Lue keskustelun säännöt.
Voitteko selittää anopin käytöstä, kiitos
09.08.2023 |
Anoppi ostaa tavaraa/vaatetta kirppareilta ja Tokmannilta ja lahjoittaa niitä meille kysymättä onko tarvetta.
Muutaman vuoden jälkeen on kieltäydytty kaikesta ja palautetaan romut takaisin. Niiden tulo loppui.
On sanottu, että KYSY ensin ennen kuin ostaa, että onko tarve.
Nyt hän ostaa lapsenlapselleen liian pieniä vaatteita jatkuvasti, joten ikinä ne ei päädy käyttöön. On sanottu mikä on oikea koko mutta hän LOUKKAANTUU siitä?
Siis mököttää kun kerrotaan mitä vaatekokoa lapsi on?
Niin voisiko joku selittää, mistä tässä on kyse..aivan kaikki muut kysyvät että mitä kokoa lapsi on ennen kuin mitään hankkivat.
Sama vaipoissa ja leluissa, on sanottu jo pitkään että poika rakastaa autoja, niin osti jonkun vanhan, vedettävän puukoiran.
Poika katsoi sitä mutta ei leikkinyt sillä. Vastaavia ikäkaudelle sopimattomia leluja ostanut aina, vaipat on liian pientä kokoa yms.
On sanottu molemmat että KYSY se koko/tarve ensin. Viimeksi kivahti miehelle että no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.
KELPAA? Että juu tämähän onkin asia, josta kannattaa suuttua meille, kun ei pueta poikaa kinnaaviin vaatteisiin.
Mistä anopin käytös voi johtua, miksi tietoisesti tekee näin
Kommentit (138)
Meillä minun äitini on krääsällä ns rakastava eli kantaa kaikkea mahdollista turhaa oman mielensä mukaan.
Miehen vanhemmat taas on rajattomia niin että tulevat miten tykkäävät ja puuttuvat ihan kaikkeen.
Kummatkin voin lahjoittaa jos joku haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näissä viesteissä se on lähes aina anoppi, joka rahtaa ryönää lapsenlapsilleei juuri koskaan oma äiti saati appi. Vaarin kohdalla kun riittää, että vaivautuu edes joskus paikalle. Mitään vaarin ei toki tarvitse tuoda, sillä vaari sanoo kerran lapsenlapselle jotain tyyliin tiluliluleijaa ja vilkuttaa ja sitten vaari jo keskittyykin juttelemaan tärkeämpiä (ja paljon kiinnostavampia) miesten asioita talon isännän kanssa. Oli anoppi tuomatta tai toi tuomisia, niin se on aina pieleen. Vaarin ei tarvitse vaivautua, sillä vaari on mies, eikä miehiä kiinnosta kakarat ja niiden romut. Ei ole ikinä kiinnostanut. Huomioitavaa on myös se, ettei vaari ole ikinä se, joka soittaa ja kysyy kuulumisia. Vaari on se, jonka kuulumiset kysytään. Vaari on ikään kuin jokin lisäosa, joka raahautuu paikalle mummun mukana. Jollei satu olemaan (usein sattuu) tärkeämpääkin tekemistä, kuten halkojen hakkuu, kalastus, jonkin turhan vempaimen korjailu tai urheilun möllötys. Ja en ole anoppi. Olenpahan vaan laittanut merkille.
Jostain syystä se rajaton ryönän kantaja on useimmiten mummo.
Vaarit ovat sitten muulla tavoin rajattomia.
Meillä anoppi on ainoa mummo/isovanhempi. Oma äitini ei ole enää keskuudessamme ja vaikka hänkin oli ostelija, kysyi aina onko tarvetta!
Isäni on kuollut ja appi jo vuosikymmeniä sitten.
Ap
Pyydä rahaa, jolla ostat lapsille sopivan kokoisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
En ole kyllä ikinä mitään tuollaista täältä lukenut.
Rahaa voi antaa sellaisia summia kuin haluaa tai olla antamatta, ihan sen mukaan mitä ITSE haluaa. Jos haluaa antaa rahaa siten, että rahan antaminen oikeuttaa myöhempään syyllistykseen, marttyrointiin, kontrollointiin, vaatimuksiin tai silkkaan kettuiluun, niin kannattaa mainita asiasta selkeästi jo ennen "lahjan" antamista. Näin toinen osapuoli voi sitten päättää, haluaako näillä reunaehdoilla ottaa rahaa vastaan.
Huom.! Katteettomat vihjaukset ennakkoperinnöistä eivät ole rahaa, lahja tai oikeuta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Tää on hyvä ohje, kaksi kertaa vuodessa noin 10 e lahjaan ja loput "tämän haluan ostaa" -rahat sivuun ja niillä isovanhempi voi reissata. Laskin, että tuolla tavalla minä 3 lapsen isoäiti säästän vuodessa hyvinkin yli 1200 e ja pääsen pari kertaa viikonloppulomalle Eurooppaan. Ihana tietää, että kaikki ovat tyytyväisiä, kun ei kerry turhaa krääsää ja minä voin toteuttaa unelmiani ilman huonoa omaatuntoa siitä, että aikuiset lapset ei pääse lomille.
