Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Ei ole julmaa. On luonnollista ja oikein. Et laita tikkua ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mies hoitaa vanhempiensa asioita muiden sukulaisten kanssa. Ja sä omien vanhempiesi ja lapset.
Miksi miehelle ei kuulu puolet lasten hoidosta??
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mutta hänen lapsensa on heidän lapsenlapsensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mutta hänen lapsensa on heidän lapsenlapsensa.
Ja se mies joka joutui vakavan sairauden takia hoitamaan kaiken on appivanhempien lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Ja kommentteja lukiessa tulee mieleen, millaisia anoppeja he itse ovat aikanaan, kun ihmissuhdetaidot ovat tuota luokkaa ja ollaan katkeria ja vihassa vielä vuosien ja vuosikymmenien jälkeenkin. Mahtaa olla elämä vaikeaa, kun vihotellaan ja olla katkeroituneita.
Ja mikä tekee siitä lapsiperheen arjesta niin vaikeaa ja raskasta, kun keskim. 1-2 lasta, kahden vanhemman perheessä ja perhevapaat voi jakaa lapsen isän kanssa, on kodinkoneet ja einekset kaupassa. Ellei jompikumpi vanhempi ole pitkäaik. sairas ja toisen vanhemman voimat menevät puolison ja lasten hoitoon, mutta silloin saa ostaa ulkopuolisia palveluita.
Ihanko oikeasti jotkut pitävät isovanhempia lastenhoito ja siivousapu automaatteina, eikä olla kasvettu vanhempana aikuiseksi ja vastuulliseksi vanhemmaksi, kun lapset hankittu?
Meillä molempiin isovanhempiin läheiset ja lämpimät välit, eikä edes ole tullut mieleen pyytää hoito- tai siivousapua isovanhemmilta, kun haluamme pitää välit hyvänä, jo lasten takia, ihan samalla tavalla kuin pidetään yllä hyviä ystävyys- ja ihmissuhteita.
Enkä usko, koskaan heidän tarvitsevan meiltä lapsilta konkreettista hoivaa tai apua tai toimia omaishoitajana, kun jokainen vanhus saa kunnan kotihoitopalveluita, niin kauan kun kotona jaksavat olla. Jo nyt heillä käy siivooja ja ostavat palveluita.
Toisaalta, ei me vanhemmat tai isovanhemmat edes ole haluttu olla yhtä suurta perhettä, vaan aina ollaan pidetty "hajurako" ja napanuora katkaistu ja olemme toistemme kodissa, myös lapset vieraana, eikä yhtä perhettä, siksi emme puutu myöskään toistemme asioihin, johon "yhtä suurtaperhettä" johtaisi.
Miten nykypäivänä edes joku haikaileen monen sukupolven mallia? Vai kuvitteleeko miniät tarkoittavan sen yksipuolista ja he sanelevat ehdot ja muut alistuvat.
Ja missä taas miehet - lapsen isä?
En jaksa lukea koko horinaa, mutta ap kertoo sairastuneensa vakavasti yllättäen ja sen kuormittaneen isää.
Ap:n vanhemmat auttoivat kohtuullisen määrän, mutta appivanhemmat eivät yhtään, vaikka heidän poikansa perheeseen oli iskenyt kriisi.
Samaiset appivanhemmat kuitenkin ovat nyt apua vailla.
Keskustele tästä.
Tulkitsenko oikein, ap. ei ole saanut riittävästi apua, vaikka sitä antoi puoliso ja ap:n molemmat vanhemmat eli kolme henkilöä auttoi ap. mutta sekään ei ollut riittävästi ja tarpeeksi?
Millainen lapsilauma mahtaa olla? 10 lasta vai?
Miksi lapsia ei laitettu päiväkotiin.
Ja on nyt katkera siitä, ettei apua antaneet anoppi ja appi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Ja kommentteja lukiessa tulee mieleen, millaisia anoppeja he itse ovat aikanaan, kun ihmissuhdetaidot ovat tuota luokkaa ja ollaan katkeria ja vihassa vielä vuosien ja vuosikymmenien jälkeenkin. Mahtaa olla elämä vaikeaa, kun vihotellaan ja olla katkeroituneita.
Ja mikä tekee siitä lapsiperheen arjesta niin vaikeaa ja raskasta, kun keskim. 1-2 lasta, kahden vanhemman perheessä ja perhevapaat voi jakaa lapsen isän kanssa, on kodinkoneet ja einekset kaupassa. Ellei jompikumpi vanhempi ole pitkäaik. sairas ja toisen vanhemman voimat menevät puolison ja lasten hoitoon, mutta silloin saa ostaa ulkopuolisia palveluita.
