Lue keskustelun säännöt.
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääsyvaatimus miniäksi; avuton kotitöissä eikä jaksa lasten kanssa, ilkeäluonteinen anoppivitsit ottanut todeksi, tulee huonosti yleensä ihmisten kanssa toimeen, vain somessa purkaa sitten asioitaan. Työelämän ulkopuolella vaikka lapset jo isoja.
Mutta kai sitten seksuaalinen viehätysvoima on suuri kun on kuitenkin useampikin anoppi jo ollut ja lasten sukunimiä 2-3.
Ei ole mitään miniän asemaan hakua, paskat appivanhemmat vain sitten tulee mukana, jos on huono tuuri.
Onneksi heidät voi unohtaa tyystin hyvällä omallatunnolla.
Niin, miestään saa loukata haukkumalla hänen vanhempansa ja sukunsa kun vaan muistaa oikeat alusasut ja "kikottaa " sanoi savolaisukko katsoessaan miniäkokelaansa kiehnäämistä.
Kyllä mun mies tietää millainen hänen äitinsä on, on itsekin kutsunut tätä ihmisen irvikuvaa narsistiseksi hulluksi. Ei häntä loukkaa, jos hänelle hänen äitinsä tempauksista kerron.
Pääsääntöisesti pyrimme välttämään keskustelua mieheni äidistä. Mitä vähemmän hän on läsnä edes puheissa arjessamme, sitä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä siinä on, että naiset solvaavat toinen toisiaan. Työpaikoillakin naiset ovat tukkanuottasille, jos ei muusta niin tappelevat samasta ukkomiehestä.
Mitäpä tytöt jos jättäisitte anopit rauhaan ja antaisitte miesten hoitaa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahalta haiseva, keksitty trolli aloitus.
Näitä aloituksia riittää, mihin näillä pyritään. En aio lukea enenpää, uskon ihmisyyteen paljon enemmään kuin kostoon ja julmuuteen. Voin kuvitella mitä sontaa täällä nyt suolletaan, ja trolli hihittelee.
Valitettavasti ihmiseen uskominen varsin usein saa kolhuja kun itse elää, ikääntyy ja tulee elämänkokemusta sekä keskustelee elämästä ystäviensä kanssa. Hienoa jos itse olet välttynyt "trollien" kuvailemilta tilanteilta. Et vaan voi yleistää omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia muitakin tänne kirjoittavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
No minä olin 44v kun sain sain ekan lapsenlapsen. Olisin vielä tuolloin voinut saada omankin biologisen lapsen!
Eikä vieläkään, kun olen 55v, ole kukaan miettinyt, että minulta pitäisi ajokortti viedä. Juuri viime viikolla oltiin mieheni ja lapsenlasten kanssa muutaman päivän mökkilomalla ja hyvin jaksettiin.
Ei se isovanhemmuus tarkoita automaattisesti, että ihminen on 70+.
Kyllä se nykyään alkaa tarkoittaa, että ollaan noin 55 - 60 kun lapsenlapsi syntyy.
Nykyään tuon ikäiset ovat vielä täysin kunnossa eikä lähes haudan partaalla hoippuvia raunioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu omalle anopilleni aion sanoa samat sanat
(kun hän vanhana pyytää apua meiltä)
mitä hän sanoi meille, kun valitettiin unettomuutta ja vauvan allergioita jne:
SEMMOSTA SE ON!
Ja tekoempaattinen hymy päälle, ja eikun vaan nauttimaan sitten omista terveistä jaloista ja matkustelusta!
Pyörikööt vaipoissaan ja muistelkoot itsekkyyttään.Millainen vanhempi edes antaa puolustuskyvyttömän alle leikki-ikäisen lapsen isovanhempien hoidettavaksi ja vastuulle, kun lääketiett. fakta, heidän reagointikyky alentunut, samoin näkö ja kuulo, voimat heikentuneet, sairaskohtauksen riski kasvanut, jne. Ja he ovat tilastollisesti suurin riski liikenteesä, kun puhutaan onnettomuuksista ja kuolemaan johtavista tapaturmista.