Jos olet tähän asti ostanut 1200 eurolla vuodessa ei-toivottua roinaa lastesi vaivoiksi niin kyllä, tämä olisi parannus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Missä täällä? Hyviä lahjojahan nuo ovat, kulutustavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Tää on hyvä ohje, kaksi kertaa vuodessa noin 10 e lahjaan ja loput "tämän haluan ostaa" -rahat sivuun ja niillä isovanhempi voi reissata. Laskin, että tuolla tavalla minä 3 lapsen isoäiti säästän vuodessa hyvinkin yli 1200 e ja pääsen pari kertaa viikonloppulomalle Eurooppaan. Ihana tietää, että kaikki ovat tyytyväisiä, kun ei kerry turhaa krääsää ja minä voin toteuttaa unelmiani ilman huonoa omaatuntoa siitä, että aikuiset lapset ei pääse lomille.
Jos olet tähän asti ostanut 1200 eurolla vuodessa ei-toivottua roinaa lastesi vaivoiksi niin kyllä, tämä olisi parannus.
Ja jos antaa synttärinä ja jouluna, rippijuhlissa ja yo-juhlissa sen 20 euroa, lapsella on 800 euroa jolla ostaa jotain oikeasti hyödyllistä ekaan omaan kotiin.
Sen sijaan että sillä on rääsyjä ja halpiskyniä ja värityskirjoja ja maljakoita kaappi täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei halua osallistua mutta kun on pakko (tuntee että on) läiskäsee jotain epämukavaa lahjaa tiskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta kertaa olen lukenut nää samojen naisten kirjoittamat jutut vajaan vuoden aikana mitä olen vauvaa seurannut?
Samat tarinat samoista ilkeistä anopeista.
Joku vielä 30 vuoden jälkeen muistelee anopilta saatua "rättejä" ja väärää lelua.Pientä on nuotmrtenkin naisten elämä jos samoissa "väärä koko ja väri" jutuissa roikutaan vuoskausia.
Iäkkäillä se olis muistisairauden alku.Lasta on todella vaikea pukea vääränkokoiseen vaatteeseen.
No miksi pitäisikään? Eikö ole ihan helppoa heittää se väärän kokoinen vaate pois, jos ei tiedä ketään, joka voisi sen kenties kelpuuttaakin omalle lapselleen?
Mikä on se vaikeus tässä?
Jos anoppi kysyy, miksei sitä vaatetta ole lapsen päällä, niin miten ei voisi sanoa, että se ei mahdu lapselle, tai on liian suuri?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä jotka sanoo että myyköä kirpparilla, saatte hyvät rahat.
Olin viimeksi sunnuntaina myymässä eikä mikään noista mummon aarteista mennyt kaupaksi.
Osa on ollut kolme kertaa Torissa, neljä kertaa kirppilsellä eikä niitä kukaan muukaan halua!
No joko uskot, että ne olisi kantsinut heti suoraan vaan heittää roskiin?
Itsekin siis kuvittelet, että joku niitä voisi käyttää.Täällä väitetään jarkuvasti että pitää kiitollisuudella ottaa vastaan koska niillä tahkoaa suuret rahat myymällä ne. Ei tahkoa.
Oletteko te koskaan kuulleet kontista, fidasta, johon voi viedä tavaraa.
Jokaisen kauppamatkalla näkyy vähintään yksi uffin laatikko johon voi heittää väärät vaatteet.
Ei kaikki millään voi asua niin haja-asutusalueilla??
Oletteko lukeneet että nämä hyväntekijäjärjestöt saattaa pahimmillaan joutua heittämään yli 30 % lahjoituksista pois. Älkää lahjoittako niitä riepuja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta kertaa olen lukenut nää samojen naisten kirjoittamat jutut vajaan vuoden aikana mitä olen vauvaa seurannut?
Samat tarinat samoista ilkeistä anopeista.
Joku vielä 30 vuoden jälkeen muistelee anopilta saatua "rättejä" ja väärää lelua.Pientä on nuotmrtenkin naisten elämä jos samoissa "väärä koko ja väri" jutuissa roikutaan vuoskausia.
Iäkkäillä se olis muistisairauden alku.
Lasta on todella vaikea pukea vääränkokoiseen vaatteeseen.
No miksi pitäisikään? Eikö ole ihan helppoa heittää se väärän kokoinen vaate pois, jos ei tiedä ketään, joka voisi sen kenties kelpuuttaakin omalle lapselleen?
Mikä on se vaikeus tässä?
