Lue keskustelun säännöt.
Voitteko selittää anopin käytöstä, kiitos
09.08.2023 |
Anoppi ostaa tavaraa/vaatetta kirppareilta ja Tokmannilta ja lahjoittaa niitä meille kysymättä onko tarvetta.
Muutaman vuoden jälkeen on kieltäydytty kaikesta ja palautetaan romut takaisin. Niiden tulo loppui.
On sanottu, että KYSY ensin ennen kuin ostaa, että onko tarve.
Nyt hän ostaa lapsenlapselleen liian pieniä vaatteita jatkuvasti, joten ikinä ne ei päädy käyttöön. On sanottu mikä on oikea koko mutta hän LOUKKAANTUU siitä?
Siis mököttää kun kerrotaan mitä vaatekokoa lapsi on?
Niin voisiko joku selittää, mistä tässä on kyse..aivan kaikki muut kysyvät että mitä kokoa lapsi on ennen kuin mitään hankkivat.
Sama vaipoissa ja leluissa, on sanottu jo pitkään että poika rakastaa autoja, niin osti jonkun vanhan, vedettävän puukoiran.
Poika katsoi sitä mutta ei leikkinyt sillä. Vastaavia ikäkaudelle sopimattomia leluja ostanut aina, vaipat on liian pientä kokoa yms.
On sanottu molemmat että KYSY se koko/tarve ensin. Viimeksi kivahti miehelle että no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.
KELPAA? Että juu tämähän onkin asia, josta kannattaa suuttua meille, kun ei pueta poikaa kinnaaviin vaatteisiin.
Mistä anopin käytös voi johtua, miksi tietoisesti tekee näin
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on paitsi ostoriippuvuudesta, myös tarpeesta olla sille lapselle tärkeä ja elää omaa äitiyttä uudelleen tai lapsettomalla ylipäätään kokea se äitiys.
Minulla meni lopulta välit äitiini ja lapsettomaan siskooni kaiken tuon sekaantumisen takia.
Mun lapset on nyt 18 ja 21 ja edelleen siivoan nurkista kotona ja mökillä sitä turhaa roinaa mitä he kantoivat.
Anoppi ei koskaan ole ollut äiti pojilleen, hänen äitinsä hoiti lapset ja ei nyt aikuisenakaan pysty puhumaan mistään.
Anoppi lopetti dokaamisen 10v sitten ja mieheni mukaan sen jälkeen muuttui tuollaiseksi toksiseksi hössöttäjäksi. Oletan että ei kykene rakentamaan tunnesidettä oikein kehenkään..,Ap
Hemmetin surullista, ettei tuon ikäinen ihminen kykene käsittelemään tunteitaan ja traumojaan kehittävällä tavalla, vaan ne heijastuvat ulospäin toksisena käytöksenä. Valitettavasti omalla äidilläni on samansuuntaista käytöstä ja mieheni äiti on sekaisin kuin seinäkello kiusatessaan poikaansa. Terapialle olisi tarvetta monella keski-ikäisellä ja keski-iän ylittäneellä.
Teköhän terapialle ole tarvetta kaikissa ikäryhimssä ja koko sukupuolien kirjossa. 🙂🌈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.Sielä tunsi narsisti piston sydämmessään ja tuli korjaan tilanteen valehtelemalla ja vääristelemällä.
Lastenlapsilla on pankkitilit joille laitan rahana lahjani. Se siitä oman tunnon pistosta.
Nykyiillä lapsilla on kaikkea , ei siinä mummojen lahjoja tarvita.
Koko ajan ruuasta valittaminen ja tarjoiluista ei ole asiallista kenellekään, ei anopeille eikä miniöille. Voi jättää kohteliaasti syömättä mikä ei maistu.
Tosin sen pääsääntöisesti muistaa, yks ei kestä lehmänmaitoa, yks ei syö lihaa, kolmas ei kestä kalanhajua jne. Yks on vhh jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on paitsi ostoriippuvuudesta, myös tarpeesta olla sille lapselle tärkeä ja elää omaa äitiyttä uudelleen tai lapsettomalla ylipäätään kokea se äitiys.
