Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kulttuuri, jossa naisen osa on tehdä ja uurtaa. Jos apua ei ole itse saanut niin kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva ei saa odottaa apua, koska minäkin hoidin kokopäivätyön, kotityöt ja kymmenen lasta enkä koskaan ollut väsynyt enkä valittanut. Näkee hyvin tästäkin ketjusta.
Monissa muissa kulttuureissa perhe on lähellä, siellä autetaan sukupolvesta toiseen ihan oletuksena. Suomessa ei tällaisissa kulttuureja juuri arvosteta, lapset ulos 18 vuotiaana ja apua ei saa koskaan odottaa.
Kuitenkin se naisen osa on edelleen karu, tasa-arvoa ei juuri ole mitä perheen ja kodinhoitoon tulee, vaikka naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.
Itselleni on tullut käsitys, että tämä varhainen muuttaminen pois lapsuudenkodista liittyy jollakin tavalla asumistukeen. Ihmiset päättelevät, että kun on vuosikausia maksettu palkasta veroa, niin nyt otetaan rahaa takaisin yhteiskunnalta. Hyväosaiset ajattelevat niin, koska kokevat, etteivät ole "saaneet" mitään yhteiskunnalta ja pitävät toimeentulotuen saajia hyväksikäyttäjinä. Vähäosaisten lapsi voi lähteä siksi, kun vanhemmilla ei ole oikein varaa pitää heitä luonaan ja koti voi myös olla ahdas usealle aikuiselle.
Minua kyörättiin ulos kotoa jo 16-vuotiaana eikä silloin ollut mitään asumistukia.
Mies pantiin pihalle 18-vuotiaana.
Ihan vaan koska koettiin taakaksi. Ja sen jälkeen onkin jatkuvasti oltu rahaa ja apua vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Saman havainnon olen tehnyt. Jostakin syystä naiset käyttävät paljon vihapuhetta ja ovat hirveän katkeria, oli kysymys anopista, sukulaisista, naapureista tai kenestä tahansa. Vihapuhe ja rasismi on käsin kosketeltavissa.
Itse en ole anoppi, kun lapset vasta teini-ikäisiä, mutta tyttären harrastuspiirissä olin pöyristynyt, kuinka nuori nainen tylytti vanhempaa miestyökaveriaan.
Ja näiden naisten vihapuheesta ja katkerasta käytöksestä saavat anopin lisäksi, myös omat vanhemmat, käyttäydytään kuin teini-ikäiset kakarat ja kolmekymmpiset eivät laita tikkua ristiin vanhempiensa luona, kaupan kassat, terveydenhoito jne.
Jopa opettajat koulussa saavat pelätä, millaista sontaa ja vihapuhetta saa näiltä naisisilta osakseen, kun ei ole mitään käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja tämä on oma ryhmänsä, lienevätkö näitä nykyistä äärioikeistoa ja persuja.
Kaikki on muiden syytä ja muiden pitäisi palvella heitä kuin kuningatarta.Ja millainen äiti haukkuu ja pitää vihapuhetta lapsen isovanhemmista? Ja millaisen mallin ja esimerkin antaa lapsilleen.
Anopin lisäksi, maalitauluna on näillä naisilla myös opettajat
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8253fb08-795a-4b15-9fa5-e2df7c1dc1cc
"Apua, vihapuhetta, yhyyy soitan poliisille!" Kuule mitä jos sisäistäisit sen, että faktojen toteaminen ei ole vihapuhetta? Jos jonkun anoppi on hullu, ilkeä tai itsekäs, niin millä tavalla sellaista ihmistä pitäisi kuvailla? Jollain kiertoilmaisuilla? Vai pitääkö sellaista ihmistä ylistää, kunhan ei vaan sorru siihen hui niin kauheaan vihapuheeseen?
Jos anoppi on hullu, ilkeä ja itsekäs, niin todennäköisyys myös miniät voi olla yhtä hulluja, ilkeitä ja itsekkäitä, onhan anoppi itkekin miniä tai ainakin joskus ollut.
