Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa?
09.08.2023 |
Taustatietona: Appivanhemmat eivät auttaneet meitä, kun elimme pikkulapsiarkea. Vauvalla oli monenlaista sairautta ja olisimme kaivanneet välillä edes hetken lepoa. Pahimmillaan anoppi vain naureskeli vauvan sairauksille, että pärjäilkää. Appivanhemmat olivat tuolloin terveitä, tuoreita eläkeläisiä eli aikaa auttamiselle olisi ollut. Anoppi jopa palasi eläkkeeltä töihin, kun virtaa riitti ja aika kävi eläkkeellä pitkäksi. Lapsen ollessa 1 v sairastuin vakavasti ja meni monta vuotta, kun olin todella huonossa kunnossa. Arki oli todella raskasta ja mies oli lujilla sairaan vaimon, töiden ja lapsen asioiden kanssa. Appivanhemmat tiesivät tämän, mutta eivät tulleet avuksi, vaikka asuivat kohtuullisen matkan päässä. Kylässä kävivät välillä, mutta silloin odottivat passaamista, valmista ruokaa pöydässä ja itse katsoimme lapsen perään silloinkin. Omat vanhempani asuivat toisella puolella Suomea, mutta kävivät pitkästä välimatkasta huolimatta auttamassa muutaman kerran vuodessa useamman päivän ajan. Katsoivat lapsen perään, laittoivat ruokaa ja siivosivat. Olen tästä heille ikuisesti kiitollinen, sillä mitään tukiverkkoja meillä ei asuinpaikkakunnalla ollut.
Nyt alamme olla tilanteessa, että appivanhemmilla on jo ikää ja avun tarvetta alkaisi olla. Anoppi on toisinaan jopa puhunut, että muuttaisivat lähellemme, jotta meillä olisi helpompi olla avuksi. Minua ei kiinnosta tippaakaan olla appivanhemmille avuksi, kun jättivät meidät yksin vaikeina vuosina. Olenko julma, kun en halua auttaa appivanhempia tässä tilanteessa? Miehelle olen sanonut, että itse saat hoitaa sen mitä vanhempiesi asioista hoidat.
Kommentit (1175)
Tekisin samalla tavalla.
Miehen kanssa on puhuttu, että kumpikin hoitakoon omien vanhempiensa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuumaa niille, että sitä kynnätte, mitä kylvitte.
Oma anoppini on tuollainen. Paras oli, kun jälkikäteen muisteli, miten paljon olivat apuna. No eivät olleet! Jos menisin tuon sanomaan ääneen, niin anoppi märisisi, miten kiittämätön olen ja kyllä he aina sanoivat, että voivat tulla avuksi. Noh, aika monta kertaa kysyttiin ja sanoivat ei, niin lopetettiin jossain vaiheessa kyseleminen
Oma lapsi huolehtii varmasti mielellään vanhemmistaan, siispä jätä kokonaan miehesi huoleksi mahdollinen avun tarjoaminen.
Minulla on samanlaiset vanhemmat kuin ap:n appikset. Kävivät pari kertaa vuodessa passattavina, edes voileipää eivät saaneet itse tehtyä. Nyt kun omat lapseni ovat nuoria aikuisia on isovanhemmilla alkanut ulina mikseimme auta heitä, siis minä ja nuoriso. Kuinka itsekeskeinen voi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, jotka eivät auta aikuisia lapsiaan, jos siihen auttamiseen on mahdollisuus. Eri juttu, jos vanhemmilla on itsellään vielä työt/lapsia kotona, mutta tuollaisessa tilanteessa on mulkeroa olla auttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas nyljetään jänistä ennenko se on saatu.
Kaikki eivät tarvitse mitään apua, hoitele nyt itseäsi ja lastasi äläkä sure etukäteen asioita.
Miehesikin kantaa toki joskus malta kuunnella.
Milään apuhan ei isovanhemmilta yleensä riitä, ainakin väärin hoidettu. .minulla ikäviä muistoja kun voimia riitti arvosteluun kuitenkin. Leikin väärin, ulkoilin väärin, syötin väärin, jne.
Ja petinnötkin liian pieniä.
Tehdään tässä nyt kuitenkin yksi asia selväksi. Kun sanot odottaneesi apua appivanhemmilta, tarkoitat pelkästään anoppia. Et appiukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin äitini. Nyr on myöhäistä soitella apua ja selitellä, ettei silloin ymmärtänyt avuntarvettamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ihme tässä nyt on, kun ihan normaaleja aloituksia väitetään trolleiksi. Kyllä ihmisillä ihan näitä ongelmia on, ei niitä tarvitse itse satuilla.
Mun appivanhemmat ei ikinä ole auttaneet tai edes millään tavoin pahoitelleet kun meillä on ollut vastoinkäymisiä. Mistään hyvistä asioista elämässämme eivåt ole iloinneet.
Silti meidän pitäisi aina auttaa ja muistaa jne. Miksi muka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei isovanhempien tehtävä ole huolehtia lapsenlapsestaan. Tuommoinen vuosikausia kestävä kiukuttelu ja pitkävihaisuus kertoo luonteestasi paljon. En minäkään olisi tuollaista ihmistä auttanut.
Miksi appivanhempien olisi pitänyt auttaa, kun sinä olit sairas? Et sinä ole heidän tyttärensä.
Niin. Mies hoitaa vanhempiensa asioita muiden sukulaisten kanssa. Ja sä omien vanhempiesi ja lapset.
Mies hoitaa jos haluaa, ap:n ei tarvitse hoitaa mitään. Ohjatkaa käyttämään maksullisia palveluja, jos apua kaipaavat.
En itsekään menisi appivanhemmille tuollaisessa tilanteessa avuksi. Mies hoitakoon itse.
Mautonta tuollainen, että naureskellaan vauvan sairauksille.
En oo koskaan ymmärtänyt miksi vaimolla olis joku velvollisuus auttaa ja hoitaa appivanhempia (miehellehän tätä ei edes ehdoteta tai häneltä odoteta). Jos on hyvät tyypit niin sit ihan vapaaehtoispohjalta ja mielellään varmaan auttaa, mutta miten kukaan ees kehtaa ehdottaa puolisolleen omien vanhempiensa hoitamista?
Alue: Aihe vapaa
et ole. toimisin itse samoin. niin makaa kuin petaa.