Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.
Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Suurin osa ihmisistä saa lähipiiriltään tukea ja apua ja empatiaa vaikean sairauden iskiessä.
Niin, omalta puolisoltaan.
Ap:n kertoman mukaan puoliso teki paljon koko ajan perheen hyväksi. Puoliso kävi töissä ja hoiti siinä sivussa kotitöitä ja lasta. Mitä ihmettä aviomiehen olisi pitänyt vielä tehdä?
Oma vastaukseni oli kommenttiin, joka totesi että suurin osa ihmisistä saa lähipiiriltään tukea ja apua. Hyvin monesti tuo auttava lähipiiri on lähinnä oma puoliso. Niin kuin ap: n tapauksessa.
Mun vanhemmat ovat sanoneet, että sitten jos ja kun eivät pärjää itse, niin mä ja siskoni ei saada uhrata elämäämme heidän hoitoonsa, vaan dumpata kylmän rauhallisesti heidät vanhainkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.
Voihan siinä käydä niinkin, että se oma lapsi tai lapsen puoliso sairastuu eikä kykene enää auttamaan sitten myöhemmin. En pysty taikomaan itseäni terveeksi vaikka kuinka haluaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset osaa luistella elämän läpi niin taitavasti, että saavat muut aina palvelemaan itseään. Itse eivät anna mitään takaisin. Se on mielestäni ihan tervettä, ettei alennu sellaisen ihmisen hovipalvelijaksi.
Ja niin meno tämäkin keskustelu nopeasti pilalle. Hienoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
Miksi ne miniät sitten huolehtii niistä appivanhempien rahoista etteivät vaan tuhlaa niitä? Saavathan he ne käyttöönsä kun puolison tilille kilahtaa.
Jos on rumasti puhunut anopistaan ehkä tekeekin fiksusti jos ei tule hautajaisiinkaan tai sanele miehelleen miten ne on järjestettävä.
En ole kuullut yhdenkään miniän puhuvan siitä, miten appivanhemmat tuhlaavat ostamalla kotiinsa palveluja. Ei, miniät eivät saa appivanhempien rahoja käyttöön, kun mies saa vanhempiensa perinnön pankkitililleen. Puolison tili on puolison tili, ei sinne kukaan muu pääse hästäämään ilman lupaa.
Mun kälyni jopa oli sitä mieltä kun äiti osti leskeydyttyään n. 80 v uuden talvitakin ja hatun ja vielä kesällä villatakkineuleen, mitä se nyt tuhlaa, kohta kuolee, pitämättä jää.
Ehti 4 vuottta pitää, isä oli vähän nuuka eikä äitikään aina uskaltanut tarpeitaan toteuttaa.
Heillä kuitenkin oli ihan runsaat säästöt rahana, selvisi mullekin perukirjasta.
Suomessa on kulttuuri, jossa naisen osa on tehdä ja uurtaa. Jos apua ei ole itse saanut niin kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva ei saa odottaa apua, koska minäkin hoidin kokopäivätyön, kotityöt ja kymmenen lasta enkä koskaan ollut väsynyt enkä valittanut. Näkee hyvin tästäkin ketjusta.
Monissa muissa kulttuureissa perhe on lähellä, siellä autetaan sukupolvesta toiseen ihan oletuksena. Suomessa ei tällaisissa kulttuureja juuri arvosteta, lapset ulos 18 vuotiaana ja apua ei saa koskaan odottaa.
Kuitenkin se naisen osa on edelleen karu, tasa-arvoa ei juuri ole mitä perheen ja kodinhoitoon tulee, vaikka naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni vanhemmat möivät talon tiluksineen yhdelle lapsistaan. Eihän siinä mitään, noin saa tehdä. Minusta siinä meni pieleen, että he eivät jutelleet asiasta muiden lastensa kanssa. Miehelle selvisi asia monta vuotta myöhemmin, kun äitinsä vahingossa lipsautti salaisuuden. Mies pahoitti siitä mielensä, hän oli käyttänyt yhden kesälomansakin tekemällä taloon remonttia, johon talon omistaja ei osallistunut. En mitenkään ymmärrä tuollaista selän takana salaa suhmurointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhoja
Minun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat ovat sanoneet, että sitten jos ja kun eivät pärjää itse, niin mä ja siskoni ei saada uhrata elämäämme heidän hoitoonsa, vaan dumpata kylmän rauhallisesti heidät vanhainkotiin.
Ne lopetettiin jo vuosia sitten. Nyt on vain ylikalliita palvelutaloja ja hoivakoteja, joihin päästäkseen täytyy olla todella huonossa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
Miksi ne miniät sitten huolehtii niistä appivanhempien rahoista etteivät vaan tuhlaa niitä? Saavathan he ne käyttöönsä kun puolison tilille kilahtaa.
Jos on rumasti puhunut anopistaan ehkä tekeekin fiksusti jos ei tule hautajaisiinkaan tai sanele miehelleen miten ne on järjestettävä.
