ei aina ole vastavuoroista. Mutta tosiaan miehesi kuuluisi ottaa päävastuu siitä auttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies hoitaa jos haluaa, ap:n ei tarvitse hoitaa mitään. Ohjatkaa käyttämään maksullisia palveluja, jos apua kaipaavat.
Tämä! Jos vanhuksella on varaa maksullisiin palveluihin niin itsekästä edes pyytää ilmaista apua muilta.
Vaikkei olisi varaa maksaakaan kyllä vanhus hoidetaan.
Toki voisi sen verran sen jaksamattoman miniän poika tehdä että tarkistaa että sosiaalitoimi on kartoittanut avun tarpeen ja vanhuksella puhelinnumerot palveluihin.Mutta jos se on liikaa perheen ajasta pois ei tee sitäkään. Pärjääväthän sinkkuvsnhuksetkin ilman miniöitä. Ja lapsia.
Jaksamattoman miniän poika, tarkoitat siis lapsenlasta?
Vai tarkoitatko kenties miniän miestä, elikkä anopin poikaa?
Anopit lopettakaa kuormittanasta miniöitänne, hoitakaa asianne poikanne kanssa.
Miniällä oma suku mistä huolehtia.
Kyllä se oma poika joutas vanhempiaan auttaa.
Katkastaan se moni sata vuotinen ketju jossa naiset vaan hoitavat suhteet kaikkiin sukklaisiin, ja miehet vaan on.
Tuossa kai yritettiin sanoa ettei sen anopin pojankaan tarvitse edes antaa yhteystietoja vanhuspalveluihin jos se miniän mielestä on häneltä pois siihen käytetty aika.
Jaksamaton miniä - ovat siis nämä sairaat miniät joita ei ole autettu.
Vierailija kirjoitti:
Appivanhempasi olivat ajattelemattomia.
Oletko sinäkin? Sen kyllä ymmärrän että miehesi kuuluisi heitä autolla, ei sinun. Sinä voit sitten autella miestäsi ja ehkä välillä kutsua appivanhempiasi kylään.
Mutta myös lapsenne saattaisivat mielellään tutustua paremmin isovanhempiin ja ehkä jossain iässä jopa vähän autolla.Minun vanhempani ja heidän vanhempansa ovat juuri olleet tuollaisia suosion jakelijoita, ja riidoissa keskenäänkin. Vanhempani erosivat ja äitini suhtautui lapsiin kovin eriarvoistavasti. Äitini myös muistutteli perinnöstä jonka meille jättää ja pohti jättävänsä minulle, suosikilleen, enemmän. Hänet oli aikanaan jätetty pelkälle lakiosalle.
Me sisarteni kanssa päätettiin jättää moiset juonittelut. Äitini kaaduttua ja jouduttua hoivakotiin kävin tonkimassa hänen laatikonsa etsiäkseni ja tuhotakseni mahdollisen testamentin mutta ei sellaista koskaan edes löytynyt.
Minä olen yrittänyt opettaa lapsille vähän pyyteettömyyttä. Kavaluus ei kannata. Apunaan ei aina ole vastavuoroista. Mutta tosiaan miehesi kuuluisi ottaa päävastuu siitä auttamisesta.
Itsekkäitä paskoja ne on.
Eikä ole mitään syytä niitä kestitä tai lapsenlapsia moisille altistaa.
Saati miehen autella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta kai pitää auttaa. Unohda kostaminen ja pyri antamaan anteeksi heille koko sydämestäsi.
Miksi? Ja sitäpaitsi kysehän on vastavuoroisuudesta ja appivanhempien antamasta mallista.
Kun ap on itse vanha niin malli on periytynyt hänen läheisilleen.
Miten niin? Ap miehineen saa mallin ap:n suvulta joka auttoi.
Oli miten oli perinteet periytyvät.
Niin ja ap:n perheellä perinne tulee sieltä ei-paskasuvulta.
No, mikä tässä on sitten ongelma?
Se että ne paska-appivanhemmat yrittää edelleen kuormittaa poikaansa.
Ei sitä poikaa tarvitse määräänsä enempää kuormittaa. On hänellä omakin elämä elettävänä.
Niin, mutta paska-appivanhemmat harvoin sen ymmärtää koska minäminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies hoitaa jos haluaa, ap:n ei tarvitse hoitaa mitään. Ohjatkaa käyttämään maksullisia palveluja, jos apua kaipaavat.
Tämä! Jos vanhuksella on varaa maksullisiin palveluihin niin itsekästä edes pyytää ilmaista apua muilta.
Vaikkei olisi varaa maksaakaan kyllä vanhus hoidetaan.
Toki voisi sen verran sen jaksamattoman miniän poika tehdä että tarkistaa että sosiaalitoimi on kartoittanut avun tarpeen ja vanhuksella puhelinnumerot palveluihin.Mutta jos se on liikaa perheen ajasta pois ei tee sitäkään. Pärjääväthän sinkkuvsnhuksetkin ilman miniöitä. Ja lapsia.
Jaksamattoman miniän poika, tarkoitat siis lapsenlasta?
Vai tarkoitatko kenties miniän miestä, elikkä anopin poikaa?
Anopit lopettakaa kuormittanasta miniöitänne, hoitakaa asianne poikanne kanssa.
Miniällä oma suku mistä huolehtia.
Kyllä se oma poika joutas vanhempiaan auttaa.
Katkastaan se moni sata vuotinen ketju jossa naiset vaan hoitavat suhteet kaikkiin sukklaisiin, ja miehet vaan on.Tuossa kai yritettiin sanoa ettei sen anopin pojankaan tarvitse edes antaa yhteystietoja vanhuspalveluihin jos se miniän mielestä on häneltä pois siihen käytetty aika.
Jaksamaton miniä - ovat siis nämä sairaat miniät joita ei ole autettu.
Miksi ihmeessä sen pojan pitäisi nähdä vaivaa? Pärjätköön itse.
Pojalla on oma perhe.
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
No sittenhän on kaikki hyvin. Heitäkään ei auteta, joten perinteensä säilyy.
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
VANHENEMINEN ilman lapsia ja miniöitö on osa monen suomalaisen elämänkulkua. Vuoden 2019 tilastojen mukaan 4044-vuotiaista miehistä jopa 30 prosenttia ja naisista 20 prosenttia on lapsettomia.
Ja nuorenmissa ikäluokassa luvut ovat vielä suuremmat ja vastaavasti yli 50v hiukan pienemmät.
Ja silti myös lapsettomat saavat vanhana hoitoa ja apua, samoin jos he sairastuvat. Joko heidät yhteiskunta antaa kotiapua tai hoitopaikan.
Vierailija kirjoitti:
"Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut."
Voi hyvinkin olla, että tuo käyttäymismalli kulkee heidän suvussaan ja he eivät ole saaneet apua, kun olisivat sitä tarvinneet.
Ja?
No, mikä tässä on sitten ongelma?