Minulla meni lopulta välit äitiini ja lapsettomaan siskooni kaiken tuon sekaantumisen takia.
Mun lapset on nyt 18 ja 21 ja edelleen siivoan nurkista kotona ja mökillä sitä turhaa roinaa mitä he kantoivat.
Anoppi ei koskaan ole ollut äiti pojilleen, hänen äitinsä hoiti lapset ja ei nyt aikuisenakaan pysty puhumaan mistään.
Anoppi lopetti dokaamisen 10v sitten ja mieheni mukaan sen jälkeen muuttui tuollaiseksi toksiseksi hössöttäjäksi. Oletan että ei kykene rakentamaan tunnesidettä oikein kehenkään..,Ap
Ihminen joka kärsii riippuvuudesta, kärsii yleensa useammasta riippuvuudesta elämän varrella. Taustalta, anopin omasta lapsuudesta tai nuoruudesta löytyvät sitten yleensä ne riippuvuuksia aiheuttaneet traumat.
Se mitä te voitte tehdä on suhtautua myötätunnolla tähän anopin tapaan "yrittää selvitä elämässään". Ostaminen tuo hänelle helpotusta ja rauhaa. Ja koska se ei ole hengenvaarallista kenellekkään, kannattaa asiaan suhtautua kärsivällisyydellä.
Voihan siihen suhtautua myötätunnolla, mutta ei on kohtuutonta odottaa, että antaa pilata oman perheensä ja kotinsa elämää yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.Sielä tunsi narsisti piston sydämmessään ja tuli korjaan tilanteen valehtelemalla ja vääristelemällä.
Lastenlapsilla on pankkitilit joille laitan rahana lahjani. Se siitä oman tunnon pistosta.
Nykyiillä lapsilla on kaikkea , ei siinä mummojen lahjoja tarvita.Koko ajan ruuasta valittaminen ja tarjoiluista ei ole asiallista kenellekään, ei anopeille eikä miniöille. Voi jättää kohteliaasti syömättä mikä ei maistu.
Tosin sen pääsääntöisesti muistaa, yks ei kestä lehmänmaitoa, yks ei syö lihaa, kolmas ei kestä kalanhajua jne. Yks on vhh jne.
Niin. Minun äitini valehtelee ruokiensa sisällöistä tai väittää lapsen allergioita keksityiksi mutta itse medoaa diabeteksestäön joka ei edes vaadi ruokavaliota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.Sielä tunsi narsisti piston sydämmessään ja tuli korjaan tilanteen valehtelemalla ja vääristelemällä.
Lastenlapsilla on pankkitilit joille laitan rahana lahjani. Se siitä oman tunnon pistosta.
Nykyiillä lapsilla on kaikkea , ei siinä mummojen lahjoja tarvita.Koko ajan ruuasta valittaminen ja tarjoiluista ei ole asiallista kenellekään, ei anopeille eikä miniöille. Voi jättää kohteliaasti syömättä mikä ei maistu.
Tosin sen pääsääntöisesti muistaa, yks ei kestä lehmänmaitoa, yks ei syö lihaa, kolmas ei kestä kalanhajua jne. Yks on vhh jne.
Niin. Minun äitini valehtelee ruokiensa sisällöistä tai väittää lapsen allergioita keksityiksi mutta itse medoaa diabeteksestäön joka ei edes vaadi ruokavaliota.
Äitien ja anoppien ei pidä ikinä kertoa vaivoistaan yhtään mitään, se on periaatteeni.
Nuorilla on paljon pahempia vaivoja ja ruokavalioita ja kilo-ongelmat ja kaikkea, me aikuiset puhumme vaivoistamme lääkärin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.Sielä tunsi narsisti piston sydämmessään ja tuli korjaan tilanteen valehtelemalla ja vääristelemällä.