Ihanko oikeasti jotkut pitävät isovanhempia lastenhoito ja siivousapu automaatteina, eikä olla kasvettu vanhempana aikuiseksi ja vastuulliseksi vanhemmaksi, kun lapset hankittu?
Meillä molempiin isovanhempiin läheiset ja lämpimät välit, eikä edes ole tullut mieleen pyytää hoito- tai siivousapua isovanhemmilta, kun haluamme pitää välit hyvänä, jo lasten takia, ihan samalla tavalla kuin pidetään yllä hyviä ystävyys- ja ihmissuhteita.
Enkä usko, koskaan heidän tarvitsevan meiltä lapsilta konkreettista hoivaa tai apua tai toimia omaishoitajana, kun jokainen vanhus saa kunnan kotihoitopalveluita, niin kauan kun kotona jaksavat olla. Jo nyt heillä käy siivooja ja ostavat palveluita.
Toisaalta, ei me vanhemmat tai isovanhemmat edes ole haluttu olla yhtä suurta perhettä, vaan aina ollaan pidetty "hajurako" ja napanuora katkaistu ja olemme toistemme kodissa, myös lapset vieraana, eikä yhtä perhettä, siksi emme puutu myöskään toistemme asioihin, johon "yhtä suurtaperhettä" johtaisi.
Miten nykypäivänä edes joku haikaileen monen sukupolven mallia? Vai kuvitteleeko miniät tarkoittavan sen yksipuolista ja he sanelevat ehdot ja muut alistuvat.
Ja missä taas miehet - lapsen isä?
En jaksa lukea koko horinaa, mutta ap kertoo sairastuneensa vakavasti yllättäen ja sen kuormittaneen isää.
Ap:n vanhemmat auttoivat kohtuullisen määrän, mutta appivanhemmat eivät yhtään, vaikka heidän poikansa perheeseen oli iskenyt kriisi.
Samaiset appivanhemmat kuitenkin ovat nyt apua vailla.
Keskustele tästä.
Mitä siellä kotona on niin paljon kotitöitä ja lapsissa hoitamista, että tarvitaan 5. ihmisen työpanos eli
lasren isän, ap. äidin, anopin, ap.isän ja apen työpanosta?Sen lisäksi lapsille subjektiivinen päivähoito-oikeus 0-7 ikävuoteen asti, 9tuntia joka ikinen arkipäivä. Ja koululaisille iltapäiväkerhot.
Johan tuolla henkilömäärällä pyörittää päiväkotia.
Mitä ihmettä siellä appivanhempien luona on hoidettavaa sukulaisilla, kun siellä on vain kaksi ihmistä? Johan tuolla vanhainkotia pyörittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi niin monelle isovanhemmalle on ongelma auttaa kuormittavassa tilanteessa arkiaskareissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, siivoamisessa tai pienen lapsen katsomisessa. Se tekisi jo paljon, jos isovanhemmat tulisivat valmiin makaronilaatikon kanssa kylään, kehottaisivat vanhempia syömään ja veisivät sillä aikaa lapsen lastenvaunuissa kävelylle ja leikkipuistoon. Sen sijaan osa ei auta ollenkaan tai tulee vain passattavaksi tai kantaa tuomisina jotain kirppisroskaa, jota perhe ei tarvitse.
Mulla oli anopin kanssa wtf-hetki. Mä olin lopen kyllästynyt anoppiini, ja tein varsin kovaäänisesti kaksi asiaa anopille selväksi. Meille ei saa tulla enää ilman etukäteen sopimista ja mua pitää kohdella kuin ihmistä. (= loppuu jatkuva arvostelu, haukkuminen ja mitätöinti). Anoppi ei tätä ottanut kovin suopeasti ja vastasi jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella. Eikä muuten ole mun tietääkseni ikinä tehnyt mitään mitä on pyydetty, kun hän tietää paremmin.
En ymmärrä miksi sitä apua tyrkytetään (toistuvasti), kun ei ole tarkoituskaan auttaa siinä missä on pyydetty.
T. Se sama, joka apua tyrkyttävälle anopille sanoi että olkkarin ikkunat tarvitsevat pesua, mutta sai keittiöön ruman maton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahalta haiseva, keksitty trolli aloitus.
Näitä aloituksia riittää, mihin näillä pyritään. En aio lukea enenpää, uskon ihmisyyteen paljon enemmään kuin kostoon ja julmuuteen. Voin kuvitella mitä sontaa täällä nyt suolletaan, ja trolli hihittelee.
