Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman sinun vakavaa sairastumistasi miehellä toki olisi vrlvollisuus jonkinlaiseen perusauttamiseen, ihan oman lapsuutensa nojalla.
Mutta melkein sekin vastavuoroisuuden velvollisuus kumoutuu tuosta, etteivät ole tulleet apuun tuollaisrssa tilanteessa. Asiaavähän lieventäisi, jos olusivat tienneet, että edimsinun vanhempasi olisivat asuneet ihan vieressä eli olisivat tienneet, ettö jotakin apua on. Mutta näinhän ei ollut.
Tekstistä saim vielä senkin kuvan, että eivöt ole akuutisti sairaina vaan ns. terveinä vanhenevat jolloin pikkuhiljaa apua tarvitsee. Jos olisi joku kova sairastuminen, jonkin verran miehenäsi ehkä auttaisin kuitenkin ihan vaikka perintö mielessä.
Tuo teidän yksin jättäminen tuollausessa tilanteessa oli väärin. Kyllä se minimoi vöhintäön sinun auttamisvelvollisuutesi, mutta myös melkein miehesikin.
Sinänsä lastenhoito ei ole isovanhempien velvollisuus, mutta tuollausessa hätätilanteessa on autettava, jos itse on terve.
Ei todellakaan ole olemassa mitään lapsuudessa sälytettyä velkaa.
Joo ei. Mutta kyllä normaalien vanhempien normaalit lapset auttavat omia vanhempiaan kun heiltä menee toimintakyky. Vanhana tarvitsee apua. Eri asia sitten juopot ja muut paskat vanhemmat.
Taidat olla sen verran nuori, että sinä ja ystöväpiirisi ette vielä kanna vastuuta vanhemmistanne. Kun omat vanhemmat sairastuvat, heitä autetaan. Sitä kummasti kasvaa aikuiseksi kun pesee oman, nyyhkyttävän isänsä kakkapyllyä ja laittaa vaipan nahdollidimman hellästi. Ne hoivakotipaikat eivät myöskään aukea ihan tuosta noin vaan.
Erijuttu, jos isäni olisi joku väkivaltainen juoppo, mutta kyllä minä hänen Alzheimeristaan koppia olen ottanut, vaikkei hän mikään maapallon paras isä ole ollut vaan ihan perus. Kuitenkin ihan hyvön laosuuden sain ja sittenmin auttanut taloudellusesti esim opisjeluani ja takasi asuntolainani ja ollut hyvö Vaari lapsilleni. Ei olisi ollut pakkohänenköön noita tehdä.
Olisin täysu mulk...u, jos en auttaisi äitiä isän auttamisessa ja suoraan isää itseään. Nyt ei puhuta mistään kuuskymppisistä "vanhuksista".
Normaalit vanhemmat auttavat omia lapsiaan elämän kriisivaiheissa. Jos näin ei tee, ei voi odottaa muuta kuin vastaavaa itselleenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Saman havainnon olen tehnyt. Jostakin syystä naiset käyttävät paljon vihapuhetta ja ovat hirveän katkeria, oli kysymys anopista, sukulaisista, naapureista tai kenestä tahansa. Vihapuhe ja rasismi on käsin kosketeltavissa.
Itse en ole anoppi, kun lapset vasta teini-ikäisiä, mutta tyttären harrastuspiirissä olin pöyristynyt, kuinka nuori nainen tylytti vanhempaa miestyökaveriaan.
Ja näiden naisten vihapuheesta ja katkerasta käytöksestä saavat anopin lisäksi, myös omat vanhemmat, käyttäydytään kuin teini-ikäiset kakarat ja kolmekymmpiset eivät laita tikkua ristiin vanhempiensa luona, kaupan kassat, terveydenhoito jne.
Jopa opettajat koulussa saavat pelätä, millaista sontaa ja vihapuhetta saa näiltä naisisilta osakseen, kun ei ole mitään käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja tämä on oma ryhmänsä, lienevätkö näitä nykyistä äärioikeistoa ja persuja.
Kaikki on muiden syytä ja muiden pitäisi palvella heitä kuin kuningatarta.Ja millainen äiti haukkuu ja pitää vihapuhetta lapsen isovanhemmista? Ja millaisen mallin ja esimerkin antaa lapsilleen.