Lastenlapsilla on pankkitilit joille laitan rahana lahjani. Se siitä oman tunnon pistosta.
Nykyiillä lapsilla on kaikkea , ei siinä mummojen lahjoja tarvita.Koko ajan ruuasta valittaminen ja tarjoiluista ei ole asiallista kenellekään, ei anopeille eikä miniöille. Voi jättää kohteliaasti syömättä mikä ei maistu.
Tosin sen pääsääntöisesti muistaa, yks ei kestä lehmänmaitoa, yks ei syö lihaa, kolmas ei kestä kalanhajua jne. Yks on vhh jne.
Niin. Minun äitini valehtelee ruokiensa sisällöistä tai väittää lapsen allergioita keksityiksi mutta itse medoaa diabeteksestäön joka ei edes vaadi ruokavaliota.
Äitien ja anoppien ei pidä ikinä kertoa vaivoistaan yhtään mitään, se on periaatteeni.
Nuorilla on paljon pahempia vaivoja ja ruokavalioita ja kilo-ongelmat ja kaikkea, me aikuiset puhumme vaivoistamme lääkärin kanssa.
Jos minulla tai lapsilla on vaiva joka liittyy ruokaan mutta hoituu sillä että itse syö sopivan annoksen, en ala paasata siitä joulupöydässä kolmea tuntia ja lopulta ole koko päivää syömättä.
Näin minun drama queen äitini tekee.
Sen sijaan jos lapsellani on tietty allergia, kerron sen, mutta äitini valehtelee että sitä ei kodissaan ole, vaikka on. Lapsi sen seurauksena ambulanssilla sairaalaan.
Mutta tokihan minä siinä väärin teen aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.
Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla anopillani samanlaista käytöstä. Ei tosin rajoitu vain lapseen, vaan meille aikuisillekin tuodaan jos millaista krääsää.
Aina kyläillessä tuo jotain, yleensä joku 20v vanha kaapinperällä pyörinyt kaulahuivi, vuoden 1999 Apu lehti, tai 2kk vauvalle halpa, teräväreunainen muovilelu. Isommalle lapselle tuo niitä vauvanleluja. Yleensä kaikki vaatteet ja lelut joita tuo lapsille on mieheni vanhoja. Leluista aina sanotaan että pitäisi heillä, niin lapset voisi siellä leikkiä, mutta ei.
Olen kyökkipsykologisoinut, että hän paikkaa näillä lahjoilla joitain omaa traumaansa tai koittaa hyvitellä sitä, että alkoholismillaan pilasi miehen lapsuuden. Niissä lahjoissa ei ole ikinä kyse lahjan saajasta, vaan hänestä, ne ovat jotain ihmeellisiä rakkaudenosoituksia.
Aika monta tavaraa olen unohtanut varastoon ja hiljalleen viedään roskiin. Takaisin niitä on turha viedä, kun sitten seuraavalla vierailulla ne kuitenkin löytyvät meidän tuulikaappiin piilotettuna. Kun ei kuuntele.
Mun anoppi ei koskaan osta lapsille mitään, on niin saita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä jotka sanoo että myyköä kirpparilla, saatte hyvät rahat.
Olin viimeksi sunnuntaina myymässä eikä mikään noista mummon aarteista mennyt kaupaksi.
Osa on ollut kolme kertaa Torissa, neljä kertaa kirppilsellä eikä niitä kukaan muukaan halua!
No joko uskot, että ne olisi kantsinut heti suoraan vaan heittää roskiin?
Itsekin siis kuvittelet, että joku niitä voisi käyttää.Täällä väitetään jarkuvasti että pitää kiitollisuudella ottaa vastaan koska niillä tahkoaa suuret rahat myymällä ne. Ei tahkoa.
Oletteko te koskaan kuulleet kontista, fidasta, johon voi viedä tavaraa.
Jokaisen kauppamatkalla näkyy vähintään yksi uffin laatikko johon voi heittää väärät vaatteet.