Isäni vanhemmat ovat samanlaisia kuin ap:n appivanhemmat. Silloin kun minä ja siskoni olimme pieniä, ei heitä juurikaan näkynyt. Yhteyttä eivät juurikaan pitäneet, isäni soitteli ja pyyteli kylään. Kävivät ehkä kerran vuodessa.
Nyt ovat iäkkäitä ja valittavat kun me lapsenlapset emme halua olla tekemisissä. Ja puhuvat muille sukulaisille isästä pahaa, miten on itsekäs ja ilkeä poika kun ei iäkkäitä vanhempiaan hoida tai auta.
Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista suhdetta näihin ihmisiin. He eivät olleet elämässäni läsnä millään tavalla kun olin lapsi. Eivät he olleet paikalla missään elämäni tärkeissä tilaisuuksissa,vaikka heidät oli kutsuttu. He eivät ole olleet minusta millään tavalla kiinnostuneita. Paitsi nyt kun he itse ovat yli 80, niin ilmeisesti ilmainen apu kelpaisi.
Isäni ei vastaa enää puhelimeen, jos soittavat. Ja se on niille itsekkäille vanhoille m#####lle oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi niin monelle isovanhemmalle on ongelma auttaa kuormittavassa tilanteessa arkiaskareissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, siivoamisessa tai pienen lapsen katsomisessa. Se tekisi jo paljon, jos isovanhemmat tulisivat valmiin makaronilaatikon kanssa kylään, kehottaisivat vanhempia syömään ja veisivät sillä aikaa lapsen lastenvaunuissa kävelylle ja leikkipuistoon. Sen sijaan osa ei auta ollenkaan tai tulee vain passattavaksi tai kantaa tuomisina jotain kirppisroskaa, jota perhe ei tarvitse.
Mulla oli anopin kanssa wtf-hetki. Mä olin lopen kyllästynyt anoppiini, ja tein varsin kovaäänisesti kaksi asiaa anopille selväksi. Meille ei saa tulla enää ilman etukäteen sopimista ja mua pitää kohdella kuin ihmistä. (= loppuu jatkuva arvostelu, haukkuminen ja mitätöinti). Anoppi ei tätä ottanut kovin suopeasti ja vastasi jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella. Eikä muuten ole mun tietääkseni ikinä tehnyt mitään mitä on pyydetty, kun hän tietää paremmin.
En ymmärrä miksi sitä apua tyrkytetään (toistuvasti), kun ei ole tarkoituskaan auttaa siinä missä on pyydetty.
T. Se sama, joka apua tyrkyttävälle anopille sanoi että olkkarin ikkunat tarvitsevat pesua, mutta sai keittiöön ruman maton
Minun anoppini kyyläsi aina käydessään jotain, joka oli hänen mielestään huonosti tai hoitamatta ja sitten alkoi hoitaa asiaa - siis kysymättä meiltä ollenkaan. Ihan hirvittävän ahdistavaa ja tunkeilevaa.
Jos auto oli jo menossa huoltoon ja pesuun, hän ilmestyi pesemään sitä tai kailotti koko suvulle, miten meillä autokin oli likainen. Meillä on iso koivu parkkipaikan kohdalla ja siitä sataa joka kevät töhnää auton päälle. Tämä on nyt toistunut koko tämän 19 vuotta joka ollaan tässä asuttu ja silti ei mene perille.
Samasta syystä en pese ikkunoita keväällä ensimmäiseksi, koska ikkunat töhkääntyy samalla tavalla. Pesen ikkunat elokuussa, kun siitepölykaudet on ohi. Ei mene perille.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlaiset vanhemmat kuin ap:n appikset. Kävivät pari kertaa vuodessa passattavina, edes voileipää eivät saaneet itse tehtyä. Nyt kun omat lapseni ovat nuoria aikuisia on isovanhemmilla alkanut ulina mikseimme auta heitä, siis minä ja nuoriso. Kuinka itsekeskeinen voi olla?
Kolme lasta minulla, nyt tietty jo aikuisia. Yhden ainoan kerran kävi äitini vahtimassa lapsia yhden päivän ja kerran oli kodinhoitaja kunnalta. En pitänyt sitä erikoisena. Lapset olivat päiväkodissa, kun olimme mieheni kanssa töissä. Vapaa-ajalla hoidimme itse. Paljon sairastelivat lapset, kun olivat pieniä, kaikki olivat allergisia useille jutuille. Tämä oli 80-lukua ja lapset vietiin hoitoon, kun olivat 10 kk ikäisiä ja äitiysloma loppui. Maailma on muuttunut, nykynuoret tarvitsevat lasten- ja kodinhoidonapua, vaikka on tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus. Hyvähän se on, kun/jos on henkilöitä, joilta pyytää sitä apua arkeen. Meillä oli tosiaan tälläinen kodinhoitaja kunnalta yhden päivän ajan, kun kuopukselta leikattiin risat ja laitettiin tuubit. Tuo oli hyvä systeemi, vaikka jonkin verran maksoikin. Miksi on ajettu alas noin hieno järjestely? Kyllä se aika kultaa joskus teidänkin muistot hyvät nuoret.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.
