Lue keskustelun säännöt.
Voitteko selittää anopin käytöstä, kiitos
09.08.2023 |
Anoppi ostaa tavaraa/vaatetta kirppareilta ja Tokmannilta ja lahjoittaa niitä meille kysymättä onko tarvetta.
Muutaman vuoden jälkeen on kieltäydytty kaikesta ja palautetaan romut takaisin. Niiden tulo loppui.
On sanottu, että KYSY ensin ennen kuin ostaa, että onko tarve.
Nyt hän ostaa lapsenlapselleen liian pieniä vaatteita jatkuvasti, joten ikinä ne ei päädy käyttöön. On sanottu mikä on oikea koko mutta hän LOUKKAANTUU siitä?
Siis mököttää kun kerrotaan mitä vaatekokoa lapsi on?
Niin voisiko joku selittää, mistä tässä on kyse..aivan kaikki muut kysyvät että mitä kokoa lapsi on ennen kuin mitään hankkivat.
Sama vaipoissa ja leluissa, on sanottu jo pitkään että poika rakastaa autoja, niin osti jonkun vanhan, vedettävän puukoiran.
Poika katsoi sitä mutta ei leikkinyt sillä. Vastaavia ikäkaudelle sopimattomia leluja ostanut aina, vaipat on liian pientä kokoa yms.
On sanottu molemmat että KYSY se koko/tarve ensin. Viimeksi kivahti miehelle että no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.
KELPAA? Että juu tämähän onkin asia, josta kannattaa suuttua meille, kun ei pueta poikaa kinnaaviin vaatteisiin.
Mistä anopin käytös voi johtua, miksi tietoisesti tekee näin
Kommentit (138)
Anoppisi ostaa tavaroita joista itse tykkää. Pienessä mittakaavassa tämä on ok mutta jos anoppi ei kuuntele lahjansaajien toiveita vaan tyrkyttää yhä vain pelkästään omia juttujaan niin tämä viittaa jossain määrin narsismiin. Tällöinhän kyse ei ole lahjansaajan mieltymyksistä vaan nimenomaan lahjanantajan omista tunteista.
Ikävä juttu ja vielä ikävämpi asia on siinä, että monet sairaudet ovat perinnnöllisiä. Jossain määrin hälyttävä signaali koko sukua ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äiti. Ei mitään silmää millekään. Kiertää kirppiksillä ja on tuonut meille reikäisiä ja ummehtuneelta haisevia vaatteita. Kun halvalla saa. Todella kitsas ihminen, aina vouhottaa rahasta ja minkä hintainen mikäkin on. Kauhistelee dramaattisesti "kallista" ja ostaa halpaa p askaa... Varaa kuitenkin käydä miltei päivittäin kaupassa ostamassa sidukkaa. Se ei ole kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillekin tullut ikätasoa jäljessä olevaa kamaa. Johtunee siitä, että henkilö on hamstraaja, ja joko unohtaa ostoksensa kaapin perälle liian kauaksi aikaa tai saituuttaan antaa niitä tipotellen niin hitaasti, että lapsi ehtii kasvaa niistä ohi.
Meillä se oli ihan sitä että ei olisi haluttu sen lapsen kasvavan ollenkaan. Takerruttiin siis siihen pikkulapsiaikaan niillä tavaroilla.
Meillä se ei voi olla tuokaan, kun osti jäätävän isoja vaatteita kun lapsi oli vauva ja nyt liian pieniä.
En edes tiedä mistä se löytää housuja, jotka joko liian kapeat tai sitten niin leveät vyötäröstä, ettei ylhäällä pysy.
Yksi vauvana saatu paita on nyt sopiva ja käytössä!
Muut pitänyt heittää pois.
Meillä siis osti käytettyjä pikkuautoja 2kk ikäiselle ja vauvaleluja 3-vuotiaalle.
Autot jätettiin sinne mummolaan ja nyt myös ne vauvalelut, joita poika ihmetteli
On ostanut myös jonkun hedelmäpehmolelun jstn alelaarista, näissä ostoksissa ei ole mitään ideaa.
Joku maaninen tarve ostaa ja larpata mummoutta, muttei kuitenkaan kiinnosta lapsi yhtään!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.
Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi ostaa tavaroita joista itse tykkää. Pienessä mittakaavassa tämä on ok mutta jos anoppi ei kuuntele lahjansaajien toiveita vaan tyrkyttää yhä vain pelkästään omia juttujaan niin tämä viittaa jossain määrin narsismiin. Tällöinhän kyse ei ole lahjansaajan mieltymyksistä vaan nimenomaan lahjanantajan omista tunteista.
Ikävä juttu ja vielä ikävämpi asia on siinä, että monet sairaudet ovat perinnnöllisiä. Jossain määrin hälyttävä signaali koko sukua ajatellen.
Joo siis tämä just. Muistan silloin ennen lasta pitäneeni tuota kaman antamista ystävällisyytenä, mutta kun alkoi tulla kierrätyskeskukseen menevää kamaa meille, aloin kieltäytyä.
Ja tajusin et hetkine eihän se ikinä kysy tarvitaanko me jotain!
Pari kertaa mies pyysi jotain meille tarpeellista astiaa, ei antanut koska vitriinissä kuuluu olla ne.
Anoppi piti meidän kotia kierrätyskeskuksena ja saatiin kulahtaneita pussilakanoita, puolikuolleita kukkia ja hänen kotinsa romuja.
Ostettiin aloitteestani hälle kuitenkin pyykinpesukone, lahjakortti yksityiselle lääkäriasemalle ja S-ryhmän lahjakortteja.
Sanoin miehelle et nyt riittää meidän puolelta hyvät lahjat, vittuilua tuo anopin käytös on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi ostaa tavaroita joista itse tykkää. Pienessä mittakaavassa tämä on ok mutta jos anoppi ei kuuntele lahjansaajien toiveita vaan tyrkyttää yhä vain pelkästään omia juttujaan niin tämä viittaa jossain määrin narsismiin. Tällöinhän kyse ei ole lahjansaajan mieltymyksistä vaan nimenomaan lahjanantajan omista tunteista.
Ikävä juttu ja vielä ikävämpi asia on siinä, että monet sairaudet ovat perinnnöllisiä. Jossain määrin hälyttävä signaali koko sukua ajatellen.
Minä kirjoitin tuon lastenrattaat stoorin ja tää meidän anoppi/mun mutsi on ainakin ihan pesunkestävä narsisti, jos otat listan mitä narsisti on ja tekee niin se on basicly mun lapsuus.
Ainoa mikä auttaa on välien pysyvästi katkaiseminen, sydäntä särkevää sontaa mut minkäs teet, hän on valintansa tehnyt.
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.
Meillä Pohjois-Karjalassa kyllä totuttiin että vieraille heidän suun mukaiset tarjottavat! Aina kyselen vierailta ruokarajoitteet enkä käytä valtaani emäntänä narsistisesti väärin.
Aivan alussa anoppi osti kauramaidon vieraanvaraisuuttaan, joka loppui sitten kun aloin kieltäytyä jatkuvasta tarjotusta romusta.
Huomasin kyllä että suuttui kun en halunnut hänen vanhaa päiväpeittoaan, joten kosti varmaankin tarjoamalla vaan maitotuotteita.
Viimeisen kerran kun kävin niin oikein sanoi, että voi nyt ei ole kuin laktoosillista jäätelöä.
Sanoin että eihän sulla ikinä ole, enkä olis voinut syödä sitäkään.
Anoppi ei ole seniili, kyllä hän ihan älyssään on ja tietää mitä tekee.
Silti en ymmärrä, että ketä tuo meidän kodin pitäminen kaatopaikkana palvelee..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.
Sielä tunsi narsisti piston sydämmessään ja tuli korjaan tilanteen valehtelemalla ja vääristelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on paitsi ostoriippuvuudesta, myös tarpeesta olla sille lapselle tärkeä ja elää omaa äitiyttä uudelleen tai lapsettomalla ylipäätään kokea se äitiys.
Minulla meni lopulta välit äitiini ja lapsettomaan siskooni kaiken tuon sekaantumisen takia.
Mun lapset on nyt 18 ja 21 ja edelleen siivoan nurkista kotona ja mökillä sitä turhaa roinaa mitä he kantoivat.
Anoppi ei koskaan ole ollut äiti pojilleen, hänen äitinsä hoiti lapset ja ei nyt aikuisenakaan pysty puhumaan mistään.