Anopin lisäksi, maalitauluna on näillä naisilla myös opettajat
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8253fb08-795a-4b15-9fa5-e2df7c1dc1cc
"Apua, vihapuhetta, yhyyy soitan poliisille!" Kuule mitä jos sisäistäisit sen, että faktojen toteaminen ei ole vihapuhetta? Jos jonkun anoppi on hullu, ilkeä tai itsekäs, niin millä tavalla sellaista ihmistä pitäisi kuvailla? Jollain kiertoilmaisuilla? Vai pitääkö sellaista ihmistä ylistää, kunhan ei vaan sorru siihen hui niin kauheaan vihapuheeseen?
Ovatko kaikki miniät fiksuja? Täydellisiä ihmisinä, siististi ja asiallisesti puhuvia? Jonkun pimatsuuminiän kielenkäytön tajuaa mutta sivusta katsoen toivoo että kunpa tuokin ihminen aikuistuisi jotta lapsilleen pystyy antamaan mallia käytöksessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Oma lapsi ja oma lapsenlapsi siis koettiin epämukaviksi?
Tunne on varmasti molemminpuolinen sitten.
Siellä kodissa se sairas miniä on kuitenkin pomo ja läsnä.
Kyllä niin varpaillaan sai olla vastaavassa tilanteessa ettei ylittänyt emännyyden rajaa ja "ominut" lasta liikaa. Kyllä äkkiä kuului monessa asiassa. Miniäni on kuitenkin fiksu ihminen, ei mikään kaunainen mieleltään häiriytynyt anoppien vihaaja.
Puolin ja toisin myöhemmin pahoiteltiin sattuneita ja olen omasta mielestäni vieläkin tärkeä ihminen lapsenlapsille.Toivottavasti en silti tarvitse apua omassa arjessani heiltä enkä muilta lapsilta.
Minä annoin rahaa, kun lapseni perheellä oli vähän samanlainen tilanne. Palkkasivat siivousapua ja tilasivat ruokaa valmiina. Silloin ei tarvitse olla itse läsnä ollenkaan, jos matka on liian pitkä tai muuten on itse hankala.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
Miksi ne miniät sitten huolehtii niistä appivanhempien rahoista etteivät vaan tuhlaa niitä? Saavathan he ne käyttöönsä kun puolison tilille kilahtaa.
Jos on rumasti puhunut anopistaan ehkä tekeekin fiksusti jos ei tule hautajaisiinkaan tai sanele miehelleen miten ne on järjestettävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Kuinka olet ajatellut hoitaa vanhat vanhempasi tai appivanhemmat? Varmaan nyt ajattelet, että pärjäilevät omin nokkineen siellä kaukana, mutta entä jos tilanne ei näin hoidukaan? Oletko valmis mennyttä muistelematta ottamaan vanhukset naapuriin tai hoitamaan heidän asioitaan tiiviisti etänä? Vai mietitkö ehkä, että itsekin olemme itse tulleet toimeen?
Ap:han pärjäili miehensä kanssa myös yksin kuten tekin, kyse onkin siitä, otetaanko appien vihjailut avusta nyt iloisena vastaan. Vain itse tiedät, miten tositilanteessa suhtaudut, mutta ylimielisyys on turhaa. Ihmisillä on monenlaisia vaikeita tai ristiriitaisia tunteita kohdattavana elämän varrella, ei sitä yksinkertaistaminen muuta.
Se asia on ratkaistu, toivomuksestani myivät okt ja kesämökin ja nyt asuvat palvelutalossa, johon pääsee jo 55v ja hyväkuntoisena ja kaikki palvelut pyörii, mitä tarvitsevat. Ja talosta ja mökistä saivat sen verran rahaa, niillä ostaa palveluita pitkään. Ja molemmat tehneet pitkän työuran, nyt on aika viettää leppoista elämää, palveluiden äärellä.
Ja samaa suosittelen kaikille vanhuksille, myymään omaisuutensa ja viettämään viimeidet elinvuodet ihmisarvoista elämää ja elämään armopaloilla. En minä heidän perintöjään tarvitse, kun pystyn itsekkin elättämään perheeni.