Eivät he muistele itsekkyyttään. He marttyroivat. Ja pitävät teitä huonoina ja muistelevat kuinka tosi, tosi hyviä ja ihania olivat itse.
Sama se. Ei ole sinun ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Kotipalvelustahan ei kaikissa kunnissa saa apua lapsiperheelle - ne palvelut kun on kuormittuneet vanhuksista.
Ja kai tuossa on appivanhemmista kyse, kun nämä eivät omaa poikaansa auttaneet, mutta itse olettavat tämän perheineen nyt auttavan heitä.
Suomessa on ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus yli 3v lapsille 80-luvusta alkaen ja 0-3v lapsille 90-luvusta alkaen ja eka- ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot ja koulu huolehtii lapsesta aamupäivät.
Sen lisäksi, perheet itse voi järjestää ulkopuolisen tukiverkoston esim. palkkaamalla 4h, MLL, yksityisistä yrityksistä, tutuista ja palkata lastenhoito- ja kodinhoitoapua ja 60% palkasta maksaa yhteiskunta, kun palkan voi laittaa verotuksessa kotitalousvähennykseen ja näin maksaa vähemmän veroa. Se on suora etu lapsiperheelle.
Ja jos perhe on lastensuojeluasiakas, myös sieltä perhe saa kotiin apua, lapselle tukiperheen tai jopa sijoitusperheen.
Vanhukset voivat tilata apua kotipalvelusta ja palkata omilla rahoillaan apua. Sen sijaan että kuormittavat sukulaisiaan.
Heillähän on ollut monta vuosikymmentä aikaa varautua tilanteeseen. Vanhuus ei yllätä ketään, sen tietää jo lapsena olevan edessä.
Eikös näin vanhukset teekin?
Ap. aloituksessa ennakoi tilannetta ja murehtii sitä etukäteen, eikä edes ap. tiedä, miten appivanhemmat ratkaisevat asian ja voihan olla, pian kuolevat, eikä ole kenenkään riesana, kun elinikä pyörii kasikymmisen molemmin puolin.
Ap. appivanhemmat eivät edes vielä tarvinnut kenenkään apua. Koska
"Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi sitä ja anoppi tätä. Kaiken kauheuden ruumillistuma. Siis useiden palstalaisten mielestä. Ottavat itsestään selvänä että pitää aina auttaa. Ei pidä. Kenenkään ei pidä pakosta auttaa yhtään ketään. Ei siis sinunkaan. Pahoittelut että olet sairastellut mutta huonossa tilanteessa saa kunnalta apua. Joskus haiskahtaa suuri itsekeskeisyys nykyajan äideillä.
Kotipalvelustahan ei kaikissa kunnissa saa apua lapsiperheelle - ne palvelut kun on kuormittuneet vanhuksista.
Ja kai tuossa on appivanhemmista kyse, kun nämä eivät omaa poikaansa auttaneet, mutta itse olettavat tämän perheineen nyt auttavan heitä.
Suomessa on ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus yli 3v lapsille 80-luvusta alkaen ja 0-3v lapsille 90-luvusta alkaen ja eka- ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhot ja koulu huolehtii lapsesta aamupäivät.
Sen lisäksi, perheet itse voi järjestää ulkopuolisen tukiverkoston esim. palkkaamalla 4h, MLL, yksityisistä yrityksistä, tutuista ja palkata lastenhoito- ja kodinhoitoapua ja 60% palkasta maksaa yhteiskunta, kun palkan voi laittaa verotuksessa kotitalousvähennykseen ja näin maksaa vähemmän veroa. Se on suora etu lapsiperheelle.
Ja jos perhe on lastensuojeluasiakas, myös sieltä perhe saa kotiin apua, lapselle tukiperheen tai jopa sijoitusperheen.
Vanhukset voivat tilata apua kotipalvelusta ja palkata omilla rahoillaan apua. Sen sijaan että kuormittavat sukulaisiaan.
Heillähän on ollut monta vuosikymmentä aikaa varautua tilanteeseen. Vanhuus ei yllätä ketään, sen tietää jo lapsena olevan edessä.
Eikös näin vanhukset teekin?