Anoppi lopetti dokaamisen 10v sitten ja mieheni mukaan sen jälkeen muuttui tuollaiseksi toksiseksi hössöttäjäksi. Oletan että ei kykene rakentamaan tunnesidettä oikein kehenkään..,
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nää pitäis kirjoittaa englanniksi niin ei mummot ja anopit sotkeentuisi keskusteluihin.
Mitä mä just luin? Eikö anoppisi osaa englantia?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja nämä jotka sanoo että myyköä kirpparilla, saatte hyvät rahat.
Olin viimeksi sunnuntaina myymässä eikä mikään noista mummon aarteista mennyt kaupaksi.
Osa on ollut kolme kertaa Torissa, neljä kertaa kirppilsellä eikä niitä kukaan muukaan halua!
En huomannut yhtäkään viestiä missä oltaisiin kehotettu myymään ettenpäin, saati puhuttu hyvistä rahoista.
Ihmettelen sinuakin että näät tollasen vaivan myydäksesi vanhaa paskaa eteenpäin. Miksi et kippaa suoraan roskiin? Kolme kertaa torissa ja neljä kertaa kirppiksellä?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä syy oli se että minä, äiti,
- tungin mummon mielestä hänen ja lasten väliin, kun ns. sekaannuin kertomalla oikean koon
- arvostelin häntä
Me saimme joko liian pieniä tai sitten täysin vääränmallisia D-mitoituksia jotka oli lasten päällä purjeita ja jätti nilkat ja ranteet paljaiksi
Minkä takia miniät ja lapsenlapset joutuvat aina luonnevikaisen mummelin negatiivisen energian vastaanottajiksi? Näillä eukoilla on jotain omia ongelmia, jotka ovat päättäneet purkaa juuri poikansa perheeseen.
Mua harmittaa tää eniten siksi että yritin ihan hirveästi luoda suhdetta anoppiin, koska hän on lapsemme ainoa isovanhempi.
Osallistin hänet raskauteen, vein ultrakuvia ja lahjoitin syöttötuolin, koska mummolassa pitää olla.
Anoppi närkästyi siitä ja sanoi ettei ole tilaa, vaikka siis itse sanoi aiemmin et täytyy ostaa syöttötuoli.
Kutsuin anopin kylään 4.pvää vauvan syntymästä koska halusin että hän olisi osallistuva mummo.
Mutta tulikin kipsissä oleva ihminen, joka ei uskaltanut koskeakaan vauvaan ja joka puhui vauvasta tuo ja se.
Tunki kameran vauvan naamaan, torui 3vkn ikäistä itkemisestä jne.
Hän mm.näytti 2kk ikäiselle vauvalle peiliä ja sanoi että katsopas miten rumalta näytät kun itket.
Mulla oli haaveet että hän olis samanlainen mummo kuin omani oli, että mummolassa olis herkkuja ja kiva olla ja mummo leikkisi.
Mutta pojan mummolassa ei saa juosta, ei saa herkkuja koska mummo ei ymmärrä maitoallergiaa (se on siis pojallakin) eikä jaksa paistaa kanafilettä, vaan tekee mitä itse syö,
Mummo ei jaksa, mutta mankuu silti kylään
ja soittelee miehelle, kuinka näki taas unia lapsenlapsesta kun ei näe ikinä tätä!
Mies sanoi viimeksi, että ymmärrätkö
ettei jakseta käydä siellä kun koko ajan pitää varoa ettei riko mitään, niin vastaus oli että semmosta se on!
Silti, vaikkei häntä tunnu kiinnostavan poika oikeasti yhtään, roikkuu meissä ja tavaroiden avulla ripustautuu.
Nytkin sai miehen sinne kylään sanomalla et on ostanut pojalle yllätyksen, tulkaa hakemaan.
Oli roskapussissa liian pieniä vaatteita se ylläri
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.
No, meinasin "kylällä juoruamisella" ystäviä ja sukulaisia. Näitä juttuja kuulee vaikka esimerkiksi miehen veljen lapsen 1v. synttäreillä.
Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi muistaa läheistensä ruoka-allergiat. Ja kyllä näissä on mukana ihan tahallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on paitsi ostoriippuvuudesta, myös tarpeesta olla sille lapselle tärkeä ja elää omaa äitiyttä uudelleen tai lapsettomalla ylipäätään kokea se äitiys.
Minulla meni lopulta välit äitiini ja lapsettomaan siskooni kaiken tuon sekaantumisen takia.
