Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Pahalta haiseva, keksitty trolli aloitus.
Kyllä, tämä on sama trolli, joka tehtailee jatkuvasti näitä tämäntyyppisiä, pitkiä aloituksia. Tiesin jo eka lauseen jälkeen jatkon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Läheskään kaikilla ei isovanhemmat ole noin vanhoja ja sairaalloisia siihen aikaan, kun lapsenlapset ovat pieniä.
En todellakaan auttaisi. Ja siinähän muuttaisivat.
Ap, älä kysele täältä neuvoa. Tee niinkuin oma moraalisi, oikeudenmukaisuutesi ja etiikkasi sanoo. Kun teet sen niin omatuntosi on rauhallinen ja tunnet, että olet tehnyt oikein.
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Mun serkku vei 3v ja 6v lapsensa 92v isomummille hoitoon ja yökylään, kun läksivät viihteelle. Mummi liikuntarajoitteinen ja liikkuu rollaattorille ja kotihoito käy pari kertaa päivässä. Nuoren parin mukaan mummo oli kykenevä hoitamaan, kun lapset kilttejä ja suurimman osan hoitoajasta nukkuivat, kun naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle.
Puhut sekä isomummista että mummosta. Minkä ikäinen lasten mummo oli?
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Suurin osa ihmisistä saa lähipiiriltään tukea ja apua ja empatiaa vaikean sairauden iskiessä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Jostain syystä nämä satojen kilometrien päässä olevat isovanhemmat odottavat sitä apua itselleen. Välimatka ei olekaan liian pitkä avun vastaanottoon ainoastaan avunantamiseen.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Suurin osa ihmisistä saa lähipiiriltään tukea ja apua ja empatiaa vaikean sairauden iskiessä.
Niin, omalta puolisoltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Läheskään kaikilla ei isovanhemmat ole noin vanhoja ja sairaalloisia siihen aikaan, kun lapsenlapset ovat pieniä.
Suurin osa isovanhemmista on eläkeikäisiä eli periaatteessa työkyvyttömiä ja siksi he eivät enää ole työelämässä, kun lapset hankitaan yhä myöhemmällä iällä 30-40v. ja trendi on ollut kymmeniä vuosia.
Ei enää 70-luvun jälkeen juuri ole 40-60v isovanhempia
Ajattelisin samalla tavalla muuten, mutta en jättäisi miestä yksin tuossa. Mies oli yhtä kovilla teidän perheen tilanteessa kuin sinäkin. Nyt hän taas joutuu siihen. Jollain tavoin yrittäisin tukea miestä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Jostain syystä nämä satojen kilometrien päässä olevat isovanhemmat odottavat sitä apua itselleen. Välimatka ei olekaan liian pitkä avun vastaanottoon ainoastaan avunantamiseen.
-ohis
Mun appivanhemmat vielä erikseen muuttivat monta sataa kilsaa kauemmas ja tietenkin omakotitaloon.
Siellä nyt sitten itkevät kun hwidät on hylätty. Ei me kolmen lapsen kanssa sinne revetä.
Vierailija kirjoitti:
Ajattelisin samalla tavalla muuten, mutta en jättäisi miestä yksin tuossa. Mies oli yhtä kovilla teidän perheen tilanteessa kuin sinäkin. Nyt hän taas joutuu siihen. Jollain tavoin yrittäisin tukea miestä kuitenkin.
Miten niin? Mies elää omaa elämäänsä oman perheen kanssa ja nauttii siitä kun se on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Läheskään kaikilla ei isovanhemmat ole noin vanhoja ja sairaalloisia siihen aikaan, kun lapsenlapset ovat pieniä.
Suurin osa isovanhemmista on eläkeikäisiä eli periaatteessa työkyvyttömiä ja siksi he eivät enää ole työelämässä, kun lapset hankitaan yhä myöhemmällä iällä 30-40v. ja trendi on ollut kymmeniä vuosia.
Ei enää 70-luvun jälkeen juuri ole 40-60v isovanhempia
Minä olen syntynyt 1960 ja suurin osa isovanhemmista on minunikäisiäni, eikä ne lastenlapset ole edes pikkulapsia enää, vaan koululaisia ja siitä ylöspäin.
Iläiseni hankkivat lapsensa 26-30-vuotiaina ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Minä autoin aina kun pyydettiin. Sitten sain kuulla, että olin liikaa pistänyt nokkaani lasten perhe-elämään. Teeppä niin tai näin, aina väärinpäin.
Niin. Olisit tyytynyt auttamaan ja jättänyt sen sekaantumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
Mun serkku vei 3v ja 6v lapsensa 92v isomummille hoitoon ja yökylään, kun läksivät viihteelle. Mummi liikuntarajoitteinen ja liikkuu rollaattorille ja kotihoito käy pari kertaa päivässä. Nuoren parin mukaan mummo oli kykenevä hoitamaan, kun lapset kilttejä ja suurimman osan hoitoajasta nukkuivat, kun naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle.
Puhut sekä isomummista että mummosta. Minkä ikäinen lasten mummo oli?
Lapsille isomummi.
Minulle ja serkulle mummi.
Lasten mummi eli serkkuni äiti oli kuollut jo ennen lasten syntymää.
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Kyntö tapahtuu ennen kylvöä.
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
"Sitä niittää, mitä kylvää"
Syksyllä kynnetään, keväällä harataan ja kylvetään. Syksyllä niitetään ja sitten taas kynnetään. Vuodesta toiseen.
Ehkä kannattaa käyttää jotain toista vertausta. Vaikka "niin makaa, kuin petaa"
Mun serkku vei 3v ja 6v lapsensa 92v isomummille hoitoon ja yökylään, kun läksivät viihteelle. Mummi liikuntarajoitteinen ja liikkuu rollaattorille ja kotihoito käy pari kertaa päivässä. Nuoren parin mukaan mummo oli kykenevä hoitamaan, kun lapset kilttejä ja suurimman osan hoitoajasta nukkuivat, kun naapurit olivat soittaneet poliisit paikalle.