Jos sua on loukattu tai luottamus rikottu, miten pystyt olemaan ko hlön kanssa tekemisissä?

KATSON OHI

KÄÄNNÄN SELÄN VUOTEESSA

Olemme asumuserossa kulissiliitto toki ja esiinnymme yhdessä juhlissa..

Pari päivää mietin asiaa, ja sitten se oli ohi. Vaikka nainen loukkaa ja rikkoo luottamuksen, niin siinä on miehen todella vaarallista antaa edes asiallista kritiikkiä, koska se on samantien syyttelyä ja nälvimistä tähän suuntaan. Ainoa vaihtoehto on tulla asian kanssa toimeen. Ja ei se loppujen lopuksi edes tunnu näin jälkikäteen enää. Totesin vain, että jos hänestä tuntuu että haluaa jatkaa parisuhdetta minun kanssa, niin asia on sillä hyvä.

Itse en pysty, ellen ole kokonaan päästänyt henkilöstä irti ja päässyt yli hänen kohtelustaan. Silloin pystyn näkemään henkilön vain loogisesta näkökulmasta ilman mitään tunteita. Esim yhden pettäjä miehen, joka teki lapsen toisen naisen kanssa kaveri pystyn olemaan, koska minua ei voisi vähempää kiinnostaa olla minkäänlaisessa pari- tai seksuaalisessa suhteessa ikinä hänen kanssaan. Enkä missään tapauksessa haluaisi hänen kanssaan lapsia, koska tiedän että hän vaan traumatisoisi ne. 

En ole pitkävihainen, unohdan helposti kaiken. Ja saan nenilleni yhä uudestaan.

Lopetin yhteydet. Ystävä teki muutaman kerran törkeästi. En ole ikävöinyt häntä. Kuulemma valehdellut sitten muillekin ja sekoillut. Sosiopaatti?

Itse en voi lopettaa yhteydenpitoa kun kysymyksessä työkaveri. Vaikeaa on.

Asiallisesti , ja kohteliaasti jos pakko olla tekemisissä.

Suurimpaan osaan laitan vaan välit poikki, annan kyllä mahdollisuuden pyytää anteeksi ja olemaan toistamatta loukkaavaa käytöstä, mutta harvasta oikeasti on siihen.

Vierailija kirjoitti:

Asiallisesti , ja kohteliaasti jos pakko olla tekemisissä.

Olet rautaa. Itsellä tosi vaikeaa pystyä tuohon.

En mitenkään. En edes yritä olla mukava tai korrekti. Olen kokovartalokyrpä hänelle loppuelämäni.

Seurustellaan mutta en paskaakaan välitä.

Vierailija kirjoitti:

Asiallisesti , ja kohteliaasti jos pakko olla tekemisissä.

Tämä, mutta en luota enää pitkään pitkään aikaan jos ikinä.

Yleensä laitan välit poikki ja jonkun ajan kuluttua olen unotanut koko henkilön, tietty raivoan ennen sitä aiheesta hetken.

Matka jatkuu ainakin itsellä

Katkaisen yhteydet, poistan somesta, en ole tekemisissä. En keskustele tapahtuneesta, menen eteenpäin.

En ole.

Ystävä uuden vuoden yönä alkoi lähennellä miestäni mentyäni nukkumaan.

Mies heitti tyypin ulos asunnosta samantein ja herätti minut kertoen mitä tapahtui.

Ystävä oli poissa hetken ja tuli sitten mukamas katuvaisena pyytämään anteeksi kun näki että olin yksin pihalla.

Sanoin hänelle että en enää tämän jälkeen kykene saatikka halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan.

Sisko tuli kateelliseksi kun onnistuin laihduttamaan liikakilot pois. Joka ikinen yhteydenotto päättyi hänen alettua haukkua elämääni ja ulkoista olemusta. Pakko oli laittaa välit poikki ja estot kun lähetteli vihapostia.

Aloin nähdä säännöllisesti painajaisia siskosta.

Ollaan nyt pienesti tavattu parin vuoden jälleen, eikä luottamus ole vieläkään. En tiedä onko lopullista. Pelkään siskon raivokohtauksia. Ei tee mieli olla yhteydessä, tunnen lähinnä ahdistusta jos pitää olla tekemisissä.

Mä oon niin ehdoton ihminen, että jos luottamukseni rikotaan, sitä ihmistä ei mulle enää ole. Olen polttanut siltoja takanani, mutta luottamus on mulle niin tärkeä asia, etten ikinä pettäisi itsekään sen suhteen.