Oman havaintoni mukaan näillä joilla on hullu, ilkeä ja itsekäs anoppi tai miniä, niin heidän kohdalleen on aina sattunut myös hullut, itsekkäät ja ilkeät työkaverit, naapurit, muut sukulaiset jne.
Ja eikä mene montaa vuotta, kun samaan kastiin joutuu puoliso/mies, lapsen isästä on kehittynyt hullu, ilkeä ja itsekäs ja mies menee vaihtoon ja puolisosta tulee exsä, jota kilvan haukutaan, yhtälailla kuin sitä anoppia, tällä palstalla. Puolet avioliitoista päätyy eroon ja avoliitosta se on vielä yleisempää.
Ja yleensä nämä, jotka kohtaavat ilkeitä, itsekkäitä ja hulluja ihmisiä, ei koskaan tunnu olevan mitään vikaa, vaan ovat ihmisenä niitä hyviä ja täydellisiä. Näinköhän on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
Miksi ne miniät sitten huolehtii niistä appivanhempien rahoista etteivät vaan tuhlaa niitä? Saavathan he ne käyttöönsä kun puolison tilille kilahtaa.
Jos on rumasti puhunut anopistaan ehkä tekeekin fiksusti jos ei tule hautajaisiinkaan tai sanele miehelleen miten ne on järjestettävä.
En ole kuullut yhdenkään miniän puhuvan siitä, miten appivanhemmat tuhlaavat ostamalla kotiinsa palveluja. Ei, miniät eivät saa appivanhempien rahoja käyttöön, kun mies saa vanhempiensa perinnön pankkitililleen. Puolison tili on puolison tili, ei sinne kukaan muu pääse hästäämään ilman lupaa.
Mun kälyni jopa oli sitä mieltä kun äiti osti leskeydyttyään n. 80 v uuden talvitakin ja hatun ja vielä kesällä villatakkineuleen, mitä se nyt tuhlaa, kohta kuolee, pitämättä jää.
Ehti 4 vuottta pitää, isä oli vähän nuuka eikä äitikään aina uskaltanut tarpeitaan toteuttaa.
Heillä kuitenkin oli ihan runsaat säästöt rahana, selvisi mullekin perukirjasta.
Mun mummu odotti kuolemaa innolla viimeiset kymmenen vuotta elämästään. Ei ostanut esim vaatteita, vaikka entiset tippuivat päältä. Laihtui siis vanhetessaan varmaan 20 kg. Ei hän mitään tarvitse, kun hän kuitenkin kuolee pian. Rahaa olisi ollut. Kaapit täynnä lahjaksi saatuja lakanoita jne paketeissa, hän itsepintaisesti käytti niitä riekaleita, kun ei hän mitään tarvitse. Aika surullista. Ruokakin oli lähinnä mansikkajogurttia ja leipää, joskus riisipuuroa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaiset vanhemmat kuin ap:n appikset. Kävivät pari kertaa vuodessa passattavina, edes voileipää eivät saaneet itse tehtyä. Nyt kun omat lapseni ovat nuoria aikuisia on isovanhemmilla alkanut ulina mikseimme auta heitä, siis minä ja nuoriso. Kuinka itsekeskeinen voi olla?
Aivan sama tilanne täällä, kuin aloittajalla! Oli jopa pokkaa miehen siskolla pyytää, että auttaisimme "masentunutta" anoppia. MIKSI? Itse käänsivät meille selän, ilkkumista, arvostelua ja kettuilua tuli senkin edestä. Sitä niität mitä kylvät - todellakin!
En auta. Sitä saa mitä tilaa.
ps. Miksi nuoria ihmisiä edes kiinnostaisi jotkut puolituntemattomiksi jääneet vanhukset, jotka ITSE eivät aikoinaan edes yrittäneet luoda suhdetta lapsenlapsiinsa...? Ei edes kyselyä: "mitä kuuluu"? Ei minkäänlaista mielenkiintoa ollut :(
Miehen sisko nostettiin jalustalle, auttakoon hän nyt vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kulttuuri, jossa naisen osa on tehdä ja uurtaa. Jos apua ei ole itse saanut niin kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva ei saa odottaa apua, koska minäkin hoidin kokopäivätyön, kotityöt ja kymmenen lasta enkä koskaan ollut väsynyt enkä valittanut. Näkee hyvin tästäkin ketjusta.