Niitä palvelutaloja ja hoitokoteja kun riittää ihan jokaiselle, joka sinne halajaa. Ei muuten riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Aloitus on siitä kun anoppi ei tullut kotiin nyhräämään.
Pysykää nyt asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Suurempi ongelma oli se, että anoppi ei jättänyt mua rauhaan.
Erittäin harvoin se miniä väkisin tunkee appivanhempien kotiin ja perheeseen ähräämään. Kyllä se ongelma syntyy nimenomaan siitä, että anoppi ei jätä rauhaan.
Aloitus on siitä kun anoppi ei tullut kotiin nyhräämään.
Pysykää nyt asiassa.
Ei ole vaan siitä että yhtäkkiä täysin välinpitämättömät appivanhemmat suunnittelee muuttoa poikansa lähelle ja kuormitusta ap:n perheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Hautajaisten järjestely ja perintöverojen maksu kuuluvat lapsille, ei miniöille tai vävyille. Kovasti vaan täällä uhkaillaan miniöitä, että heidät jätetään perinnöttömiksi vaikka eihän he edes peri appivanhempiaan.
En tiedä mikä vallankäytön yritys tuokin on. Mä olen ihan tyytyväinen että en peri anoppia. Mitä tekisin purkukuntoisella tönöllä tai metsällä, josta on myyty kaikki puut? Ne on täysin mun miehen ja hänen sisarustensa murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Ja kommentteja lukiessa tulee mieleen, millaisia anoppeja he itse ovat aikanaan, kun ihmissuhdetaidot ovat tuota luokkaa ja ollaan katkeria ja vihassa vielä vuosien ja vuosikymmenien jälkeenkin. Mahtaa olla elämä vaikeaa, kun vihotellaan ja olla katkeroituneita.
Ja mikä tekee siitä lapsiperheen arjesta niin vaikeaa ja raskasta, kun keskim. 1-2 lasta, kahden vanhemman perheessä ja perhevapaat voi jakaa lapsen isän kanssa, on kodinkoneet ja einekset kaupassa. Ellei jompikumpi vanhempi ole pitkäaik. sairas ja toisen vanhemman voimat menevät puolison ja lasten hoitoon, mutta silloin saa ostaa ulkopuolisia palveluita.
Ihanko oikeasti jotkut pitävät isovanhempia lastenhoito ja siivousapu automaatteina, eikä olla kasvettu vanhempana aikuiseksi ja vastuulliseksi vanhemmaksi, kun lapset hankittu?
Meillä molempiin isovanhempiin läheiset ja lämpimät välit, eikä edes ole tullut mieleen pyytää hoito- tai siivousapua isovanhemmilta, kun haluamme pitää välit hyvänä, jo lasten takia, ihan samalla tavalla kuin pidetään yllä hyviä ystävyys- ja ihmissuhteita.
Enkä usko, koskaan heidän tarvitsevan meiltä lapsilta konkreettista hoivaa tai apua tai toimia omaishoitajana, kun jokainen vanhus saa kunnan kotihoitopalveluita, niin kauan kun kotona jaksavat olla. Jo nyt heillä käy siivooja ja ostavat palveluita.
Toisaalta, ei me vanhemmat tai isovanhemmat edes ole haluttu olla yhtä suurta perhettä, vaan aina ollaan pidetty "hajurako" ja napanuora katkaistu ja olemme toistemme kodissa, myös lapset vieraana, eikä yhtä perhettä, siksi emme puutu myöskään toistemme asioihin, johon "yhtä suurtaperhettä" johtaisi.
Miten nykypäivänä edes joku haikaileen monen sukupolven mallia? Vai kuvitteleeko miniät tarkoittavan sen yksipuolista ja he sanelevat ehdot ja muut alistuvat.
Ja missä taas miehet - lapsen isä?
Muuten ihan hyvä kommentti, mutta aikuisen lapsen äitinä olen sitä mieltä, että jos lapseni perheessä sairastuttaisiin vakavasti, auttaisin kaikessa missä voin. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että ottakaa ulkopuolista apua. Itse yrittäjänä elän edelleen kiireistä arkea, mutta oma lapsi on oma lapsi, aikuisenakin.