Jos anoppi kysyy, miksei sitä vaatetta ole lapsen päällä, niin miten ei voisi sanoa, että se ei mahd
No kun ei se anoppi usko, kun nääs miniä ei mistään mitään tiedä, esim lastensa vaatteiden koosta. Anoppi ylväydessään tietää paremmin. Hyvä ettei kerran repinyt mun lapselta korvia, kun ei uskonut ettei se kolme numeroa liian pieni paita mahdu lapsen päälle. Väkisin yritti vetää paitaa lapsen päälle, kun selkäni käänsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Missä täällä? Hyviä lahjojahan nuo ovat, kulutustavaraa.
Joo. Varsinkin kun ne värityskirjat valitaan mummon kiinnostuksen kohteiden mukaan ajattelematta yhtään sitä mistä lapsi tykkää, niin mikä voisi mennä vikaan? Sitten on taas miniän syytä, kun lapsi kasvatettu kiittämättömäksi 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksihän näissä viesteissä se on lähes aina anoppi, joka rahtaa ryönää lapsenlapsilleei juuri koskaan oma äiti saati appi. Vaarin kohdalla kun riittää, että vaivautuu edes joskus paikalle. Mitään vaarin ei toki tarvitse tuoda, sillä vaari sanoo kerran lapsenlapselle jotain tyyliin tiluliluleijaa ja vilkuttaa ja sitten vaari jo keskittyykin juttelemaan tärkeämpiä (ja paljon kiinnostavampia) miesten asioita talon isännän kanssa. Oli anoppi tuomatta tai toi tuomisia, niin se on aina pieleen. Vaarin ei tarvitse vaivautua, sillä vaari on mies, eikä miehiä kiinnosta kakarat ja niiden romut. Ei ole ikinä kiinnostanut. Huomioitavaa on myös se, ettei vaari ole ikinä se, joka soittaa ja kysyy kuulumisia. Vaari on se, jonka kuulumiset kysytään. Vaari on ikään kuin jokin lisäosa, joka raahautuu paikalle mummun mukana. Jollei satu olemaan (usein sattuu) tärkeämpääkin tekemistä, kuten halkojen hakkuu, kalastus
Taas se huomattiin että pappat ei paljon välitä mut saattaa silti ostaa kalliin lahjan ja sen jälkeen alkaa jutteleen muiden aikuisten kanssa ja unohtaa lapsen. Mun tapauksessa ex siis ostelee niitä kalliimpia lahjoja kun tietää mut köyhemmäksi joka osteleen vaan pikkusälää mut vietän aikaani lasten kanssa enempi muutenkin.
Tiedän sellaisenkin vanhan mummun joka ostelee sukulaisen lapsenlapsille kalliita lahjoja piruuttaan kun lasten oma mummu ei saa ostella oikeastaan mitään ja tämä "leikkimummu" kerää näin pisteitä. Mahtaneeko ostella omilla lapsenlapsilleen mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää pitäis kirjoittaa englanniksi niin ei mummot ja anopit sotkeentuisi keskusteluihin.
Luuletko oikeasti, että anopit ja mummot eivät nykypäivänä järjestään osaa englantia ja montaa muutakin kieltä?
Vierailija kirjoitti:
Meillä minun äitini on krääsällä ns rakastava eli kantaa kaikkea mahdollista turhaa oman mielensä mukaan.
Miehen vanhemmat taas on rajattomia niin että tulevat miten tykkäävät ja puuttuvat ihan kaikkeen.
Kummatkin voin lahjoittaa jos joku haluaa.
Kuule kun omat vanhemmaton kuolleet nuorina niin ilomielin ottaisin sekä vanhemmat että lapsilleni isovanhemmat. Enkä todellakaan kitisisi heistä.
Varmaan aivoissa on jotain vikaa. Ei ehkä muista tai ei ole mennyt perille mitä ohjeistusta hänelle on annettu. Ei kai asialle muuta voi kun huomauttaa vaan uudelleen ja uudelleen, tai ei ota tavaroita vastaan.
No tutkimattomia ovat mummojen tiet.
Meillä on kolme poikaa. Lahjaksi tulee tyttöjuttuja, vaaleanpunaisia paitoja, prinsessapyyhkeitä, kukallisia sukkia.
Sitten hänen vanhoista vaatteista on saumurilla päästellyt uusia. 70 luvun shortseista, sellaisista täyttä keinokuitua olevista, joissa on lajityypilliset paikkataskut ja tereet, tuli oivat lapsen kesäpöksyt. Omia pinttyneitä pyyhkeitä, joissa on langanvetoja ja nimikirjaimet, voi helposti antaa lapsenlapsille lahjaksi. Kirjailee vaan oman etunimen yläpuolelle lapsen nimikirjaimet.
Selitys: on aina toivonut, ensin siskoa, sitten tytärtä ja nyt pojantytärtä. Poikalapsia suku pullollaan, olisi pitänyt tehdä kuulemma hälle tyttö.
Nää taisi olla Alzheimerin ennakko-oireita. Silloin tuntui vaan oudolta.
Jostain syystä se rajaton ryönän kantaja on useimmiten mummo.
Vaarit ovat sitten muulla tavoin rajattomia.