Ei kaikki millään voi asua niin haja-asutusalueilla??
Anopillakin on ihan omassa pihassaan roskis johon voi helposti heittää roskia. Mutta jos veisin joka visiitillä hänelle roskapussin, niin se olisi outoa ja epäkohteliasta käytöstä.
Lisäksi myös Uff, Kontti ja Fida inhoavat sitä, että saavat ristikseen huonokuntoisia vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani samanlaista käytöstä. Ei tosin rajoitu vain lapseen, vaan meille aikuisillekin tuodaan jos millaista krääsää.
Aina kyläillessä tuo jotain, yleensä joku 20v vanha kaapinperällä pyörinyt kaulahuivi, vuoden 1999 Apu lehti, tai 2kk vauvalle halpa, teräväreunainen muovilelu. Isommalle lapselle tuo niitä vauvanleluja. Yleensä kaikki vaatteet ja lelut joita tuo lapsille on mieheni vanhoja. Leluista aina sanotaan että pitäisi heillä, niin lapset voisi siellä leikkiä, mutta ei.
Olen kyökkipsykologisoinut, että hän paikkaa näillä lahjoilla joitain omaa traumaansa tai koittaa hyvitellä sitä, että alkoholismillaan pilasi miehen lapsuuden. Niissä lahjoissa ei ole ikinä kyse lahjan saajasta, vaan hänestä, ne ovat jotain ihmeellisiä rakkaudenosoituksia.
Aika monta tavaraa olen unohtanut varastoon ja hiljalleen viedään roskiin. Takaisin niitä on turha viedä, kun sitten seuraavalla vierailulla ne kuitenkin löytyvät meidän tuulikaappiin piilotettuna. Kun ei kuuntele.
Oho, meilläkin anopilla alkoholismia taustallamielenkiintoista.
Ap
Mulla on tuollainen äiti, se on shoppailuriippuvainen. Aina veloissa koska ostaa kaikkea kaikille turhaa (pääosin itselleen), se ostaminen vaan on se juttu. Ei sillä tavaralla ole tarkoituskaan ilahduttaa ketään.
Päävikahan se on.
Ja hyvä lahja on aika helppo juttu: jotakin toivottua ja käyttökelpoista, vaatteen on oltava vähintään oikeaa kokoa. Nyt, ei mitään sellaista että ostanpa nyt jonkun muotijutun aikuisten koossa ja kuvittelen, että lapsi sitten monen vuoden päästä aikuisen haluaa käyttää jotakin teräsmieshupparia.
Jos rahat on tiukalla, ei tarvitse ostaa mitään, se on ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Niin varmaan. Kun aihe kerran noin nyppii, miksi edes luet näitä juttuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Niin ja siis loppupelissä se on se lapsi joka jää vaille mummon erityishuomiota!
Mä muistan aina kun pappa vei mut valitsee koulurepun ja mummo osti nukkekodin nuken nimpparilahjaksi, todella mieluisat jutut!
Omat isovanhempani oikeasti välittivät minusta, mutta tuntuu että mieheni äti ei edes välitä lapsesta, miksi muuten hän ostaisi käyttökelvotonta kamaa tai kieltäytyy katsomasta perään vierailun aikana
Mummoni oli saman ikäinen kun anoppi nyt, jaksoi vaihdella vaippoja yms.
Jännä kun anoppi vetelee 15km lenkkejä ja käy salilla, muttei jaksanut pitää polvella puolivuotiasta
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani samanlaista käytöstä. Ei tosin rajoitu vain lapseen, vaan meille aikuisillekin tuodaan jos millaista krääsää.
Aina kyläillessä tuo jotain, yleensä joku 20v vanha kaapinperällä pyörinyt kaulahuivi, vuoden 1999 Apu lehti, tai 2kk vauvalle halpa, teräväreunainen muovilelu. Isommalle lapselle tuo niitä vauvanleluja. Yleensä kaikki vaatteet ja lelut joita tuo lapsille on mieheni vanhoja. Leluista aina sanotaan että pitäisi heillä, niin lapset voisi siellä leikkiä, mutta ei.