Ja heidän auton ajo-oikeus voi lääkäri tai muu viranomainen ottaa millä hetkellä pois, sen kummempia perusteluja. Eivätkä he enää voi edes toimia työelämässä yli 70v, kun työkyky pysyvästi alentunut esim. hoitajana tai työssä päiväkodissa.Ja tälläisten hoidettavaksi annetaan puolustuskyvytön lapsi ja lapsi tietoisesti altistetaan tapaturmille ja onnettomuuksille.
Jos he kieltäytyvät hoitamasta lapsia, suututaan ja aloitetaan kostonkierre.
No minä olin 44v kun sain sain ekan lapsenlapsen. Olisin vielä tuolloin voinut saada omankin biologisen lapsen!
Eikä vieläkään, kun olen 55v, ole kukaan miettinyt, että minulta pitäisi ajokortti viedä. Juuri viime viikolla oltiin mieheni ja lapsenlasten kanssa muutaman päivän mökkilomalla ja hyvin jaksettiin.
Ei se isovanhemmuus tarkoita automaattisesti, että ihminen on 70+.
Kyllä se nykyään alkaa tarkoittaa, että ollaan noin 55 - 60 kun lapsenlapsi syntyy.
Nykyään tuon ikäiset ovat vielä täysin kunnossa eikä lähes haudan partaalla hoippuvia raunioita.
Ja? He voivat silti käyttäytyä kuten ap:n appivanhemmat ja sitten vanhempina takertua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat appivanhempani auttoivat meitä paljon. Olen edelleen kiitollinen heille. Joten heidän loppuvuosinaan "maksoimme takaisin" huolenpidolla. Minua luultiin usein tyttäreksi. Mieheni oli vanhempiensa ainoa lapsi ja rakastan miestäni. Olihan se rankkaa, kun kolme vanhusta olivat kaikki eri paikoissa, yksi sairaalassa ja kaksi eri kodeissa, mutta nuorena jaksoi.
Tästä oppineena olen ollut ja saanut olla mukana lastenlasteni elämässä.
On tietysti huomattava että täällä vakkarinaiset, työelämän ulkopuolella, toistavat täällä samaa tarinaansa lisäillen aina vähän lisää, ei varmaan voi miniöitäkään yleistää ihan täysin raivopäiksi kaikkia.
Mutta jos on jo vaikka kolmas huono anoppi menossa vois ehkä katsoa peiliin. Olenko minä tosiaan itse virheetön ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaivatte puolisoiksenne nämä ääliöitten kasvattamat? Minä, kun puolisooni tutustuin, tutustuin myös hänen vanhempiinsa, enkä olisi mennyt naimisiin, jos ääliöitä olisivat olleet.
Tämä. Ja jo vanhakansa tiesi, et nai vain puolisoa, vaan nait koko suvun.
Millä ihmeen perusteella nämä anoppiaan vihaavat ovat valinneet puolisonsa? Pettikö harkintakyky.
Ja mikä ikävintä, teidän lapset ovat saaneet puolet geeneistä tältä hullulta suvulta ja appivanhemmilta. Lapset ovat geeneiltään puolet miehen sukua ja monet asiat periytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaivatte puolisoiksenne nämä ääliöitten kasvattamat? Minä, kun puolisooni tutustuin, tutustuin myös hänen vanhempiinsa, enkä olisi mennyt naimisiin, jos ääliöitä olisivat olleet.
Tämä. Ja jo vanhakansa tiesi, et nai vain puolisoa, vaan nait koko suvun.
Millä ihmeen perusteella nämä anoppiaan vihaavat ovat valinneet puolisonsa? Pettikö harkintakyky.
Ja mikä ikävintä, teidän lapset ovat saaneet puolet geeneistä tältä hullulta suvulta ja appivanhemmilta. Lapset ovat geeneiltään puolet miehen sukua ja monet asiat periytyvät.
Ei nykyään mitään koko sukua naida. Sukulaisista poimitaan ne, joiden kanssa ollaan tekemisissä ja siinä se.
Tule sinäkin tälle vuosituhannelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Mutta lapsenlapsihan oli appivanhempien lähisukulainen. Ihmeellistä, etteivät nämä halunneet auttaa oman poikansa perhettä. Etenkin, kun perheessä oli pieni lapsi ja miniä oli sairaana.