Monissa muissa kulttuureissa perhe on lähellä, siellä autetaan sukupolvesta toiseen ihan oletuksena. Suomessa ei tällaisissa kulttuureja juuri arvosteta, lapset ulos 18 vuotiaana ja apua ei saa koskaan odottaa.
Kuitenkin se naisen osa on edelleen karu, tasa-arvoa ei juuri ole mitä perheen ja kodinhoitoon tulee, vaikka naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.
Itselleni on tullut käsitys, että tämä varhainen muuttaminen pois lapsuudenkodista liittyy jollakin tavalla asumistukeen. Ihmiset päättelevät, että kun on vuosikausia maksettu palkasta veroa, niin nyt otetaan rahaa takaisin yhteiskunnalta. Hyväosaiset ajattelevat niin, koska kokevat, etteivät ole "saaneet" mitään yhteiskunnalta ja pitävät toimeentulotuen saajia hyväksikäyttäjinä. Vähäosaisten lapsi voi lähteä siksi, kun vanhemmilla ei ole oikein varaa pitää heitä luonaan ja koti voi myös olla ahdas usealle aikuiselle.
Suomessa muutetaan hyvin usein opintojen perässä tai viimeistään työn. En usko, että asumistuki on mikään syy muuttamiselle.
Joo en auttaisi. Sanoisin vaan että semmoista se vanheneminen on.... heh heh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kulttuuri, jossa naisen osa on tehdä ja uurtaa. Jos apua ei ole itse saanut niin kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva ei saa odottaa apua, koska minäkin hoidin kokopäivätyön, kotityöt ja kymmenen lasta enkä koskaan ollut väsynyt enkä valittanut. Näkee hyvin tästäkin ketjusta.
Monissa muissa kulttuureissa perhe on lähellä, siellä autetaan sukupolvesta toiseen ihan oletuksena. Suomessa ei tällaisissa kulttuureja juuri arvosteta, lapset ulos 18 vuotiaana ja apua ei saa koskaan odottaa.
Kuitenkin se naisen osa on edelleen karu, tasa-arvoa ei juuri ole mitä perheen ja kodinhoitoon tulee, vaikka naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.
Itselleni on tullut käsitys, että tämä varhainen muuttaminen pois lapsuudenkodista liittyy jollakin tavalla asumistukeen. Ihmiset päättelevät, että kun on vuosikausia maksettu palkasta veroa, niin nyt otetaan rahaa takaisin yhteiskunnalta. Hyväosaiset ajattelevat niin, koska kokevat, etteivät ole "saaneet" mitään yhteiskunnalta ja pitävät toimeentulotuen saajia hyväksikäyttäjinä. Vähäosaisten lapsi voi lähteä siksi, kun vanhemmilla ei ole oikein varaa pitää heitä luonaan ja koti voi myös olla ahdas usealle aikuiselle.
Minua kyörättiin ulos kotoa jo 16-vuotiaana eikä silloin ollut mitään asumistukia.
Mies pantiin pihalle 18-vuotiaana.
Ihan vaan koska koettiin taakaksi. Ja sen jälkeen onkin jatkuvasti oltu rahaa ja apua vailla.
Kyllä meillä lapset alkoivat lukioikäisinä kiukutella että pitäis päästä omaan kämppään. Kieltäydyttiin kustantamasta kun kotona voi asua.
Pojat sitten armeijan yli asuivat kunnes sotaväen jälkeen lähtivät opiskelupaikkakunnilleen. Tytär lähti opiskelemaan heti ylioppilaaksi tulonsa jälkeen.
Nyt sama toistuu lasten perheissä, 18 v hinkuisivat itsenäiseen asumiseen.
Huh, oikein odottaisin että pääsen naureskellen vastaamaan avunpyyntöihin "EN VOI AUTTAA, KOITA PÄRJÄILLÄ". Uhriutumista siitä seuraisi, aivan ehdottoman varmasti, siihenkin olisi suuri nautinto todeta vain että voevoe.
