Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.
Minulla on tosi ihana miniä, ei ole tarvetta arvostella häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Mun mielestä jos kyseessä on joku sukuaarre, silloin voi mainita että ollaan nyt pistämässä väinövaarin kaappikelloa myyntiin, haluatko (lunastaa) sen itsellesi?
Noin muuten, niin mua ei kiinnosta vanhempien bisnekset. Jos he tarvitsevat uuden auton, sohvan tai haluavat ison talon vaihtaa pienempään asuntoon, niin he tekevät sen mukaan mitä parhaaksi näkevät. Oikeustoimikelpoisia ovat.
Eri asia sitten, jos seniili vanhus myy vitosella koko omaisuutensa. Se sitten on jo poliisiasia.
Vierailija kirjoitti:
Useissa kommenteissa on sanottu, että 'niin makaa kuin petaa'. Koskee kai se sitten kaikkia kommentoijia ja ap'ta myös.
Tuota juuri mietin. Eihän me tiedetä miten ap 'petasi' silloin kun hän tunsi tarvitsevansa apua eikä saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Miehesi ei vaikuta henkisesti hyvinvoivalta ja onko vakka kantensa kohdannut? Lapsissa voi korostua luonteenpiirteet ja hypätä jopa isovanhemmista.
Sinullehan ei pitäisi miehen vanhemmat kuulua mitenkään vai miten se menikään? Miksi vaivaudut heitä kuitenkin nimittelemään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sairaus oli lapsella? Entä ap:lla itsellään?
Nämä aika tärkeitä tietoja ennen kui voi sanoa juuta tai jaata.
Oliko kysessä heinänuha vai syöpä?
Tai matala ferritiini ja piti levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.Miniöiden haukkumisketjuja ei tarvita. Kyllä appivanhemmat hoitavat sen toiminnan ihan ilman av-palstan apuakin.
Sillälailla. Heikot miniäraukat tarvitsevat apua av-palstalta. Minkähänlaista apua saavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Miehesi ei vaikuta henkisesti hyvinvoivalta ja onko vakka kantensa kohdannut? Lapsissa voi korostua luonteenpiirteet ja hypätä jopa isovanhemmista.
Sinullehan ei pitäisi miehen vanhemmat kuulua mitenkään vai miten se menikään? Miksi vaivaudut heitä kuitenkin nimittelemään?
Miksi sinä räyhäät minulle? Samaistut kusipäihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Huh, lapseni on auttanut remontoinnissa, hoiti täysin koko kerrostalokaksion saunaa ja kylppäriä myöten, maksoi suurimman osan. Minä jotain isännöintijän nuuskija käyntejä.
Minä valitsin remonttifirman, hän hoiti kaiken. Pitääkö minun nyt ajatella että olen hänelle jotain velkaa, että kyttääkin perintöä, sitä että kohta kupsahdan.
Kysyin pojaltanin onko miniäni valittanut kun hän käytti aikaa ja energiaa, rahaakin äitiin. Ei ole kuulemma valittanut, tykkään miniästä edelleen ja toivon että hän minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tehdään tässä nyt kuitenkin yksi asia selväksi. Kun sanot odottaneesi apua appivanhemmilta, tarkoitat pelkästään anoppia. Et appiukkoa.
Naisten osa on aika karu. Ensin pitää hoitaa yksin esimerkiksi kolme omaa lasta. Mies vähän auttelee, jos käy hyvä tuuri. Sitten lapset tekevät omia lapsia. Tyttäret haluavat äitinsä lastenhoitoavuksi, miniät anoppinsa. Jos kolme lasta tekee kolme lasta kukin, nainen saa hoitaa yhdeksää lastenlasta, kun miehensä vetää lonkkaa.
On täällä paljon niitäkin aloituksia kun väsynyt äiti valittaa kun mies ei osallistu, niin naista kehotetaan pyytämään apua äidiltään tai anopiltaan. Mies saa vetelehtiä.
En unohda koskaan sitä katsetta mikä oli yhdellä mummolla, kun tyttärensä tappelivat keskenään, kumpi saa tuoda lapset tänä viikonloppuna äitinsä hoitoon.