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.
Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaivatte puolisoiksenne nämä ääliöitten kasvattamat? Minä, kun puolisooni tutustuin, tutustuin myös hänen vanhempiinsa, enkä olisi mennyt naimisiin, jos ääliöitä olisivat olleet.
Tämä. Ja jo vanhakansa tiesi, et nai vain puolisoa, vaan nait koko suvun.
Millä ihmeen perusteella nämä anoppiaan vihaavat ovat valinneet puolisonsa? Pettikö harkintakyky.
Ja mikä ikävintä, teidän lapset ovat saaneet puolet geeneistä tältä hullulta suvulta ja appivanhemmilta. Lapset ovat geeneiltään puolet miehen sukua ja monet asiat periytyvät.
Ja riitaisen luonteen äidiltään, lisäksi vielä malliopetettuna. Narsistisen vain minä olen hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Oma lapsi ja oma lapsenlapsi siis koettiin epämukaviksi?
Tunne on varmasti molemminpuolinen sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä ap:n omat vanhemmat?
Sehän kerrottiin selvästi. Omat vanhemmat auttoivat silloin, kun tulivat kauempaa tyttären perhettä tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää, miksi niin monelle isovanhemmalle on ongelma auttaa kuormittavassa tilanteessa arkiaskareissa. Esimerkiksi ruoanlaitossa, siivoamisessa tai pienen lapsen katsomisessa. Se tekisi jo paljon, jos isovanhemmat tulisivat valmiin makaronilaatikon kanssa kylään, kehottaisivat vanhempia syömään ja veisivät sillä aikaa lapsen lastenvaunuissa kävelylle ja leikkipuistoon. Sen sijaan osa ei auta ollenkaan tai tulee vain passattavaksi tai kantaa tuomisina jotain kirppisroskaa, jota perhe ei tarvitse.
Mulla oli anopin kanssa wtf-hetki. Mä olin lopen kyllästynyt anoppiini, ja tein varsin kovaäänisesti kaksi asiaa anopille selväksi. Meille ei saa tulla enää ilman etukäteen sopimista ja mua pitää kohdella kuin ihmistä. (= loppuu jatkuva arvostelu, haukkuminen ja mitätöinti). Anoppi ei tätä ottanut kovin suopeasti ja vastasi jalkaansa polkien, että hänen ei tarvitse mua totella. Eikä muuten ole mun tietääkseni ikinä tehnyt mitään mitä on pyydetty, kun hän tietää paremmin.
En ymmärrä miksi sitä apua tyrkytetään (toistuvasti), kun ei ole tarkoituskaan auttaa siinä missä on pyydetty.
T. Se sama, joka apua tyrkyttävälle anopille sanoi että olkkarin ikkunat tarvitsevat pesua, mutta sai keittiöön ruman maton
Minun anoppini kyyläsi aina käydessään jotain, joka oli hänen mielestään huonosti tai hoitamatta ja sitten alkoi hoitaa asiaa - siis kysymättä meiltä ollenkaan. Ihan hirvittävän ahdistavaa ja tunkeilevaa.
Jos auto oli jo menossa huoltoon ja pesuun, hän ilmestyi pesemään sitä tai kailotti koko suvulle, miten meillä autokin oli likainen. Meillä on iso koivu parkkipaikan kohdalla ja siitä sataa joka kevät töhnää auton päälle. Tämä on nyt toistunut koko tämän 19 vuotta joka ollaan tässä asuttu ja silti ei mene perille.
Samasta syystä en pese ikkunoita keväällä ensimmäiseksi, koska ikkunat töhkääntyy samalla tavalla. Pesen ikkunat elokuussa, kun siitepölykaudet on ohi. Ei mene perille.
Ei ole mikään hyvä, yks itkee kun joutuu itse lapsiaan katsomaan, toinen itkee kun on avulias anoppi.
Mä oon itse hyvin pitkälle hoitanut lapseni lasten isän kanssa. Hyvin harvoin on ulkopuolista apua tarvittu. Mun vanhemmat asuvat kaukana ja anoppi on yksinkertaisesti epäkelpo hoitaja monesta syystä.