Pidä muuten huoli ettei miehen apuilut vanhempiaan kohtaan ole pois perheen hoitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
Miten se mihinkään liittyy? En minä heitä valinnut ja yhdentekeviä ovat minulle.
Ihan täysjärkisesti suhtaudun. Emme ole kumpikaan tekemisissä. Puhelutkin voi blokata.
Puolisosi on heidän lapsensa. Ja isovanhempien geeninsä voineet hypätä lapsiinne. Kyllä olette huolettomia valinnoissanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ovat varmasti kaikki anoppien haukkujat saaneet jo tarpeeksi tyydytystä purkautumisistaan. Vaikka onhan näitä samantyylisiä ketjuja ollut jo aikaisemminkin tasaiseen tahtiin. Olisiko nyt vuorossa miniöitten haukkumisketju? Itse en ole miniä eikä minulla ole anoppia.
Olen joskus yrittänyt miniöitten arvostelua, hienovaraisemmin kuin nämä anoppialoitukset.
Ne poistuu kymmenessä minuutissa. Modet suosivat anoppi/äiti/ vanhus vihaa.
Miniöiden haukkumisketjuja ei tarvita. Kyllä appivanhemmat hoitavat sen toiminnan ihan ilman av-palstan apuakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Mikä sairaus oli lapsella? Entä ap:lla itsellään?
Nämä aika tärkeitä tietoja ennen kui voi sanoa juuta tai jaata.
Oliko kysessä heinänuha vai syöpä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Saman havainnon olen tehnyt. Jostakin syystä naiset käyttävät paljon vihapuhetta ja ovat hirveän katkeria, oli kysymys anopista, sukulaisista, naapureista tai kenestä tahansa. Vihapuhe ja rasismi on käsin kosketeltavissa.
Itse en ole anoppi, kun lapset vasta teini-ikäisiä, mutta tyttären harrastuspiirissä olin pöyristynyt, kuinka nuori nainen tylytti vanhempaa miestyökaveriaan.
Ja näiden naisten vihapuheesta ja katkerasta käytöksestä saavat anopin lisäksi, myös omat vanhemmat, käyttäydytään kuin teini-ikäiset kakarat ja kolmekymmpiset eivät laita tikkua ristiin vanhempiensa luona, kaupan kassat, terveydenhoito jne.
Jopa opettajat koulussa saavat pelätä, millaista sontaa ja vihapuhetta saa näiltä naisisilta osakseen, kun ei ole mitään käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja tämä on oma ryhmänsä, lienevätkö näitä nykyistä äärioikeistoa ja persuja.
Kaikki on muiden syytä ja muiden pitäisi palvella heitä kuin kuningatarta.Ja millainen äiti haukkuu ja pitää vihapuhetta lapsen isovanhemmista? Ja millaisen mallin ja esimerkin antaa lapsilleen.
Anopin lisäksi, maalitauluna on näillä naisilla myös opettajat
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8253fb08-795a-4b15-9fa5-e2df7c1dc1cc
"Apua, vihapuhetta, yhyyy soitan poliisille!" Kuule mitä jos sisäistäisit sen, että faktojen toteaminen ei ole vihapuhetta? Jos jonkun anoppi on hullu, ilkeä tai itsekäs, niin millä tavalla sellaista ihmistä pitäisi kuvailla? Jollain kiertoilmaisuilla? Vai pitääkö sellaista ihmistä ylistää, kunhan ei vaan sorru siihen hui niin kauheaan vihapuheeseen?
Jos anoppi on hullu, ilkeä ja itsekäs, niin todennäköisyys myös miniät voi olla yhtä hulluja, ilkeitä ja itsekkäitä, onhan anoppi itkekin miniä tai ainakin joskus ollut.
Oman havaintoni mukaan näillä joilla on hullu, ilkeä ja itsekäs anoppi tai miniä, niin heidän kohdalleen on aina sattunut myös hullut, itsekkäät ja ilkeät työkaverit, naapurit, muut sukulaiset jne.
