Lue keskustelun säännöt.
Voitteko selittää anopin käytöstä, kiitos
09.08.2023 |
Anoppi ostaa tavaraa/vaatetta kirppareilta ja Tokmannilta ja lahjoittaa niitä meille kysymättä onko tarvetta.
Muutaman vuoden jälkeen on kieltäydytty kaikesta ja palautetaan romut takaisin. Niiden tulo loppui.
On sanottu, että KYSY ensin ennen kuin ostaa, että onko tarve.
Nyt hän ostaa lapsenlapselleen liian pieniä vaatteita jatkuvasti, joten ikinä ne ei päädy käyttöön. On sanottu mikä on oikea koko mutta hän LOUKKAANTUU siitä?
Siis mököttää kun kerrotaan mitä vaatekokoa lapsi on?
Niin voisiko joku selittää, mistä tässä on kyse..aivan kaikki muut kysyvät että mitä kokoa lapsi on ennen kuin mitään hankkivat.
Sama vaipoissa ja leluissa, on sanottu jo pitkään että poika rakastaa autoja, niin osti jonkun vanhan, vedettävän puukoiran.
Poika katsoi sitä mutta ei leikkinyt sillä. Vastaavia ikäkaudelle sopimattomia leluja ostanut aina, vaipat on liian pientä kokoa yms.
On sanottu molemmat että KYSY se koko/tarve ensin. Viimeksi kivahti miehelle että no myykää kirpparilla jos ei kelpaa.
KELPAA? Että juu tämähän onkin asia, josta kannattaa suuttua meille, kun ei pueta poikaa kinnaaviin vaatteisiin.
Mistä anopin käytös voi johtua, miksi tietoisesti tekee näin
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Tää on hyvä ohje, kaksi kertaa vuodessa noin 10 e lahjaan ja loput "tämän haluan ostaa" -rahat sivuun ja niillä isovanhempi voi reissata. Laskin, että tuolla tavalla minä 3 lapsen isoäiti säästän vuodessa hyvinkin yli 1200 e ja pääsen pari kertaa viikonloppulomalle Eurooppaan. Ihana tietää, että kaikki ovat tyytyväisiä, kun ei kerry turhaa krääsää ja minä voin toteuttaa unelmiani ilman huonoa omaatuntoa siitä, että aikuiset lapset ei pääse lomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.No, meinasin "kylällä juoruamisella" ystäviä ja sukulaisia. Näitä juttuja kuulee vaikka esimerkiksi miehen veljen lapsen 1v. synttäreillä.
Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi muistaa läheistensä ruoka-allergiat. Ja kyllä näissä on mukana ihan tahallisuutta.
Kyllä juu ilman muuta vaikkei asu samassa taloudessakaan.
Kyllä niissä on muistamista, itse jouduin perehtymään oikeasti maitoallergisen ( ei vain joku laktoosi tai emmää) ruokavalioon ja toisen (osittain vain ortoreksiaa) ruokavalioon.
Kaikilla ei ehkä riitä tosiaan edes kyky ottaa kaikki huomioon.
Itse en kuvittele olevani maailman keskipiste, edes nuorena miniänäkään.
Mitä ihmettä sinä sönkötät? Ja mitä pahaa on joutua perehtymään läheisen ruoka-aineallergiaan ja huomioida tämän? Toki, jos on vähän yksinkertainen, niin voi tuntua ihan ylitse pääsemättömän vaivalloiselta...
Anoppi on narsisti. Uhrituu herkästi jos sanotaan vastaan. On aina oikeassa (mielestään)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.No, meinasin "kylällä juoruamisella" ystäviä ja sukulaisia. Näitä juttuja kuulee vaikka esimerkiksi miehen veljen lapsen 1v. synttäreillä.
Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi muistaa läheistensä ruoka-allergiat. Ja kyllä näissä on mukana ihan tahallisuutta.
Kyllä juu ilman muuta vaikkei asu samassa taloudessakaan.
Kyllä niissä on muistamista, itse jouduin perehtymään oikeasti maitoallergisen ( ei vain joku laktoosi tai emmää) ruokavalioon ja toisen (osittain vain ortoreksiaa) ruokavalioon.
Kaikilla ei ehkä riitä tosiaan edes kyky ottaa kaikki huomioon.
Itse en kuvittele olevani maailman keskipiste, edes nuorena miniänäkään.Mitä ihmettä sinä sönkötät? Ja mitä pahaa on joutua perehtymään läheisen ruoka-aineallergiaan ja huomioida tämän? Toki, jos on vähän yksinkertainen, niin voi tuntua ihan ylitse pääsemättömän vaivalloiselta...
Näet miniän muutaman kerran vuodessa. Kyllä pitää miniän ongelmat olla päällimmäisenä mielessä. Hänen ruokavalionsa.
