Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
En itsekään menisi appivanhemmille tuollaisessa tilanteessa avuksi. Mies hoitakoon itse.
Mautonta tuollainen, että naureskellaan vauvan sairauksille.
Olisko vähän värikynitetty toi ilmaus kuitenkin että nauroivat vauvan sairaudelle, vaikea uskoa - mä en itse tykkää lapsista/vauvoista tipan vertaa mutta en nyt kenenkään vieraankaan lapsen sairaudelle naureskelisi.
Mutta joo, auttaminen ei ole kenenkään velvollisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Eihän niiden ois lastenlapsestaan pitänyt huolehtia, vaan auttaa omaa lastaan. Siis ap:n miehestä, jonka arki oli raskasta sairaan vaimon ja pienen lapsen kanssa. Käydä vaikka kaupassa tai siivota tai laittaa ruokaa pakastimeen.
Millainen vanhempi ei halua auttaa lastaan? Jos lähdetään siitä ajatuksesta, että aikuisia ei auteta, niin silloinhan ei vanhenevia vanhempiakaan tarvitse auttaa, aikuisiahan hekin ovat.
Vierailija kirjoitti:
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
Meillä anoppi odotti, että minä hoidan asiat. Myös yhteydenpidon miehen vanhempiin ja sukuun. Älytöntä. En suostunut ja ei olekaan yhteydenpitoa sen vuoksi juuri lainkaan, kun anoppi ei paljon pojalleen soittele.
Olet lapsellinen ja pikkumainen. On ihan eri asia hoitaa sairasta lastenlasta kuin auttaa vanhoja appivanhempia. Perintö varmaan sitten kuitenkin neidille kelpaa?
Ei tee susta huonoa ihnistä, että ajattelet auttavasi sen, mitä vastavuoroisuus vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Varmaan siksi, että appivanhempien lapsella, eli aloittajan miehellä, oli raskasta.
En tiedä sinusta, mutta jos ite näkisin, että lapsellani on rankkaa, kun kumppani ei pysty osallistumaan täydellä panoksella perheen arkeen, niin menisin kysymään, että tarvitseeko hän apua. Minä näet rakastan lapsiani ja haluan auttaa heitä, vaikka he jo aikuisia ovatkin.
Kyllä mua närästäisi niin pahasti, etten laittaisi tikkua ristiin. Mies menkööt, jos kokee velvollisukksiinsa.
Mun anoppi hoiti poikansa ja mun lapsia hyvin paljon. Oikein pyysi, että saako lapsenlapset tulla viikonlopuksi/kesälomillaan heidän luo. Apu oli iso, koska esikoinen ei nukkunut ensimmäiseen viiteen vuoteen ja oli ADHD.
Nyt lapsenlapset ovat aikuisia ja käyvät mummua ja pappaa katsomassa ja auttamassa paljon. Jopa mä autan, vaikka olen heidän pojastaan jo eronnut.
Omia lapsenlapsia mulla ei vielä ole, mutta taatusti autan oman jaksamiseni mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehdään tässä nyt kuitenkin yksi asia selväksi. Kun sanot odottaneesi apua appivanhemmilta, tarkoitat pelkästään anoppia. Et appiukkoa.
Naisten osa on aika karu. Ensin pitää hoitaa yksin esimerkiksi kolme omaa lasta. Mies vähän auttelee, jos käy hyvä tuuri. Sitten lapset tekevät omia lapsia. Tyttäret haluavat äitinsä lastenhoitoavuksi, miniät anoppinsa. Jos kolme lasta tekee kolme lasta kukin, nainen saa hoitaa yhdeksää lastenlasta, kun miehensä vetää lonkkaa.
On täällä paljon niitäkin aloituksia kun väsynyt äiti valittaa kun mies ei osallistu, niin naista kehotetaan pyytämään apua äidiltään tai anopiltaan. Mies saa vetelehtiä.
En unohda koskaan sitä katsetta mikä oli yhdellä mummolla, kun tyttärensä tappelivat keskenään, kumpi saa tuoda lapset tänä viikonloppuna äitinsä hoitoon.
Et ole. Sanoisin heille suoraan ja ihmettelisin todella, että mistä hyvästä heitä täytyisi passata? Voivat toki muuttaa lähellä, mutta kotihoidoksi emme muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mä olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin ap. Kyllä mua v*tutti, kun olin pari vuotta tosi sairas, osan ajasta jopa vuodepotilas. Silti ei auttaminen miehen vanhempia kiinnostanut. Näkivät, miten väsynyt poikansa oli ja silti eivät auttaneet. Ja mies on ainoa lapsi, niin ei ollut muita lapsia autettavana. Jäi myös itselle olo, että enpä minäkään paljon miehen vanhempia kiinnosta, kun ei haluttu auttaa minua sairaana. Ei se mullekaan helppoa ollut, kun oli pieni taapero ja itse olin niin sairas, etten edes arkiaskareista selvinnyt.