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa pienten lasten vanhemmista ei saa mitään apua isovanhemmilta, kun on lähdetty kotinurkilta itsenäistymään, opiskelemaan tai työn perässä mahdollisimman kauaksi kotoa ja välimatka voi olla satoja, ellei tuhansia kilometrejä ja tavataan pari kertaa vuodessa.
Näin itselläni ja ystävä-ja tuttavapiirissä, eikä koskaan ole saatu isovanhemmilta hoitoapua, vaan turvaverkostot on ollut itse luotava ja maksettava. Näin suurin osa vanhemmista tekevät, jo välimatka estää hoitoavun.
Nämä kostonkierre on vain pienen porukan, jotka olettavat muiden hoitavan lapset ja antavan apua.
Kuinka olet ajatellut hoitaa vanhat vanhempasi tai appivanhemmat? Varmaan nyt ajattelet, että pärjäilevät omin nokkineen siellä kaukana, mutta entä jos tilanne ei näin hoidukaan? Oletko valmis mennyttä muistelematta ottamaan vanhukset naapuriin tai hoitamaan heidän asioitaan tiiviisti etänä? Vai mietitkö ehkä, että itsekin olemme itse tulleet toimeen?
Ap:han pärjäili miehensä kanssa myös yksin kuten tekin, kyse onkin siitä, otetaanko appien vihjailut avusta nyt iloisena vastaan. Vain itse tiedät, miten tositilanteessa suhtaudut, mutta ylimielisyys on turhaa. Ihmisillä on monenlaisia vaikeita tai ristiriitaisia tunteita kohdattavana elämän varrella, ei sitä yksinkertaistaminen muuta.
Se asia on ratkaistu, toivomuksestani myivät okt ja kesämökin ja nyt asuvat palvelutalossa, johon pääsee jo 55v ja hyväkuntoisena ja kaikki palvelut pyörii, mitä tarvitsevat. Ja talosta ja mökistä saivat sen verran rahaa, niillä ostaa palveluita pitkään. Ja molemmat tehneet pitkän työuran, nyt on aika viettää leppoista elämää, palveluiden äärellä.
Ja samaa suosittelen kaikille vanhuksille, myymään omaisuutensa ja viettämään viimeidet elinvuodet ihmisarvoista elämää ja elämään armopaloilla. En minä heidän perintöjään tarvitse, kun pystyn itsekkin elättämään perheeni.
Niitä palvelutaloja ja hoitokoteja kun riittää ihan jokaiselle, joka sinne halajaa. Ei muuten riitä.
Rahalla pääsee näihin kalliisiin yksityisiin palvelutaloihin. Niissähän on omistushuoneistojakin tai vuokrahuoneistoja.
Normi vanhus jonka omaisuus on kerrostaloasunto ei voi sitä tehdä. Esim oman asuntoni hinta ei alkuunkaan riittäisi ostaa "osaketta" palvelutalosta, eikä pitkäksi aikaan vuokraankaan + palveluihin.
Tykkään kyllä asuakin kotona ja en vielä tarvitse kuin ikkunanpesua ja joskus siivoojan.
Oon liki 80. Mutta jos kunto huononee sit olisin kotiavun turvin jonottamassa julkisen puolen paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Saman havainnon olen tehnyt. Jostakin syystä naiset käyttävät paljon vihapuhetta ja ovat hirveän katkeria, oli kysymys anopista, sukulaisista, naapureista tai kenestä tahansa. Vihapuhe ja rasismi on käsin kosketeltavissa.
Itse en ole anoppi, kun lapset vasta teini-ikäisiä, mutta tyttären harrastuspiirissä olin pöyristynyt, kuinka nuori nainen tylytti vanhempaa miestyökaveriaan.
Ja näiden naisten vihapuheesta ja katkerasta käytöksestä saavat anopin lisäksi, myös omat vanhemmat, käyttäydytään kuin teini-ikäiset kakarat ja kolmekymmpiset eivät laita tikkua ristiin vanhempiensa luona, kaupan kassat, terveydenhoito jne.
Jopa opettajat koulussa saavat pelätä, millaista sontaa ja vihapuhetta saa näiltä naisisilta osakseen, kun ei ole mitään käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja tämä on oma ryhmänsä, lienevätkö näitä nykyistä äärioikeistoa ja persuja.