Mun lapset on nyt 18 ja 21 ja edelleen siivoan nurkista kotona ja mökillä sitä turhaa roinaa mitä he kantoivat.
Anoppi ei koskaan ole ollut äiti pojilleen, hänen äitinsä hoiti lapset ja ei nyt aikuisenakaan pysty puhumaan mistään.
Anoppi lopetti dokaamisen 10v sitten ja mieheni mukaan sen jälkeen muuttui tuollaiseksi toksiseksi hössöttäjäksi. Oletan että ei kykene rakentamaan tunnesidettä oikein kehenkään..,Ap
Ihminen joka kärsii riippuvuudesta, kärsii yleensa useammasta riippuvuudesta elämän varrella. Taustalta, anopin omasta lapsuudesta tai nuoruudesta löytyvät sitten yleensä ne riippuvuuksia aiheuttaneet traumat.
Se mitä te voitte tehdä on suhtautua myötätunnolla tähän anopin tapaan "yrittää selvitä elämässään". Ostaminen tuo hänelle helpotusta ja rauhaa. Ja koska se ei ole hengenvaarallista kenellekkään, kannattaa asiaan suhtautua kärsivällisyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.No, meinasin "kylällä juoruamisella" ystäviä ja sukulaisia. Näitä juttuja kuulee vaikka esimerkiksi miehen veljen lapsen 1v. synttäreillä.
Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi muistaa läheistensä ruoka-allergiat. Ja kyllä näissä on mukana ihan tahallisuutta.
Kyllä juu ilman muuta vaikkei asu samassa taloudessakaan.
Kyllä niissä on muistamista, itse jouduin perehtymään oikeasti maitoallergisen ( ei vain joku laktoosi tai emmää) ruokavalioon ja toisen (osittain vain ortoreksiaa) ruokavalioon.
Kaikilla ei ehkä riitä tosiaan edes kyky ottaa kaikki huomioon.
Itse en kuvittele olevani maailman keskipiste, edes nuorena miniänäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on paitsi ostoriippuvuudesta, myös tarpeesta olla sille lapselle tärkeä ja elää omaa äitiyttä uudelleen tai lapsettomalla ylipäätään kokea se äitiys.
Minulla meni lopulta välit äitiini ja lapsettomaan siskooni kaiken tuon sekaantumisen takia.
Mun lapset on nyt 18 ja 21 ja edelleen siivoan nurkista kotona ja mökillä sitä turhaa roinaa mitä he kantoivat.
Anoppi ei koskaan ole ollut äiti pojilleen, hänen äitinsä hoiti lapset ja ei nyt aikuisenakaan pysty puhumaan mistään.
Anoppi lopetti dokaamisen 10v sitten ja mieheni mukaan sen jälkeen muuttui tuollaiseksi toksiseksi hössöttäjäksi. Oletan että ei kykene rakentamaan tunnesidettä oikein kehenkään..,Ap
Hemmetin surullista, ettei tuon ikäinen ihminen kykene käsittelemään tunteitaan ja traumojaan kehittävällä tavalla, vaan ne heijastuvat ulospäin toksisena käytöksenä. Valitettavasti omalla äidilläni on samansuuntaista käytöstä ja mieheni äiti on sekaisin kuin seinäkello kiusatessaan poikaansa. Terapialle olisi tarvetta monella keski-ikäisellä ja keski-iän ylittäneellä.
Vierailija kirjoitti:
Voin selittää anopin käytöstä. Se anoppi ostaa noita juttuja alennuksesta tai valitsee halvimman. Sopivuudella ei ole niin väliä, eikä sillä onko lahja tai vaate mieleinen. Vaan pääasia on, että halvalla sai. Hinta on ainoa ostoperuste.
Ja koska hinta on anopin mielestä todella hyvä määräävä tekijä ostoksen valinnassa, niin hän ei myöskään ymmärrä sitä kiittämättömyyttä. Teidänhän pitäisi olla kiitollisia, kun hän löysi pilkkahintaan jotain oikeaa tavaraa tai ihan uutta vaatetta.
Tää on jännä, koska anoppi on ihan hyvätuloinen eläkeläiseksi ja asuu velattomassa osakkeessa, jonka vastikkeen miesystävänsä maksaa. Anoppi ostelee itselleen uutena asioita ja matkustelee, eli ei toi vanhan ostaminen edes rahasta johdu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?
Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.