Olen kyökkipsykologisoinut, että hän paikkaa näillä lahjoilla joitain omaa traumaansa tai koittaa hyvitellä sitä, että alkoholismillaan pilasi miehen lapsuuden. Niissä lahjoissa ei ole ikinä kyse lahjan saajasta, vaan hänestä, ne ovat jotain ihmeellisiä rakkaudenosoituksia.
Aika monta tavaraa olen unohtanut varastoon ja hiljalleen viedään roskiin. Takaisin niitä on turha viedä, kun sitten seuraavalla vierailulla ne kuitenkin löytyvät meidän tuulikaappiin piilotettuna. Kun ei kuuntele.
Oho, meilläkin anopilla alkoholismia taustallamielenkiintoista.
Ap
Kas, niin meilläkin (tuo kenen äiti shoppaa itsensä vararikkoon).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Niin varmaan. Kun aihe kerran noin nyppii, miksi edes luet näitä juttuja?
Onhan se hyvä oppia pahuutensa tuntemaan.
Vaikka samat kymmenen naista toistaa jatkuvasti nää samat jutut. Arvaa jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omalla anopillani samanlaista käytöstä. Ei tosin rajoitu vain lapseen, vaan meille aikuisillekin tuodaan jos millaista krääsää.
Aina kyläillessä tuo jotain, yleensä joku 20v vanha kaapinperällä pyörinyt kaulahuivi, vuoden 1999 Apu lehti, tai 2kk vauvalle halpa, teräväreunainen muovilelu. Isommalle lapselle tuo niitä vauvanleluja. Yleensä kaikki vaatteet ja lelut joita tuo lapsille on mieheni vanhoja. Leluista aina sanotaan että pitäisi heillä, niin lapset voisi siellä leikkiä, mutta ei.
Olen kyökkipsykologisoinut, että hän paikkaa näillä lahjoilla joitain omaa traumaansa tai koittaa hyvitellä sitä, että alkoholismillaan pilasi miehen lapsuuden. Niissä lahjoissa ei ole ikinä kyse lahjan saajasta, vaan hänestä, ne ovat jotain ihmeellisiä rakkaudenosoituksia.
Aika monta tavaraa olen unohtanut varastoon ja hiljalleen viedään roskiin. Takaisin niitä on turha viedä, kun sitten seuraavalla vierailulla ne kuitenkin löytyvät meidän tuulikaappiin piilotettuna. Kun ei kuuntele.
Oho, meilläkin anopilla alkoholismia taustallamielenkiintoista.
Ap
Alkoholistit eivät myöskään aina osaa asettua muiden asemaan. Jotenkin se viina ja riippuvuus pehmittää päätä niin, että maailmassa on vain minäminä. Kun minä nyt tykkään antaa tämän lahjan, jolla hyvitän huonoa omaatuntoani, se täytyy ottaa vastaan, koska sitten minusta tuntuu hyvältä.
Yleensä tässä sopassa on mukana myös rajattomuutta ja kontrollointia. Ei ymmärretä, että läheiset/lapset/lapsenlapset eivät ole itsensä jatkeita.
Siskoni totesi, että paras päätös oli jäädä lapsettomaksi, eipä tule miniät tai tyttäret valittamaan, että huono lahja, väärä väri, et välitä jne. Ja tietää jo 60v iässä, että vanhainkotiin ei ole kukaan tulossa katsomaan, kun on se aika, joten elää nyt 110% itselleen, tekee mitä tahtoo, ostaa mitä haluaa eikä kukaan pääse sanomaan, että väärin tehty.
Mistä se anopin rankaisevuus sitten tulee kun koitetaan määritellä omia rajoja ja ei haluta että anoppi valuttaa traumansa meihin?
Ap