Kaikki on muiden syytä ja muiden pitäisi palvella heitä kuin kuningatarta.Ja millainen äiti haukkuu ja pitää vihapuhetta lapsen isovanhemmista? Ja millaisen mallin ja esimerkin antaa lapsilleen.
Anopin lisäksi, maalitauluna on näillä naisilla myös opettajat
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8253fb08-795a-4b15-9fa5-e2df7c1dc1cc
"Apua, vihapuhetta, yhyyy soitan poliisille!" Kuule mitä jos sisäistäisit sen, että faktojen toteaminen ei ole vihapuhetta? Jos jonkun anoppi on hullu, ilkeä tai itsekäs, niin millä tavalla sellaista ihmistä pitäisi kuvailla? Jollain kiertoilmaisuilla? Vai pitääkö sellaista ihmistä ylistää, kunhan ei vaan sorru siihen hui niin kauheaan vihapuheeseen?
Ovatko kaikki miniät fiksuja? Täydellisiä ihmisinä, siististi ja asiallisesti puhuvia? Jonkun pimatsuuminiän kielenkäytön tajuaa mutta sivusta katsoen toivoo että kunpa tuokin ihminen aikuistuisi jotta lapsilleen pystyy antamaan mallia käytöksessä.
Ei ole, eikä sitä ole kukaan väittänytkään. Ihan yhtä vähän kaikki anopit eivät ole herttaisia pullantuoksuisia mummeleita. Löytyy kaikenlaisia tallaajia molemmista joukoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummo aikoinaan hoiti 7. lastenlastaan toistakymmentä vuotta, illat ja viikonloput, ihan naapurien riesaksi asti.
Nyt lastenlapset jo teinejä ja aikuisia nuoria ja mummokin yli 80v niin harvoin enää lapset ja lastenlapset edes käyvät vierailulla tai mummoa katsomassa, vaan mummo saa apua naapurilta ja se lähinomainen, johon kääntyy avun ja huolien kanssa on viranomainen.
Ettei se isovanhempien antama apu suinkaan aina tarkoita, että joskus itse saisi apua.
Olen vanhusten parissa töissä ja harvoin nämä lapselliset antavat apua tai edes vierailevat, vaan usein se jää iäkkään puolison tai lapsettomien lapsien harteille. Joskus äitienpäivänä ja jouluna käydään vain kiireellä jättämässä kukka tai suklaarasia, kun on jo kiire pois.
Itse en usko vastavuoroisuuteen, koska ihmisillä niin erilaiset elämäntilanteet.
Ja ap. on turha murehtia etukäteen ja olla katkera, jos ei halua olla osa vanhuksen elämää, sitten ei ole. Aina löytyy vanhuksille kyllä auttajia, on ne sitten naapureita, vapaaehtoisia tai viranomaisia.
Mihin tämäkin liittyy? Ei mihinkään.
Aiheeseen hyvinkin. Vaikka auttaa lapsiaan ja hoitaa lapsenlapsia ei vanhana saa apua silti.
Todistaa aloittajan ansaintalogiikan siis virheelliseksi, se ei toteudu.
Mä autoin silloisen vaimoni tätiä ja hänen miestään. Käytin kaupassa, lääkärissä, jeesasin ja kuljetin.
Autoin myös appivanhempiani.
Kiitokseksi vaimoni piti salasuhdetta, jäi sitten kiinni siitä. Kiltin miehen palkka tuli esiin jälleen kerran. Jätin hänet, autelkoon nyt sitten se uusi ukko siellä, jos auttaa.
Usko on mennyt nykynaisiin, monen kaverin vaimo on pettänyt myös.
Vierailija kirjoitti:
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.
Totta. Mutta minusta on kohtuullista kuitenkin kertoa syyt, miksi makaa kuin petaa. Ap:na kertoisin tuon mitä hän kirjoitti aloitukseen ja sanoisin, että tästä syystä me emme koe tarpeelliseksi auttaa, kun emme saaneet itsekään apua silloin kun olisimme sitä todella kaivanneet.
Ap:n kertoman mukaan puoliso teki paljon koko ajan perheen hyväksi. Puoliso kävi töissä ja hoiti siinä sivussa kotitöitä ja lasta. Mitä ihmettä aviomiehen olisi pitänyt vielä tehdä?