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee tai meni vähän samoin kuin aapeella. Anoppi (pidän hänestä kyllä kovasti ja ollaan aina tultu hyvin toimeen), osteli joskus lapsille jotain vaatelahjoja. Harvemmin toki, ei yleensä muista synttäreinä tai jouluna lapsenlapsia. Esim.tytöille mekot osti joskus aikoinaan. Ihan nätit olivat, muttei sanallakaan kysynyt, mitä kokoa ovat ja kun vielä harvemmin nähtiin välimatkan takia, ei edes voinut arvioida. Joten mönkään meni. Liian pienet, liian isot. Sitten ilmeestä näki, että loukkaantui, kun eivät sopineet..
Joskus kysyi tytöiltä, että millaset korut haluaisivat, hän voisi ostaa. Tytöt sanoivat, että voisivatko valita itse, niin anoppi sitten siihen, että menipä tämä nyt hankalaksi. Ja niin jäi korut ostamatta/saamatta😂. Itse kysyi, että millaiset, mutta olisi vaan ilmeisesti pitänyt selittää, ei itse valita.
Onneksi sentään anoppi niin harvoin vuosien varrella mitään ostellut, ettei näitä tilanteita ihan hermoromahdukseen asti tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Mikset kysy pojaltasi mikä on hyvä? Et usko, koska pidät poikaasi täysin tossuna, joka ei mistään mitään tiedä, joten pitää päästä sitä pahaa miniää piikittelemään?
Meillä isovanhemmat kysyvät aina lahjatoiveita. Viimeksi ostivat kimppalahjana pyörän ekaluokkalaiselle. Meillä on normaalit ja fiksut isovanhemmat kummaltakin puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Ihan kuin nuo olisivat ne ainoat mahdolllisuudet.
Nuo ovat ei-toivottuja silsi että kaikki antaa niitä (tämäkin selitetty jo moneen kertaan).
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Jos kaapit pursuaa kynistä, liiduista, värityskirjoista ja tarrakirjoista + tarroja ja piirrustuksia löytyy seiniltäkin, niin ei niitä tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuo on ihan tahallista kiusaamista, kuten tuo maitotuotteiden käyttö, vaikka on allergiaa. Vallan näyttämistä, nöyryyttämistä ja pääsee sitten uhriutumaan ja valittamaan "kun mikään ei kelpaa prinsessaminiälle". Olen lähipiiristä tällaista kuullut ja nähnyt. Anoppi päävikainen ja juoruaa sitten ympäri kyliä millainen kiittämätön miniänsä on... Jostain syystä poikansa ihan tossu.
"Kylällä juoruaminen". Tämä näissä jutuissa on aina niin ihanaa kun itse ei tunne samassa talossakaan asuvia vaikka 25 vuotta asunut.
Mummot asuu täällä, lapset ympäri suomea jokaisella tutulla.
Mutta aina anopin lahjat on vääriä tai liian halpoja. Ja tarjottavat huonoja.Jos on pahssti ruokaongelmainen on kohtuutonta odottaa että esim. Anoppi muistaisi sen koko ajan tai perehtyisi perinpohjaisesti.
Sen väärän ruuankin voi heittää pois tai antaa muun perheen syödä ja syö itse sitä mitä terveys sallii.
(Anoppi jos koko ajan ruikuttaisi vaivoistaan (närästää, nostaa vp, ei mausteita) olisi sekin paha juttu. Nuori voi ruikuttaa.No, meinasin "kylällä juoruamisella" ystäviä ja sukulaisia. Näitä juttuja kuulee vaikka esimerkiksi miehen veljen lapsen 1v. synttäreillä.
Kyllä jokaisen tervejärkisen pitäisi muistaa läheistensä ruoka-allergiat. Ja kyllä näissä on mukana ihan tahallisuutta.
Kyllä juu ilman muuta vaikkei asu samassa taloudessakaan.
Kyllä niissä on muistamista, itse jouduin perehtymään oikeasti maitoallergisen ( ei vain joku laktoosi tai emmää) ruokavalioon ja toisen (osittain vain ortoreksiaa) ruokavalioon.
Kaikilla ei ehkä riitä tosiaan edes kyky ottaa kaikki huomioon.
Itse en kuvittele olevani maailman keskipiste, edes nuorena miniänäkään.Mitä ihmettä sinä sönkötät? Ja mitä pahaa on joutua perehtymään läheisen ruoka-aineallergiaan ja huomioida tämän? Toki, jos on vähän yksinkertainen, niin voi tuntua ihan ylitse pääsemättömän vaivalloiselta...
Näet miniän muutaman kerran vuodessa. Kyllä pitää miniän ongelmat olla päällimmäisenä mielessä. Hänen ruokavalionsa.
LASTEN.
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti. Ei mitään silmää millekään. Kiertää kirppiksillä ja on tuonut meille reikäisiä ja ummehtuneelta haisevia vaatteita. Kun halvalla saa. Todella kitsas ihminen, aina vouhottaa rahasta ja minkä hintainen mikäkin on. Kauhistelee dramaattisesti "kallista" ja ostaa halpaa p askaa... Varaa kuitenkin käydä miltei päivittäin kaupassa ostamassa sidukkaa. Se ei ole kallista.