Ja voin taata, että tuollainen "avulias" anoppi ei ole avuksi, vaan hän on taakka.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälin nykyajan vaimojen puolisoita. Miesparat. Koettakaa kestää noita itsekeskeisiä puolisoita jotka avostelevat appivanhempia, lähinnä anoppia eli äitiäsi jatkuvasti. Luulisi sen olevan miehelle aika raskasta. Ikävä ilmapiiri. Ei ihme että joka toinen pari eroaa.
Saman havainnon olen tehnyt. Jostakin syystä naiset käyttävät paljon vihapuhetta ja ovat hirveän katkeria, oli kysymys anopista, sukulaisista, naapureista tai kenestä tahansa. Vihapuhe ja rasismi on käsin kosketeltavissa.
Itse en ole anoppi, kun lapset vasta teini-ikäisiä, mutta tyttären harrastuspiirissä olin pöyristynyt, kuinka nuori nainen tylytti vanhempaa miestyökaveriaan.
Ja näiden naisten vihapuheesta ja katkerasta käytöksestä saavat anopin lisäksi, myös omat vanhemmat, käyttäydytään kuin teini-ikäiset kakarat ja kolmekymmpiset eivät laita tikkua ristiin vanhempiensa luona, kaupan kassat, terveydenhoito jne.
Jopa opettajat koulussa saavat pelätä, millaista sontaa ja vihapuhetta saa näiltä naisisilta osakseen, kun ei ole mitään käytöstapoja ja hienotunteisuutta ja tämä on oma ryhmänsä, lienevätkö näitä nykyistä äärioikeistoa ja persuja.
Kaikki on muiden syytä ja muiden pitäisi palvella heitä kuin kuningatarta.Ja millainen äiti haukkuu ja pitää vihapuhetta lapsen isovanhemmista? Ja millaisen mallin ja esimerkin antaa lapsilleen.
Anopin lisäksi, maalitauluna on näillä naisilla myös opettajat
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8253fb08-795a-4b15-9fa5-e2df7c1dc1cc
"Apua, vihapuhetta, yhyyy soitan poliisille!" Kuule mitä jos sisäistäisit sen, että faktojen toteaminen ei ole vihapuhetta? Jos jonkun anoppi on hullu, ilkeä tai itsekäs, niin millä tavalla sellaista ihmistä pitäisi kuvailla? Jollain kiertoilmaisuilla? Vai pitääkö sellaista ihmistä ylistää, kunhan ei vaan sorru siihen hui niin kauheaan vihapuheeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miniä terveenä jaksaa kiukutella ihan varmaan sitä energiaa olisi sairaanakin. Anopin apu olisi kuitenkin aina väärin tehty.
Mukavaa ihmistä on mukavampi auttaa.Tämä uusi pelkomuoti on hauska, ruvetaan pelkäämään että jos se anoppi vanhana tarvitseisi apua. Onko ihmisillä tosiaan aikaa vatvoa päivät etukäteen mahdollisesti tulevaa jota ehkä ei tulekaan.
Se on ikävä puoli että hautaaminen jää väistämättä jälkeen jääville. Ja perintöveron maksu. Tuo toinen palstojen murhe.
Oma lapsi ja oma lapsenlapsi siis koettiin epämukaviksi?
Tunne on varmasti molemminpuolinen sitten.
Siellä kodissa se sairas miniä on kuitenkin pomo ja läsnä.
Kyllä niin varpaillaan sai olla vastaavassa tilanteessa ettei ylittänyt emännyyden rajaa ja "ominut" lasta liikaa. Kyllä äkkiä kuului monessa asiassa. Miniäni on kuitenkin fiksu ihminen, ei mikään kaunainen mieleltään häiriytynyt anoppien vihaaja.
Puolin ja toisin myöhemmin pahoiteltiin sattuneita ja olen omasta mielestäni vieläkin tärkeä ihminen lapsenlapsille.
Toivottavasti en silti tarvitse apua omassa arjessani heiltä enkä muilta lapsilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te kaivatte puolisoiksenne nämä ääliöitten kasvattamat? Minä, kun puolisooni tutustuin, tutustuin myös hänen vanhempiinsa, enkä olisi mennyt naimisiin, jos ääliöitä olisivat olleet.