Tuo on kyllä valitettavan usein totta.
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Niinhän he taapersikin.
Appivanhempien vuoro on nyt sitten taapertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Et näe mitään ongelmaa siinä, että asuntoon teetetään remontteja ilmaiseksi yhdellä lapsella ja myydään asunto salaa halvalla toiselle lapselle?
Markkinahintaan tehdyt tasapuoliset kaupat harvoin ketään ihmetyttävät. Vanhempien yekemät suhmuroinnit pilaavat monien sukujen lasten välit lopullisesti.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇
Kertoohan se vaihtajankin kyvystä tehdä viisaita valintoja ja kyvystä tulla ihmisten kanssa toimeen.
En uutenakaan anoppina pystyisi pitämään kolmanteen avioon vihittyä miniää pitkäaikaisena ja luotettavana ihmisenä.
Kun se miniäsi on on eronnut yhden kerran ja jäänyt toisesta avioliitosta leskeksi, niin sinun mielestä hän on jo kelvoton ihminen, jota voi kohdella vihamielisesti alusta alkaen. Pojallasi on kiva olla, kumman puolelle hän sitten päätyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Minusta taas tuo aloittajan teksti oli järkyttävää. Jos ihmisen elämässä on jopa useita järkyttäviä vuosia (kuten AP kuvailee), jolloin tarvitsee säännöllisesti apua, niin jotain on pielessä. Jokainen joka perustaa perheen joutuu vuorollaan olemaan tiukilla milloin mistäkin syystä ( rahahuolia, sairautta, pettämistä jne). Pakko vaan on taapertaa eteenpäin. On aloittaja hyvin katkera. Anoppi on aikoinaan perheensä huoltanut ja hän on nyt vanha ja yleensä kun ikää tulee, niin voimatkin vähenee. Kukin vuorollaan kantaa vastuunsa, se on luonnonlaki. Jos avuntarve perheessä jatkuu vuosia, niin silloin se pitää järjestää jotenkin muutoin kuin eläkeläisten avulla. Ja anoppi sekä appiukko ostavat palveluja, jotta selviävät arjestaan nyt kun ovat vanhoja, sitä varten sitä eläkettä maksetaan.
Aloitushan koskikin tilannetta, jossa appivanhemmat yrittää työntää ongelmansa pojalleen. Eikä suostu taapertamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Miehesi ei vaikuta henkisesti hyvinvoivalta ja onko vakka kantensa kohdannut? Lapsissa voi korostua luonteenpiirteet ja hypätä jopa isovanhemmista.
Sinullehan ei pitäisi miehen vanhemmat kuulua mitenkään vai miten se menikään? Miksi vaivaudut heitä kuitenkin nimittelemään?
Miksi sinä räyhäät minulle? Samaistut kusipäihin?
Aikuisuus henkii kielenkäytössäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Ikävä vain, että kumppanisi mukana hänen vanhempiensa luonteenpiirteitä ja kasvatusvirheiden aiheuttamia traumoja luikertelee omaan parisuhteeseesi. Siihen ei auta blokkaus.
Mieheni on aika päiviä irtaantunut vanhemmistaan. Lapsuus koostui kavereista ja opettajista. Häipyi heti kun pääsi.
Ihan turhaan nyt vänkytät. Kusipäistä pääsee kyllä eroon.
Miehesi ei vaikuta henkisesti hyvinvoivalta ja onko vakka kantensa kohdannut? Lapsissa voi korostua luonteenpiirteet ja hypätä jopa isovanhemmista.
Sinullehan ei pitäisi miehen vanhemmat kuulua mitenkään vai miten se menikään? Miksi vaivaudut heitä kuitenkin nimittelemään?
Miksi sinä räyhäät minulle? Samaistut kusipäihin?
Aikuisuus henkii kielenkäytössäsi.
Miksi sinä räyhäät minulle? Loukkaannut kusipäiden klaanin puolesta? Niinkö?
Mikä on vakkarinainen?
Naiko joku anopin, ei kai sentään miksi jos eka anoppi oli jo paska.
Eikö siinä miestä yritetä vaihtaa parempaan, onnistumatta ja anoppi on se pahin😡😇