Ja eikä mene montaa vuotta, kun samaan kastiin joutuu puoliso/mies, lapsen isästä on kehittynyt hullu, ilkeä ja itsekäs ja mies menee vaihtoon ja puolisosta tulee exsä, jota kilvan haukutaan, yhtälailla kuin sitä anoppia, tällä palstalla. Puolet avioliitoista päätyy eroon ja avoliitosta se on vielä yleisempää.Ja yleensä nämä, jotka kohtaavat ilkeitä, itsekkäitä ja hulluja ihmisiä, ei koskaan tunnu olevan mitään vikaa, vaan ovat ihmisenä niitä hyviä ja täydellisiä. Näinköhän on?
Anoppi on ollut riidoissa äitinsä, siskonsa, tyttärensä, miniöidensä (minä +miehen veljen exät x 3), töissä esimiehensä kyykytti ja itketti alaisiaan. Kun tämä aikoinaan selvisi minulle, asia oli minulle helpotus, kun en olekaan ainoa joka ei tule toimeen anoppini kanssa. Mulla ei sen suurempia ongelmia ole ollut kenenkään muun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Huh, oikein odottaisin että pääsen naureskellen vastaamaan avunpyyntöihin "EN VOI AUTTAA, KOITA PÄRJÄILLÄ". Uhriutumista siitä seuraisi, aivan ehdottoman varmasti, siihenkin olisi suuri nautinto todeta vain että voevoe.
Pidä muuten huoli ettei miehen apuilut vanhempiaan kohtaan ole pois perheen hoitamisesta.
Ilkeän tuntuinen ihminen olet. Toivott. et ainakaan iältäsi vielä aikuinen.
Useissa kommenteissa on sanottu, että 'niin makaa kuin petaa'. Koskee kai se sitten kaikkia kommentoijia ja ap'ta myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Täällä on useampi vedonnut, ettei iäkkäät vanhemmat saisi omaisuutta myydä, ilman lastensa lupaa tai tietämättä.
Olen viisikymppinen ja vanhempani ovat aina ihan itse päättäneet, eikä koskaan ole edes keskusteltu, jos he ovat myyneet omaisuutta tai vaihtaneet asuntoa, vaan tehneet sen omista lähtökohdistaan, eikä suinkaan minun.
Lapseni on parikymppisiä, ihanko oikeasti minulla ei ole päätösvaltaa omaisuuteeni, myydä tai ostaan, vaan lapset odottavat minun pyytävän heiltä lupaa tai heidän mahdollinen puolisonsa, etteivät he kokisi sitä salassa tai seläntakana toiminnaksi.
Maailma on muuttunut kummalliseksi.
Me taas yritämme hoitaa asiat niin, että ne kestävät päivänvaloa. Meidän oikeustajuun ei mahdu, että me suosisimme yhtä lapsista ja junailtaisiin asiat salaa muiden selän takana. Olemme yrittäneet aina kohdella lapsia tasapuolisesti ja jos se ei joskus onnistu, olemme jutelleet siitä lasten kanssa ja perustelleet, miksi haluamme tehdä noin eikä näin.
Itse ulvoisin onnesta, jos vanhempani olisivat myyneet talonsa ihan kenelle tahansa. Tai antaneet ilmaiseksi, ihan sama.
Meillä taas minun äitini auttoi sisartani ja hoiti isolta osaltaan hänen lapsiaan, vaimon vanhemmat saman homman vaimon sisarelle. Nyt ovat molemmat puolet siinä tilassa, että tarvitsisivat apua ja haluaisivat lapsia kylään.
Autan mitä viitsin, mutta en todellakaan ota asiasta paineita. Äiti kiristi minua tuomaan lapsiani käymään, lapsia kiinnostanut pätkääkään. Totesin äidilleni, että olisi varmaan kannattanut lapsiin luoda suhteet silloin kun olivat pieniä, nyt alkaa olla myöhäistä. Kysyin vielä, etteivätkö ne paremmat lapsenlapset voi sitten tulla käymään, joita kuitenkin hoitivat yli 10 vuotta.
Minusta tuoss Apnkin tilanteessa, niin tekee mitä tekee, mutta omista lähtökohdista. Jos ei ole itse saanut, ei ole velvollinen auttamaankaan. Turha kostaminenkaan ei tuo kenellekään hyvää mieltä.