Vierailija kirjoitti:
Olet lapsellinen ja pikkumainen. On ihan eri asia hoitaa sairasta lastenlasta kuin auttaa vanhoja appivanhempia. Perintö varmaan sitten kuitenkin neidille kelpaa?
Ihan vain tiedoksi, naimisissa olevaa naista kutsutaan rouvaksi ja he eivät peri appivanhempiaan, heidän miehensä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies hoitaa vanhempiensa asioita muiden sukulaisten kanssa. Ja sä omien vanhempiesi ja lapset.
Juuri näin. Mies hoitaa vanhempansa, JOS haluaa. Se ei ole vaimon tehtävä. Minä sanoisin appivanhemmille suoraan.
Oma anoppini antaa omien sukulaistensa ymmärtää että hän olisi hoitanut todella paljon kahta lastamme. Todellisuudessa oli esikoisen kanssa tämän ollessa reilun vuoden ikäinen ja toisen syntyessä sanoi ettei enää näin vanhana jaksa kaitsea (oli oikeasti työikäinen mutta työtön tuolloin) Hän oli silloin tällöin lapsen ns univahtina eli siltävaralta meillä jos lapsi herää. Tuon ajan hän käytti kaappien tonkimiseen ja saattoi pihalla ollessaan napata terassin vierestä 3 rikkaruohoa pois. Tuota suurta tekoaan sitten muisti mainostaa koko suvulle kauhean isona työmaana.
Tämä elämäntapatyötön anoppini ei osaa asettaa muiden ihmisten ponnisteluja mihinkään mittasuhteeseen kun on itse mennyt aina helpoimman kautta. Minun ja mieheni talonremontit, korkeakouluopinnot, työt ja pikkulapsiarki ei ole hänestä minkään ponnistelun arvoista, olemme kuulemma aina päässeet helpolla. Sen sijaan arvostaa enemmän kaltaisiaan sossupummeja, jotka ovat peräti ammattitukinnon suorittaneet (en väheksy koulutusta mutta huom mittasuhteet...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen on hyvä olla auttavainen kaikkia kohtaan. Niinhän ap:n mielestä appivanhempienkin olisi pitänyt. Älä jatka huonoja käytäntöjä, vaan ole fiksu ja opeta samalla lapsesikin sellaiseksi.
No eihän sun mitään tarvitsekaan tehdä vaan miehesi. Hänenhän vanhemmat ne on.
"Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?" Et ole.
Suomessa yhteiskunta hoitaa vanhukset. Appivanhemmat voivat tilata kunnasta ja hyvinvointialueelta kotiapua. Rahalla saa ostettua kotiin apua ja palveluita. Kaikki vanhukset saavat jotain eläkettä ja suurimmalla osalla on myös varallisuutta.
Suomessa vanhusten hoito ei kuulu perheelle. Rahalla saa hankittua kotiapua. Varokaa tilannetta, että appivanhemmat muuttaisivat lähellenne asumaan. Silloin miehestäsi tulee pahimmassa tapauksessa vanhempiensa palkaton kotiapulainen ja orja ja perhe-elämänne menee pilalle.
Tuskin aloittajan mieskään kovin motivoitunut on auttamaan, kun ei itse saanut mitään apua. Mutta voi ihan hyvällä omallatunnolla olla auttamatta. Ohjaa maksullisten palveluiden pariin vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen on hyvä olla auttavainen kaikkia kohtaan. Niinhän ap:n mielestä appivanhempienkin olisi pitänyt. Älä jatka huonoja käytäntöjä, vaan ole fiksu ja opeta samalla lapsesikin sellaiseksi.
miksi appivanhemmat pitäisi palkita ilkeästä käytöksestä auttamalla heitä? kyllähän aloittaja voi opettaa auttamista muiden ihmisten osalta, vaikka vapaaehtoistyön parissa.
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Ei ole aikuisten lasten tehtävä huolehtia ikääntyvistä vanhemmistaan, ei omista eikä puolison.
Alue: Aihe vapaa
Et varmaankaan olisi sitten itsekään tuollaisella ihmiseltä apua vailla, vaan vaivaisit heitä joita olet suvainnut auttaa? Vai onko sellaisia?