En ole kuullut yhdenkään miniän puhuvan siitä, miten appivanhemmat tuhlaavat ostamalla kotiinsa palveluja. Ei, miniät eivät saa appivanhempien rahoja käyttöön, kun mies saa vanhempiensa perinnön pankkitililleen. Puolison tili on puolison tili, ei sinne kukaan muu pääse hästäämään ilman lupaa.
Mun kälyni jopa oli sitä mieltä kun äiti osti leskeydyttyään n. 80 v uuden talvitakin ja hatun ja vielä kesällä villatakkineuleen, mitä se nyt tuhlaa, kohta kuolee, pitämättä jää.
Ehti 4 vuottta pitää, isä oli vähän nuuka eikä äitikään aina uskaltanut tarpeitaan toteuttaa.
Heillä kuitenkin oli ihan runsaat säästöt rahana, selvisi mullekin perukirjasta.
Mummoni miniä pohti ääneen, että hänen pitäisi päästä kaupoille ostamaan kesäksi uusia vaatteita, kun vanhat ovat jo kulahtaneet. Mummo sanoi, että mitä sinä taas menet tuhlaamaan, vastahan sinä talvella ostit toppapuvun. Ihan omia rahojaan miniä vaateostoksiin käytti.
En aio auttaa appivanhempiani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Kovasti varmaan kun aika tulee "neuvot" miestäsi ja pelkäät ettei vaan sisaruksensa saa jotenkin enemmän.
Mieheni juristi-sisko pitää varmasti huolen, että hän saa kaiken mitä haluaa, muut lapset saavat jakaa mitä jää. No, nämä muut eivät ole yhtä kovaa materian perään. Ei tuo silti ole mitenkään minulta pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Totta. Mutta minusta on kohtuullista kuitenkin kertoa syyt, miksi makaa kuin petaa. Ap:na kertoisin tuon mitä hän kirjoitti aloitukseen ja sanoisin, että tästä syystä me emme koe tarpeelliseksi auttaa, kun emme saaneet itsekään apua silloin kun olisimme sitä todella kaivanneet.
Todennäköisesti nuo itsensä keskittyneet eivät tuota tajua, vaikka kuinka selittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on kulttuuri, jossa naisen osa on tehdä ja uurtaa. Jos apua ei ole itse saanut niin kukaan muukaan samassa tilanteessa oleva ei saa odottaa apua, koska minäkin hoidin kokopäivätyön, kotityöt ja kymmenen lasta enkä koskaan ollut väsynyt enkä valittanut. Näkee hyvin tästäkin ketjusta.
Monissa muissa kulttuureissa perhe on lähellä, siellä autetaan sukupolvesta toiseen ihan oletuksena. Suomessa ei tällaisissa kulttuureja juuri arvosteta, lapset ulos 18 vuotiaana ja apua ei saa koskaan odottaa.
Kuitenkin se naisen osa on edelleen karu, tasa-arvoa ei juuri ole mitä perheen ja kodinhoitoon tulee, vaikka naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin.
Itselleni on tullut käsitys, että tämä varhainen muuttaminen pois lapsuudenkodista liittyy jollakin tavalla asumistukeen. Ihmiset päättelevät, että kun on vuosikausia maksettu palkasta veroa, niin nyt otetaan rahaa takaisin yhteiskunnalta. Hyväosaiset ajattelevat niin, koska kokevat, etteivät ole "saaneet" mitään yhteiskunnalta ja pitävät toimeentulotuen saajia hyväksikäyttäjinä. Vähäosaisten lapsi voi lähteä siksi, kun vanhemmilla ei ole oikein varaa pitää heitä luonaan ja koti voi myös olla ahdas usealle aikuiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.Mutta jos on kusipää, jää takuulla ilman apua.
Niin ansaintalogiikka ei toimi jos miniän mielestä appikset on kusipäitä eikä salli miehensäkään auttaa kun joutuisi sen ajan olemaan yksin ja huolehtimaan lapsista 20+.
Harvalla on pieniä lapsia kun vanhukset autettavan vanhojaMinun appivanhempani sössivät asiansa jatkuvasti eikä mitään perintöä ollut missään.
Päonvastoin he kerjäsivät meiltä rahaa jatkuvasti.
Se puolison valinta - jälleen. Ihan varmaan järkiliitot olisivat onnistuneempia kuin seksuaaliseen hetkeen huumaan solmitut.
Silloin vois puolison sukuunkin suhtautua täysjärkisesti, heidän vikansa sietäen.
En ole kuullut yhdenkään miniän puhuvan siitä, miten appivanhemmat tuhlaavat ostamalla kotiinsa palveluja. Ei, miniät eivät saa appivanhempien rahoja käyttöön, kun mies saa vanhempiensa perinnön pankkitililleen. Puolison tili on puolison tili, ei sinne kukaan muu pääse hästäämään ilman lupaa.