Käykö myös säännöllisesti etelän auringossa grillaamassa kurttusta nahkaansa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Mikset kysy pojaltasi mikä on hyvä? Et usko, koska pidät poikaasi täysin tossuna, joka ei mistään mitään tiedä, joten pitää päästä sitä pahaa miniää piikittelemään?
Meillä isovanhemmat kysyvät aina lahjatoiveita. Viimeksi ostivat kimppalahjana pyörän ekaluokkalaiselle. Meillä on normaalit ja fiksut isovanhemmat kummaltakin puolelta.
Kai me kaikki tiedämme kuka talouksissa sanelee miehenkin mielipiteen? Tai itkun tyrske.
Pyörään osuus tokko kymppi riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Niin varmaan. Kun aihe kerran noin nyppii, miksi edes luet näitä juttuja?
Onhan se hyvä oppia pahuutensa tuntemaan.
Vaikka samat kymmenen naista toistaa jatkuvasti nää samat jutut. Arvaa jo etukäteen.
Eli sinä olet incel, ilman naista tai anoppia? Miksi aihe siis kiinnostaa noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Merkillistä. En ole koskaan nähnyt tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Jos kaapit pursuaa kynistä, liiduista, värityskirjoista ja tarrakirjoista + tarroja ja piirrustuksia löytyy seiniltäkin, niin ei niitä tarvita.
Nekin kyllä kelpaa hyväntekeväisyyskirppareille.
Kyllä on anopit typeriä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Mikset kysy pojaltasi mikä on hyvä? Et usko, koska pidät poikaasi täysin tossuna, joka ei mistään mitään tiedä, joten pitää päästä sitä pahaa miniää piikittelemään?
Meillä isovanhemmat kysyvät aina lahjatoiveita. Viimeksi ostivat kimppalahjana pyörän ekaluokkalaiselle. Meillä on normaalit ja fiksut isovanhemmat kummaltakin puolelta.
Kai me kaikki tiedämme kuka talouksissa sanelee miehenkin mielipiteen? Tai itkun tyrske.
Pyörään osuus tokko kymppi riitti.
Juupa juu. Jos teidän taloudessa on aina nainen sanellut koko perheen mielipiteet, niin ei kaikilla niin ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tahtoisin nähdä miniän ilmeen kun anoppi menee synttäreille kympin lahjan kanssa :)
Täällä on haukuttu värikynät, liidut, värityskirjat, tarrakirjat, nuo kympin lahjat.
Jos kaapit pursuaa kynistä, liiduista, värityskirjoista ja tarrakirjoista + tarroja ja piirrustuksia löytyy seiniltäkin, niin ei niitä tarvita.
Nekin kyllä kelpaa hyväntekeväisyyskirppareille.
Kyllä on anopit typeriä.
No miksi ne sitten pitää kierrättää siellä toisen kodissa ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites jos antaa homeisia satasia kolme? Mitä sanoo miniät? Liian vähän?
Tai entä jos taivas oiskin RUSKEA?
Ooks sä 3 vuotias vai vaan sen tasolla?Voisko joku miniä oikeasti sanoa mikä on riittävä ja hyvä lahja? Se on tietysti raha, paljonko ja monesti vuodessa? Kertokaa!
Minäpä kerron.
Riittävä ja hyvä lahja on vanhempien toivoma (eli lapselle mieleinen, järkevä, joku mitä ei ole jo 20 kpl kotona ja lapsi hinkuu lisää vaikkei ikinä leiki edellisilläkään sekä iän mukainen) ja n. 10-20 euron hintainen (saa olla kalliimpikin, mutta kymppikin riittää hyvin) lahja SYNTYMÄPÄIVÄNÄ JA JOULUNA. Tämä riittää vanhemmille.Jos SINÄ ITSE haluat ostaa muuten kuin kaksi kertaa vuodessa, niin riittävä ja hyvä lahja on se, mitä vanhemmat pyytävät, toivovat ja sanovat tarvitsevansa. Jos et halua ostaa sitä, älä osta. Mutta älä osta mitään muutakaan.
Mutta kai raha kelpaa? Täältä olen monesti lukenut että anoppi/ täti toi vain kahdenkympin lahjan synttäreille, se ei kattanut edes tarjoilujen hintaa.
Merkillistä. En ole koskaan nähnyt tuollaista.
Et ehkä lue täällä niin paljon kuin minä.
Täälläkin olevat tarinat olen monesti jo lukenut vastaavissa keskusteluissa.
Appiukolla oli kausi, että osteli pojallensa aikoinaan kaiken maailman rytkyjä kokoa s-xxxl alelaareista ja kirpputoreilta. Kirjaston "annetaan" -kirjat kahmaisi pitkälti omaan hyllyynsä ja jotain yritti tunkea meillekin, kun omaan hyllyyn ei mahtunut. Taustalla on ollut alkoholismia, mutta ostelu oli hänen kohdallaan kenties alkavan muistisairauden oire. Silloin diagnoosia ei vielä ollut, nykyään ei ole enää aikaan taikka paikkaan orientoitunut.
Aika huonosti kuitenkin aviomies valitaan, pettymys puretaan anoppiin.