Ap. aloituksessa ennakoi tilannetta ja murehtii sitä etukäteen, eikä edes ap. tiedä, miten appivanhemmat ratkaisevat asian ja voihan olla, pian kuolevat, eikä ole kenenkään riesana, kun elinikä pyörii kasikymmisen molemmin puolin.
Ap. appivanhemmat eivät edes vielä tarvinnut kenenkään apua. Koska"Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla."
Ei todellakaan tee. Suurin osa kuormittaa läheisiään uupumukseen asti.
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Mieshän tuossa ap:n tapauksessa suurin kärsijä oli vanhempiensa käytöksen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma anoppini on tuollainen. Paras oli, kun jälkikäteen muisteli, miten paljon olivat apuna. No eivät olleet! Jos menisin tuon sanomaan ääneen, niin anoppi märisisi, miten kiittämätön olen ja kyllä he aina sanoivat, että voivat tulla avuksi. Noh, aika monta kertaa kysyttiin ja sanoivat ei, niin lopetettiin jossain vaiheessa kyseleminen
Itselläni kävi niin, että kun nuorin lapsemme täytti 18v niin pidimme juhlat, kuten muillekin lapsillemme oltiin pidetty. Vuokrattiin tila ja minä tein ruuat & kahvittelut itse n.40-50 hengelle. Jotain ostin valmiina (esim.pikkuleivät ja juotavat), mutta keneltäkään en apua edes pyytänyt juhlien valmistelemisiin. Toki mies ja aikuiset lapset tekivät osansa juhlien eteen.
Asumme pienellä paikkakunnalla ja tapasin ennen juhlia anopin ystävän ja hän kyseli tulevista juhlista (anoppi oli niistä kertonut). Tämä ystävä sitten sanoi, että siinä on TAAS anopillani kova leipominen! Minä kyllä oikaisin etten ole anoppia TIETENKÄÄN vaivannut kuten en koskaan aiempiinkaan juhliimme, että itse kyllä teen ruuat ja kastettavat. Ystävä oli kovin hämmästyneen näköinen eli anoppi oli ilmeisesti kertonut jotain muuta.
Vähän kuin mun näppikseltä. Anoppi oli uupumustaan valitellut kun oli TAAS joutunut meidän lasta kaitsemaan vaikka ei jaksaisi. anopin tuttava siitä mulle kaupassa hieman moittien tuli sanomaan. Siihen totesin, että taisi viimeisin kerta olla tosi rankka, kun anopin viimeisin hoitokeikka oli kohta puoli vuotta sitten, eikä seuraavaa ole näkyvissä. Hämmentynyt tuttava siinä jotain takelteli väärinymmärryksestä. Totesin siihen, että eiköhän Maija ole _taas_ satuillut omiaan.
Olen myös kuullut että anoppi on meillä synttäreille leiponut ja käynyt siivoamassa! Onneksi kumpaakaan ei ole tapahtunut. Tai mistä minä tiedän paljonko anoppi on leiponut, mutta meille ei niitä ole tuotu. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Mitä kylvät, sitä niität =Karman laki. Tai: Sitä saa, mitä tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
No minä olin 44v kun sain sain ekan lapsenlapsen. Olisin vielä tuolloin voinut saada omankin biologisen lapsen!
Eikä vieläkään, kun olen 55v, ole kukaan miettinyt, että minulta pitäisi ajokortti viedä. Juuri viime viikolla oltiin mieheni ja lapsenlasten kanssa muutaman päivän mökkilomalla ja hyvin jaksettiin.
Ei se isovanhemmuus tarkoita automaattisesti, että ihminen on 70+.
Itselläni kävi niin, että kun nuorin lapsemme täytti 18v niin pidimme juhlat, kuten muillekin lapsillemme oltiin pidetty. Vuokrattiin tila ja minä tein ruuat & kahvittelut itse n.40-50 hengelle. Jotain ostin valmiina (esim.pikkuleivät ja juotavat), mutta keneltäkään en apua edes pyytänyt juhlien valmistelemisiin. Toki mies ja aikuiset lapset tekivät osansa juhlien eteen.
Asumme pienellä paikkakunnalla ja tapasin ennen juhlia anopin ystävän ja hän kyseli tulevista juhlista (anoppi oli niistä kertonut). Tämä ystävä sitten sanoi, että siinä on TAAS anopillani kova leipominen! Minä kyllä oikaisin etten ole anoppia TIETENKÄÄN vaivannut kuten en koskaan aiempiinkaan juhliimme, että itse kyllä teen ruuat ja kastettavat. Ystävä oli kovin hämmästyneen näköinen eli anoppi oli ilmeisesti kertonut jotain muuta.