Tämä. Ja jo vanhakansa tiesi, et nai vain puolisoa, vaan nait koko suvun.
Millä ihmeen perusteella nämä anoppiaan vihaavat ovat valinneet puolisonsa? Pettikö harkintakyky.
Ja mikä ikävintä, teidän lapset ovat saaneet puolet geeneistä tältä hullulta suvulta ja appivanhemmilta. Lapset ovat geeneiltään puolet miehen sukua ja monet asiat periytyvät.
Ja riitaisen luonteen äidiltään, lisäksi vielä malliopetettuna. Narsistisen vain minä olen hyvä ihminen.
Meillä ei edes lapset halua nähdä isovanhempiaan. Siitä voi varmaan vetää jotain johtopäätöksiä, miten kivoja ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman sinun vakavaa sairastumistasi miehellä toki olisi vrlvollisuus jonkinlaiseen perusauttamiseen, ihan oman lapsuutensa nojalla.
Mutta melkein sekin vastavuoroisuuden velvollisuus kumoutuu tuosta, etteivät ole tulleet apuun tuollaisrssa tilanteessa. Asiaavähän lieventäisi, jos olusivat tienneet, että edimsinun vanhempasi olisivat asuneet ihan vieressä eli olisivat tienneet, ettö jotakin apua on. Mutta näinhän ei ollut.
Tekstistä saim vielä senkin kuvan, että eivöt ole akuutisti sairaina vaan ns. terveinä vanhenevat jolloin pikkuhiljaa apua tarvitsee. Jos olisi joku kova sairastuminen, jonkin verran miehenäsi ehkä auttaisin kuitenkin ihan vaikka perintö mielessä.
Tuo teidän yksin jättäminen tuollausessa tilanteessa oli väärin. Kyllä se minimoi vöhintäön sinun auttamisvelvollisuutesi, mutta myös melkein miehesikin.
Sinänsä lastenhoito ei ole isovanhempien velvollisuus, mutta tuollausessa hätätilanteessa on autettava, jos itse on terve.
Ei todellakaan ole olemassa mitään lapsuudessa sälytettyä velkaa.
Joo ei. Mutta kyllä normaalien vanhempien normaalit lapset auttavat omia vanhempiaan kun heiltä menee toimintakyky. Vanhana tarvitsee apua. Eri asia sitten juopot ja muut paskat vanhemmat.
Taidat olla sen verran nuori, että sinä ja ystöväpiirisi ette vielä kanna vastuuta vanhemmistanne. Kun omat vanhemmat sairastuvat, heitä autetaan. Sitä kummasti kasvaa aikuiseksi kun pesee oman, nyyhkyttävän isänsä kakkapyllyä ja laittaa vaipan nahdollidimman hellästi. Ne hoivakotipaikat eivät myöskään aukea ihan tuosta noin vaan.
Erijuttu, jos isäni olisi joku väkivaltainen juoppo, mutta kyllä minä hänen Alzheimeristaan koppia olen ottanut, vaikkei hän mikään maapallon paras isä ole ollut vaan ihan perus. Kuitenkin ihan hyvön laosuuden sain ja sittenmin auttanut taloudellusesti esim opisjeluani ja takasi asuntolainani ja ollut hyvö Vaari lapsilleni. Ei olisi ollut pakkohänenköön noita tehdä.
Olisin täysu mulk...u, jos en auttaisi äitiä isän auttamisessa ja suoraan isää itseään. Nyt ei puhuta mistään kuuskymppisistä "vanhuksista".
Tuo ei liity siihen mitenkään, miten nyt kohtelivat poikaansa. Ja jos ovat käyttäneet aikansa muuhun jo tämän lapsuudessa, sitä suuremmalla syyllä, olisivat voineet auttaa tätä kriisissä.
Ei ole mitään sellaista karttuvaa velkaa, kuten esimerkiksi minun anoppini kuvitteli, joka sanoi päin naamaa, että koska hänellä oli paska anoppi, hän on nyt paska anoppi.